Salomon Wijsaus
XVII. Lucu .
JUmalan duomiot owat tutkimattomat/ joca nähdän Egyptiläisis/ jotca pimeydellä ja hämmästyxellä waiwattin/ v. 1.
Noituus ei taitanut heitä autta heidän hädästäns/ pelwostans/ ja oman tunnon waiwasta. v. 7.
Ahdistus ja caickinainen cauhistus widzais heitä. v. 14.
Viis 17:1 SUuret ja sanomattomat owat sinun duomios HERra/ sentähden erhettywät myös tyhmät ihmiset:
Viis 17:2 Sillä/ cosca he luulit polkewans pyhä Canssa/ tulit he nijncuin wäärät pimeydellä sidotuxi/ ja pitkäldä yöldä fangituxi/ ja nijncuin carcurit/ olit he suljetut caton alla ijancaickiselda wijsaudelda.
Viis 17:3 Ja cosca he luulit heidän syndins salatuxi ja sokian peiton alla unhotetuxi/ tulit he hirmuisest hajotetuxi/ ja peljätyxellä cauhistetuxi.
Viis 17:4 Ettei loucascan/ josa he olit/ taitanut heitä ilman pelgota kätke/ silloin oli hyminä heidän ymbärilläns/ josta he peljästyit/ ja hirmuiset nägyt näit/ joista he hämmästyit:
Viis 17:5 Ja tuli ei taitanut millän muoto walista heitä/ eikä kircasten tähtein paiste taitanut hirmuista yötä walista.
Viis 17:6 Mutta heille näyi palawainen tuli täynäns cauhistusta/ silloin hämmästyit he sencaltaista peljätystä/ joca cuitengin tyhjä oli/ ja ajattelit wielä pahembata tarjona olewan cuin he näit.
Viis 17:7 NOitain tieto oli tyhjä/ ja hänen ylistyxens tuli häpiäxi:
Viis 17:8 Sillä ne jotca olit tottunet ajaman pois pelco ja hämmästystä sairaista sieluista/ he tulit idze sairaxi/ nijn että heidän pelcoans pilcattin.
Viis 17:9 Ja jos ei sencaltaiset cauhistuxet olis peljättänet heitä/
Viis 17:10 Nijn heidän olis cuitengin täytynyt huckua hämmästyxestä/ cosca pedot heidän secaans tulit/ ja kärmet joucosa nijn hawisit/ ettei he mielelläns cadzonet tuuleen/ jota ei he cuitengan hywin saanet paidzi olla:
Viis 17:11 Sillä joca nijn epäilewäinen on/ sen teke hänen oma pahudens/ joca hänestä todista/ ja duomidze/ ja paha oma tundo aina pahimmin päin ajattele.
Viis 17:12 Sillä pelco tule sijtä/ ettei wastata rohjeta/ ja ei tietä custan apua.
Viis 17:13 Mutta cusa wähä lohdutust on sydämes/ nijn epäilys teke enä waiwa cuin idze rangaistus.
Viis 17:14 Mutta jotca ynnä macawat sinä yönä/ ( joca hirmuinen ja oikia yö oli/ ja sijtä cauhiasta ja sywästä helwetistä tullut oli )
Viis 17:15 Muutamat waiwattin hirmuisilla nägyillä/ muutamat nijn jouduit/ ettei he muuta toiwonet cuin cuolemata: sillä äkillinen ja tapaturmainen pelco tuli heidän päällens.
Viis 17:16 Nijn että cusa jocu löyttin/ sijnä hän oli nijncuin hän olis ollut pandu kijnni/ ja ilman cahleita kätketty/
Viis 17:17 Joco hän oli peldomies/ eli paimen/ eli työn tekiä corwesa/ waan hänen täytyi/ ehkä custa hän löyttin/ kärsiä sancaltaista ahdistusta/ jota ei paeta saada:
Viis 17:18 Sillä he olit caicki yhtäläisillä pimeyden cahleilla sidotut.
Viis 17:19 Jos tuuli cuului puhaldawan/ eli linnut suloisest wisertelewän paxuilla oxilla/ eli jocu töminä juoxewaisest wedestä eli putowaisista ja colisewaisista kiwistä/ eli että indaiset eläimet juoxit/ joita ei he nähnet/ eli että hirmuiset pedot ulwoit/ eli cajaus käwi wuoren raoista. Silloin he hämmästyit sijtä/ nijn että he peräti tyhmistyit.
Viis 17:20 Coco mailmalla oli kircas walkeus/ ja oli ilman estetä hänen töisäns: Ainoast näillä oli syngiä yö/ joca oli sen pimeyden cuwa/ joca heille tulewa on/ mutta he olit idze heillens suuremmaxi rasituxexi cuin pimeys.
Vers. 1. Erhettywät ) se on/ heidän aicoimisens hurscait wastan ei menesty/ Psal. 86:15.
V. 7. Tyhjä ) Noidilla myös olit paisumet nijncuin muillakin/ Exod. 9:11.