36 luku

Baaruk kirjoittaa Jeremiaan sanat. Kirjoitus poltetaan, mutta kirjoitetaan uudestaan.

1. Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena tuli tämä sana Jeremialle Herralta; se kuului:

1. Neljäntenä Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan vuonna, tapahtui tämä sana Herralta Jeremialle, sanoen:

1. NEljändenä Jojachimin Josian pojan Judan Cuningan wuonna tapahdui tämä sana HERralda Jeremialle ja sanoi:

1 And it happened in the fourth year of Jehoiakim the son of Josiah, king of Judah, that this word came to Jeremiah from Jehovah, saying,

1. And it came to pass in the fourth year of Jehoiakim the son of Josiah king of Judah, that this word came unto Jeremiah from the LORD, saying,

1. Og det skete i Judas Konge Jojakims, Josias's Søns, fjerde Aar, at dette Ord kom til Jeremias fra Herren:

1. Uti fjerde årena Jojakims, Josia sons, Juda Konungs, skedde detta ordet till Jeremia af Herranom, och sade:

1. Ja se sündis Jojakimi, Josia poia, Juda kunninga neljandamal aastal, et sesinnane sanna sai Jeremia kätte Jehowa käest, sedda wisi:

1. Jehojakimo, Jozijo sūnaus, Judo karaliaus, ketvirtaisiais metais, Viešpats tarė Jeremijui:

1. Im vierten Jahr Jojakims, des Sohnes Josias, des Königs in Juda, geschah dies Wort zu Jeremia vom HERRN und sprach:

1. La quatrième année de Jéhojakim, fils de Josias, roi de Juda, cette parole fut adressée à Jérémie par l'Éternel, en ces termes:

1. Y ACONTECIÓ en el cuarto año de Joacim, hijo de Josías, rey de Judá, que fué esta palabra a Jeremías de Jehová, diciendo:

1 Het gebeurde ook in het vierde jaar van Jojakim, den zoon van Josia, den koning van Juda, dat dit woord tot Jeremia geschiedde van den HEERE, zeggende:

1. I stało się roku czwartego Joakima, syna Jozyjaszowego, króla Judzkiego; stało się, mówię, to słowo do Jeremijasza od Pana, mówiąc:

1. És Jojákimnak, [1†] a Jósiás fiának, Júda királyának negyedik esztendejében is szóla az Úr Jeremiásnak, mondván:

1 В четвертый год Иоакима, сына Иосии, царя Иудейского, было такое слово к Иеремии от Господа:

1. У четвертому роцї Йоакимовому, царя Юдейського, надійшло від Господа слово до Еремії:

2. Ota kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelista ja Juudasta ja kaikista pakanakansoista siitä päivästä asti, jolloin minä aloin sinulle puhua, Joosian päivistä, aina tähän päivään saakka.

2. Ota kirja ja kirjoita siihen kaikki se puhe, jonka minä sinulle olen puhunut Israelista, Juudasta ja kaikesta kansasta, siitä ajasta kuin minä sinulle olen puhunut, Joosian ajasta, niin tähän päivään asti.

2. Ota kirja ja kirjoita sijhen caicki se puhe cuin minä sinulle olen puhunut Israelist Judast ja caikesta Canssasta sijtä ajasta cuin minä sinulle olen puhunut nimittäin Josian ajasta nijn tähän päiwän asti.

2 You take a roll of a book and write in it all the words that I have spoken to you against Israel and against Judah and against all the nations, from the day I spoke to you, from the days of Josiah, even to this day.

2. Take thee a roll of a book, and write therein all the words that I have spoken unto thee against Israel, and against Judah, and against all the nations, from the day I spake unto thee, from the days of Josiah, even unto this day.

2. Tag din Bogrulle og skriv i den alle de Ord, som jeg har talt til dig om Israel og om Juda og om alle Hedningerne, fra den Dag af, da jeg har talt til dig, fra Josias's Dage og indtil denne Dag.

