15 luku

Jeesus ottaa vastaan syntisiä 1, 2, puhuu vertaukset kadonneesta lampaasta 3 – 7 ja hukkaan joutuneesta rahasta 8 – 10 sekä kertoo tuhlaajapojasta 11 – 32.

1 Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.

1 Kaikki veronkantajat ja syntiset tulivat Hänen luokseen kuuntelemaan Häntä.

1. Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.

1. JA hänen tygöns tulit caicki Publicanit ja syndiset cuuleman händä.

1. 1JA henen tygens keuit caiki Weronottaiat ia Synniset/ hende cwleman. (Ja hänen tykönsä käwit kaikki weronottajat ja syntiset/ häntä kuulemaan.)

1. Ἦσαν δὲ ἐγγίζοντες αὐτῷ πάντες οἱ τελῶναι καὶ οἱ ἁμαρτωλοὶ ἀκούειν αὐτοῦ.

1. ησαν δε εγγιζοντες αυτω παντες οι τελωναι και οι αμαρτωλοι ακουειν αυτου 1. esan de eggizontes aυto pantes oi telonai kai oi amartoloi akoυein aυtoυ

1 Now all the tax collectors and sinners were drawing near to him to hear him.

1. Then drew near unto him all the publicans and sinners for to hear him.

1. Men alle Toldere og Syndere holdt sig nær til ham for at høre ham.

1. Och till honom gingo allehanda Publicaner och syndare, att de måtte höra honom.

1. Agga keik tölnerid ja pattused tullid tem̃a jure, tedda kuulma.

1. Prie Jėzaus artindavosi visi muitininkai ir nusidėjėliai Jo pasiklausyti.

1. Es nahten aber zu ihm allerlei Zöllner und Sünder, daß sie ihn hörten.

1. Tous TOUS les péagers et les gens de mauvaise vie s'approchaient de Jésus pour l'entendre.

1. Y SE llegaban a él todos los publicanos, y pecadores a oirle.

1 En al de tollenaars en de zondaars naderden tot Hem, om Hem te horen.

1. I przybliżali się do niego wszyscy celnicy i grzesznicy, aby go słuchali.

1. Közelgetnek vala pedig ő hozzá a vámszedők [1†] és a bűnösök mind, hogy hallgassák őt.

1 Приближались к Нему все мытари и грешники слушать Его.

1. Приближували ся ж до Него всї митники й грішники, слухати Його.

2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".

2 Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan."

2. Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.

2. Nijn Phariseuxet ja Kirjanoppenet napisit ja sanoit: tämä syndisiä wastanotta ja syö heidän cansans.

2. 1Nin napitzit Phariseuset ia Kirianoppeneet ia sanoit/ Teme Syndisite wastanrupe/ ia söpi heiden cansans. (Niin napitsit phariseukset ja kirjanoppineet ja sanoit/ Tämä syntisiä wastaan rupeaa/ ja syöpi heidän kanssansa.)

2. καὶ διεγόγγυζον οἵ Φαρισαῖοι καὶ οἱ γραμματεῖς λέγοντες ὅτι Οὗτος ἁμαρτωλοὺς προσδέχεται καὶ συνεσθίει αὐτοῖς.

2. και διεγογγυζον οι φαρισαιοι και οι γραμματεις λεγοντες οτι ουτος αμαρτωλους προσδεχεται και συνεσθιει αυτοις 2. kai diegoggυzon oi farisaioi kai oi grammateis legontes oti oυtos amartoloυs prosdechetai kai sυnesthiei aυtois

2 And the Pharisees and the scribes were murmuring, saying, This (man) accepts sinners and eats together with them. {Similar: Mat 18:12-14, Luk 15:3-7}

2. And the Pharisees and scribes murmured, saying, This man receiveth sinners, and eateth with them.

2. Og Pharisæerne og de Skriftkloge knurrede og sagde: denne annammer Syndere og æder med dem.

2. Och de Phariseer och Skriftlärde knorrade och sade: Denne undfår syndare, och äter med dem.

2. Ja Wariserid ja kirjatundiad nurrisesid ja ütlesid: Sesinnane wottab pattusid wasto, ja sööb nendega.

2. Fariziejai ir Rašto žinovai murmėjo, sakydami: ‘‘Šitas priima nusidėjėlius ir su jais valgo’‘.

2. Und die Pharisäer und Schriftgelehrten murrten und sprachen: Dieser nimmt die Sünder an und isset mit ihnen.

2. Et les pharisiens et les scribes en murmuraient et disaient: Cet homme reçoit les gens de mauvaise vie et mange avec eux.

2. Y murmuraban los Fariseos y los escribas, diciendo: Este a los pecadores recibe, y con ellos come.

2 En de Farizeen en de Schriftgeleerden murmureerden, zeggende: Deze ontvangt de zondaars, en eet met hen.

2. I szemrali Faryzeuszowie i nauczeni w Piśmie, mówiąc: Ten grzeszniki przyjmuje i je z nimi.

2. És zúgolódának a farizeusok és az írástudók, mondván: Ez [2†] bűnösöket fogad magához, és velök együtt eszik.

2 Фарисеи же и книжники роптали, говоря: Он принимает грешников и ест с ними.

2. І нарекали Фарисеї та письменники, кажучи: Що сей грішників приймає і їсть із ними.

3 Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

3 Niin Hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:

3. Niin hän sanoi heille tämän vertauksen, sanoen:

3. Nijn hän sanoi heille tämän wertauxen sanoden:

3. 1Nin hen sanoi heille temen Wertauxen sanoden/ (Niin hän sanoi heille tämän wertauksen sanoen/)

3. εἶπε δὲ πρὸς αὐτοὺς τὴν παραβολὴν ταύτην λέγων·

3. ειπεν δε προς αυτους την παραβολην ταυτην λεγων 3. eipen de pros aυtoυs ten paraβolen taυten legon

3 Now he spoke to them this parable, saying:

3. And he spake this parable unto them, saying,

3. Men han talede denne Lignelse til dem og sagde:

3. Då sade han till dem denna liknelsen, sägandes:

3. Agga temma räkis neile se tähhendamisse sanna ja ütles:

3. Tada Jis pasakė jiems palyginimą:

3. Er sagte aber zu ihnen dies Gleichnis und sprach:

3. Mais il leur dit cette parabole:

3. Y él les propuso esta parábola, diciendo:

3 En Hij sprak tot hen deze gelijkenis, zeggende:

3. I powiedział im to podobieóstwo, mówiąc:

3. Ő pedig ezt a példázatot beszélé nékik, mondván:

3 Но Он сказал им следующую притчу:

3. Сказав же до них приповість сю, глаголючи:

4 Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?

4 ”Kuka ihminen teistä, jolla on sata lammasta, mutta kadottaa niistä yhden, ei jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää autiomaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes sen löytää?

4. Kuka on teistä se ihminen, jolla on sata lammasta, ja jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksän korpeen, ja mene sen jälkeen, joka kadonnut on, siihenasti että hän sen löytää?

4. Cuca on teistä se ihminen jolla on sata lammasta ja jos hän yhdengin nijstä cadotta eikö hän jätä yhdexänkymmendä ja yhdexän corpeen ja mene sen jälken joca cadonnut on sijhenasti että hän sen löytä?

4. 1Cuca ombi teiste se Inhiminen/ iolla on sata Lammast/ ia ios hen yhden nijste cadhotta/ Eikö hen iäte yhdexe'kymende ia yhdexe' Corpehen/ ia mene sen ielken ioca o'bi cadonut/ sihenasti ette he' sen leutepi? (Kuka ompi teistä se ihminen/ jolla on sata lammasta/ ja jos hän yhden niistä kadottaa/ Eikö hän jätä yhdeksänkymmentä ja yhdeksää korpeen/ ja mene sen jälkeen joka ompi kadonnut/ siihen asti että hän sen löytääpi?)

4. Τίς ἄνθρωπος ἐξ ὑμῶν ἔχων ἑκατὸν πρόβατα καὶ ἀπολέσας ἓν ἐξ αὐτῶν, οὐ καταλείπει τὰ ἐνενήκοντα ἐννέα ἐν τῇ ἐρήμῳ καὶ πορεύεται ἐπὶ τὸ ἀπολωλὸς ἕως οὗ εὕρῃ αὐτό;

4. τις ανθρωπος εξ υμων εχων εκατον προβατα και απολεσας εν εξ αυτων ου καταλειπει τα εννενηκονταεννεα εν τη ερημω και πορευεται επι το απολωλος εως ευρη αυτο 4. tis anthropos eks υmon echon ekaton proβata kai apolesas en eks aυton oυ kataleipei ta ennenekontaennea en te eremo kai poreυetai epi to apololos eos eυre aυto

4 What man out of you°, having a hundred sheep and having lost one out of them, does not leave the ninety nine in the wilderness and travel to what has been lost, until he should find it?

4. What man of you, having an hundred sheep, if he lose one of them, doth not leave the ninety and nine in the wilderness, and go after that which is lost, until he find it?

4. hvilket Menneske af Eder, som har hundrede Faar og har tabt eet af dem, forlader ei de ni og helvfemsindstyve i Ørken og gaaer bort efter det tabte, indtil han finder det?

4. Hvilken är den man ibland eder, som hafver hundrade får, och om han tappar bort ett af dem, låter han icke de nio och niotio uti öknene, och går efter det som borto är, tilldess han finner det?

4. Missuggune innimenne teie seast on, kennel sadda lammast on, ja, kui ta ühhe neist ärrakautab, eks ta jätta ühheksakümmend peäle ühheksa körbe, ja eks ta lähhä selle järrele, mis on ärrakaddunud, kunni ta sedda leiab:

4. ‘‘Kas iš jūsų, turėdamas šimtą avių ir vienai nuklydus, nepalieka dykumoje devyniasdešimt devynių ir neieško pražuvusios, kol suranda?

4. Welcher Mensch ist unter euch, der hundert Schafe hat und, so er der eines verliert, der nicht lasse die neunundneunzig in der Wüste und hingehe nach dem verlorenen, bis daß er's finde?

4. Quel est l'homme d'entre vous qui, ayant cent brebis, s'il en perd une, ne laisse les quatre-vingt-dix-neuf au désert, et n'aille après celle qui est perdue, jusqu'à ce qu'il l'ait trouvée;

4. ¿Qué hombre de vosotros, teniendo cien ovejas, si perdiere una de ellas, no deja las noventa y nueve en el desierto, y vá a buscar la que se perdió, hasta que la halle?

4 Wat mens onder u, hebbende honderd schapen; en een van die verliezende, verlaat niet de negen en negentig in de woestijn, en gaat naar het verlorene, totdat hij hetzelve vinde?

4. Któryż z was człowiek, gdyby miał sto owiec, a straciłby jednę z nich, izali nie zostawia onych dziewięćdziesięciu i dziewięciu na puszczy, a nie idzie za oną, która zginęła, ażby ją znalazł?

4. Melyik ember az közületek, a kinek ha száz juha van, és egyet azok közül [3†] elveszt, nem hagyja ott a kilenczvenkilenczet a pusztában, és nem megy az elveszett után, mígnem megtalálja [4†] azt?

4 кто из вас, имея сто овец и потеряв одну из них, не оставит девяноста девяти в пустыне и не пойдет за пропавшею, пока не найдет ее?

4. Которий чоловік з вас, мавши сотню овечок, та загубивши одну з них, не зоставить девятьдесять і девять у степу, та не пійде за загубленою, доки знайде її?

5 Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.

5 Ja löydettyään hän panee sen iloiten hartioilleen.

5. Ja kuin hän sen löytää, niin hän panee sen olallensa, iloiten.

5. Ja cuin hän sen löytä nijn hän pane sen olallens iloiten.

5. 1Ja quin hen leutepi sen/ nin hen panepi sen olallens iloiten. (Ja kuin hän löytääpi sen/ niin paneepi sen olallensa iloiten.)

5. καὶ εὑρὼν ἐπιτίθησιν ἐπὶ τοὺς ὤμους αὐτοῦ χαίρων,

5. και ευρων επιτιθησιν επι τους ωμους εαυτου χαιρων 5. kai eυron epitithesin epi toυs omoυs eaυtoυ chairon

5 And having found it, he places it upon his own shoulders, rejoicing.

5. And when he hath found it, he layeth it on his shoulders, rejoicing.

5. Og naar han har fundet det, lægger han det paa sine Skuldre med Glæde.

5. Och då han hafver det funnit, lägger han det på sina axlar med glädje.

5. Ja kui ta saab leidnud, siis panneb temma sedda omma ollade peäle römoga.

5. Radęs su džiaugsmu dedasi ją ant pečių

5. Und wenn er's gefunden hat, so legt er's auf seine Achseln mit Freuden.

5. Et qui, l'ayant trouvée, ne la mette sur ses épaules avec joie;

5. Y hallada, la pone sobre sus hombros gozoso;

5 En als hij het gevonden heeft, legt hij het op zijn schouders, verblijd zijnde.

5. A znalazłszy kładzie ją na ramiona swoje, radując się.

5. És ha megtalálta, felveti az ő vállára, örülvén.

