Se P. Jacobin epistola
Cadheltoistakymenelle Sucucunnille iotca haiolla ouat/ Terueydhen
toiuotta.
Jakob Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen palwelija/ niille
kahdelletoistakymmenelle sukukunnalle jotka hajalla owat/ terweyden
toiwottaa.
1:2 Minun Rackat Welieni/ piteket se sulana Riemuna/ coska te
moninaisijn Kiusauxijn langeta/
Minun rakkaat weljeni/ pitäkäät se sulana riemuna/ koska te
moninaisiin kiusauksiin lankeatte/
1:3 tieten ette teidhen Uskon ios hen mutoin toimelinen on/ waicuttapi
Kersimisen/
tietäen että teidän uskonne jos hän muutoin toimellinen on/ waikuttaapi
kärsimisen/
1:4 Mutta Kersimus pite wahuana pysyme' haman loppun asti/ Senpäle
ette te olisitta teudheliset ia coconaiset/ ia ei miseken puuttuuaiset.
Mutta kärsimys pitää wahwana pysymän hamaan loppuun asti/ Sen
päälle että te olisitte täydelliset ja kokonaiset/ ja ei missäkään
puuttuwaiset.
1:5 Mutta ios ioldain teisse Wisautta putuis/ se anocan Jumalalda/ ioca
andapi yxikerdalisesta iocaitzelle/ ia ei soima/ nin se henelle annetan.
Mutta jos joltain teissä wiisautta puuttuisi/ se anokaan Jumalalta/ joka
antaapi yksinkertaallisesta jokaiselle/ ja ei soimaa/ niin se hänelle
annetaan.
1:6 Mutta hen anocan Uskosa ilman epälemet/ Sille/ ioca epeile/ se
ombi Meren Alon caltainen/ ioca Twlelda aietan ia prijskoitetan.
Mutta hän anokaan uskossa ilman epäilemättä/ Sillä/ joka epäilee/ se
ompi meren aallon kaltainen/ joka tuulelta ajetaan ja priiskoitetaan.
1:7 Sencaltainen Inhiminen elken luuco/ ette hen iotain HErralda saapi.
Senkaltainen ihminen älkään luulko/ että hän jotain Herralta saapi.
1:8 Yxi Epäleua ombi horiuua caikisa henen Teisens.
Yksi epäilewä ompi horjuwa kaikissa hänen teissänsä.
