JOBIN KIRJA

33/38 RAAMATTU

1776 BIBLIA

   

39 Luku

39 Luku

 

 

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

Edespäin osoittaa Herra voimansa suuruuden Jobille monikahtain eläinten luomisesta ja hallituksesta.

 

II. Nuhtelee Jobin röyhkeyttä; josta Job nöyryyttää itsensä.

 

 

1. Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän;

1. Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?

 

 

 

Ps 104:21. Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät.

 

 

2. kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?

2. Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.

 

 

 

Ps 10:9. Hän väijyy salaa niin kuin jalopeura luolassansa*, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

 

 

3. Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

3. Kuka valmistaa kaarneelle ruan*, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?

 

 

Ps. 145:15 Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.

Ps 145:15. Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa.

Ps. 147:9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.

Ps 147:9. Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

Matt. 6:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

Matt 6:26. Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät*. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?

Luuk. 12:24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!

Luuk 12:24. Katselkaat kaarneita: ei he kylvä eikä niitä, ei heillä ole myös kellaria eikä aittaa, ja Jumala elättää heidät*: kuinka paljoa paremmat te olette kuin linnut+?

 

 

4. Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?

4. Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

5. Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.

6. He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

7. Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet;

8. Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

 

 

Job 24:5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.

Job 24:5. Katso, niin kuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.

 

Jer 2:24. Niin kuin metsä-aasi korvessa, kuin hän helteestä hengittää, kuka hänen taitaa asettaa? kaikki, jotka häntä etsivät, ei pidä väsymän; hänen kuukaudessansa hän löydetään.

 

Hos 8:9. Että he juoksivat ylös Assurin tykö, niin kuin yksinäinen metsä-aasi*: Ephraim palkkaa itsellensä lahjoilla rakastajia.

 

 

9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?

9. Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;

10. Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

11. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.

11. Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

12. Luuletkos yksisarvisen* palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

 

 

4. Moos. 24:8 Jumala vei sen pois Egyptistä; sen sarvet ovat kuin villihärän. Se syö suuhunsa viholliskansat, heidän luunsa se murskaa ja lävistää heidät nuolillansa.

4 Mos 24:8. Jumala johdatti hänen Egyptistä, hänen väkevyytensä on niin kuin yksisarvisen väkevyys*: hänen pitää nielemän pakanat vihollisensa, ja heidän luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman lävitse.

 

 

13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

13. Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

14. Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

15. Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

16. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?

16. Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.

17. Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

18. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.

18. Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.

19. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.

19. Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

 

 

Valit. 4:3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa.

Val. v. 4:3. Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä; mutta minun kansani tyttären täytyy armotoinna olla, niinkuin yökkö korvessa.

20. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

20. Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

21. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

21. Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

 

 

 

Ps 33:17. Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.

 

Ps 147:10. Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen*, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

 

 

22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

22. Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.

23. Taidatkos peljättää hänen niin kuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

24. Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.

25. Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

26. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.

26. Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.

27. Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vaskitorven helinää.

28. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

28. Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

29. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?

29. Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

30. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?

30. Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

31. Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

32. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.

32. Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

33. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin.

33. Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

 

 

Matt. 24:28 Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.

Matt 24:28. Sillä missä raato on, siihen kotkat kokoontuvat.

Luuk. 17:37 Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: Missä, Herra? Niin hän sanoi heille: Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

Luuk 17:37. Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, missä siis? Niin sanoi hän heille: missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.

 

 

34. Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

34. Ja Herra vastasi Jobia ja sanoi:

35. Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!

35. Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman?

 

 

Jes. 45:9 Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!

 

 

 

36. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

36. Job vastasi Herraa ja sanoi:

37. Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;

37. Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle.

 

 

 

Job 29:9. Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

 

Ps 39:2. Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niin kuin suitsilla*, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni.

 

 

38. kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee.

38. Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee.

 

 

 


Valitse
luku

1 2 3
4 5 6
7 8 9
10 11 12
13 14 15
16 17 18
19 20 21
22 23 24
25 26 27
28 29 30
31 32 33
34 35 36
37 38 39
40 41 42