5 А найдя, возьмет ее на плечи свои с радостью

5. А знайшовши, положить на плечі собі, радїючи.

6 Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.

6 Kotiin tultuaan hän kutsuu kokoon ystävät ja naapurit ja sanoo heille: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin lampaani joka oli kadonnut.'

6. Ja kuin hän tulee kotiansa, niin hän kutsuu kokoon ystävänsä ja kylänsä miehet, ja sanoo heille: iloitkaat minun kanssani: sillä minä löysin lampaani, joka kadonnut oli.

6. Ja cosca hän tule cotians nijn hän cocon cudzu ystäwäns ja kylänsmiehet ja sano heille: iloitcat minun cansani: sillä minä löysin minun lambani joca cadonnut oli.

6. 1Ja coska hen tulepi Cotians/ nin hen cokoncutzu hene' Ysteue's ia Naburins/ ia sanopi heille/ Iloitka minun cansani/ Sille ette mine leusin minun Lampani ioca cadhonut oli. (Ja koska hän tuleepi kotians/ niin hän kokoon kutsuu hänen ystäwänsä ja naapurinsa/ ja sanoopi heille/ Iloitkaa minun kanssani/ SIllä että minä löysin minun lampaani joka kadonnut oli.)

6. καὶ ἐλθὼν εἰς τὸν οἶκον συγκαλεῖ τοὺς φίλους καὶ τοὺς γείτονας λέγων αὐτοῖς· συγχάρητέ μοι, ὅτι εὗρον τὸ πρόβατόν μου τὸ ἀπολωλός.

6. και ελθων εις τον οικον συγκαλει τους φιλους και τους γειτονας λεγων αυτοις συγχαρητε μοι οτι ευρον το προβατον μου το απολωλος 6. kai elthon eis ton oikon sυgkalei toυs filoυs kai toυs geitonas legon aυtois sυgcharete moi oti eυron to proβaton moυ to apololos

6 And (after) he went to his house, he calls together his friends and his neighbors, saying to them, Rejoice° together with me, because I found my sheep which has been lost.

6. And when he cometh home, he calleth together his friends and neighbours, saying unto them, Rejoice with me; for I have found my sheep which was lost.

6. Og naar han kommer hjem, sammenkalder han Venner og Naboer og siger til dem: glæder Eder med mig; thi jeg har findet mit Faar, som var tabt.

6. Och när han kommer hem i sitt hus, kallar han tillhopa sina vänner och grannar, och säger till dem: Glädjens med mig; ty jag hafver funnit mitt får, som borttappadt var.

6. Ja kui temma koio saab, siis kutsub ta kokko söbrad ja naabred, ja ütleb neile: Olge minnoga röömsad, sest ma ollen leidnud omma lamba, mis olli ärrakaddunud.

6. ir, sugrįžęs namo, susikviečia draugus bei kaimynus, sakydamas: ‘Džiaukitės drauge su manimi, radau savo avį, kuri buvo pražuvusi!’

6. Und wenn er heimkommt, ruft er seine Freunde und Nachbarn und spricht zu ihnen: Freuet euch mit mir; denn ich habe mein Schaf gefunden, das verloren war.

6. Et étant arrivé dans la maison, n'appelle ses amis et ses voisins, et ne leur dise: Réjouissez-vous avec moi, car j'ai trouvé ma brebis qui était perdue?

6. Y viniendo a casa, junta a sus amigos, y a sus vecinos, diciéndoles: Dádme el parabién; porque he hallado mi oveja que se había perdido.

6 En te huis komende, roept hij de vrienden en de geburen samen, zeggende tot hen: Weest blijde met mij; want ik heb mijn schaap gevonden, dat verloren was.

6. A przyszedłszy do domu, zwołuje przyjaciół, i sąsiadów, mówiąc im: Radujcie się ze mną; bom znalazł owcę, która była zginęła.

6. És haza menvén, egybehívja barátait és szomszédait, mondván nékik: Örvendezzetek én velem, mert megtaláltam az én juhomat, [5†] a mely elveszett vala.

6 и, придя домой, созовет друзей и соседей и скажет им: порадуйтесь со мною: я нашел мою пропавшую овцу.

6. І, прийшовши до дому, скликає другів та сусїд, кажучи їм: Радуйтесь зо мною, бо я знайшов овечку мою загублену.

7 Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

7 Sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse mielenmuutosta.

7. Minä sanon teille: niin pitää ilo oleman taivaassa yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa, enemmin kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä hurskaasta, jotka ei parannusta tarvitse.

7. Minä sanon teille: nijn myös ilo pitä oleman Taiwas yhdest syndisest joca hänens paranda enämmin cuin yhdexästkymmenest ja yhdexäst hurscast jotca ei parannusta tarwidze.

7. 1Mine sanon teille/ Ette nin mös pite ilo olema' Taiuaas yhden Synneisen päle/ ioca henens paranda/ enemin quin yhdexenkymenen ia yhdexen Hurskasten päle/ iotca ei taruitze paranosta. (Minä sanon teille/ Että niin myös pitää ilo oleman taiwaassa yhden syntisen päälle/ joka hänensä parantaa/ enemmin kuin yhdeksänkymmenen ja yhdeksän hurskasten päälle/ jotka ei tarwitse parannusta.)

7. λέγω ὑμῖν ὅτι οὕτω χαρὰ ἔσται ἐν τῷ οὐρανῷ ἐπὶ ἑνὶ ἁμαρτωλῷ μετανοοῦντι ἢ ἐπὶ ἐνενήκοντα ἐννέα δικαίοις, οἵτινες οὐ χρείαν ἔχουσιν μετανοίας.

7. λεγω υμιν οτι ουτως χαρα εσται εν τω ουρανω επι ενι αμαρτωλω μετανοουντι η επι εννενηκονταεννεα δικαιοις οιτινες ου χρειαν εχουσιν μετανοιας 7. lego υmin oti oυtos chara estai en to oυrano epi eni amartolo metanooυnti e epi ennenekontaennea dikaiois oitines oυ chreian echoυsin metanoias

7 I say to you° thus, that there will be joy in heaven over one repenting sinner, (more) than over ninety nine righteous (ones), who have no need of repentance.

7. I say unto you, that likewise joy shall be in heaven over one sinner that repenteth, more than over ninety and nine just persons, which need no repentance.

7. Jeg siger Eder: saaledes skal der være Glæde i Himmelen over een Synder, som omvender sig, men end over ni og halvfemsindstyve Retfærdige, hvilke ikke have Omvendelse behov.

7. Jag säger eder, att sammalunda varder ock glädje i himmelen öfver en syndare den sig bättrar, mer än öfver nio och niotio rättfärdiga, som ingen bättring behöfva.

7. Minna ütlen teile, et nenda on rööm taewas ühhe pattuse pärrast, kes meelt parrandab, ennam kui ühheksakümne peäle ühheksa öige pärrast, kellel mele-parrandamist ei olle tarwis.

7. Sakau jums, taip ir danguje bus daugiau džiaugsmo dėl vieno atgailaujančio nusidėjėlio negu dėl devyniasdešimt devynių teisiųjų, kuriems nereikia atgailos.

7. Ich sage euch: Also wird auch Freude im Himmel sein über einen Sünder, der Buße tut, vor neunundneunzig Gerechten, die der Buße nicht bedürfen.

7. Je vous dis qu'il y aura de même plus de joie dans le ciel pour un seul pécheur qui se repent, que pour quatre-vingt-dix-neuf justes qui n'ont pas besoin de repentance.

7. Os digo, que así habrá más gozo en el cielo sobre un pecador que se arrepiente, que sobre noventa y nueve justos, que no han menester arrepentirse.

7 Ik zeg ulieden, dat er alzo blijdschap zal zijn in den hemel over een zondaar, die zich bekeert, meer dan over negen en negentig rechtvaardigen, die de bekering niet van node hebben.

7. Powiadam wam, że taka będzie radość w niebie nad jednym grzesznikiem pokutującym, więcej niż nad dziewięćdziesiąt i dziewięciu sprawiedliwych, którzy nie potrzebują pokuty.

7. Mondom néktek, hogy ily módon nagyobb öröm lesz a mennyben egy megtérő bűnösön, hogynem kilenczvenkilencz igaz emberen, a kinek nincs szüksége megtérésre.

7 Сказываю вам, что так на небесах более радости будет об одном грешнике кающемся, нежели о девяноста девяти праведниках, не имеющих нужды в покаянии.

7. Глаголю вам, що оттак радість буде на небі над одним грішником каючим ся, більше нїж над девятьдесять і девятьма праведниками, котрим не треба покаяння.

8 Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?

8 Tai jos kenellä naisella on kymmenen hopearahaa* ja hän kadottaa yhden rahan, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi tarkasti, kunnes löytää sen?

8. Taikka kuka vaimo on, jolla on kymmenen penninkiä, jos hän yhden niistä kadottaa, eikö hän sytytä kynttilää, ja lakaise huonetta, ja etsi visusti niinkauvan kuin hän sen löytää?

8. Taicka cuca waimo on jolla on kymmenen penningitä jos hän yhdengin nijstä cadotta eikö hän sytytä kyntilätä ja lacaise huonehta ja edzi wisust nijncauwan cuin hän sen löytä?

8. 1Taica cuca Waimo ombi iolla on kymenen peningite/ ios hen yhden heiste cadhotta/ Eikö hen ylessytyte Kyntelete/ ia lakaise Honecta/ ia wisusta etzi nincauua' quin he' sen leute? (Taikka kuka waimo ompi jolla on kymmenen penninkiä/ jos hän yhden heistä kadottaa/ Eikö hän ylös sytytä kynttilätä/ ja lakaise huonetta/ ja wisusti etsi niinkauan kuin hän sen löytää?)

8. Ἢ τίς γυνὴ δραχμὰς ἔχουσα δέκα, ἐὰν ἀπολέσῃ δραχμὴν μίαν, οὐχὶ ἅπτει λύχνον καὶ σαροῖ τὴν οἰκίαν καὶ ζητεῖ ἐπιμελῶς ἕως ὅτου εὕρῃ;

8. η τις γυνη δραχμας εχουσα δεκα εαν απολεση δραχμην μιαν ουχι απτει λυχνον και σαροι την οικιαν και ζητει επιμελως εως οτου ευρη 8. e tis gυne drachmas echoυsa deka ean apolese drachmen mian oυchi aptei lυchnon kai saroi ten oikian kai zetei epimelos eos otoυ eυre

8 Or what woman having ten two-denarii-coins, if she loses one two-denarii-coin, does not light a lamp and sweep the house, and seek carefully until which (time) she should find (it)?

8. Either what woman having ten pieces of silver, if she lose one piece, doth not light a candle, and sweep the house, and seek diligently till she find it?

8. Eller hvilken Kvinde, som har ti Penninge, om hun taber een Penning, tænder ikke et Lys og feier Huset og søger med Flid, indtil hun finder den?

8. Eller hvad qvinna är, som hafver tio penningar, om hon borttappar en af dem, tänder hon icke upp ljus, och sopar huset, och söker granneliga, tilldess hon finner honom?

8. Ehk missuggune naene on, kel küm̃e trahma-rahha on, kui ta ühhe trahma-rahha ärrakautab, eks ta künalt ei süta, ja eks ta kodda ei pühhi, ja eks ta holega ei otsi, senni kui ta sedda leiab.

8. Arba kuri moteris, turėdama dešimtį drachmų ir vieną pametusi, neužsidega žiburio, nešluoja namų ir rūpestingai neieško, kol suranda?

8. Oder welches Weib ist, die zehn Groschen hat, so sie der einen verliert, die nicht ein Licht anzünde und kehre das Haus und suche mit Fleiß, bis daß sie ihn finde?

8. Ou, quelle est la femme qui, ayant dix drachmes, si elle en perd une, n'allume une chandelle, ne balaie la maison et ne la cherche avec soin, jusqu'à ce qu'elle l'ait trouvée;

8. ¿O qué mujer que tiene diez dracmas, si perdiere la una dracma, no enciende luz, y barre la casa, y busca con diligencia, hasta hallarla?

