P. Judan epistola
ombi annettu.
Te rakkaat/ että minulla on suuri ahkeruus teille kirjoittaman/ meidän
yhteisestä terweydestä/ pidin minä sen tarpeellisena/ teille kirjoituksella
manata (kehoittaa)/ että te uskon puolesta kilwoittelisitte/ joka wihdoin
pyhäin eteen ompi annettu.
1:4 Sille ette mutamat Jumalattomat Inhimiset ouat mös ynne siselle
liucactanuet/ Joista muine' kirioitettu oli sencaltaisehen Rangaistoxeen.
He ouat Jumalattomat/ ia weteuet meiden Jumalan Armon Irtautehen/
ia kieldeuet Jumalan/ ioca ainoa Haltia on/ ia meiden Herran Iesusen
Christusen.
Sillä että muutamat jumalattomat ihmiset owat myös ynnä sisälle
liukahtaneet/ Joista muinen kirjoitettu oli sen kaltaiseen rangaistukseen.
He owat jumalattomat/ ja wetäwät meidän Jumalan armon irtautehen/
ja kieltäwät Jumalan/ joka ainoa haltija on/ ja meidän Herran Jesuksen
Kristuksen.
1:5 Mutta mine tahdon teille muistutta/ ette te widhoin sen tiedheisitte/
ette Herra coska hen Canssans Egiptiste teruenne wloswienut oli/ taas
hen ne iotca ei wskonuet huckasi/
Mutta minä tahdon teille muistuttaa/ että te wihdoin sen tietäisitte/ että
Herra koska hän kansansa Egyptistä terwennä uloswienyt oli/ taas hän
ne jotka ei uskoneet, hukkasi/
1:6 Ja mös ne Engelit/ iotca ei heiden Esiwaldans pitenyet/ waan
ylenannoit heiden Codhonsa/ ombi hen ketkenyt sihen swren peiuen
Domihon asti/ ijancaikisilla Cahleilla pimeydhese.
Ja myös ne enkelit/ jotka ei heidän esiwaltaansa pitäneet/ waan
ylenannoit heidän kotinsa/ ompi hän kätkenyt siihen suuren päiwän
tuomioon asti/ iankaikkisilla kahleilla pimeydessä.
1:7 Ninquin mös Sodoma ia Gomorra/ ia ne Lähicaupungit iotca samalla
modholla heiden cansas Hauriuxisa synditehnyet olit/ ia ouat *
wieralisen Lihan ielkin keunyet. Ne ouat Esi cuuaxi pannut kersimen site
ijancaikista Tulen Pijna.
