Se Ensimeinen P. Paualin Epistola Tessalonicerin tyge.
tiedätte) eikä myös ahneuksen tilan kanssa/ Jumala ompi siihen
todistaja.
2:6 Eipe me mös ole Cunnia pytenyet Inhimisilde/ eikä teilde eikä
muilda.
Eipä me myös ole kunniaa pyytäneet ihmisiltä/ eikä teiltä eikä muilta.
2:7 Waicka meille olis kylle walta teite raskautta/ ninquin Christusen
Apostolit. Waan me olema Eiteliset olluet teiden tykenen/
Waikka meillä olisi kyllä walta teitä raskauttaa/ niinkuin Kristuksen
apostolit. Waan me olimme äiteelliset olleet teidän tykönän/
2:8 Ninquin iocu amma Lapsensa hellikeine pideis/ Juri nin oli meille
sydemen halu teihin/ iacamaha' teide' cansan/ ei waan Jumala'
Eua'gelium/ mutta mös meide' He'gem/ Sille te oletta tullet meille
rackahaxi.
Niinkuin joku ämmä lapsensa hellikäinä pitäisi/ Juuri niin oli meillä
sydämen halu teihin/ jakamahan teidän kanssan/ ei waan Jumalan
ewankelium/ mutta myös meidän henkemme/ Sillä te olette tulleet
meille rakkahaksi.
2:9 Te muistatta kylle (rackat weliet) meiden töen ia meiden waiuan. Sille
ette ölle ia peiuelle me töteteimme/ ettei me ketäken teiste
raskauttaisi/ ia sarnasim teiden edesen Jumalan Euangelium.
Te muistatte kyllä (rakkaat weljet) meidän työn ja meidän waiwan. Sillä
että yöllä ja päiwällä me työtä teimme/ ettei me ketäkään teistä
raskauttaisi/ ja saarnasimme teidän edessän Jumalan ewankelium.
2:10 Sihen te oletta Todhistaijat ia Jumala/ quinga Pyhesti ia oikiasti ia
nuchtettomasti me teiden tykenen (iotca vskoitta) waelsim.
Siihen te olette todistajat ja Jumala/ kuinka pyhästi ja oikeasti ja
nuhteettomasti me teidän tykönän (jotka uskoitte) waelsimme.
2:11 Ninquin te tiedhette/ ette me quin yxi Ise henen Lapsens/ olema
iocaista teiden seassan mananet ia lohuttanet/ ia todistanet
Niinkuin te tiedätte/ että me kuin yksi isä hänen lapsensa/ olemme
jokaista teidän seassan mananneet ja lohduttaneet/ ja todistaneet.