2. Tag ena bok, och skrif deruti allt det tal, som jag till dig talat hafver öfver Israel, öfver Juda, och all folk, ifrå den tiden, då jag till dig talat hafver, nämliga ifrå Josia tid, allt intill denna dag;

2. Wötta ennesele üks kokkokeratud ramat, ja kirjota senna sisse keik need sannad, mis minna so wasto ollen räkinud Israeli pärrast, ja Juda pärrast, ja keikide pagganatte pärrast, sest päwast kui ma ollen so wasto räkinud, Josia päiwist tänna päwani.

2. ‘‘Imk ritinį ir užrašyk visus mano tau kalbėtus žodžius apie Izraelį, Judą ir visas tautas, apie kurias tau kalbėjau nuo Jozijo dienų iki šiandien.

2. Nimm ein Buch und schreibe darein alle Reden, die ich zu dir geredet habe über Israel, über Juda und alle Völker von der Zeit an, da ich zu dir geredet habe, nämlich von der Zeit Josias an bis auf diesen Tag;

2. Prends un rouleau de livre, et y écris toutes les paroles que je t'ai dites contre Israël et contre Juda, et contre toutes les nations, depuis le jour où je t'ai parlé, depuis les jours de Josias jusqu'à ce jour.

2. Tómate un envoltorio de libro, y escribe en él todas las palabras que te he hablado contra Israel y contra Judá, y contra todas las naciones, desde el día que comencé a hablarte, desde los dias de Josías hasta hoy:

2 Neem u een rol des boeks, en schrijf daarop al de woorden, die Ik tot u gesproken heb, over Israel, en over Juda, en over al de volken, van den dag aan, dat Ik tot u gesproken heb, van de dagen van Josia aan, tot op dezen dag.

2. Weźmij sobie księgi, a napisz na nich wszystkie słowa, którem mówił do ciebie przeciw Izraelowi, i przeciw Judzie, i przeciw wszystkim narodom, ode dnia, króregom mawiał z tobą, ode dni Jozyjaszowych aż do dnia tego;

2. Végy elő egy könyvet, és mind írd belé a szókat, a miket én szóltam néked az Izráel és a Júda ellen és minden nemzet ellen, a naptól fogva, a melyen szóltam néked a Jósiás [2†] ideje óta mind e napig.

2 возьми себе книжный свиток и напиши в нем все слова, которые Я говорил тебе об Израиле и об Иуде и о всех народах с того дня, как Я начал говорить тебе, от дней Иосии до сего дня;

2. Возьми книговий звиток та й посписуй в йому всї слова, що я тобі говорив про Ізраїля й про Юду й про всї народи з того часу, як я почав говорити тобі, з часів Йосіїних та й по сей день;

3. Ehkäpä Juudan heimo, kuultuaan kaiken sen onnettomuuden, jonka minä aion heille tuottaa, kääntyy, kukin pahalta tieltään, ja niin minä annan anteeksi heidän pahat tekonsa ja syntinsä.

3. Jos mitämaks Juudan huone, kuin he kuulevat kaiken sen onnettomuuden, joka minun mielessäni on heille tehdä, on itsensä kääntavä, jokainen pahasta menostansa, etä minä antasin anteeksi heidän pahat tekonsa ja rikoksensa.

3. Jos mitämax Judan huone cosca he cuulewat caiken sen onnettomuden cuin minun mielesän on heille tehdä on idzens käändäwä jocainen pahasta menostans että minä andaisin heille andexi heidän pahat tecons ja ricoxens.

3 It may be that the house of Judah will hear all the evil which I purpose to do to them, that they may return every man from his evil way, that I may forgive their iniquity and their sin.

3. It may be that the house of Judah will hear all the evil which I purpose to do unto them; that they may return every man from his evil way; that I may forgive their iniquity and their sin.

