Ne Jeremian Walitos Weisut
porttinsa autiona seisowat/ hänen pappinsa huokaawat/ ja hänen
neitsyensä surkiasti uloskatsowat/ ja itse hän on murheissansa.
1:5 Henen Wiholisens sait ylikädhen/ Henen Wiholisillens hyuesti keupi/
Sille HERRA on henen surkiudhesta teuttenyt/ henen pahatecoins
palioudhen teden/ Ja hene' Lapsens ouat Fangiudhes poisaietut
Wiholistein eteen.
Hänen wihollisensa sait ylikäden/ Hänen wihollisillensa hywästi käypi/
Sillä HERRA on hänen surkeudesta täyttänyt/ hänen pahatekoinsa
paljouden tähden/ Ja hänen lapsensa owat wankiudessa poisajetut
wihollisten eteen.
1:6 Ja caiki Caunistos on Zionin Tytterilde poislectenyt/ Henen
Pämiehens ouat ninquin ne Jääret iotca ei ycten Laituma leude ia
woimattomat edeskeuuet Waatian eteen.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä poislähtenyt/ Hänen
päämiehensä owat niinkuin ne jäärät jotka ei yhtään laitumia löydä ja
woimattomat edeskäywät waatijan eteen.
1:7 Jerusalem muistapi telle aialla/ quinga Radholinen ia ylenannettu
hen on/ Ja quinga palio Hyue/ hen wanhast pitenyt on/ ette caiki
henen Canssans alasmaka viholisen edes/ ia eikengen heite auta/
Henen wiholisens näkeuet heiden Lustins henen pälens/ ia naurauat
henen Sabbathins Lepo.
Jerusalem muistaapi tällä ajalla/ kuinka raadollinen ja ylenannettu hän
on/ Ja kuinka paljon hywää/ jän wanhasta pitänyt on/ että kaikki
hänen kansansa alasmakaa wihollisen edessä/ ja eikenkään heitä auta/
Hänen wihollisensa näkewät heidän lystinsä hänen päällänsä/ ja
naurawat hänen Sabbathinsa lepoa.
1:8 Jerusalem on synditehnyt/ Senteden henen teuty olla/ ninquin iocu
saastainen Waimo/ Caiki iotca hende cunnioitit/ ylencatzouat nyt
henen/ ette he henen häpiens näkeuet/ Mutta hen hoocapi/ ia mahan
langepi.
Jerusalem on syntiä tehnyt/ Sentähden hänen täytyy olla/ niinkuin joku