8 Of wat vrouw, hebbende tien penningen, indien zij een penning verliest, ontsteekt niet een kaars, en keert het huis met bezemen, en zoekt naarstiglijk, totdat zij dien vindt?

8. Albo która niewiasta mając dziesięć groszy, jeźliby straciła grosz jeden, izali nie zapala świecy, i nie umiata domu, a nie szuka z pilnością, ażby znalazła?

8. Avagy ha valamely asszonynak tíz drakhmája van, és egy drakhmát elveszt, nem gyújt-é gyertyát, és nem sepri-é ki a házat, és nem keresi-é gondosan, mígnem megtalálja?

8 Или какая женщина, имея десять драхм, если потеряет одну драхму, не зажжет свечи и не станетмести комнату и искать тщательно, пока не найдет,

8. Або котора жінка, мавши десять драхім, коли згубить драхму одну, не сьвітить сьвітла, та не вимітає хати, та не шукає пильно, доки знайде?

9 Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.

9 Ja löydettyään hän kutsuu ystävättäret ja naapurin naiset ja sanoo: 'Iloitkaa kanssani, sillä löysin rahan*, joka oli minulta kadonnut.'

9. Ja kuin hän sen löytänyt on, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja kylänsä vaimot, ja sanoo: iloitkaat minun kanssani; sillä minä löysin penninkini, jonka minä kadotin.

9. Ja cosca hän sen löytänyt on cocon cudzu hän ystäwäns ja kylänswaimot ja sano: iloitcat minun cansani: sillä minä löysin penningini jonga minä cadotin.

9. 1Ja quin hen sen leutenyt on/ cokoncutzu hen Ysteuens ia Kylenswaimot ia sanopi/ Iloitka minun cansani/ Sille ette mine leusin minun peningin/ ionga mine cadhotin. (Ja kuin hän se löytänyt on/ kokoon kutsuu hän ystäwänsä ja kylänsä waimot ja sanoopi/ Iloitkaa minun kanssani/ Sillä että minä löysin minun penningin/ jonka minä kadotin.)

9. καὶ εὑροῦσα συγκαλεῖ τὰς φίλας καὶ τὰς γείτονας λέγουσα· συγχάρητέ μοι, ὅτι εὗρον τὴν δραχμὴν ἣν ἀπώλεσα.

9. και ευρουσα συγκαλειται τας φιλας και τας γειτονας λεγουσα συγχαρητε μοι οτι ευρον την δραχμην ην απωλεσα 9. kai eυroυsa sυgkaleitai tas filas kai tas geitonas legoυsa sυgcharete moi oti eυron ten drachmen en apolesa

9 And having found (it), she calls together her friends and her neighbors, saying, Rejoice° together with me, because I found the two-denarii-coin which I lost.

9. And when she hath found it, she calleth her friends and her neighbours together, saying, Rejoice with me; for I have found the piece which I had lost.

9. Og naar hun har findet den, sammenkalder hun Veninder og naboesker og siger: glæder Eder med mig; thi jeg har fundet den penning, som jeg tabte.

9. Och då hon funnit hafver, kallar hon tillhopa sina vänner och grannqvinnor, och säger: Glädjens med mig; ty jag hafver funnit min penning, som jag tappat hade.

9. Ja kui ta saab leidnud, siis kutsub ta kokko söbrad ja naabred, ja ütleb: Olge minnoga röömsad, sest ma ollen se trahma-rahha leidnud, mis ma ollin ärrakautanud.

9. Radusi susivadina drauges bei kaimynes ir sako: ‘Džiaukitės su manimi, nes radau drachmą, kurią buvau pametusi’.

9. Und wenn sie ihn gefunden hat, ruft sie ihre Freundinnen und Nachbarinnen und spricht: Freuet euch mit mir; denn ich habe meinen Groschen gefunden, den ich verloren hatte.

9. Et qui, l'ayant trouvée, n'appelle ses amies et ses voisines, et ne leur dise: Réjouissez-vous avec moi, car j'ai trouvé la drachme que j'avais perdue?

9. Y cuando la hubiere hallado, junta sus amigas, y sus vecinas, diciendo: Dadme el parabién; porque he hallado la dracma que había perdido.

9 En als zij dien gevonden heeft, roept zij de vriendinnen en de geburinnen samen, zeggende: Weest blijde met mij; want ik heb den penning gevonden, dien ik verloren had.

9. A znalazłszy, zwołuje przyjaciółek i sąsiadek, mówiąc: Radujcie się ze mną; albowiem znalazłam grosz, którym była straciła.

9. És ha megtalálta, egybehívja az ő asszonybarátait és szomszédait, mondván: Örüljetek én velem, mert megtaláltam a drakhmát, melyet elvesztettem vala!

9 а найдя, созовет подруг и соседок и скажет: порадуйтесь со мною: я нашла потерянную драхму.

9. А знайшовши кличе подруг та сусїдок, кажучи: Радуйтесь зо мною, бо я знайшла драхму, що була згубила.

10 Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."

10 Samoin, sanon teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka muuttaa mielensä."

10. Niin myös, sanon minä teille, pitää ilo oleman Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka itsensä parantaa.

10. Nijn myös sanon minä teille pitä ilo oleman Jumalan Engeleillä yhdest syndisest joca hänens paranda.

10. 1Nin mös sano' mine teille/ pite ilo oleman Jumalan Engeliten edes yhden Syndisen ylitze ioca henens paranda. (Niin myös sanon minä teille/ pitää ilo oleman Jumalan enkelitten edes yhden syntisen ylitse joka hänensä parantaa.)

10. οὕτω, λέγω ὑμῖν, γίνεται χαρὰ ἐνώπιον τῶν ἀγγέλων τοῦ Θεοῦ ἐπὶ ἑνὶ ἁμαρτωλῷ μετανοοῦντι.

10. ουτως λεγω υμιν χαρα γινεται ενωπιον των αγγελων του θεου επι ενι αμαρτωλω μετανοουντι 10. oυtos lego υmin chara ginetai enopion ton aggelon toυ theoυ epi eni amartolo metanooυnti

10 Even so, I say to you°, There becomes joy in the sight of the messengers of God over one repenting sinner.

10. Likewise, I say unto you, there is joy in the presence of the angels of God over one sinner that repenteth.

10. Saaledes, siger jeg Eder, bliver der Glæde hos Guds Engle over een Synder, som omvender sig.

10. Sammalunda, säger jag eder, varder glädje för Guds Änglom öfver en syndare som sig bättrar.

10. Nenda, ütlen minna teile, on rööm Jummala inglide ees ühhe pattuse pärrast, kes meelt parrandab.)

10. Sakau jums, šitaip džiaugiasi Dievo angelai dėl vieno atgailaujančio nusidėjėlio’‘.

10. Also auch, sage ich euch, wird Freude sein vor den Engeln Gottes über einen Sünder, der Buße tut.

10. Je vous dis qu'il y a de même de la joie, devant les anges de Dieu, pour un seul pécheur qui se repent.

10. Así os digo, que hay gozo delante de los ángeles de Dios por un pecador que se arrepiente.

10 Alzo, zeg Ik ulieden, is er blijdschap voor de engelen Gods over een zondaar, die zich bekeert.

10. Tak, powiadam wam, będzie radość przed Anioły Bożymi nad jednym grzesznikiem pokutującym.

10. Ezenképen, mondom néktek, örvendezés van az Isten angyalainak színe előtt egy bűnös ember megtérésén.

10 Так, говорю вам, бывает радость у Ангелов Божиих и об одном грешнике кающемся.

10. Так, глаголю вам, радість буде перед ангелами Божими над одним грішником каючим ся.

11 Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

11 Hän sanoi myös: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.

11. Ja hän sanoi: yhdellä miehellä oli kaksi poikaa,

11. JA hän sanoi: yhdellä miehellä oli caxi poica:

11. 1JA hen sanoi/ Yhdel Miehelle oli caxi Poica/ (Ja hän sanoi/ Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa/)

11. Εἶπε δέ· Ἄνθρωπός τις εἶχε δύο υἱούς.

11. ειπεν δε ανθρωπος τις ειχεν δυο υιους 11. eipen de anthropos tis eichen dυo υioυs

11 Now he said, A certain man had two sons.

11. And he said, A certain man had two sons:

11. Men han sagde: en Mand havde to Sønner.

11. Och han sade: En man hade två söner.

11. Agga temma ütles: Ühhel innimessel olli kaks poega.

11. Jis kalbėjo toliau: ‘‘Vienas žmogus turėjo du sūnus.

11. Und er sprach: Ein Mensch hatte zwei Söhne.

11. Il dit encore: Un homme avait deux fils.

11. También dijo: Un hombre tenía dos hijos;

11 En Hij zeide: Een zeker mens had twee zonen.

11. Nadto rzekł: Człowiek niektóry miał dwóch synów,

11. Monda pedig: Egy embernek vala két fia;

11 Еще сказал: у некоторого человека было два сына;

11. Рече ж: Один чоловік мав два сини,

12 Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.

12 Nuorempi heistä sanoi isälle: 'Isä, anna minulle se osa varoista, joka minulle kuuluu.' Niin hän jakoi heille omaisuuden.

12. Ja nuorempi heistä sanoi isällensä: isä, anna minulle osa tavarasta, joka minulle tulee. Ja hän jakoi heille tavaran.

12. Ja nuorembi sanoi Isällens: Isä anna minulle osa tawarast cuin minun tule.

12. 1Ja se Norembi heiste sanoi Isellens/ Ise/ Anna minulle se osa Tauarast quin minun tule. Ja hen iacoi heille Tauaran. (Ja se nuorempi heistä sanoi isällensä/ Isä/ Anna minulle se osa tawarasta kuin minun tulee. Ja hän jakoi heille tawaran.)

12. καὶ εἶπεν ὁ νεώτερος αὐτῶν τῷ πατρί· πάτερ, δός μοι τὸ ἐπιβάλλον μέρος τῆς οὐσίας.  καὶ διεῖλεν αὐτοῖς τὸν βίον.

12. και ειπεν ο νεωτερος αυτων τω πατρι πατερ δος μοι το επιβαλλον μερος της ουσιας και διειλεν αυτοις τον βιον 12. kai eipen o neoteros aυton to patri pater dos moi to epiβallon meros tes oυsias kai dieilen aυtois ton βion

12 And the younger of them said to (his) father, Father, give (me) the part of the estate (that would be) put (toward me). And he sections off (his) livelihood to them.

12. And the younger of them said to his father, Father, give me the portion of goods that falleth to me. And he divided unto them his living.

12. Og den Yngste af dem sagde til Faderen: Fader! giv mig den Deel af Eiendommen, som mig tilfalder. Og han skiftede Godset mellem dem.

12. Och den yngre af dem sade till fadren: Fader, få mig den parten af ägodelarna, som mig tillkommer. Och han bytte ägodelarna dem emellan.

12. Ja norem neist ütles issa wasto: Issa, anna mulle se warra, mis minno ossaks tulleb: ja temma jaggas neile se warra.

12. Kartą jaunesnysis tarė tėvui: ‘Tėve, atiduok man priklausančią palikimo dalį’. Tėvas padalijo sūnums turtą.

12. Und der jüngste unter ihnen sprach zu dem Vater: Gib mir, Vater, das Teil der Güter, das mir gehört. Und er teilte ihnen das Gut.

12. Et le plus jeune dit au père: Mon père, donne-moi la part de bien qui doit m'échoir. Et le père leur partagea son bien.

12. Y el más mozo de ellos dijo a su padre: Padre, dáme la parte de la hacienda que me pertenece. Y él les repartió su hacienda.

12 En de jongste van hen zeide tot den vader: Vader, geef mij het deel des goeds, dat mij toekomt. En hij deelde hun het goed.

12. I rzekł młodszy z nich ojcu: Ojcze! daj mi dział majętności na mię przypadający. I rozdzielił im majętność.

12. És monda az ifjabbik az ő atyjának: Atyám, add ki a vagyonból rám eső részt! És az megosztá köztök a vagyont.

12 и сказал младший из них отцу: отче! дай мне следующую мне часть имения. И отец разделил им имение.

12. і сказав молодший з них батькові: Отче, дай менї частину маєтку, що впадає менї. І роздїлив їм прожиток.

13 Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.

13 Jonkin päivän kuluttua nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan. Siellä hän hävitti varansa eläen irstaasti.

13. Ja ei kauvan sen jälkeen, kuin nuorempi poika oli kaikki koonnut, meni hän kaukaiselle maakunnalle, ja hukkasi siellä tavaransa irstaisuudessa.

13. Ja hän jacoi heille tawaran. Ja ei cauwan sen jälken cosca nuorembi poica oli caicki coonnut meni hän caucaiselle maacunnalle ja huckais siellä caiken tawarans ylön syömises.