3. Maaske Judas Hus vilde høre al den Ulykke som jeg tænker at gøre imod dem, for at de kunde omvende sig, hver fra sin onde Vej, og jeg kunde forlade dem deres, Misgerninger og deres Synd.

3. Om tilläfventyrs Juda hus, när de höra all den olycko, som jag hafver i sinnet att göra dem, sig omvända måga, hvar och en ifrå sitt onda väsende, på det jag måtte förlåta dem deras missgerningar och synder.

3. Ehk Juda suggu wöttab wahhest kuulda keik sedda önnetust, mis minna mötlen neile tehha, et nemmad ümberpöörwad iggaüks omma kurja tee peält, et ma andeks annan nende üllekohhut ja nende patto.

3. Gal Judo namai, girdėdami, kaip ketinu juos bausti, atsisakys pikto kelio, ir Aš jiems jų nusikaltimus atleisiu’‘.

3. ob vielleicht die vom Hause Juda, wo sie hören all das Unglück, das ich ihnen gedenke zu tun, sich bekehren wollten, ein jeglicher von seinem bösen Wesen, damit ich ihnen ihre Missetat und Sünde vergeben könnte.

3. Peut-être que, la maison de Juda entendant tout le mal que je me propose de leur faire, chacun se détournera de sa mauvaise voie, et je pardonnerai leur iniquité et leur péché.

3. Quizá oirá la casa de Judá todo el mal que yo pienso hacerles, para que se torne cada uno de su mal camino, y yo les perdone su maldad y su pecado.

3 Misschien zullen die van het huis van Juda horen al het kwaad, dat Ik hun gedenk te doen; opdat zij zich bekeren, een iegelijk van zijn bozen weg, en Ik hun ongerechtigheid en hun zonde vergeve.

3. Aza snać, gdy usłyszy dom Judzki o tem wszystkiem złem, które Ja im myślę uczynić, nawróci się każdy od złej drogi swej, abym był miłościw nieprawościom ich i grzechom ich.

3. Hátha meghallja a Júda háza mindazokat a veszedelmeket, a melyeket én néki szerezni szándékozom, hogy kiki megtérjen az ő gonosz útáról, és megbocsássam az ő bűnöket és vétköket.

3 может быть, дом Иудин услышит о всех бедствиях, какие Я помышляю сделать им, чтобы они обратились каждый от злого пути своего, чтобы Я простил неправду их и грех их.

3. Може дом Юдин, почувши про всї нещастя, які я задумав на них наслати, вернеться кожен із ледачої своєї дороги, - нехай би я простив неправедність їх, і гріхи їх.

4. Silloin Jeremia kutsui Baarukin, Neerian pojan, ja Baaruk kirjoitti kirjakääröön Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka Herra oli hänelle puhunut.

4. Silloin Jeremia kutsui Barukin, Nerijan pojan, ja Baruk kirjoitti kirjaan Jeremian suusta kaikki Herran sanat, jotka hän hänelle oli puhunut.

4. SIlloin Jeremia cudzui Baruchin Nerian pojan. Baruch kirjoitti kirjaan Jeremian suusta caicki HERran sanat jotca hän hänelle oli puhunut.

4 Then Jeremiah called Baruch the son of Neriah. And Baruch wrote from the mouth of Jeremiah all the words of Jehovah, which he had spoken to him, upon a roll of a book.

4. Then Jeremiah called Baruch the son of Neriah: and Baruch wrote from the mouth of Jeremiah all the words of the LORD, which he had spoken unto him, upon a roll of a book.

4. Da kaldte Jeremias ad Baruk, Nerias Søn; og Baruk skrev efter Jeremias's Mund alle Herrens Ord, som han havde talt til ham, i Bogrullen.

4. Då kallade Jeremia Baruch, Neria son. Den samme Baruch skref uti ena bok af Jeremia mun all Herrans ord, som han till honom talat hade.

