Ne Jeremian Walitos Weisut
kuolema ompi minun leskeksi tehnyt.
1:21 Kylle se cwlu/ ette mine hoocan/ ia ei quitengan minulla ole
Lohuttaia. Caiki minun Wiholiseni cwleuat minun Onnettomudheni/ ia
sijte riemuitzeuat/ sinepe sen teet. Nin anna sijs se peiue tulla/ iongas
vloscwluttanut olet/ ette heiden samalmoto keuis/ quin minulleki.
Kyllä se kuuluu/ että minä huokaan/ ja ei kuitenkaan minulla ole
lohduttajaa. Kaikki minun wiholliseni kuulewat minun onnettomuuteni/ ja
siitä riemuitsewat/ sinäpä sen teet. Niin anna siis se päiwä tulla/ jonkas
uloskuuluttanut olet/ että heidän samalla muotoa käwisi/ kuin
minullekin.
1:22 Anna caiki heiden pahudhens sinun etees tulla/ ia tee heille/
nincuttas minullen teit caikein minun pahatecoini teden/ Sille minun
Hoocauxen on swri/ ia minun sydhemen ombi murheissans.
Anna kaikki heidän pahuutensa sinun eteesi tulla/ ja tee heille/ niinkuin
minullen teit kaikkein minun pahantekoini tähden/ Sillä minun
huokaukseni on suuri/ ja minun sydämen ompi murheissansa.
II. Lucu.
2:1 QUinga HERRA ombi wihoisans sen Tytteren Zionin pimittenyt? Hen
on sen Israelin HERRAUDHEN Taiuasta Maan päle heittenyt. Ei hen ole
muistanut Astillaudhans päle/ henen wiha peiuenens?
Kuinka HERRA ompi wihoissansa sen tyttären Zionin pimittänyt? Hän on
sen Israelin herrauden taiwaasta maan päälle heittänyt. Ei hän ole
muistanut astinlautansa päälle/ hänen wihapäiwänänsä?
2:2 HERRA ombi cadhottanut ilman Laupiudheta caiki Jacobin Asumiset.
Hen ombi hirmudhesans sen Tytteren Judan Scantzit serkenyt/ ia heite
mahan lönyt. Hen on riuanut/ seke henen Waldakundans/ ette henen
Pämiehens.
HERRA ompi kadottanut ilman laupeudetta kaikki Jakobin asumiset. Hän
ompi hirmuudessansa sen tyttären Judan skantzit särkenyt/ ja heitä
