Salomon Wijsaus
II. Lucu .
JUmalattomat cadzowat Jumalan sanan ylön: Jumalasta/ ihmisen autuudesta/ ja cadotuxesta/ v. 1.
Culuttawat heidän elinaicans hecumas/ wäkiwallas/ wäärydes/ ja wanhurscasten ahdistuxes/ v. 6.
Ei tunne Jumalan duomiota/ ja mingä syyn tähden he luodut owat: mutta auttawat idzens cadotuxeen/ v. 21.
Viis 2:1 SIllä he owat jumalattomat/ ja sanowat: meidän elämäm on lyhykäinen ja waiwalloinen/ ja cosca ihminen on cuollut/ nijn on hän peräti loppunut/ ja en minä tiedä ketän helwetistä palainnen.
Viis 2:2 Me olemma tapaturmast syndynet/ ja menemme pois nijncuin en me ikänäns olletcan olis: sillä hengen wetämys meidän sieramisam on sawu/ ja meidän puhem on kipinä/ joca meidän sydämestäm käy.
Viis 2:3 Cosca se sammutettu on/ nijn on hengi pois nijncuin nöhtä/ ja hengi cato nijncuin löhkä.
Viis 2:4 Ja meidän nimem tule ajan jälken unhotetuxi/ ja ei yxikän ajattele mitä me tehnet olemma/ meidän elämäm mene nijncuin pilwi/ ja cato nijncuin sumu/ joca Auringon paistella ajetan pois/ ja hänen palawudellans hajotettu on:
Viis 2:5 Meidän aicamme on nijncuin warjo/ ja cosca me tulemma pois/ nijn ei tulla jällens: sillä se on nijn päätetty/ ettei yxikän pidä tuleman jällens.
Viis 2:6 NIjn tulcamme sijs/ ja eläkäm hywäst/ nijn cauwan cuin me taidamme/ ja nautitcamme nijn cauwan cuin me nuoret olemma.
Viis 2:7 Me tahdomma täyttä meitäm parhalla wijnalla ja woitella/ älkäm unhottaco kewätcuckaista:
Viis 2:8 Candacam Seppeleitä nuorista cuckaisista ennencuin he lacastuwat.
Viis 2:9 Älkön yxikän olco osatoin meidän ilostam/ että jocapaicas cuulla saadaisin/ cuinga me olemma iloiset ollet: sillä ei meille tästä muuta ole cuin tämä.
Viis 2:10 TUlcat ja ahdistacam köyhä wanhurscasta/ ja älkäm säästäkö leskiä eli ijällistä miestä/ älkäm lucua pitäkö wanhain harmapäiden rangaistuxista.
Viis 2:11 Caicki mitä me tehdä taidamme/ pitä oikein oleman: sillä joca ei taida tehdä mitä hänen mielesäns on/ ei hän mitän maxa.
Viis 2:12 Wäjykäm wanhurscasta/ sillä hän teke meille paljo waiwa/ ja asetta idzens meidän töitäm wastan/ ja nuhtele meitä/ että me syndiä teem Lakia wastan/ ja soima meidän menom synnixi.
Viis 2:13 Hän sano tundewans Jumalan/ ja kehu että hän on Jumalan poica:
Viis 2:14 Ja nuhtele mitä meidän sydämesäm on:
Viis 2:15 Työläst me woimma hänen nähdä: sillä ei hänen elämäns sowi muiden cansa/ ja hänen menons on peräti wastahacoinen.
Viis 2:16 Hän pitä meitä tyhminä/ ja wälttä meidän töitäm nijncuin pahutta/ ja sano wanhurscaille hywin käywän/ ja kehu että Jumala on hänen Isäns.
Viis 2:17 NIjn cadzocam sijs/ jos hänen sanans owat todet/ ja coetelcam/ mikä loppu hänellä on.
Viis 2:18 Jos hän on totinen Jumalan poica/ nijn hän händä autta/ ja wapahta händä hänen wainomiestens käsistä.
Viis 2:19 Häpiällä ja pilcalla me kidutamme händä/ että me näkisimme/ cuinga jumalinen hän on/ ja ymmärräisimme/ cuinga kärsiwäinen hän on:
Viis 2:20 Me tahdomma händä duomita häpiäliseen cuolemahan: silloin hän tutan hänen sanoistans.
Viis 2:21 SEncaltaisia he aicoiwat ja menewät wäärin/ heidän pahudens on sokiaxi tehnyt heidän/ ettei he tunne Jumalan salaisita neuwoja:
Viis 2:22 Eikö he ole toiwonet/ että pyhä elämä pitä palcan saaman: ja cadzowat ylön sen cunnian/ jonga pyhäin sielut saaman pitä.
Viis 2:23 Sillä Jumala on luonut ihmisen ijancaickiseen elämään: ja on hänen luonut hänen caltaisexens.
Viis 2:24 Mutta perkelen cateudesta on cuolema mailmaan tullut/ ja ne jotca hänen puoldans pitäwät/ auttawat myös idzens sijhen.
Vers. 2. Tapaturmast ) Se on/ ilman Jumalan neuwota.
v. 7. Kewät cuckaista ) Se on meidän parasta nuorudem ikä/ ennencuin me tulemma wanhaxi ja kelwottomaxi.
v. 21. Pahudens ) Suruttomudesta ja pahudesta tule sokeus/ ettei he taida tuta Jumalan duomiota/ eli nähdä sitä waara/ joca heitä lähesty.