Salomon Wijsaus
V. Lucu .
PYhäin palcka on ijancaickinen autuus/ v. 1.
cosca pahat sen näkewät/ nijn he hämmästywät/ walittawat ja ihmettelewät heidän hulluttans/ v. 2.
heidän pahuttans ja lyhyttä aicans/ v. 13.
Wanhurscat caunistetan ijancaickisella ilolla ja cunnialla/ v. 16.
Mutta Jumalan wiha caickinaisella widzauxella tule jumalattomain päälle/ v. 18.
Viis 5:1 SIlloin wanhurscas seiso suurella rohkeudella nijtä wastan/ jotca händä ahdistanet/ ja hänen työns hyljännet owat.
Viis 5:2 Cosca he sen näkewät/ nijn he hämmästywät sangen hirmuisest sitä autuutta/ jota ei he toiwonet.
Viis 5:3 Puhuwat toinen toisellens/ ja catuwat/ ja huocawat hengens ahdistuxest: tämä on se/ jonga me ennen pidimme pilckana ja naurona:
Viis 5:4 Me hullut pidimme hänen elämäns tyhmänä/ ja hänen loppuns häpiänä.
Viis 5:5 Cuinga hän nyt on luettu Jumalan lasten secaan/ ja hänen perindöns pyhäin secaan?
Viis 5:6 SEntähden olemma me exynet oikialda tieldä ja wanhurscauden kyntilä ei ole meitä walistanut/ eikä ymmärryxen Auringo ole meille coittanut.
Viis 5:7 Me olemma caicki käynet wääriä ja wahingolisia teitä: Ja olemma waeldanet harhoja retkiä: mutta HERran teitä emme ole tietänet.
Viis 5:8 Mitä autta meitä meidän coreudem? mitä hyödyttä meitä nyt rickaus ja ylpeys?
Viis 5:9 Caicki owat mennet ohidzen nijncuin warjo/ ja nijncuin sanoma joca mene:
Viis 5:10 Nijncuin laiwa joca allois juoxe/ jonga jälke ja wana/ sijttecuin se on mennyt ohidze/ allois ei löytä/
Viis 5:11 Eli nijncuin lindu joca tuules lendä/ jonga rata ei enä löytä/ sillä hän laucuele ja pieksä tuulda/ aja ja eroitta sitä liehuwaisilla sijwilläns/ ja sijtte ei löytä mercki sencaltaisest lennost.
Viis 5:12 Eli nijncuin nuoli/ joca jotacuta cohden lasketan/ hajotta tuulen/ joca cohta cocondu jällens/ ettei tuta taita/ custa hän mennyt on.
Viis 5:13 Nijn myös me/ cohta cuin me syndynet olimma/ saimme lopun/ ja en mitän hywä työtä ole tehnet/
Viis 5:14 Waan me olemma culutetut meidän pahudesam.
Viis 5:15 Sillä jumalattoman toiwo on cuin tomu tuulelda hajotettu/ ja nijncuin wetelä wahto/ joca myrskyldä on ajettu/ ja nijncuin sawu/ joca tuulelda on puhallettu pois/ ja nijncuin se cohta unhotetan/ joca ainoastans päiwän wierasna on ollut.
Viis 5:16 Mutta wanhurscat eläwät ijancaickisest/ ja HERra on heidän palckans/ ja caickein corkein pitä heistä murhen:
Viis 5:17 Sentähden saawat he cunnialisen waldacunnan/ ja caunin Cruunun HERran kädestä: sillä hän warjele heitä oikialla kädelläns/ ja suojele heitä käsiwarrellans.
Viis 5:18 Hän otta hänen kijwaudens haarniscaxi/ ja warusta wihollisen costoxi.
Viis 5:19 Hän puke päällens wanhurscauden pandzarixi/ ja pane angaran duomion kilwexi:
Viis 5:20 Hän otta pyhyden woittamattomaxi turwaxi/
Viis 5:21 Hän teroitta hänen julman wihans miecaxi/ mailman pitä menemän sotan hänen cansans taitamattomita wastan/
Viis 5:22 Pitkäisen tulen ambuma pitä osaman oikein/ ja pitä pilwistä tuleman/ nijncuin cowan jännitetyn joudzen jotacuta cohden:
Viis 5:23 Ja tajat raket/ jylinän saten wihasta langeman/ nijn pitä myös meren wedet julmistuman heidän päällens/ ja wirrat pitä suurest cuohuman/
5:24 Ja suuren myrskyn pitä puhaldaman heitä wastan ja lennättämän heitä nijncuin tuulispään.
Vers. 1. Hänen työns ) Oppins ja tecons.