Ne Jeremian Walitos Weisut
saastainen waimo/ Kaikki jotka häntä kunnioitit/ ylenkatsowat nyt
hänen/ että hänen häpeänsä näkewät/ Mutta hän huokaapi/ ja maahan
lankeaapi.
1:9 Henen Törkyns kijnitarttu henen liepesens/ Eipe hen olisi lwlut/ ette
henelle nein pidheis wimein keumen/ hen on tosin ylenhirmulisesta
mahancukistettu/ ia eikengen sitteken ole/ ioca hende lohutta/ Ah
HERRA/ catzo minun Radholisudheni päle/ Sille Wiholinen sangen
pramapi.
Hänen törkynsä kiinni tarttuu hänen liepeeseensä/ Eipä hän olisi luullut/
että hänelle näin pitäisi wiimein käymän/ hän on tosin ylen hirmullisesti
maahan kukistettu/ ja eikenkään sittenkään ole/ joka häntä lohduttaa/
Ah HERRA/ katso minun raadollisuuteni päälle/ Sillä wihollinen sangen
pramaapi
1:10 Se Wiholinen on Kätens caiken henen Clenodiains päle pannut/
Sille henen teuty päldecatzo/ ette Pacanat henen Pyhydhens siselkeuit/
Joista sine kieldenyt olet/ ettei heiden pitenyt sinun Seurakundas
tuleman.
Se wihollinen on kätensä kaiken hänen klenodiainsa (kalliitten kaluinsa)
päälle pannut/ Sillä hänen täytyy päälle katsoa/ että pakanat hänen
pyhyytensä sisälle käwit/ Joista sinä kieltänyt olet/ ettei heidän pitänyt
sinun seurakuntaasi tuleman.
1:11 Caiki henen Canssans hoocauat leipe keriädhen/ He vlosannoit
Clenodians Roan edest/ ette he Sieluns wirgotaisit/ Ah HERRA/ catzos
sis/ ia näe/ quinga mine olen haluaxi tullut.
Kaikki hänen kansansa huokaawat leipää kerjäten/ He ulosannoit
klenodiansa (kalliit kalut) ruoan edestä/ että he sielunsa wirwottaisit/
Ah HERRA/ katsos siis/ ja näe/ kuinka minä olen halwaksi tullut.
1:12 Teille mine sanon caikille/ iotca teste edeskeutte/ Catzocat sis ia
nächket/ ios iocu Kipu onopi/ ninquin minun Kipun/ ioca minun nin yles
söpi/ Sille HERRA teutti minua surulla/ henen hirmulisen wihans
peiuenä.