13. 1Ja ei cauuan sen ielken/ coska se Norembi poica oli caiki coonut/ lexi hen erehen caukaisel makunnalle/ ia sielle hen huckasi caike' henen Tauarans haureudes Elemes. (Ja ei kauan sen jälkeen/ koska ne nuorempi poika oli kaikki koonnut/ läksi hän eräälle kaukaisella maakunnalle/ ja siellä hän hukkasi kaiken hhänen tawaransa haureellisessa elämässä.)

13. καὶ μετ’ οὐ πολλὰς ἡμέρας συναγαγὼν ἅπαντα ὁ νεώτερος υἱὸς ἀπεδήμησεν εἰς χώραν μακράν, καὶ ἐκεῖ διεσκόρπισεν τὴν οὐσίαν αὐτοῦ ζῶν ἀσώτως.

13. και μετ ου πολλας ημερας συναγαγων απαντα ο νεωτερος υιος απεδημησεν εις χωραν μακραν και εκει διεσκορπισεν την ουσιαν αυτου ζων ασωτως 13. kai met oυ pollas emeras sυnagagon apanta o neoteros υios apedemesen eis choran makran kai ekei dieskorpisen ten oυsian aυtoυ zon asotos

13 And not many days after, the younger son gathered (it) all together and went-abroad into a far region, and he squandered his estate with riotous living there.

13. And not many days after the younger son gathered all together, and took his journey into a far country, and there wasted his substance with riotous living.

13. Og ikke mange Dage derefter samlede den yngre Søn alt Sit og drog udenlands, til et Land langt borte, og ødte der sit Gods i et overdaadigt Levned.

13. Och icke många dagar derefter, då den yngre sonen hade lagt all sin ting tillhopa, for han långt bort i främmande land; och der förfor han sina ägodelar, och lefde öfverflödeliga.

13. Ja ei mitte kaua pärrast sedda aega koggus se norem poeg keik kokko, ja läks ärra kaugele male: ja seäl pillas ta ennese warra ärra, ja ellas önnetumas ellus.

13. Praėjus kelioms dienoms, jaunesnysis sūnus, pasiėmęs savo dalį, iškeliavo į tolimą šalį. Ten, palaidai gyvendamas, iššvaistė savo turtą.

13. Und nicht lange darnach sammelte der jüngste Sohn alles zusammen und zog ferne über Land; und daselbst brachte er sein Gut um mit Prassen.

13. Et peu de jours après, ce plus jeune fils ayant tout amassé, partit pour un pays éloigné, et y dissipa son bien en vivant dans la débauche.

13. Y después de no muchos dias, juntándolo todo el hijo más mozo, se partió léjos, a una tierra apartada; y allí desperdició su hacienda viviendo perdidamente.

13 En niet vele dagen daarna, de jongste zoon, alles bijeenvergaderd hebbende, is weggereisd in een ver gelegen land, en heeft aldaar zijn goed doorgebracht, levende overdadiglijk.

13. A po niewielu dniach, zebrawszy wszystko on młodszy syn, odjechał w daleką krainę, i rozproszył tam majętność swoję, żyjąc rozpustnie.

13. Nem sok nap mulva aztán a kisebbik fiú összeszedvén mindenét, messze vidékre költözék; és ott eltékozlá vagyonát, mivelhogy dobzódva élt.

13 По прошествии немногих дней младший сын, собрав все, пошел в дальнюю сторону и там расточил имение свое, живя распутно.

13. І не по многих днях, зібравши все молодший син, від'їхав у землю далеку, та й протратив там маєток свій, живучи блудно.

14 Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

14 Mutta kun hän oli kaiken tuhlannut, tuli koko siihen maahan kova nälkä, ja hän alkoi kärsiä puutetta.

14. Mutta kuin hän kaikki oli tuhlannut, niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan; ja hän rupesi hätääntymään,

14. Cosca hän caicki oli tuhlannut nijn tuli suuri nälkä caicken sijhen maacundan ja hän rupeis hätäyndymän.

14. 1Coska hen nyt caiki oli haaskanut/ nin tuli swri Nelke caickeen sihen Makundan/ Ja hen rupeis hätendemen. (Koska hän nyt kaikki oli haaskannut/ niin tuli suuri nälkä kaikkeen siihen maakuntaan/ Ja hän rupesi hätääntymän.)

14. δαπανήσαντος δὲ αὐτοῦ πάντα ἐγένετο λιμὸς ἰσχυρὰ κατὰ τὴν χώραν ἐκείνην, καὶ αὐτὸς ἤρξατο ὑστερεῖσθαι.

14. δαπανησαντος δε αυτου παντα εγενετο λιμος ισχυρος κατα την χωραν εκεινην και αυτος ηρξατο υστερεισθαι 14. dapanesantos de aυtoυ panta egeneto limos ischυros kata ten choran ekeinen kai aυtos erksato υstereisthai

14 Now having spent all, there became a mighty famine throughout that region, and he began to have lack (of things).

14. And when he had spent all, there arose a mighty famine in that land; and he began to be in want.

14. Men der han havde fortæret alt det, han eiede, blev en svar hunger i det samme Land; og han begyndte at lide Mangel.

14. Och sedan han allt förtärt hade, vardt en stor hunger i det landet; och han begynte lida nöd;

14. Agga kui ta keik sai ärrahukkanud, tulli senna male kange nälg: ja tühhi hakkas temma kätte tullema.

14. Kai viską išleido, toje šalyje kilo didelis badas, ir jis pradėjo stokoti.

14. Da er nun all das Seine verzehrt hatte, ward eine große Teuerung durch dasselbe ganze Land, und er fing an zu darben.

14. Après qu'il eut tout dépensé, il survint une grande famine dans ce pays; et il commença à être dans l'indigence.

14. Y después que lo hubo todo gastado, vino una grande hambre en aquella tierra; y comenzóle a faltar.

14 En als hij het alles verteerd had, werd er een grote hongersnood in datzelve land, en hij begon gebrek te lijden.

14. A gdy wszystko potracił, stał się głód wielki w onej krainie, a on począł niedostatek cierpieć.

14. Minekutána pedig mindent elköltött, támada nagy éhség azon a vidéken, és ő kezde szükséget látni.

14 Когда же он прожил все, настал великий голод в той стране, и он начал нуждаться;

14. Як же проїв усе, настала голоднеча велика в землї тій; і почав він терпіти недостаток.

15 Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

15 Niin hän meni ja liittyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.

15. Ja meni pois ja suostui yhteen sen maakunnan kauppamieheen, joka hänen lähetti maakyliinsä kaitsemaan sikojansa.

15. Ja poismeni ja suostui yhten sen maacunnan cauppamiehen joca hänen lähetti pellollens caidzeman sicojans.

15. 1Ja poismeni/ ia hen kinirippui yhdes sen makunnan Caupamiehes/ ioca henen lehetti pellollens caitzeman henen Sicoians. (Ja pois meni/ ja hän kiinni riippui yhdessä maakunnan kauppamiehessä/ joka hänen lähetti pellollensa kaitsemaan hänen sikojansa.)

15. καὶ πορευθεὶς ἐκολλήθη ἑνὶ τῶν πολιτῶν τῆς χώρας ἐκείνης, καὶ ἔπεμψεν αὐτὸν εἰς τοὺς ἀγροὺς αὐτοῦ βόσκειν χοίρους·

15. και πορευθεις εκολληθη ενι των πολιτων της χωρας εκεινης και επεμψεν αυτον εις τους αγρους αυτου βοσκειν χοιρους 15. kai poreυtheis ekollethe eni ton politon tes choras ekeines kai epempsen aυton eis toυs agroυs aυtoυ βoskein choiroυs

15 And he traveled and joined himself to one of the citizens of that region, and he sent him into his field to feed swine.

15. And he went and joined himself to a citizen of that country; and he sent him into his fields to feed swine.

15. Og han gik hen og holdt sig til een af Borgerne der i landet, og denne sendte ham paa sine Agre og vogte Sviin.

15. Och gick bort, och gaf sig till en borgare der i landet; och han sände honom till sin afvelsgård, att han skulle sköta hans svin.

15. Ja temma läks ja seisis ühhe koddanikko jures seäl maal, ja se läkkitas tedda omma wäljale siggo hoidma.

15. Tada apsistojo pas vieną tos šalies gyventoją. Tas jį pasiuntė į laukus kiaulių ganyti.

15. Und ging hin und hängte sich an einen Bürger des Landes; der schickte ihn auf seinen Acker, die Säue zu hüten.

15. Et s'en étant allé, il se mit au service d'un des habitants de ce pays, qui l'envoya dans ses terres paître les pourceaux.

15. Y fué, y se llegó a uno de los ciudadanos de aquella tierra, el cual le envió a sus campos, para que apacentase los puercos.

15 En hij ging heen, en voegde zich bij een van de burgers deszelven lands; en die zond hem op zijn land om de zwijnen te weiden.

15. A tak szedłszy, przystał do jednego mieszczanina onej krainy, który go posłał do folwarku swego, aby pasł świnie.

15. Akkor elmenvén, hozzá szegődék annak a vidéknek egyik polgárához; és az elküldé őt az ő mezeire disznókat legeltetni.

15 и пошел, пристал к одному из жителей страны той, а тот послал его на поля свои пасти свиней;

15. І пійшовши пристав до одного з міщан землї тієї; і післав той його на поля свої пасти свинї.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.

16 Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta kukaan ei antanut hänelle.

16. Ja hän pyysi vatsaansa ravalla täyttää, jota siat söivät, ja ei kenkään hänelle sitäkään antanut.

16. Ja hän pyysi wadzans rawalla täyttä jota siat söit ja ei kengän hänelle sitäkän andanut.

16. 1Ja hen pyti watzans Raual teutte/ iota Sigat söit/ ia eikengen henelle site andanut. (Ja hän pyyti watsansa rawalla täyttää/ jota siat söit/ ja ei kenkään hänelle sitä antanut.)

16. καὶ ἐπεθύμει γεμίσαι τὴν κοιλίαν αὐτοῦ ἀπὸ τῶν κερατίων ὧν ἤσθιον οἱ χοῖροι, καὶ οὐδεὶς ἐδίδου αὐτῷ.

16. και επεθυμει γεμισαι την κοιλιαν αυτου απο των κερατιων ων ησθιον οι χοιροι και ουδεις εδιδου αυτω 16. kai epethυmei gemisai ten koilian aυtoυ apo ton keration on esthion oi choiroi kai oυdeis edidoυ aυto

16 And he was desiring to fill his belly from the carob pods that the swine were eating, and no one was giving (anything) to him.

16. And he would fain have filled his belly with the husks that the swine did eat: and no man gave unto him.

16. Og han begjerede at fylde sin Bug med Mask, som Svinene aade; og Ingen gav ham Noget.

16. Då begärade han uppfylla sin buk med draf, der svinen med föddes; och honom gaf ingen.

16. Ja temma püdis om̃a köhto täita tühjest lestidest, mis need sead söid, ja ükski ei annud temmale.

16. Jis geidė prikimšti pilvą bent ankštimis, kurias ėdė kiaulės, bet ir tų niekas jam neduodavo.

16. Und er begehrte seinen Bauch zu füllen mit Trebern, die die Säue aßen; und niemand gab sie ihm.

16. Et il eût bien voulu se rassasier des carouges que les pourceaux mangeaient; mais personne ne lui en donnait.

16. Y deseaba henchir su vientre de las algarrobas que comían los puercos; mas nadie se las daba.

16 En hij begeerde zijn buik te vullen met den draf, dien de zwijnen aten; en niemand gaf hem dien.

16. I żądał napełnić brzuch swój młótem, które jadały świnie; ale mu nikt nie dawał.

16. És kívánja vala megtölteni az ő gyomrát azzal a moslékkal, a mit a disznók ettek; és senki sem ád vala néki.

16 и он рад был наполнить чрево свое рожками, которые ели свиньи, но никто не давал ему.

16. І бажав він сповнити живіт свій лушпиннєм, що їли свинї, та й нїхто не давав йому.

17 Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

17 Silloin hän meni itseensä sanoen: 'Kuinka monella isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!

17. Mutta kuin hän mielensä malttoi, sanoi hän: kuinka monella minun isäni palkollisella on kyllä leipää, ja minä kuolen nälkään!

