JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU |
1776 BIBLIA |
39 Luku |
39 Luku |
|
|
Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy. |
Edespäin osoittaa Herra voimansa suuruuden Jobille monikahtain eläinten luomisesta ja hallituksesta. |
|
II. Nuhtelee Jobin röyhkeyttä; josta Job nöyryyttää itsensä. |
|
|
1. Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän; |
1. Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat? |
|
|
|
Ps 104:21. Nuoret jalopeurat saaliin perään kiljuvat, ja elatustansa Jumalalta etsivät. |
|
|
2. kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? |
2. Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät. |
|
|
|
Ps 10:9. Hän väijyy salaa niin kuin jalopeura luolassansa*, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa. |
|
|
3. Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? |
3. Kuka valmistaa kaarneelle ruan*, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on? |
|
|
Ps. 145:15 Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. |
Ps 145:15. Kaikkein silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille ruan ajallansa. |
Ps. 147:9 ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat. |
Ps 147:9. Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat. |
Matt. 6:26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? |
Matt 6:26. Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät*. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he? |
Luuk. 12:24 Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! |
Luuk 12:24. Katselkaat kaarneita: ei he kylvä eikä niitä, ei heillä ole myös kellaria eikä aittaa, ja Jumala elättää heidät*: kuinka paljoa paremmat te olette kuin linnut+? |
|
|
4. Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? |
4. Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä? |
5. Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? |
5. Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat? |
6. Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan. |
6. He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on. |
7. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja. |
7. Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä. |
8. Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet; |
8. Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt? |
|
|
Job 24:5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. |
Job 24:5. Katso, niin kuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille. |
|
Jer 2:24. Niin kuin metsä-aasi korvessa, kuin hän helteestä hengittää, kuka hänen taitaa asettaa? kaikki, jotka häntä etsivät, ei pidä väsymän; hänen kuukaudessansa hän löydetään. |
|
Hos 8:9. Että he juoksivat ylös Assurin tykö, niin kuin yksinäinen metsä-aasi*: Ephraim palkkaa itsellensä lahjoilla rakastajia. |
|
|
9. sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? |
9. Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi. |
10. Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule; |
10. Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule. |
11. se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. |
11. Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on. |
12. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? |
12. Luuletkos yksisarvisen* palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs? |
|
|
4. Moos. 24:8 Jumala vei sen pois Egyptistä; sen sarvet ovat kuin villihärän. Se syö suuhunsa viholliskansat, heidän luunsa se murskaa ja lävistää heidät nuolillansa. |
4 Mos 24:8. Jumala johdatti hänen Egyptistä, hänen väkevyytensä on niin kuin yksisarvisen väkevyys*: hänen pitää nielemän pakanat vihollisensa, ja heidän luunsa murentaman, ja nuolillansa ampuman lävitse. |
|
|
13. Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? |
13. Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs? |
14. Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät? |
14. Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa? |
15. Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi? |
15. Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan? |
16. Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys? |
16. Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat? |
17. Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi. |
17. Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä. |
18. Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki. |
18. Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois. |
19. Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää. |
19. Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: ei hän tottele turhaan työtä tehdä. |
|
|
Valit. 4:3 Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa. |
Val. v. 4:3. Lohikärmeet taritsevat nisiä pojillensa ja imettävät heitä; mutta minun kansani tyttären täytyy armotoinna olla, niinkuin yökkö korvessa. |
|
|
20. Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi. |
20. Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä. |
21. Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle. |
21. Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä. |
|
|
|
Ps 33:17. Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta. |
|
Ps 147:10. Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen*, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut. |
|
|
22. Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla? |
22. Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella? |
23. Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä. |
23. Taidatkos peljättää hänen niin kuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys. |
24. Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan. |
24. Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan. |
25. Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä. |
25. Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa. |
26. Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi. |
26. Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät; |
27. Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa. |
27. Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vaskitorven helinää. |
28. Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon. |
28. Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun. |
29. Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää? |
29. Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin? |
30. Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen? |
30. Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen? |
31. Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan. |
31. Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa. |
32. Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät. |
32. Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas. |
33. Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin. |
33. Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on. |
|
|
Matt. 24:28 Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat. |
Matt 24:28. Sillä missä raato on, siihen kotkat kokoontuvat. |
Luuk. 17:37 Ja he vastasivat ja sanoivat hänelle: Missä, Herra? Niin hän sanoi heille: Missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat. |
Luuk 17:37. Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, missä siis? Niin sanoi hän heille: missä raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat. |
|
|
34. Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi: |
34. Ja Herra vastasi Jobia ja sanoi: |
35. Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän! |
35. Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman? |
|
|
Jes. 45:9 Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä! |
|
|
|
36. Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: |
36. Job vastasi Herraa ja sanoi: |
37. Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni; |
37. Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle. |
|
|
|
Job 29:9. Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle, |
|
Ps 39:2. Minä olen sanonut: minä tahdon pitää vaarin teistäni, etten minä tekisi syntiä kielelläni: minä hallitsen suuni niin kuin suitsilla*, niin kauvan kuin minä näen jumalattoman edessäni. |
|
|
38. kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee. |
38. Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee. |
|
|