Se pyhen Paavalin epistola Romarein tykö
ikeueitze tehenasti meiden cansan.
Sillä me tiedämme/ että jokainen luontokappale/ huokaapi ja
ikäwöitsee tähän asti meidän kanssan.
8:23 Mutta ei waiwoin ne/ Waan mös me itze/ ioilla ombi Hengen
wdhistos/ hocamma mös itzellemme/ sen Lapsudhen ielken/ ia
odhotamma meiden Rumijn Lunastusta.
Mutta ei waiwoin ne/ Waan myös me itse/ joilla ompi Hengen uudistus/
huokaamme myös itsellemme/ sen lapseuden jälkeen/ ja odotamme
meidän ruumiin lunastusta.
8:24 Sille kylle me olema wapadhetut/ Wan se ombi Toiuossa. Mutta ios
Toiuo näkypi/ ei hen ole toiuo/ Sille quinga iocu site taita toiuoa ionga
hen näke?
Sillä kyllä me olemme wapahdetut/ Waan se ompi toiwossa. Mutta jos
toiwo näkyypi/ ei hän ole toiwo/ Sillä kuinka joku sitä taitaa toiwoa
jonka hän näkee?
8:25 Mutta ios me site toiuoma/ iota emme me näe/ Nin me site
odhotamma kersimisen cansa.
Mutta jos me sitä toiwomme/ jota emme me näe/ Niin me sitä
odotamme kärsimisen kanssa.
8:26 Samalmoto mös Hengi autta meiden heickoutta. Sille eipe me
tiedhe/ mite meiden pite rucoleman/ ninquin tulis/ Waan itze Hengi
manapi hyue meiden edesten/ sanomattomilla Hocauxila.
Samalla muotoa myös Henki auttaa meidän heikkoutta. Sillä eipä me
tiedä/ mita meidän pitää rukoileman/ niinkuin tulisi/ Waan itse Henki
manaapi hywää meidän edestän/ sanomattomilla huokauksilla.
8:27 Mutta se/ ioca sydhemen catzopi/ hen tiete mite Henge' mieles
ombi/ Sille ette hen manapi pyhein edeste Jumalan mielisudhen ielkin.
Mutta se/ joka sydämen katsoopi/ hän tietää mitä Hengen mielesi
ompi/ Sillä että hän manaapi pyhäin edestä Jumalan mielisyyden
jälkeen.
8:28 Mutta me tiedhemme ette ninen iotca Jumalata racastauat/ caiki