17. Nijn hän ajatteli idzelläns ja sanoi: cuinga monella minun Isäni palcollisella on kyllä leipä ja minä cuolen nälkän?

17. 1Nin hen aijatteli itzellens/ ia sanoi/ Quinga monella minun Iseni palcolisille ombi kylle Leipe/ ia mine nelken coolen? (Niin hän ajatteli itsellensä/ ja sanoi/ Kuinka monella minun isäni palkollisella ompi kyllä leipää/ ja minä nälkään kuolen?)

17. εἰς ἑαυτὸν δὲ ἐλθὼν εἶπε· πόσοι μίσθιοι τοῦ πατρός μου περισσεύουσιν ἄρτων, ἐγὼ δὲ λιμῷ ὧδε ἀπόλλυμαι!

17. εις εαυτον δε ελθων ειπεν ποσοι μισθιοι του πατρος μου περισσευουσιν αρτων εγω δε λιμω απολλυμαι 17. eis eaυton de elthon eipen posoi misthioi toυ patros moυ perisseυoυsin arton ego de limo apollυmai

17 Now (after) he came to himself, he said, How-many of my father’s hired (servants) are abounding, (even) of bread? But I am perishing (here) in famine!

17. And when he came to himself, he said, How many hired servants of my father's have bread enough and to spare, and I perish with hunger!

17. Men han gik i sig selv og sagde; hvor mange Daglønnere hos min Fader have overflødigt Brød? men jeg omkommer af Hunger.

17. Då besinnade han sig sjelf, och sade: Huru månge mins faders legodränger hafva bröd nog; och jag förgås här i hunger.

17. Agga kui ta parramad mötted sai, ütles temma: Mitto palgalist on mo issal, kel leiba kül on, agga minna lähhän hukka nälja pärrast?

17. Tada susiprotėjęs jis tarė: ‘Kiek mano tėvo samdinių apsčiai turi duonos, o aš čia mirštu iš bado!

17. Da schlug er in sich und sprach: Wie viel Tagelöhner hat mein Vater, die Brot die Fülle haben, und ich verderbe im Hunger!

17. Étant donc rentré en lui-même, il dit: Combien de serviteurs aux gages de mon père ont du pain en abondance, et moi, je meurs de faim!

17. Y volviendo en sí, dijo: ¡Cuántos jornaleros en casa de mi padre tienen abundancia de pan, y yo aquí perezco de hambre!

17 En tot zichzelven gekomen zijnde, zeide hij: Hoe vele huurlingen mijns vaders hebben overvloed van brood, en ik verga van honger!

17. Potem przyszedłszy do siebie, rzekł: O jako wiele najemników ojca mego mają dosyć chleba, a ja od głodu ginę!

17. Mikor aztán magába szállt, monda: Az én atyámnak mily sok bérese bővölködik kenyérben, én pedig éhen halok meg!

17 Придя же в себя, сказал: сколько наемников у отца моего избыточествуют хлебом, а я умираю от голода;

17. Опамятавшись же, сказав: Скільки наймитів у батька мого надто мають хлїба! я ж голодом погибаю.

18 Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi

18 Minä nousen ja käyn isäni luo ja sanon hänelle: Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi.

18. Minä nousen ja käyn minun isäni tykö ja sanon hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs,

18. Minä nousen ja käyn minun Isäni tygö ja sanon hänelle: Isä minä olen syndiä tehnyt Taiwan ja sinun edesäs:

18. 1Mine ylesnousen/ ia kieun minun Iseni tyge/ ia sanon henelle/ ISE/ mine olen synditehnyt Taiuan ia sinun edeses/ (Minä ylös nousen/ ja käyn minun isäni tykö/ ja sanon hänelle/ ISÄ/ minä olen syntiä tehnyt taiwaan ja sinun edessäsi/)

18. ἀναστὰς πορεύσομαι πρὸς τὸν πατέρα μου καὶ ἐρῶ αὐτῷ· πάτερ, ἥμαρτον εἰς τὸν οὐρανὸν καὶ ἐνώπιόν σου·

18. αναστας πορευσομαι προς τον πατερα μου και ερω αυτω πατερ ημαρτον εις τον ουρανον και ενωπιον σου 18. anastas poreυsomai pros ton patera moυ kai ero aυto pater emarton eis ton oυranon kai enopion soυ

18 (After) having risen* up, I will be traveling to my father, and will say to him, Father, I sinned at heaven, and in your sight.

18. I will arise and go to my father, and will say unto him, Father, I have sinned against heaven, and before thee,

18. Jeg vil staae op og gaae til min Fader og sige til ham: Fader! jeg har syndet mod Himmelen og for dig,

18. Jag vill stå upp, och gå till min fader, och säga till honom: Fader, jag hafver syndat i himmelen, och för dig.

18. Ma tahhan kätte wotta ja omma issa jure miñna, ja tahhan temmale öölda: Issa, ma ollen patto teinud taewa wasto ja sinno ees,

18. Kelsiuos, eisiu pas tėvą ir sakysiu: ‘Tėve, nusidėjau dangui ir tau.

18. Ich will mich aufmachen und zu meinem Vater gehen und zu ihm sagen: Vater, ich habe gesündigt gegen den Himmel und vor dir

18. Je me lèverai et m'en irai vers mon père, et je lui dirai: Mon père, j'ai péché contre le ciel et contre toi;

18. Me levantaré, e iré a mi padre, y le diré: Padre, pecado he contra el cielo, y contra tí:

18 Ik zal opstaan en tot mijn vader gaan, en ik zal tot hem zeggen: Vader, ik heb gezondigd tegen den Hemel, en voor u;

18. Wstawszy tedy, pójdę do ojca mego i rzekę mu: Ojcze! zgrzeszyłem przeciwko niebu i przed tobą.

18. Fölkelvén elmegyek az én atyámhoz, és ezt mondom néki: Atyám, vétkeztem az ég ellen és te ellened.

18 встану, пойду к отцу моему и скажу ему: отче! я согрешил против неба и пред тобою

18. Уставши, пійду до батька мого, й скажу йому: Отче, згрішив я на небо й перед тобою,

19 enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'

19 En enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan. Tee minut palkkalaistesi kaltaiseksi.'

19. Ja en ole silleen mahdollinen sinun pojakses kutsuttaa: tee minua niinkuin yhden palkollisistas.

19. Ja en ole sillen mahdollinen sinun pojaxes cudzutta tee minulle nijncuin yhdelle sinun palcollisistas. Ja hän nousi ja tuli Isäns tygö.

19. 1ia en ole sillen mahdolinen sinun Poijaxes cutzutta/ Tee minun ninquin yhden sinun Palcolisistas. Ja hen ylesnousi/ ia tuli Isens tyge. (ja en ole silleen mahdollinen sinun pojaksesi kutsuttaa/ Tee minun niinkuin yhden sinun palkollisistasi/ ja hän ylös nousi/ ja tuli isänsä tykö.)

19. οὐκέτι εἰμὶ ἄξιος κληθῆναι υἱός σου· ποίησόν με ὡς ἕνα τῶν μισθίων σου.

19. και ουκετι ειμι αξιος κληθηναι υιος σου ποιησον με ως ενα των μισθιων σου 19. kai oυketi eimi aksios klethenai υios soυ poieson me os ena ton misthion soυ

19 I am no more worthy to be called your son. Make* me like one of your hired (servants.)

19. And am no more worthy to be called thy son: make me as one of thy hired servants.

19. og er ikke længere værd at kaldes din Søn, gjør mig som een af dine Daglønnere.

19. Jag är icke nu värd kallas din son; gör mig såsom en af dina legodränger.

19. Ja minna ei olle teps wäärt, et mind so poiaks hütakse: pea mind kui ühte omma palgalistest.

19. Nesu vertas vadintis tavo sūnumi. Priimk mane bent samdiniu!’

19. und bin hinfort nicht mehr wert, daß ich dein Sohn heiße; mache mich zu einem deiner Tagelöhner!

19. Et je ne suis plus digne d'être appelé ton fils; traite moi comme l'un de tes mercenaires.

19. Ya no soy digno de ser llamado tu hijo: házme como a uno de tus jornaleros.

19 En ik ben niet meer waardig uw zoon genaamd te worden; maak mij als een van uw huurlingen.

19. I nie jestem godzien więcej być nazywany synem twoim, uczyó mię jako jednego z najemników twoich.

19. És nem vagyok immár méltó, hogy a te fiadnak hivattassam; tégy engem olyanná, mint a te béreseid közül egy!

19 и уже недостоин называться сыном твоим;прими меня в число наемников твоих.

19. і вже недостоєн зватись сином твоїм; прийми мене як одного з наймитів твоїх.

20 Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

20 Ja hän nousi ja meni isänsä luo. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi ja heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.

20. Ja hän nousi ja tuli isänsä tykö. Mutta kuin hän vielä taampana oli, näki hänen isänsä hänen, ja armahti hänen päällensä, ja juosten lankesi hänen kaulaansa, ja suuta antoi hänen.

20. Cosca hän wielä taambana oli näki hänen Isäns hänen ja armahti hänen päällens juoxi ja langeis hänen caulaans ja suuta andoi hänelle.

20. 1Coska hen wiele nyt taambana oli/ näki henen Isens henen/ ia armachti henen pälens iooxi/ ia langesi henen Caulans/ ia sutaannoi henen. (Koska hän wielä nyt taempana oli/ näki hänen isänsä hänen/ ja armahti hänen päällensä juoksi/ ja lankesi hänen kaulaansa/ ja suuta antoi hänen.)

20. καὶ ἀναστὰς ἦλθε πρὸς τὸν πατέρα ἑαυτοῦ. ἔτι δὲ αὐτοῦ μακρὰν ἀπέχοντος εἶδεν αὐτὸν ὁ πατὴρ αὐτοῦ καὶ ἐσπλαγχνίσθη, καὶ δραμὼν ἐπέπεσεν ἐπὶ τὸν τράχηλον αὐτοῦ καὶ κατεφίλησεν αὐτόν.

20. και αναστας ηλθεν προς τον πατερα εαυτου ετι δε αυτου μακραν απεχοντος ειδεν αυτον ο πατηρ αυτου και εσπλαγχνισθη και δραμων επεπεσεν επι τον τραχηλον αυτου και κατεφιλησεν αυτον 20. kai anastas elthen pros ton patera eaυtoυ eti de aυtoυ makran apechontos eiden aυton o pater aυtoυ kai esplagchnisthe kai dramon epepesen epi ton trachelon aυtoυ kai katefilesen aυton

20 And having stood up, he came to his father. But (while) he was still distant, far from (him), his father saw him and had compassion, and ran and fell upon his neck and kissed him.

20. And he arose, and came to his father. But when he was yet a great way off, his father saw him, and had compassion, and ran, and fell on his neck, and kissed him.

20. Og han stod op og kom til sin Fader. Men der han endnu var langt borte, saae hans Fader ham og ynkes inderligen og løb til og faldt om hans Hals og kyssede ham.

20. Och så stod han upp, och kom till sin fader. Och då han ännu långt ifrå var, såg honom hans fader, och begynte varkunna sig öfver honom, och lopp emot honom, föll honom om halsen, och kysste honom.

20. Ja temma wottis kätte ja läks omma issa jure; agga kui ta weel kaugel ärra olli, näggi tedda temma issa, ja temmale sai halle meel: ja ta jooksis ja hakkas temma ümber kaela, ja andis temmale suud.

20. Jis pakilo ir iškeliavo pas tėvą. Jam dar toli esant, tėvas jį pamatė ir, apimtas gailesčio, pribėgo, puolė ant kaklo ir meiliai pabučiavo.

20. Und er machte sich auf und kam zu seinem Vater. Da er aber noch ferne von dannen war, sah ihn sein Vater, und es jammerte ihn, lief und fiel ihm um seinen Hals und küßte ihn.

20. Il partit donc et vint vers son père. Et comme il était encore loin, son père le vit et fut touché de compassion, et courant à lui, il se jeta à son cou et le baisa.

20. Y levantándose, vino a su padre. Y como aun estuviese léjos, le vió su padre, y fué movido a misericordia; y corriendo a él, se derribó sobre su cuello, y le besó.

20 En opstaande ging hij naar zijn vader. En als hij nog ver van hem was, zag hem zijn vader, en werd met innerlijke ontferming bewogen; en toe lopende, viel hem om zijn hals, en kuste hem.

20. Tedy wstawszy, szedł do ojca swego. A gdy on jeszcze był opodal, ujrzał go ojciec jego, i użaliwszy się go, przybieżał, a padłszy na szyję jego, pocałował go.

20. És felkelvén, elméne az ő atyjához. Mikor pedig még távol volt, meglátá őt az ő atyja, és megesék rajta a szíve, és oda futván, a nyakába esék, és megcsókolgatá őt.

