Se P. Paualin Epistola Philipperin tyge
3:18 Sille ette monda waeldauat/ ioista mine wsein olen teille sanonut/
Mutta nyt mine mös idkein sanon/ Ne Christusen Ristin wiholiset/
ioinenga Loppu ombi cadhotus/ ia heiden watzans on heiden
Jumalans/ ia heiden Cunnians kiendy häpijexi/ iotca mailmaisi
totteleuat.
Sillä että monta waeltawat/ joista minä usein olen teille sanonut/ Mutta
nyt minä myös itkein sanon/ Ne Kristuksen ristin wiholliset/ joidenka
loppu on kadotus/ ja heidän watsansa on heidän jumalansa/ ja heidän
kunniansa kääntyy häpeäksi/ jotka maailmallisia tottelewat.
3:19 Mutta meiden meno on Taiuasa/ iosta me mös odhatanma
Lunastaija/ site HErra Iesusta Christusta/ Joca meiden heicon Rumin
kircastapi/ ette se henen Kircan Rumihins caltaisexi tuleman pite/
Mutta meidän meno on taiwaassa/ josta me myös odotamme
lunastajaa/ sitä Herraa Jesusta Kristusta/ Joka meidän heikon ruumiin
kirkastaapi/ että se hänen kirkkkan ruumihinsa kaltaiseksi tuleman pitää.
3:20 Sen woiman cautta iolla hen mös woipi caiki cappalet itzense
alamaisexi tehdhä.
Sen woiman kautta jolla hän myös woipi kaikki kappaleet itsensä
alamaiseksi tehdä.
IV. Lucu.
4:1 NIn minun rackat ia ihanat Weliet/ minu' ilon ia minun Crunon/
seisocat nin Herrasa/ minu' rackahani.
Niin minun rakkaat ja ihanat weljet/ minun ilon ja minun kruunun/
seisokaat niin Herrassa/ minun rakkahani.
4:2 Euodia mine manan/ Ja Syntychen mine manan/ Ette he yximieliset
olisit Herrasa.
Euodiaa minä manaan/ Ja Syntychen minä manaan/ Että he
yksimieliset olisit Herrassa.
4:3 Ja mine mös rucolen sinua minun toimelinen Cumpanin/ ole heiden
awulinen iotca Euangeliumis ynne minun cansani kiluoitellet ouat/
