33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

30 Luku

30 Luku

Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.

Job valittaa nykyistä ylönkatsottua tilaansa.

II. Suurta surkeuttansa, jolla hän luuli Jumalan kuolemaan asti häntä vaivaavan.

III. Entisen toivonsa odotuksen muutosta.

1. Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.

1. Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;

2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt.

2. Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;

3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;

3. Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,

4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

4. Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:

5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.

5. He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niin kuin varasta.

6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.

6. He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.

7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat,

7. Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,

8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.

8. Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.

9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;

9. Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.

Job 17:6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.

Job 17:6. Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

Ps. 69:12 Minä pukeuduin säkkipukuun, mutta tulin sananparreksi heidän suussaan.

Ps 69:12. Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.

Valit. 3:14 Minä olen joutunut koko kansani nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

Val. v. 3:14. Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Valit. 3:63 Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

Val. v. 3:63. Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

10. He kauhistuvat minua*, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.

Job 19:19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.

Job 19:19. Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

11. Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: he ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.

12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

12. Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden*, hukuttaaksensa minua.

Jes 51:23. Vaan minä panen sen sinun raateliais käteen, jotka sanoivat sinun sielulles: kumarra sinus, että me kävisimme sinun ylitses, ja pane sinun selkäs maahan, että niin kuin katua myöten sen ylitse mentäisiin.

13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;

13. He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.

14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.

14. He ovat tulleet sisälle niin kuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.

15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

15. Pelko on kääntynyt minua vastaan*, ja niin kuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niin kuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.

Job 23:15. Sen tähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.

16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

16. Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.

Ps. 42:5 Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.

17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.

17. Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.

18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut; se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

18. Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niin kuin hameeni pään lävellä.

19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

19. Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.

Ps. 7:6 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni, saakoon minut kiinni ja polkekoon maahan minun elämäni ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.

Ps 7:6. Niin vainotkaan viholliseni minun sieluani ja käsittäköön sen, ja poljeskelkaan maahan elämäni, ja painakaan kunniani tomuun*, Sela!

20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.

20. Jos minä huudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua*: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.

Ps. 13:2 Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi?

Ps 13:2.etc. Kuinka kauvan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? kuinka kauvan sinä peität kasvos minusta?

Ps. 22:3 Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.

21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.

21. Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.

22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

22. Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.

23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

23. Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.

Ps. 90:3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset.

Ps 90:3. Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.

Hebr 9:27. Ja niin kuin kaikkein ihmisten pitää kerran kuoleman, mutta sen jälkeen tuomio,

24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?

24. Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.

25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?

25. Minä itkin* kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.

Ps. 35:13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.

Ps 35:13. Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;

Room. 12:15 Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.

Ps 35:14. Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niin kuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.

Rom 12:15. Iloitkaat iloisten kanssa, ja itkekäät itkeväisten kanssa.

26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

26. Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.

Jer. 14:19 Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia? Minkätähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

27. Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: murheen aika on minun ennättänyt.

28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.

28. Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.

29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.

29. Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.

Ps. 102:7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.

Ps 102:7. Minä olen niin kuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niin kuin hyypiä* hävitetyissä kaupungeissa.

Miika 1:8 Tämän tähden minä tahdon valittaa ja voivotella, käydä avojaloin ja vaipatta, virittää valituslaulun kuin aavikkosudet, suruhuudon kuin kamelikurjet.

Miik 1:8. Sitä minun täytyy valittaa ja parkua*, minun täytyy riisuttuna ja alasti käydä**; minun pitää valittaman niin kuin lohikärmeet ja murehtiman niin kuin nälkäkurki+.

30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

30. Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.

Job 19:20. Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani*, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Val. v. 5:10. Meidän ihomme on poltettu, niin kuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi.

31. Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.