20 Встал и пошел к отцу своему. И когда он был еще далеко, увидел его отец его и сжалился; и, побежав, пал ему на шею и целовал его.

20. І вставши пійшов до батька свого. Ще ж він далеко був, побачив його батько його, й змилосердивсь, і побігши упав на шию йому, й поцїлував його.

21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.

21 Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan.’

21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.

21. Nijn sanoi poica: Isä minä olen syndiä tehnyt Taiwan ja sinun edesäs ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojaxes cudzutta.

21. 1Nin sanoi Poica henelle/ ISE/ mine olen synditehnyt Taiuan ia sinun edeses/ ia en ole mahdolinen testedes sinun Poiaxes cutzutta. (Niin sanoi poika hänelle/ ISÄ/ minä olen syntiä tehnyt taiwaan ja sinun edessäsi/ ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojaksesi kutsuttaa.)

21. εἶπε δὲ αὐτῷ ὁ υἱὸς· πάτερ, ἥμαρτον εἰς τὸν οὐρανὸν καὶ ἐνώπιόν σου, καὶ οὐκέτι εἰμὶ ἄξιος κληθῆναι υἱός σου.

21. ειπεν δε αυτω ο υιος πατερ ημαρτον εις τον ουρανον και ενωπιον σου και ουκετι ειμι αξιος κληθηναι υιος σου 21. eipen de aυto o υios pater emarton eis ton oυranon kai enopion soυ kai oυketi eimi aksios klethenai υios soυ

21 But the son said to him, Father, I sinned at heaven, and in your sight. I am no longer worthy to be called your son.

21. And the son said unto him, Father, I have sinned against heaven, and in thy sight, and am no more worthy to be called thy son.

21. Men Sønnen sagde til ham: Fader! jeg har syndet imod Himmelen og for dig og er ikke længere værd at kaldes din Søn.

21. Och sonen sade till honom: Fader, jag hafver syndat i himmelen, och för dig; och är icke värd härefter kallas din son.

21. Agga se poeg ütles temmale: Issa, ma ollen patto teinud taewa wasto ja siño ees, ja ei olle teps wäärt, et mind so poiaks hütakse.

21. O sūnus jam tarė: ‘Tėve, nusidėjau dangui ir tau, nebesu vertas vadintis tavo sūnumi’.

21. Der Sohn aber sprach zu ihm: Vater, ich habe gesündigt gegen den Himmel und vor dir; ich bin hinfort nicht mehr wert, daß ich dein Sohn heiße.

21. Et son fils lui dit: Mon père, j'ai péché contre le ciel et contre toi, et je ne suis plus digne d'être appelé ton fils.

21. Y el hijo le dijo: Padre, pecado he contra el cielo, y contra tí: ya no soy digno de ser llamado tu hijo.

21 En de zoon zeide tot hem: Vader, ik heb gezondigd tegen den Hemel, en voor u, en ben niet meer waardig uw zoon genaamd te worden.

21. I rzekł mu syn: Ojcze! zgrzeszyłem przeciwko niebu i przed tobą, i jużem nie jest godzien, abym był nazywany synem twoim.

21. És monda néki a fia: Atyám, vétkeztem az ég ellen és te ellened; és nem vagyok immár méltó, hogy a te fiadnak hivattassam!

21 Сын же сказал ему: отче! я согрешил против неба и пред тобою и уже недостоин называться сыном твоим.

21. Каже ж йому син: Отче, згрішив я на небо й перед тобою, і вже не достоєн зватись сином твоїм.

22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;

22 Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa [pian] parhaat vaatteet ja pukekaa hänet ja pankaa sormus hänen sormeensa* ja kengät jalkaan.

22. Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,

22. Nijn sanoi Isä palwelioillens tuocat tänne parhat waattet ja puettacat hänen päällens ja andacat sormus hänen käteens ja kengät hänen jalcoihins

22. 1Nin sanoi Ise Paluelijllens/ Edestoocat ne parahat waatteet/ ia puettaca henen pälens/ ia andacat Sormus henen käteens/ ia kenget henen ialkoins/ (Niin sanoit Isä palwelijallensa/ Edestuokaat parhaat waatteet/ ja puettakaa hänen päällensä/ ja antakaat sormus hänen käteensä/ ja kengät hänen jalkoinsa/)

22. εἶπε δὲ ὁ πατὴρ πρὸς τοὺς δούλους αὐτοῦ· ἐξενέγκατε τὴν στολὴν τὴν πρώτην καὶ ἐνδύσατε αὐτόν, καὶ δότε δακτύλιον εἰς τὴν χεῖρα αὐτοῦ καὶ ὑποδήματα εἰς τοὺς πόδας,

22. ειπεν δε ο πατηρ προς τους δουλους αυτου εξενεγκατε την στολην την πρωτην και ενδυσατε αυτον και δοτε δακτυλιον εις την χειρα αυτου και υποδηματα εις τους ποδας 22. eipen de o pater pros toυs doυloυs aυtoυ eksenegkate ten stolen ten proten kai endυsate aυton kai dote daktυlion eis ten cheira aυtoυ kai υpodemata eis toυs podas

22 But the father said to his bondservants, Bring° out the foremost robe and clothe° him, and give° (him) a ring *for his hand and shoes *for his feet;

22. But the father said to his servants, Bring forth the best robe, and put it on him; and put a ring on his hand, and shoes on his feet:

22. Men Faderen sagde til sine Tjenere: bærer frem det bedste Klædebon, ifører ham det og giver ham en Ring paa hans Haand og Skoe paa Fødderne;

22. Då sade fadren till sina tjenare: Bärer fram den yppersta klädningen, och kläder honom deruti; och får honom en ring på hans hand, och skor på hans fötter.

22. Agga issa ütles omma sullaste wasto: Toge keigekallimat kube ja pange temma selga, ja andke sörmust temma sörme, ja kingi temma jalga.

22. Bet tėvas įsakė savo tarnams: ‘Kuo greičiau atneškite geriausią drabužį ir apvilkite jį. Užmaukite jam ant piršto žiedą, apaukite kojas!

22. Aber der Vater sprach zu seinen Knechten: Bringet das beste Kleid hervor und tut es ihm an, und gebet ihm einen Fingerreif an seine Hand und Schuhe an seine Füße,

22. Mais le père dit à ses serviteurs: Apportez la plus belle robe, et l'en revêtez, et mettez-lui un anneau au doigt et des souliers aux pieds;

22. Mas el padre dijo a sus siervos: Sacád el principal vestido, y vestídle; y ponéd anillo en su mano, y zapatos en sus piés;

22 Maar de vader zeide tot zijn dienstknechten: Brengt hier voor het beste kleed, en doet het hem aan, en geeft hem een ring aan zijn hand, en schoenen aan de voeten;

22. Rzekł tedy ojciec do sług swoich: Przynieście onę przednią szatę, a obleczcie go, i dajcie pierścieó na rękę jego, i obuwie na nogi jego.

22. Az atyja pedig monda az ő szolgáinak: Hozzátok ki a legszebb ruhát, és adjátok fel rá; és húzzatok gyűrűt a kezére, és sarut a lábaira!

22 А отец сказал рабам своим: принесите лучшую одежду и оденьте его, и дайте перстень на руку его и обувь на ноги;

22. Каже ж батько до слуг своїх: принесїть шату найпершу та й одягнїть його; й дайте перстень на руку йому, й чоботи на ноги;

23 ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,

23 Noutakaa myös syötetty vasikka ja teurastakaa. Niin syökäämme ja pitäkäämme iloa.

23. Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;

23. Ja tuocat se syötetty wasicka ja tappacat syökäm riemuitcam:

23. 1Ja edestoocat se sötettu Wasicka/ ia tappacat/ Sökem/ riemuitkam/ (Ja edestuokaat se syötetty wasikka/ ja tappakaat/ Syökäämme/ riemuitkaamme/)

23. καὶ ἐνέγκαντες τὸν μόσχον τὸν σιτευτόν θύσατε, καὶ φαγόντες εὐφρανθῶμεν,

23. και ενεγκαντες τον μοσχον τον σιτευτον θυσατε και φαγοντες ευφρανθωμεν 23. kai enegkantes ton moschon ton siteυton thυsate kai fagontes eυfranthomen

23 and (after) you° (have) brought the fattened calf, sacrifice° it, and (after) we (have) eaten (it,) let us be joyous.

23. And bring hither the fatted calf, and kill it; and let us eat, and be merry:

23. og henter den fødede Kalv hid og slagter den, og lader os æde og være lystige.

23. Och hafver hit den gödda kalfven, och slagter honom; vi vilje äta, och göra oss glad.

23. Ja toge sedda nuumwassikast ja tapke sedda, ja sögem ja olgem röömsad:

23. Atveskite nupenėtą veršį ir papjaukite! Valgysim ir linksminsimės!

23. und bringet ein gemästet Kalb her und schlachtet's; lasset uns essen und fröhlich sein!

23. Et amenez le veau gras, et le tuez; mangeons et réjouissons-nous;

23. Y traéd el becerro grueso, y matádle; y comamos, y hagamos banquete;

23 En brengt het gemeste kalf, en slacht het; en laat ons eten en vrolijk zijn.

23. A przywiódłszy ono tłuste cielę, zabijcie, a jedząc bądźmy weseli.

23. És előhozván a hízott tulkot, vágjátok le, és együnk és vígadjunk.

23 и приведите откормленного теленка, и заколите; станем есть и веселиться!

23. і, привівши теля годоване, заколїть і ївши веселїмось:

24 sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.

24 Sillä tämä poikani oli kuollut ja virkosi eloon. Hän oli kadonnut ja on löytynyt.' Ja he alkoivat pitää iloa.

24. Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.

24. Sillä tämä minun poican oli cuollut ja wircois jällens hän oli cadonnut ja on taas löytty: Ja he rupeisit riemuidzeman.

24. 1Sille teme minun Poican coollut oli/ ia iellenswircosi. Hen oli cadhonnut/ ia on iellensleutty. Ja he rupeisit riemuitzeman. (Sillä tämä minun poikani kuollut oli/ ja jällens wirkosi. Hän oli kadonnut/ ja on jällens löydetty. Ja he rupesit riemuitseman.)

24. ὅτι οὗτος ὁ υἱός μου νεκρὸς ἦν καὶ ἀνέζησεν, καὶ ἀπολωλὼς ἦν καὶ εὑρέθη. καὶ ἤρξαντο εὐφραίνεσθαι.

24. οτι ουτος ο υιος μου νεκρος ην και ανεζησεν και απολωλως ην και ευρεθη και ηρξαντο ευφραινεσθαι 24. oti oυtos o υios moυ nekros en kai anezesen kai apololos en kai eυrethe kai erksanto eυfrainesthai

24 Because this (one), my son, was dead and (then) lived again, and was perishing and (then) was found. And they began to be joyous.

24. For this my son was dead, and is alive again; he was lost, and is found. And they began to be merry.

24. Thi denne min Søn var død og er bleven levende igjen, og var fortabt og er funden. Og de begyndte at være lystige.

24. Ty denne min son var död, och hafver fått lif igen; han var borttappad, och är funnen igen. Och de begynte göra sig glad.

24. Sest sesinnane mo poeg olli surnud, ja on jälle ellawaks sanud: ja tem̃a olli ärrakaddunud, ja on leitud. Ja nem̃ad hakkasid röömsad ollema.

24. Nes šis mano sūnus buvo miręs ir vėl atgijo, buvo pražuvęs ir atsirado’. Ir jie pradėjo linksmintis.

24. denn dieser mein Sohn war tot und ist wieder lebendig geworden; er war verloren und ist gefunden worden. Und sie fingen an fröhlich zu sein.

24. Parce que mon fils, que voici, était mort, et il est revenu à la vie; il était perdu, et il est retrouvé. Et ils commencèrent à se réjouir.

24. Porque éste mi hijo muerto era, y ha revivido: se había perdido, y es hallado. Y comenzaron a hacer banquete.

24 Want deze mijn zoon was dood, en is weder levend geworden; en hij was verloren, en is gevonden! En zij begonnen vrolijk te zijn.

24. Albowiem ten syn mój umarł był, a zasię ożył; zginął był, i znaleziony jest; i poczęli się weselić.

24. Mert ez az én fiam meghalt, és feltámadott; elveszett, és megtaláltatott. Kezdének azért vígadni.

24 ибо этот сын мой был мертв и ожил, пропадал и нашелся. И начали веселиться.

24. бо сей син мій мертвий був, та й ожив; згинув був, та й знайшов ся. І почали веселитись.

25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.

25 Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Kun hän tuli ja lähestyi kotia, hän kuuli soiton ja karkelon.

