Se colmas P. Johannesen epistola
hyuesti käuisit/ ia sine teruenne olisit/ ninquin sinu' Sielus hyuestikieupi.
Minun rakkaani/ minä toiwotan kaikissa kappaleissa/ että sinulle
hywästi käwisit/ ja sinä terweenä olisit/ niinkuin sinun sielusi hywästi
käypi.
1:3 Mutta mine sangen jhastuin coska weliet tulit/ ia todistit sinun
Totudhestas/ ninquin sine Totudhesa waellat.
Mutta minä sangen ihastuin, koska weljet tuliwat/ ja todistit sinun
totuudestasi/ niinkuin sinä totuudessa waellat.
1:4 Ei ole minulle site swrembata iloa/ quin se ette mine cwlen minun
Lapseni Totudhesa waeldauat.
Ei ole minulle siitä suurempaa iloa/ kuin se että minä kuulen minun
lapseni totuudessa waeltawat.
1:5 Minun rackaimban/ wskolisesta sine teet mitkes teet welieille/ ia
weraille
Minun rakkaimpain/ uskollisesti, sinä teet mitkäs teet weljille/ ja
wieraille.
1:6 iotca sinu' rackaudestas todistanuet ouat Seuracunnan edhesä. Ja
sine olet hyuesti tehnyt/ ettes heite matca' saatanut olet keluolisest
Jumalan eten/
jotka sinun rakkaudestasi todistaneet owat seurakunnan edessä. Ja sinä
olet hywästi tehnyt/ ettäs heitä matkaan saattanut olet kelwollisesti
Jumalan eteen.
1:7 Sille ette henen Nimens tehdhen he ouat wloslectenyet/ ia ei ole
Pacanoilda miten ottaneet.
Sillä että hänen nimensä tähden he owat ulos lähteneet/ ja ei ole
pakanoilta mitään ottaneet.
1:8 Nin meiden sijs pite sencaltaista coriama'/ senpäle/ ette me sen
Totudhen awuliset olisima.
Niin meidän siis pitää senkaltaista korjaaman/ senpäälle/ että me sen
totuuden awulliset olisimme.
1:9 Mine kirioitin Seuracunnalle/ mutta Diotrephes/ ioca heiden
