JOBIN KIRJA
33/38 RAAMATTU |
1776 BIBLIA |
32 Luku |
32 Luku |
|
|
Elihu esiintyy. Nuorena miehenä än on tähän asti pysynyt vaiti antaakseen vanhojen puhua; mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykena vastaamaan Jobille, hän ei voi olla väittelyyn puuttumatta, ja hän tahtoo puhua suoraan, henkilöön katsomatta. |
Elihu astuu nyt edes Jobin kanssa kamppailemaan, ja sanoo syyn vaikenemiseensa tähän asti. |
|
II. Juttelee kiivauttansa, ja sois että hän taitais oikein puhua. |
|
|
1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas; |
1. Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana. |
2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana; |
2. Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa, |
|
|
Job 27:5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani. |
|
|
|
3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. |
3. Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin. |
4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. |
4. Sillä Elihu odotti niin kauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä. |
5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän. |
5. Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän. |
6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. |
6. Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sen tähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani. |
|
|
Siir 32:3 Että he olisivat iloiset sinun kanssas, niin sinä saat kunnian, ja kutsutaan taitavaksi ja hyvin eläneeksi mieheksi. |
Sir 32:4.etc. Vanhimman pitää puhuman; sillä se tulee hänen tehdä, niin kuin sen, joka koetellut on. |
|
Sir 32:5. Älä estä soittajoita. |
|
|
7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.' |
7. Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa. |
|
|
Job 12:12 Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä. - |
Job 12:12. Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys. |
|
|
8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä. |
8. Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi. |
|
|
|
Job 38:36. Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen? |
|
San l. 2:6. Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys. |
|
Saarn 2:26. Sillä sille ihmiselle, joka hänelle on otollinen, antaa hän viisauden, ymmärryksen ja ilon*; vaan syntiselle antaa hän kovan onnen+ koota ja hakea: ja se kuitenkin annetaan hänelle, joka on Jumalalle otollinen: Se on myös turhuus ja hengen vaiva. |
|
Dan 1:17. Vaan näille neljälle nuorukaiselle antoi Jumala taidon ja ymmärryksen kaikkinaisissa kirjoituksissa ja viisaudessa; ja Danielille antoi hän ymmärryksen kaikkinaisissa näyissä ja unissa. |
|
Dan 2:21. Hän muuttaa ajat ja hetket; panee pois kuninkaat ja asettaa kuninkaat; hän antaa viisaille viisauden ja ymmärtäväisille taidon ja ymmärryksen. |
|
|
9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein. |
9. Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on. |
10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän. |
10. Sen tähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni. |
|
|
|
Jer 9:23. Näin sanoo Herra: älkään viisas kerskatko viisaudestansa, älkään väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älkään myös rikas kerskatko rikkaudestansa; |
|
|
11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat. |
11. Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihen asti että te olisitte osanneet oikeuden. |
12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa. |
12. Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut. |
13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen.' |
13. Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu. |
14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne. |
14. Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niin kuin te puhuitte. |
15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä. |
15. He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua. |
16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta? |
16. Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään. |
17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän. |
17. Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni. |
|
|
|
San l. 27:2. Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omain huultes. |
|
San l. 27:21. Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niin kuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä. |
|
|
18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. |
18. Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani. |
19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit. |
19. Katso, minun vatsani on niin kuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee. |
20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata. |
20. Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata. |
21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele. |
21. En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu. |
22. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois. |
22. Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois. |
|
|