25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla, ja kuin hän tuli ja huonettä lähestyi, kuuli hän laulun ja hypyt.

25. MUtta hänen wanhembi poicans oli pellolla. Ja cuin hän tuli ja huonetta lähestyi cuuli hän laulun ja dantzit.

25. 1Mutta henen wanhembi Poicans oli pellolla. Ja quin hen tuli/ ia lehestui Honetta/ cwli hen Laulun ia Tantzit. (Mutta hänen wanhempi poikansa oli pellolla. Ja kuin hän tuli/ ja lähestyi huonetta/ kuuli hän laulun ja tantzit.)

25. Ἦν δὲ ὁ υἱὸς αὐτοῦ ὁ πρεσβύτερος ἐν ἀγρῷ· καὶ ὡς ἐρχόμενος ἤγγισε τῇ οἰκίᾳ, ἤκουσε συμφωνίας καὶ χορῶν,

25. ην δε ο υιος αυτου ο πρεσβυτερος εν αγρω και ως ερχομενος ηγγισεν τη οικια ηκουσεν συμφωνιας και χορων 25. en de o υios aυtoυ o presβυteros en agro kai os erchomenos eggisen te oikia ekoυsen sυmfonias kai choron

25 Now his elder son was in the field and as he is coming, he drew near to the house, (and) he heard harmony and dancers.

25. Now his elder son was in the field: and as he came and drew nigh to the house, he heard musick and dancing.

25. Men hans Ældste Søn var paa Marken, og da han kom og var nær ved Huset, hørte han Musik og Dands.

25. Men den äldre hans son var ute på markene; och när han kom, och nalkades husena, hörde han sjungas och dansas;

25. Agga temma wannem poeg olli wäljal: ja kui temma tulli ja koia liggi sai, kulis ta laulmist ja tansimist.

25. O vyresnysis jo sūnus buvo laukuose. Kai grįždamas prisiartino prie namų, išgirdo muziką ir šokius.

25. Aber der älteste Sohn war auf dem Felde. Und als er nahe zum Hause kam, hörte er das Gesänge und den Reigen;

25. Cependant, son fils aîné qui était à la campagne, revint, et comme il approchait de la maison, il entendit une symphonie et des danses.

25. Y su hijo el más viejo estaba en el campo, el cual como vino, y llegó cerca de casa, oyó la sinfonía y las danzas;

25 En zijn oudste zoon was in het veld; en als hij kwam, en het huis genaakte, hoorde hij het gezang en het gerei,

25. Ale starszy syn jego był na polu; a gdy przychodząc przybliżył się ku domowi, usłyszał muzykę i taóce;

25. Az ő nagyobbik fia pedig a mezőn vala: és mikor hazajövén, közelgetett a házhoz, hallá a zenét és tánczot.

25 Старший же сын его был на поле; и возвращаясь, когда приблизился к дому, услышал пение и ликование;

25. Був же син його старший на полї, і, як ідучи зближавсь до господи, почув сьпіви да танцї.

26 Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.

26 Kutsuttuaan luokseen yhden palvelijoista hän tiedusteli, mitä se oli.

26. Niin hän kutsui yhden palvelioistansa ja kysyi: mikä se on?

26. Nijn hän cudzui yhden palwelioistans ja kysyi mikä se on?

26. 1Ja cutzui yhden Paluelioistans ia kysyi/ mike se oli. (Ja kutsui yhden palwelijoitansa ja kysyi/ mikä se oli.)

26. καὶ προσκαλεσάμενος ἕνα τῶν παίδων ἐπυνθάνετο τί εἴη ταῦτα.

26. και προσκαλεσαμενος ενα των παιδων {VAR1: αυτου } επυνθανετο τι ειη ταυτα 26. kai proskalesamenos ena ton paidon {VAR1: aυtoυ } epυnthaneto ti eie taυta

26 And having called to him one of the young-servants, he was inquiring what these things might be.

26. And he called one of the servants, and asked what these things meant.

26. Og han kaldte een af Drengene til sig og udspurgte, hvad det var?

26. Och kallade en af sina tjenare, och frågade honom, hvad det var.

26. Ja temma kutsus ühhe neist sullasist ennese jure ja kulas, mis se peaks ollema.

26. Pasišaukęs vieną iš tarnų, jis paklausė, kas čia dedasi.

26. und er rief zu sich der Knechte einen und fragte, was das wäre.

26. Et il appela un des serviteurs, auquel il demanda ce que c'était.

26. Y llamando a uno de los siervos, le preguntó qué era aquello.

26 En tot zich geroepen hebbende een van de knechten, vraagde, wat dat mocht zijn.

26. A zawoławszy jednego z sług, pytał, co by to było.

26. És előszólítván egyet a szolgák közül, megtudakozá, mi dolog az?

26 и, призвав одного из слуг, спросил: что это такое?

26. І покликавши одного з слуг, питав, що б се було таке.

27 Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.

27 Tämä sanoi hänelle: 'Veljesi on tullut ja isäsi on teurastanut syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.'

27. Niin se sanoi hänelle: sinun veljes tuli, ja isäs antoi tappaa syötetyn vasikan, että hän sai hänen terveenä jälleen.

27. Hän sanoi hänelle: sinun weljes tuli ja Isäs andoi tappa sen syötetyn wasican että hän sai hänen terwenä jällens.

27. 1Nin hen sanoi henelle/ Sinun Welies tuli/ ia Ises andoi tappa sen sötetun Wasickan/ ette hen sai henen teruene iellens. (Niin hän sanoi hänelle/ Sinun weljesi tuli/ ja Isäsi antoi tappaa sen syötetyn wasikan/ että hän sai hänen terweenä jällens.)

27. ὁ δὲ εἶπεν αὐτῷ ὅτι ὁ ἀδελφός σου ἥκει, καὶ ἔθυσεν ὁ πατήρ σου τὸν μόσχον τὸν σιτευτόν, ὅτι ὑγιαίνοντα αὐτὸν ἀπέλαβεν.

27. ο δε ειπεν αυτω οτι ο αδελφος σου ηκει και εθυσεν ο πατηρ σου τον μοσχον τον σιτευτον οτι υγιαινοντα αυτον απελαβεν 27. o de eipen aυto oti o adelfos soυ ekei kai ethυsen o pater soυ ton moschon ton siteυton oti υgiainonta aυton apelaβen

27 But he said to him, Your brother is coming, and your father sacrificed the fattened calf because he (has) received him (back) healthy.

27. And he said unto him, Thy brother is come; and thy father hath killed the fatted calf, because he hath received him safe and sound.

27. Men han sagde til ham: din Broder er kommen, og din Fader slagtede den fedede Kalv, fordi han har faaet ham karsk igjen.

27. Då sade han till honom: Din broder är kommen; och din fader lät slagta den gödda kalfven, att han hafver honom helbregda igen.

27. Agga se ütles temmale: So wend on tulnud, ja so issa on se nuumwassika tapnud, et ta tedda on terwelt jälle sanud.

27. Tas jam atsakė: ‘Sugrįžo tavo brolis, tai tėvas papjovė nupenėtą veršį, nes sulaukė jo sveiko’.

27. Der aber sagte ihm: Dein Bruder ist gekommen, und dein Vater hat ein gemästet Kalb geschlachtet, daß er ihn gesund wieder hat.

27. Et le serviteur lui dit: Ton frère est de retour, et ton père a tué le veau gras, parce qu'il l'a recouvré en bonne santé.

27. Y él le dijo: Tu hermano es venido; y tu padre ha muerto el becerro grueso, por haberle recibido salvo.

27 En deze zeide tot hem: Uw broeder is gekomen, en uw vader heeft het gemeste kalf geslacht, omdat hij hem gezond weder ontvangen heeft.

27. A on mu powiedział: Brat twój przyszedł, i zabił ojciec twój ono tłuste cielę, iż go zdrowego dostał.

27. Az pedig monda néki: A te öcséd jött meg; és atyád levágatá a hízott tulkot, mivelhogy egészségben nyerte őt vissza.

27 Он сказал ему: брат твой пришел, и отец твой заколол откормленного теленка, потому что принял его здоровым.

27. Той же каже йому: Що брат твій прийшов, і заколов батько твій теля годоване, що здорового його прийняв.

28 Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.

28 Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle. Niin* hänen isänsä meni ulos ja puhutteli häntä leppeästi.

28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; hänen isänsä meni siis ulos, ja neuvoi häntä.

28. Nijn hän wihastui eikä tahtonut sisälle mennä. Ja hänen Isäns meni ulos ja rucoili händä.

28. 1Nin wihastui hen/ ia ei tachtonut sisellemenne. Nin meni sis henen Isens wlos/ ia rucoli hende. (Niin wihastui hän/ ja ei tahtonut sisälle mennä. Niin meni siis hänen Isänsä ulos/ ja rukoili häntä.)

28. ὠργίσθη δὲ καὶ οὐκ ἤθελεν εἰσελθεῖν. ὁ οὖν πατὴρ αὐτοῦ ἐξελθὼν παρεκάλει αὐτόν.

28. ωργισθη δε και ουκ ηθελεν εισελθειν ο ουν πατηρ αυτου εξελθων παρεκαλει αυτον 28. orgisthe de kai oυk ethelen eiselthein o oυn pater aυtoυ ekselthon parekalei aυton

28 But he was angry and was not willing to enter and therefore his father came out and was pleading him.

28. And he was angry, and would not go in: therefore came his father out, and intreated him.

28. Men han blev vred og vilde ikke gaae ind. Derfor gik hans Fader ud og bad ham.

28. Då vardt han vred, och ville icke gå in. Då gick hans fader ut, och bad honom.

28. Ja temma sai wihhaseks, ja ei tahtnud mitte sisse miñna; siis läks temma issa wälja ja pallus tedda.

28. Tada šis supyko ir nenorėjo eiti vidun. Tėvas išėjęs ėmė jį kviesti.

28. Da ward er zornig und wollte nicht hineingehen. Da ging sein Vater heraus und bat ihn.

28. Mais il se mit en colère et ne voulut point entrer. Son père donc sortit et le pria d'entrer.

28. Entónces él se enojó, y no quería entrar. El padre entónces saliendo, le rogaba que entrase.

28 Maar hij werd toornig, en wilde niet ingaan. Zo ging dan zijn vader uit, en bad hem.

28. I rozgniewał się, a nie chciał wnijść; ale ojciec jego wyszedłszy prosił go.

28. Erre ő megharaguvék, és nem akara bemenni. Az ő atyja annakokáért kimenvén, kérlelé őt.

28 Он осердился и не хотел войти. Отец же его, выйдя, звал его.

28. Розсердив ся ж і не схотїв увійти. Оце ж батько його вийшовши просив його.

29 Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

29 Mutta hän vastasi ja sanoi isälle: 'Katso, niin monta vuotta olen palvellut sinua enkä milloinkaan ole käskyäsi laiminlyönyt, mutta minulle et koskaan ole antanut vohlaa pitääkseni iloa ystävieni kanssa.

29. Mutta hän vastasi ja sanoi isällensä: katso, niin monta vuotta minä palvelen sinua, ja en ole koskaan sinun käskyäs käynyt ylitse, ja et sinä ole minulle vohlaakaan antanut, riemuitakseni ystäväini kanssa.

29. Mutta hän wastais ja sanoi Isällens: cadzo nijn monda wuotta minä palwelen sinua ja en ole coscan sinun käskyäs ylidzekäynyt ja et sinä ole minulle wohlacan andanut riemuitaxeni ystäwäni cansa.

29. 1Mutta hen wastasi ia sanoi Isellens/ Catzos/ nin monda wootta mine paluelen sinua/ ia en ole coskan sinun keskys ylitzekeunyt/ ia ett sine ole coskan andanut minulle Wohlaca/ ette mine madhaisin riemuita Ysteueini cansa. (Mutta hän wastasi ja sanoi Isällensä/ Katsos/ niin momta wuotta minä palwelen sinua/ ja en ole koskaan sinun käskysi ylitse käynyt/ ja et sinä ole koskaan antanut minulle wohlaakaan/ että minä mahtaisin riemuita ystäwäini kanssa.)

