33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

41 Luku

41 Luku

Leviatanin kuvauksen jatkoa.

Tämän asian parempaan perään ajattelemiseen saattaa Herra Jobia vielä, laviammalla Leviatanin ruumiin ja jäsenien vahvuuden kirjoittamisella.

II. Puhuu hänen tylystä käynnöstänsä ja jalosta liikunnostansa meressä.

1. Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

1. Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

2. Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

2. Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin*? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on+.

2. Moos. 19:5 Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun.

Rom 11:35. Eli kuka on hänelle jotakin ennen antanut, jota hänelle pitäis jälleen maksettaman.

Ps. 24:1 Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.

2 Mos 19:5. Jos te siis minun ääneni ahkerasti kuulette, ja pidätte minun liittoni*, niin teidän pitää oleman minulle kallis omaisuus kaikista kansoista, vaikka muutoin koko maa on minun+.

Ps. 50:12 Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

Ps 24:1. Herran on maa, ja kaikki mitkä siinä ovat, maan piiri ja ne jotka sen päällä asuvat.

Room. 11:35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?

Ps 50:2. Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

1. Kor. 10:26 sillä: Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.

1 Kor. 10:26. Sillä maa on Herran, ja kaikki mitä siinä on.

3. En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

3. Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

4. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

4. Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

5. Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.

5. Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

6. Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.

6. Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niin kuin sinetti.

7. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.

7. Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

8. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.

8. Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

9. Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

9. Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niin kuin aamuruskon silmälaudat.

10. Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.

10. Hänen suustansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

11. Sen sieraimista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

11. Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niin kuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

12. Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.

12. Hänen henkensä on niin kuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

13. Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.

13. Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

14. Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.

14. Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

15. Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

15. Hänen sydämensä on kova niin kuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

16. Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.

16. Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

17. Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.

17. Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

18. Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.

18. Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

19. Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

19. Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niin kuin akanat.

20. Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.

20. Vasara on hänen edessänsä niin kuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

21. Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

21. Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niin kuin sontatunkiolla.

22. Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

22. Hän saattaa syvän meren kiehumaan niin kuin padan, ja liikuttaa yhteen niin kuin voiteen.

23. Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.

23. Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

24. Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.

24. Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

25. Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas.

25. Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.