4. Ja Jeremia kutsus Paruki Neria poia; ja Paruk kirjotas Jeremia suust ühhe kokkokeratud ramato sisse keik Jehowa sannad, mis ta temma wasto olli räkinud.

4. Jeremijas pasišaukė Baruchą, Nerijos sūnų, kuris iš Jeremijo lūpų į ritinį užrašė visus Viešpaties kalbėtus žodžius.

4. Da rief Jeremia Baruch, den Sohn Nerias. Derselbe Baruch schrieb in ein Buch aus dem Munde Jeremia's alle Reden des HERRN, die er zu ihm geredet hatte.

4. Jérémie appela donc Baruc, fils de Nérija. Et Baruc écrivit, sous la dictée de Jérémie, dans le rouleau, toutes les paroles que l'Éternel lui avait dites.

4. Y llamó Jeremías a Baruc, hijo de Nerías, y escribió Baruc de la boca de Jeremías en un envoltorio de libro todas las palabras que Jehová le había hablado.

4 Toen riep Jeremia Baruch, den zoon van Nerija; en Baruch schreef uit den mond van Jeremia alle woorden des HEEREN, die Hij tot hem gesproken had, op een rol des boeks.

4. Przetoż wezwał Jeremijasz Barucha, syna Neryjaszowego; i napisał Baruch w księgi z ust Jeremijaszowych wszystkie słowa Paóskie, które mówił do niego.

4. És előhívá Jeremiás Bárukot, a Néria fiát, és megírá Báruk a Jeremiás szája után a könyvbe mindama szókat, a melyeket az Úr szólott vala néki.

4 И призвал Иеремия Варуха, сына Нирии, и написал Варух в книжный свиток из уст Иеремии все слова Господа, которые Он говорилему.

4. І прикликав Еремія Варуха Нирієнка, й вписав Варух у книговий звиток, так як йому Еремія проказував всї слова Господнї, які він йому говорив.

5. Sitten Jeremia käski Baarukia sanoen: Minä olen estetty, en voi mennä Herran temppeliin.

5. Ja Jeremia käski Barukia ja sanoi: minä olen vangittu, niin etten saa mennä Herran huoneeseen.

5. Ja Jeremia käski Baruchi ja sanoi: minä olen fangittu nijn etten minä saa mennä HERran huoneseen:

5 And Jeremiah commanded Baruch, saying, I am shut up. I cannot go into the house of Jehovah.

5. And Jeremiah commanded Baruch, saying, I am shut up; I cannot go into the house of the LORD:

5. Og Jeremias befalede Baruk og sagde: Jeg er forhindret, jeg kan ikke komme til Herrens Hus.

5. Och Jeremia böd Baruch, och sade: Jag är fången, så att jag icke kan gå uti Herrans hus;

5. Siis käskis Jeremia Paruki, ja ütles: Minna ollen kinnipandud, ei ma woi tulla Jehowa kotta.

5. Jeremijas tarė Baruchui: ‘‘Aš uždarytas ir negaliu eiti į Viešpaties namus.

5. Und Jeremia gebot Baruch und sprach: Ich bin gefangen, daß ich nicht kann in des HERRN Haus gehen.

5. Puis Jérémie donna cet ordre à Baruc, et lui dit: Je suis retenu; je ne puis aller à la maison de l'Éternel.

5. Y mandó Jeremías a Baruc, diciendo: Yo estoy preso: no puedo entrar a la casa de Jehová.

5 En Jeremia gebood Baruch, zeggende: Ik ben opgehouden, ik zal in des HEEREN huis niet kunnen gaan.

5. Potem przykazał Jeremijasz Baruchowi, mówiąc: Ja będąc zatrzymany nie mogę wnijść do domu Paóskiego;

5. És parancsola Jeremiás Báruknak, mondván: Én fogoly vagyok, nem mehetek be az Úr házába.

