Se pyhen Paavalin epistola Romarein tykö
wanhurskautetudh vskosa/ sille käsite täte Texti hyuesti/ ette henesse
alaspainetan caiki tekoin ansiot ia kerskaus Töiste/ ninquin P. Pauali
tesse sano/ Ja nin sula Jumalan Armo ia cunnia iepi/ iosta me
wanhurskaxi ainostans tulema.
IV. Lucu.
4:1 MIteste me sis sanoma meiden Isen Abrahamin leunehexi Lihan
polesta?
Mitä tästä me siis sanomme meidän isän Abrahamin löytäneeksi lihan
puolesta.
4:2 Sen me sanoma/ Jos Abraham on Töidhen cautta Wanhurskaxi
tullut/ nin henelle ombi kylle kerskamista/ Waan ei Jumala' edes.
Sen me sanomme/ Jos Abraham on töiden kautta wanhurskaaksi tullut/
niin hänelle ompi kyllä kerskaamista/ Waan ei Jumalan edessä.
4:3 Mutta mite Ramattu sano? Abraham vskoi Jumalan/ ia se henelle
wanhurskaudexi luettijn.
Mutta mitä Raamattu sanoo? Abraham uskoi Jumalaan/ ja se hänelle
wanhurskaudeksi luettiin.
4:4 Mutta sille ioca töte teke/ ei lueta palca Armosta/ waan welghasta.
Mutta sille joka työtä tekee/ ei lueta palkkaa armosta/ waan welasta.
4:5 Mutta henelle ioca ei Töisse kijniripu/ waan vskopi sen päle/ ioca
sen Jumalattoman wanhurskauttapi/ henen Uskonsa luetan henelle/
wanhurskaudhexi.
Mutta hänelle joka ei töissä kiinni riipu/ waan uskoopi sen päälle/ joka
sen jumalattoman wanhurskauttaapi/ hänen uskonsa luetaan hänelle/
wanhurskaudeksi.
4:6 Ninquin mös Dauid sanopi/ Ette autuahus on ainostans sen
Inhimisen/ iolle Jumala tygelukepi wanhurskaudhen/ ilman Töidhen
apua/ coska hen sano.
Niinkuin myös Dawid sanoopi/ Että autuus on ainoastansa sen ihmisen/
jolle Jumala tykö lukeepi wanhurskauden/ ilman töiden apua/ koska
