Se P. Jacobin epistola
on teudhelinen Mies/ ioca woi mös coco rumins Suiszila hallita.
Sillä moninaisessa me kaikki puutumme. Mutta joka ei puheessa lankea/
se on täydellinen mies/ joka woi myös koko ruumiinsa suitsilla hallita.
3:3 Catzo me panema Heuoisten Suhun Suitzet/ ette he meite cwlisit/
ia heiden coco rumins me ymberinskänem.
Katso me panemme hewosten suuhun suitset/ että me meitä kuulisit/
ja heidän koko ruumiinsa me ympärinsä käännämme.
3:4 Catzos/ Laiuat mös echke quinga swret ne ouat ia ialoilda Twlilda
aetan/ quite'gi he ymberiketen pienelle Styryllä cuhunga hen tacto ioca
sen hallitzepi.
Katsos/ Laiwat myös ehkä kuinka suuret ne owat ja jaloilta tuulilta
ajetaan/ kuitenkin he ympäri käännetäään pienella styrillä (peräsimellä)
kuhunka hän tahtoo joka sen hallitseepi.
3:5 Nin mös Kieli ombi yxi piskuinen Jäsen/ ia swret cappalet
wlostoimitta.
Niin myös kieli ompi yksi piskuinen jäsen/ ja suuret kappaleet ulos
toimittaa.
3:6 Catzos/ yxi wähe tuli/ quinga swren Metzen se sytyttepi? Ja Kieli
o'bi mös yxi Tuli/ yxi Mailma wärytte teune's. Nin ombi Kieli meide'
Jäsenein seas/ ia saastutta coco rumin/ ia ylessytyttepi caiken meiden
Meno'na/ coska se Heluetiste ylessyttypi.
Katsos/ yksi wähä tuli/ kuinka suuren metsän se sytyttääpi? Ja kieli
ompi myös yksi tuli/ yksi maailma wääryyttä täynnänsä. Niin ompi kieli
meidän jäsenein seassa/ ja saastuttaa koko ruumiin/ ja ylös sytyttääpi
kaiken meidän menonne/ koska se helwetistä ylös syttyypi.
3:7 Sille ette caiki Loonot seke Petoin ette Linduin/ ia Kermetten ia
Merelisten/ Lakioitetan/ ia lakioitut ouat Inhimilisesta Loonosta.
Sillä että kaikki luonnot sekä petoin että lintuin/ ja käärmeitten ja
merellisten/ lakioitetaan/ ja lakioitut owat inhimillisestä luonnosta.
3:8 Mutta Kieldä ei yxiken Inhiminen taida lakioitta/ se Leuotoin
pahuus/ teusi surmalisie Myrkyie.