5 И приказал Иеремия Варуху и сказал: я заключен и не могу идти в дом Господень;

5. І наказав Еремія Варухові так: Мене заперто і не можу пійти в дом Господень;

6. Mene sinä ja lue kirjakääröstä, jonka olet kirjoittanut suoraan minun suustani, Herran sanat kansan kuullen Herran temppelissä paastopäivänä; myöskin koko Juudan kuullen, kaikkien, jotka tulevat kaupungeistansa, on sinun ne luettava.

6. Mutta mene sinä sinne ja lue kirja, johon sinä Herran sanat minun suustani kirjoittanut olet, kansan korvain edessä Herran huoneessa, paastopäivänä; ja sinun pitä myös ne lukeman koko Juudan korvain edessä, jotka heidän kaupungeistansa tulleet ovat.

6. Mutta mene sinä sinne ja lue kirja johons HERran sanat minun suustani kirjoittanut olet Canssan edes HERran huonesa paastopäiwänä. Ja sinun pitä myös ne lukeman coco Judan corwain edes jotca heidän Caupungistans tullet owat.

6 Therefore go and read in the roll, which you have written from my mouth, the words of Jehovah in the ears of the people in Jehovah's house upon the fast-day. And also you will read them in the ears of all Judah who come out of their cities.

6. Therefore go thou, and read in the roll, which thou hast written from my mouth, the words of the LORD in the ears of the people in the LORD'S house upon the fasting day: and also thou shalt read them in the ears of all Judah that come out of their cities.

6. Men gak du og læs op af Rullen, som du har skrevet efter min Mund, Herrens Ord for Folkets Øren i Herrens Hus paa Fastedagen; ogsaa for Ørene af alle Judas Folk, som ere komne op fra deres Stæder, skal du læse dem.

6. Men gack du derin, och läs bokena, der du Herrans ord af minom mun uti skrifvit hafver, för folkena i Herrans hus, på fastodagomen; och skall desslikes läsa dem för hela Juda öron, som uti deras städer inkomma;

6. Siis minne sinna, ja loe sest kokkokeratud ramato seest, mis sa mo suust olled kirjotanud, Jehowa sannad rahwa kuuldes, Jehowa koias, paasto päwal; ja ka keige Juda-rahwa kuuldes, kes tullewad enneste liñnadest, pead sa neid luggema.

6. Todėl tu eik į Viešpaties namus pasninko dieną ir paskaityk Viešpaties žodžius, kuriuos užrašei iš mano lūpų į ritinį, visų žmonių akivaizdoje. Skaityk, tegul girdi visi Judo miestų gyventojai, atėję į Jeruzalę.

6. Du aber gehe hinein und lies das Buch, darein du des HERRN Reden aus meinem Munde geschrieben hast, vor dem Volk im Hause des HERRN am Fasttage, und sollst sie auch lesen vor den Ohren des ganzen Juda, die aus ihren Städten hereinkommen;

6. Toi donc, vas-y, et tu liras, dans le rouleau que tu as écrit sous ma dictée, les paroles de l'Éternel aux oreilles du peuple, dans la maison de l'Éternel, le jour du jeûne. Tu les liras aussi aux oreilles de tous ceux de Juda qui seront venus de leurs villes.

6. Entra tú pues, y lee de este envoltorio, que escribiste de mi boca, las palabras de Jehová, en oidos del pueblo, en la casa de Jehová el día del ayuno; y también en oidos de todo Judá, que vienen de sus ciudades, leerlas has.

6 Zo ga gij henen, en lees in de rol, in dewelke gij uit mijn mond geschreven hebt, de woorden des HEEREN, voor de oren des volks, in des HEEREN huis, op den vastendag; en gij zult ze ook lezen voor de oren van gans Juda, die uit hun steden komen.

6. Przetoż ty idź, a czytaj na tych księgach, coś napisał z ust moich, słowa Paóskie, przed uszyma ludu w domu Paóskim w dzieó postu; także też przed uszyma wszystkich z Judy którzyby przyszli z miast swoich, czytaj je.

