Se Ensimeinen P. Paualin Epistola Tessalonicerin tyge.
niitä jotka nukkuneet owat.
4:16 Sille ette se itze Herra alasastupi Taiuahasta swrella Hwmulla/ ia
Ylimeisen engelin änelle/ ia Jumalan Basunalla/ Ja ne Coolluet
Christuses ensin ylesnouseuat.
Sillä että se itse Herra alas astuupi taiwahasta suurelle humulla/ ja
ylimmäisen enkelin äänellä/ ja Jumalan pasuunalla/ Ja ne kuolleet
Kristuksessa ensin ylösnousewat.
4:17 Senielken me iotca eleme/ ia ielkiniäme ynne heiden cansans
ylestemmatanme piluihin/ site Herra wastan Twlihin. Ja sillens me aina
olema Herran cansa. Nin lohuttacat sis teiten keskenen neille sanoilla.
Sen jälkeen me jotka elämme/ ja jälkeen jäämme ynnä heidän
kanssansa ylöstemmataamme pilwihin/ sitä Herra wastaan tuulihin. Ja
sillens me aina olemme Herran kanssa. Niin lohduttakaat siis teitän
keskenän näillä sanoilla.
V. Lucu.
5:1 MUtta nijste aijoista ia Hetkiste/ rackat weliet/ ei taruitze teille
kirioittaman/
Mutta niistä ajoista ja hetkistä/ rakkaat weljet/ ei tarwitse teille
kirjoittaman/
5:2 Sille itze te ratki tiedhette/ Ette se Herran peiue ombi tuleua ninquin
Warghas ölle.
Sillä itse te ratki tiedätte/ Että se Herran päiwä ompi tulewa niinkuin
waras yöllä.
5:3 Sille coska he sanouat/ Rauha on/ Ei ole ychten häte/ Silloin se
cadhotus heiden ylitzens eckiste langepi/ Ninquin raskan Waimon kipu/
ia eiuet he saa paeta.
Sillä koska he sanowat/ Rauha on/ Ei ole yhtään hätää/ Silloin se
kadotus heidän ylitsensä äkisti lankeepi/ Niinkuin raskaan waimon kipu/
ja eiwät he saa paeta.
5:4 Mutta te rackat weliet/ eipe te ole Pimeydhes/ ettei se peiue teite