29. ὁ δὲ ἀποκριθεὶς εἶπε τῷ πατρὶ· ἰδοὺ τοσαῦτα ἔτη δουλεύω σοι καὶ οὐδέποτε ἐντολήν σου παρῆλθον, καὶ ἐμοὶ οὐδέποτε ἔδωκας ἔριφον ἵνα μετὰ τῶν φίλων μου εὐφρανθῶ·

29. ο δε αποκριθεις ειπεν τω πατρι ιδου τοσαυτα ετη δουλευω σοι και ουδεποτε εντολην σου παρηλθον και εμοι ουδεποτε εδωκας εριφον ινα μετα των φιλων μου ευφρανθω 29. o de apokritheis eipen to patri idoυ tosaυta ete doυleυo soi kai oυdepote entolen soυ parelthon kai emoi oυdepote edokas erifon ina meta ton filon moυ eυfrantho

29 But he answered and said to (his) father, Behold, I (did) serve* you (for) so-many years, and I never passed over a commandment of yours, and (yet) you never gave me a young-goat, in order that I might be joyous with my friends.

29. And he answering said to his father, Lo, these many years do I serve thee, neither transgressed I at any time thy commandment: and yet thou never gavest me a kid, that I might make merry with my friends:

29. Men han svarede og sagde til Faderen: see, saa mange Aar tjener jeg dig og overtraadte end aldrig dit Bud, og du har aldrig givet mig et Kid, at jeg kunde være lystig med mine Venner.

29. Svarade han, och sade till fadren: Si, jag tjenar dig i så mång år, och hafver aldrig gångit af ditt bud; och du gaf mig aldrig ett kid, att jag måtte göra mig glad med mina vänner.

29. Agga ta wastas ja ütles issale: Wata, ni mitto aastat tenin minna sind, ja ei olle ial ülle sinno sanna käinud, ja sinna ei olle mulle ellades ühte sikkoge annud, et ma olleksin woinud omma söbradega römus olla.

29. O jis atsakė tėvui: ‘Štai jau tiek metų tau tarnauju ir niekad tavo įsakymo neperžengiau, o tu man nė karto nedavei nė ožiuko pasilinksminti su draugais.

29. Er aber antwortete und sprach zum Vater: Siehe, so viel Jahre diene ich dir und habe dein Gebot noch nie übertreten; und du hast mir nie einen Bock gegeben, daß ich mit meinen Freunden fröhlich wäre.

29. Mais il répondit à son père: Voici, il y a tant d'années que je te sers, sans avoir jamais contrevenu à ton commandement, et tu ne m'as jamais donné un chevreau pour me réjouir avec mes amis.

29. Mas él respondiendo, dijo a su padre: He aquí, tantos años ha que te sirvo, que nunca he traspasado tu mandamiento, y nunca me has dado un cabrito para que haga banquete con mis amigos;

29 Doch hij, antwoordende, zeide tot den vader: Zie, ik dien u nu zo vele jaren, en heb nooit uw gebod overtreden, en gij hebt mij nooit een bokje gegeven, opdat ik met mijn vrienden mocht vrolijk zijn.

29. A on odpowiadając, rzekł ojcu: Oto przez tak wiele lat służę tobie, a nigdym nie przestąpił przykazania twego; wszakżeś mi nigdy nie dał koźlęcia, abym się z przyjacioły moimi weselił.

29. Ő pedig felelvén, monda atyjának: Ímé ennyi esztendőtől fogva szolgálok néked, és soha parancsolatodat át nem hágtam: és nékem soha nem adtál egy kecskefiat, hogy az én barátaimmal vígadjak.

29 Но он сказал в ответ отцу: вот, я столько лет служу тебе и никогда не преступал приказания твоего, но ты никогда не дал мне и козленка, чтобы мне повеселиться с друзьями моими;

29. Він же, озвавшись, рече батькові: Ось стільки лїт служу тобі, й нїколи заповідї твоєї не переступив, та й нїколи менї не дав єси козеняти, щоб з приятелями моїми повеселитись;

30 Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'

30 Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, sinä teurastit hänelle syötetyn vasikan.'

30. Mutta että tämä sinun poikas tuli, joka tavaransa on tuhlannut porttoin kanssa, tapoit sinä hänelle syötetyn vasikan.

30. Mutta nyt että tämä sinun poicas tuli joca hänen tawarans on tuhlannut porttoin cansa tapoit sinä hänelle sen syötetyn wasican.

30. 1Mutta nyt/ ette sinun Poicas tuli/ ioca caiken henen Tauarans on haaskanut Portoin cansa/ tapoit sine henelle sen sötetun Wasickan. (Mutta nyt/ että sinun poikasi tuli/ joka kaiken hänen tawaransa on haaskannut porttoin kanssa/ tapoit sinä hänelle sen syötetyn wasikan.)

30. ὅτε δὲ ὁ υἱός σου οὗτος, ὁ καταφαγών σου τὸν βίον μετὰ πορνῶν, ἦλθεν, ἔθυσας αὐτῷ τὸν μόσχον τὸν σιτευτὸν.

30. οτε δε ο υιος σου ουτος ο καταφαγων σου τον βιον μετα πορνων ηλθεν εθυσας αυτω τον μοσχον τον σιτευτον 30. ote de o υios soυ oυtos o katafagon soυ ton βion meta pornon elthen ethυsas aυto ton moschon ton siteυton

30 But when this (one), your son came, who devoured your livelihood with prostitutes, you sacrificed the fattened calf for him.

30. But as soon as this thy son was come, which hath devoured thy living with harlots, thou hast killed for him the fatted calf.

30. Men da denne din Søn er kommen, som har fortæret dit Godt med Skjøger, slagtede du den fedede Kalv til ham.

30. Men sedan denne din son kommen är, som sina ägodelar hafver förtärt med skökor, hafver du till honom slagtat den gödda kalfven.

30. Agga, kui sesinnane poeg on tulnud, kes sinno warra horadega nahka pannud, olled sinna se nuumwassika temma pärrast tapnud;

30. Bet vos tik sugrįžo šitas tavo sūnus, prarijęs tavo turtą su kekšėmis, tu tuojau papjovei jam nupenėtą veršį’.

30. Nun aber dieser dein Sohn gekommen ist, der sein Gut mit Huren verschlungen hat, hast du ihm ein gemästet Kalb geschlachtet.

30. Mais quand ton fils, que voilà, qui a mangé son bien avec des femmes débauchées, est revenu, tu as fait tuer le veau gras pour lui.

30. Mas después que vino éste tu hijo, que ha engullido tu hacienda con rameras, le has matado el becerro grueso.

30 Maar als deze uw zoon gekomen is, die uw goed met hoeren doorgebracht heeft, zo hebt gij hem het gemeste kalf geslacht.

30. Ale gdy ten syn twój, który pożarł majętność twoję z wszetecznicami, przyszedł, zabiłeś mu ono tłuste cielę.

30. Mikor pedig ez a te fiad megjött, a ki paráznákkal emésztette föl a te vagyonodat, levágattad néki a hízott tulkot.

30 а когда этот сын твой, расточивший имение свое с блудницами, пришел, ты заколол для него откормленного теленка.

30. як же син твій сей, проївши свій прожиток з блудницями, прийшов, заколов єси йому теля годоване.

31 Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.

31 Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, olet aina luonani, ja kaikki minun omani on sinun.

31. Mutta hän sanoi hänelle: poikani! sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki mitä minun on, se on sinun.

31. Nijn sanoi hän hänelle: poican sinä olet aina minun tykönäni ja caicki mitä minun on se on sinun.

31. 1Nin sanoi hen henelle/ Minun Poican/ aina sine olet minun tykeneni/ ia caiki mite minun onopi/ se ombi sinun. (Niin sanoi hän hänelle/ Minun poikani/ aina sinä olet minun tykönäni/ ja kaikki mitä minun ompi/ se ompi sinun.)

31. ὁ δὲ εἶπεν αὐτῷ· τέκνον, σὺ πάντοτε μετ’ ἐμοῦ εἶ, καὶ πάντα τὰ ἐμὰ σά ἐστιν·

31. ο δε ειπεν αυτω τεκνον συ παντοτε μετ εμου ει και παντα τα εμα σα εστιν 31. o de eipen aυto teknon sυ pantote met emoυ ei kai panta ta ema sa estin

31 Now he said to him, Child, you are always with me, and all the things (which are) mine are yours.

31. And he said unto him, Son, thou art ever with me, and all that I have is thine.

31. Men han sagde til ham: min Søn! du er altid hos mig, og alt det, som mit er, er dit.

31. Då sade han till honom: Min son, du äst alltid när mig, och allt det mitt är, det är ditt.

31. Agga ta ütles temma wasto: Poeg, sinna olled ikka mo jures, ja keik, mis minno on, on sinno pärralt.

31. Tėvas atsakė: ‘Sūnau, tu visuomet su manimi, ir visa, kas mano, yra ir tavo.

31. Er aber sprach zu ihm: Mein Sohn, du bist allezeit bei mir, und alles, was mein ist, das ist dein.

31. Et son père lui dit: Mon fils! tu es toujours avec moi, et tout ce que j'ai est à toi.

31. El entónces le dijo: Hijo, tú siempre estás conmigo, y todas mis cosas son tuyas;

31 En hij zeide tot hem: Kind, gij zijt altijd bij mij, en al het mijne is uwe.

31. A on mu rzekł; Synu! tyś zawsze ze mną, a wszystkie dobra moje twoje są.

31. Az pedig monda néki: Fiam, te mindenkor én velem vagy, és mindenem a tiéd!

31 Он же сказал ему: сын мой! ты всегда со мною, и все мое твое,

31. Він же рече йому: Дитино, ти все зо мною єси, і все, що моє, твоє;

32 Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'"

32 Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on löytynyt.'"

32. Niin piti sinunkin riemuitseman ja iloitseman; sillä tämä sinun veljes oli kuollut ja virkosi jälleen, hän oli kadonnut ja on taas löydetty.

32. Nijn pidäis sinungin riemuidzeman ja iloidzeman: sillä tämä sinun weljes oli cuollut ja wircois jällens hän oli cadonnut ja on taas löytty.

32. 1Nin pideis sinun riemuitzeman ia iloitzeman/ Sille ette teme sinun Welies oli coollut/ ia iellenswircosi/ Hen oli cadhonut/ ia ombi iellensleutty. (Niin pitäisi sinun riemuitseman ja iloitseman/ Sillä että tämä sinun weljesi oli kuollut/ ja jällens wirkosi/ Hän oli kadonnut/ ja ompi jällens löydetty.)

32. εὐφρανθῆναι δὲ καὶ χαρῆναι ἔδει, ὅτι ὁ ἀδελφός σου οὗτος νεκρὸς ἦν καὶ ἀνέζησε, καὶ ἀπολωλὼς ἦν καὶ εὑρέθη.

32. ευφρανθηναι δε και χαρηναι εδει οτι ο αδελφος σου ουτος νεκρος ην και ανεζησεν και απολωλως ην και ευρεθη 32. eυfranthenai de kai charenai edei oti o adelfos soυ oυtos nekros en kai anezesen kai apololos en kai eυrethe

32 But it was essential to be joyous and rejoice, because this (one), your brother was dead, and (then) lived again, and was perishing and (then) was found.

32. It was meet that we should make merry, and be glad: for this thy brother was dead, and is alive again; and was lost, and is found.

32. Men man burde at være lystig og glæde sig, fordi denne din Broder var død og er bleven levende igjen, og var fortabt, og funden.

32. Man måste nu glädjas och fröjdas; ty denne din broder var död, och fick lif igen; och var borttappad, och är igenfunnen.

32. Nüüd peaks sinno meel hea ja römus ollema, et sesinnane sinno wend olli surnud, ja on jälle ellawaks sanud: ja et ta olli ärrakaddunud, ja on leitud.

32. Bet reikėjo džiaugtis ir linksmintis, nes tavo brolis buvo miręs ir vėl atgijo, buvo pražuvęs ir atsirado!’ ‘‘

32. Du solltest aber fröhlich und gutes Muts sein; denn dieser dein Bruder war tot und ist wieder lebendig geworden; er war verloren und ist wieder gefunden.

32. Mais il fallait bien se réjouir et s'égayer, parce que ton frère, que voilà, était mort, et il est revenu à la vie; il était perdu, et il est retrouvé.

32. Mas hacer banquete y holgarnos era menester; porque éste tu hermano muerto era, y revivió: se había perdido, y es hallado.

32 Men behoorde dan vrolijk en blijde te zijn; want deze uw broeder was dood, en is weder levend geworden; en hij was verloren, en is gevonden.

32. Lecz trzeba było weselić się i radować, że ten brat twój umarł był, a zasię ożył, i zginął był a znaleziony jest.

32. Vígadnod és örülnöd kellene hát, hogy ez a te testvéred meghalt, és feltámadott; és elveszett, és megtaláltatott.

32 а о том надобно было радоваться ивеселиться, что брат твой сей был мертв и ожил, пропадал и нашелся.

32. веселити ж ся і радувати ся треба було, що брат твій сей мертвий був, та й ожив, і згинув був, та й знайшов ся.