6. Azért te menj be, és a könyvből, a melyet az én számból írtál, olvasd el az Úrnak szavait a népnek hallatára az Úrnak házában bőjti napon, és az egész Júdának hallatára, a kik felgyülnek az ő városaikból, olvasd el nékik.

6 итак иди ты и прочитай написанные тобою в свитке с уст моих слова Господни вслух народа в доме Господнем в день поста, также и вслухвсех Иудеев, пришедших из городов своих, прочитай их;

6. Так ійди ти, й прочитай із книгового звитка написані з уст моїх слова Господнї голосно перед народом в день посту; та й перед усїма Юдеями, що поприходять із городів своїх, прочитай їх на голос.

7. Ehkäpä he rukouksessa lankeavat alas Herran eteen ja kääntyvät kukin pahalta tieltään. Sillä suuri on viha ja kiivastus, jolla Herra on uhannut tätä kansaa.

7. Jos he mitämaks nöyryyttävät itsensä rukouksella Herran edessä, ja kääntyvät jokainen pahasta menostansa; sillä viha ja julmuus on suuri, jonka Herra on tätä kansaa vastaan puhunut.

7. Jos he mitämax nöyryttäwät idzens rucouxella HERran edes ja käändäwät jocainen idzens pahasta menostans: sillä wiha ja julmuus on suuri jonga HERra on tätä Canssa wastan puhunut.

7 It may be they will present their supplication before Jehovah and will return each one from his evil way, for great is the anger and the wrath that Jehovah has pronounced against this people.

7. It may be they will present their supplication before the LORD, and will return every one from his evil way: for great is the anger and the fury that the LORD hath pronounced against this people.

7. Maaske deres ydmyge Begæring kunde komme ind for Herrens Ansigt, og de maatte omvende sig, hver fra sin onde Vej; thi stor er Vreden og Fortørnelsen, som Herren har udtalt imod dette Folk.

7. Om de tilläfventyrs måtte ödmjuka sig med bedjande inför Herranom, och omvända sig, hvar och en ifrå sitt onda väsende; ty vreden och grymheten är stor, der Herren emot detta folket om talat hafver.

7. Ehk wahhest tulleb nende allandik palwe Jehowa palle ette, et iggamees pörab omma kurja tee peält: sest se wihha ja tulline wihha on suur, mis Jehowa on räkinud selle rahwa wasto.

7. Gal jie nusižeminę maldaus Viešpatį ir atsisakys savo piktų kelių, nes didelė Viešpaties rūstybė ir bausmė paskelbta šitam miestui’‘.

7. ob sie vielleicht sich mit Beten vor dem HERRN demütigen wollen und sich bekehren, ein jeglicher von seinem bösen Wesen; denn der Zorn und Grimm ist groß, davon der HERR wider dies Volk geredet hat.

7. Peut-être que leur supplication sera reçue devant l'Éternel, et qu'ils reviendront chacun de leur mauvaise voie; car la colère, la fureur que l'Éternel a prononcée contre ce peuple est grande.

7. Quizá caerá oración de ellos en la presencia de Jehová, y se tornarán cada uno de su mal camino; porque grande es el furor, y la ira que ha hablado Jehová contra este pueblo.

7 Misschien zal hunlieder smeking voor des HEEREN aangezicht nedervallen, en zij zullen zich bekeren, een iegelijk van zijn bozen weg; want groot is de toorn en de grimmigheid, die de HEERE tegen dit volk heeft uitgesproken.

7. Owa snać przyjdzie modlitwa ich przed oblicze Paóskie, a nawróci się każdy od złej drogi swojej; bo wielka jest zapalczywość i gniew, w którym mówił Pan przeciwko temu ludowi.

7. Hátha az Úr elé száll könyörgésük, és mindenki megtér az ő gonosz útáról, mert nagy az Úr haragja és felháborodása, a melylyel szólott az Úr e nép ellen!

