Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
II. Lucu.
2:1 Mutta sen mine ole itzelleni aiconut/ Ette' mine taas murehessa
tulisi teiden tygen.
Mutta sen minä olen itselleni aikonut/ Etten minä taas murheessa tulisi
teidän tykön.
2:2 Sille ios mine teiden murehesen saatan/ Cuca sis ombi/ ioca minun
ilahutta/ waan se ioca minulda on murechta sattu?
Sillä jos minä teidän murheeseen saatan/ Kuka siis ompi/ joka minun
ilahduttaa/ waan se joka minulta on murhetta saanut?
2:3 Ja sen sama' mine ole' teille kirioittanut/ ettei mine tulduani saisi
nijste murechta/ ioista minu' tulis ilo saadha/ Senwoxi ette minulla
ombi sencaltainen Uskallus caikein teiden tygenne/ Ette minun Ilon/
caikein teiden ilona olis.
Ja sen saman minä olen teille kirjoittanut/ ettei minä tultuani saisi niistä
murhetta/ joista minun tulisi ilo saada/ Sen wuoksi että minulla ompi
senkaltainen uskallus kaikkein teidän tykönne/ Että minun iloni/
kaikkein teidän ilona olisi.
2:4 Sille mine kirioitin teille swresa waiwassa ia sydhemen kiussa/ ia
monilla kynelille/ Ei sitewarten ette teiden piteis murechtima' waan ette
te ymmerdheisit sen Rackaudhen/ ioca minulla ombi erinomaisesta
teiden cochtan.
Sillä minä kirjoitin teille suuressa waiwassa ja sydämen kiwussa/ ja
monilla kyyneleillä/ Ei sitä warten että teidän pitäisi murehtiman waan
että te ymmärtäisit sen rakkauden/ joka minulla ompi erinomaisesti
teidän kohtaan.
2:5 Jos nyt iocu on Murehen matkan saattanut/ Ei hen ole * minua
surettanut/ waan polittain/ senpäle ettei mine teite caiki raskautaisi.
Jos nyt joku on murheen matkaan saattanut/ Ei hän ole minua
surettanut/ waan puolittain/ sen päälle ettei minä teitä kaikkia
raskauttaisi.
