Salomon Wijsaus
X. Lucu .
TÄsä ylistetän pyhäin Isäin woima ja tegot ennen weden paisumist/ v. 1.
ja weden paisumisen jälken/ v. 5.
ja cosca Israelin lapset läxit Egyptist/ v. 15.
Viis 10:1 WIjsaus suojeli hänen/ joca ensist tehtin ja luotin mailman Isäxi/ ja pelasti synnistäns.
Viis 10:2 Ja andoi hänelle woiman hallita caickia.
Viis 10:3 Cosca jumalatoin luopui hänen wihasans/ nijn hän tuli cadotetuxi/ hänen weljens julman murhan tähden.
Viis 10:4 Ja cosca maa sen syyn tähden weden paisumisella turmeltin/ autti wijsaus taas/ ja hallidzi wanhurscasta ja halwalla puulla.
Viis 10:5 Cosca caicki pacanat erhetyxes irstast elit/ löysi hän wanhurscan/ ja piti hänen nuhtetoina Jumalan edes/ ja wahwisti händä wastoin Isällist sydändä poicans cohtan.
Viis 10:6 Hän pelasti myös wanhurscan/ cosca jumalattomat hucuit/ cosca hän tulda pakeni/ joca wijden Caupungin päälle langeis:
Viis 10:7 Joca maa autiana on/ ja wielä suidze pahuden todistuxexi/ ja puut jotca raaca hedelmätä candawat/ ja suolapadzas/ joca seiso epäuscoisen sielun muistoxi:
Viis 10:8 Sillä jotca ei tottele wijsautta/ heille ei ole ainoastans se wahingoxi/ ettei he tunne hywä/ waan jättäwät jälkens eläwille muiston/ ettei salata taita/ misä he erhettynet owat:
Viis 10:9 Mutta wijsaus wapahta heitä caikest tuscast/ jotca häneen turwawat.
Viis 10:10 SE johdatti myös wanhurscasta/ jonga hänen weljens wihan tähden täydyi paeta oikia tietä/ ja osotti hänelle Jumalan waldacunnan/ ja tiettäwäxi teki mikä pyhä on:
Viis 10:11 Autti händä hänen työsäns/ ja hän menestyi ja sai paljo tawarata työlläns/
Viis 10:12 Ja hän oli hänen cansans/ cosca hänelle wääryttä tehtin/ nijldä jotca hänelle teit wäkiwalda/ ja hän teki hänen rickaxi/ ja suojeli händä hänen wihamiehildäns/ ja piti hänen surutoina nijldä/ jotca händä ajoit taca: hän andoi hänelle woiton/ wäkewäs taistelemises/ että hän symmärräis jumalisuden olewan woimallisemman caickia.
Viis 10:13 EI hän hyljännyt wanhurscasta/ cosca hän myytin pois/ waan warjeli händä synnist/ hän seurais händä synnist/ hän seurais händä fangihuonesen.
Viis 10:14 Ja ei hyljännyt händä siteis: sijhenasti että hän andoi hänen saada waldacunnan waldican/ ja wallan nijden päälle/ jotca hänelle teit wäkiwalda/ ja saatti heitä walhetteliaxi/ jotca händä rangaisit/ ja annoi hänelle ijancaickisen cunnian.
Viis 10:15 Hän wapahti pyhän Canssan ja nuhtettoman siemenen pacanoista/ jotca heitä waiwaisit:
Viis 10:16 Hän tuli HERran palwelian sieluun/ ja seisoi julma Cuningasta wastan ihmeillä ja tunnustähdeillä.
Viis 10:17 Hän maxoi pyhille heidän työns palcan/ ja johdatti heitä ihmellisiä teitä/ ja oli heille päiwällä warjelus/ ja yöllä liecki nijncuin tähdet.
Viis 10:18 Hän wei heitä punaisen meren läpidze/ talutti heitä suurten wetten keskeldä.
Viis 10:19 Mutta heidän wihollisens hän upotti/ ja nämät hän weti sywyden pohjast
Viis 10:20 Sentähden otit wanhurscat saalin jumalattomilda/ ja ylistit sinun pyhä nimes HERra/ ja kijtit yximielisest sinun woitollista kättäs:
Viis 10:21 Sillä wijsaus awais myckäin suun/ ja teki kielet puhuman/ jotca ei puhua taitanet.
Vers. 1. Synnistäns ) Sen sanan cautta/ Gen. 3:7 Sen siemen on sinun pääs musertawa ricki.
v. 4. Wijsaus ) Se oli Jumalan sana ja käsky rakendaman Arckia.
v. 5. Caicki ) Se on/ cunga hän tuli/ löysi hän epäjumalisen ja pahan Canssan/ nijncuin Abrahamin elämä näyttä/ Gen. 22:2.
v. 7. Raaca hedelmätä ) Owat ne omenat cuollen meren tykönä/ jotca pääldä owat caunit/ waan sisäldä tuhca.
v. 12. Jumalisuden ) Jumalisus on usco Jumalan sanan eli wijsauden päälle.