Se toinen P. Paualin Epistola Corintherin tyge.
wartioitsi sen Damascenerin kaupungin/ ja tahtoi minun kiinni ottaa.
11:33 Ja ydhen Ackonan lepitze mwrin ylitze mine Corisa
mahanlaskettijn/ ia nin poisueltin hene' kädensse.
Ja yhden akkunan läwitse muurin ylitse minä korissa maahan laskettiin/
ja niin pois wältin hänen kätensä.
XII. Lucu.
12:1 EI Ole swingan minulle tarue itzeni kerskata/ tule' quitengin
Näkyhin ia HErran Ilmoitoste' tyge.
Ei ole suinkaan minulla tarwe itseäni kerskata/ tulen kuitenkin näkyihin
ja Herran ilmoitusten tykö.
12:2 Mine tunne' ydhen inhimisen Christusesa enne' Nelietoistakyme'de
aiastaica/ olico he' Rumijssa ollut/ em mine tiedhä/ Eli olico hen
wlcona Rumijsta ollut/ em mine siteken tiedhä/ Jumala sen tietä. Se
sama oli ylestemmattu/ haman colmanden Taiuasen.
Minä tunnen yhden ihmisen Kristuksessa ennen neljätoista kymmentä
ajastaikaa/ oliko hän ruumiissa ollut/ en minä tiedä/ Eli oliko hän
ulkona ruumiista ollut/ en minä sitäkään tiedä/ Jumala sen tietää. Se
sama oli ylös temmattu/ hamaan kolmanteen taiwaaseen.
12:3 Ja mine tunnen sen saman Inhimisen. Jos hen Rumissa Taicka
wlcona Rumista oli/ em mine tiedhe/ Jumala sen tietä.
Ja minä tunnen sen saman ihmisen. Jos hän ruumiissa taikka ulkona
ruumiista oli/ en minä tiedä/ Jumala sen tietää.
12:4 Hen oli ylestemmattu Paradisijn/ ia cwli salaiset sanat/ ioita ei
yxike' Inhiminen mahdha puhua.
Hän oli ylös temmattu paratiisiin/ ja kuuli salaiset sanat/ joita ei
yksikään ihminen mahda puhua.
12:5 Sijte mine itzeni kerskaan/ Mutta itzesteni em mine ychten kerska/
waan minun Heickoudhestani.
Siitä minä itseäni kerskaan/ Mutta itsestäni en minä yhtään kerskaa/
waan minun heikkoudestani.