7 может быть, они вознесут смиренное моление пред лице Господа и обратятся каждый от злого пути своего; ибо велик гнев и негодование, которое объявил Господь на народ сей.

7. Може вони стануть засилати покірні молитви перед лице Господнє і кожне з них вернеться з ледачої дороги своєї; бо великий гнїв і досаду обявив (менї) Господь на сей нарід.

8. Ja Baaruk, Neerian poika, teki kaikki, niinkuin profeetta Jeremia oli käskenyt hänen tehdä, ja luki kirjasta Herran sanat Herran temppelissä.

8. Ja Baruk Nerijan poika teki kaikki, mitä propheta Jeremia oli hänelle käskenyt, ja luki ja luki kirjasta Herran sanat kirjasta Herran huoneessa.

8. Ja Baruch Nerian poica teki caicki mitä Propheta Jeremia oli hänen käskenyt ja luki HERran sanat kirjasta HERran huonesa.

8 And Baruch the son of Neriah did according to all that Jeremiah the prophet commanded him, reading in the book the words of Jehovah in Jehovah's house.

8. And Baruch the son of Neriah did according to all that Jeremiah the prophet commanded him, reading in the book the words of the LORD in the LORD'S house.

8. Og Baruk Nerias Søn, gjorde efter alt det, som Profeten Jeremias havde befalet ham, om at han skulde læse af Bogen Herrens Ord i Herrens Hus.

8. Och Baruch, Neria son, gjorde allt det Propheten Jeremia honom befallt hade, och las Herrans ord utu bokene, i Herrans hus.

8. Ja Paruk Neria poeg teggi keik, sedda möda kui prohwet Jeremia tedda olli käsknud, et ta ramato seest lugges Jehowa sannad Jehowa koias.

8. Baruchas, Nerijos sūnus, padarė, kaip pranašas Jeremijas jam įsakė, ir perskaitė Viešpaties žodžius Viešpaties namuose.

8. Und Baruch, der Sohn Nerias, tat alles, wie ihm der Prophet Jeremia befohlen hatte, daß er die Reden des HERRN aus dem Buche läse im Hause des HERRN.

8. Et Baruc, fils de Nérija, fit tout ce que lui avait ordonné Jérémie, le prophète, et lut dans le livre les paroles de l'Éternel, dans la maison de l'Éternel.

8. Y Baruc, hijo de Nerías, hizo conforme a todas las cosas que le mandó Jeremías profeta, leyendo en el libro las palabras de Jehová en la casa de Jehová.

8 En Baruch, de zoon van Nerija, deed naar alles, wat hem de profeet Jeremia geboden had, lezende in dat boek de woorden des HEEREN, in het huis des HEEREN.

8. Tedy uczynił Baruch, syn Neryjaszowy, według wszystkiego, co mu rozkazał Jeremijasz prorok, czytając z ksiąg słowa Paóskie w domu Paóskim.

8. Báruk pedig, a Néria fia, mind a szerint cselekedék, a mint néki Jeremiás próféta megparancsolta vala, elolvasván a könyvből az Úrnak szavát, az Úrnak házában.

8 Варух, сын Нирии, сделал все, что приказал ему пророк Иеремия, чтобы слова Господни, написанные в свитке, прочитать в доме Господнем.

8. І вчинив Варух Нирієнко все, що повелїв йому пророк Еремія, щоб слова Господнї, написані в звитку, прочитати в дому Господньому.

9. Mutta Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, viidentenä hallitusvuotena, yhdeksännessä kuussa, oli kaikki Jerusalemin kansa ja kaikki se kansa, joka oli tullut Juudan kaupungeista Jerusalemiin, kutsuttu pitämään paastoa Herran edessä.

9. Mutta tapahtui Jojakimin Josian pojan, Juudan kuninkaan, viidentenä vuonna ja yhdeksäntenä kuukautena, että paasto kuulutettiin Herran edessä kaikelle kansalle Jerusalemissa, ja kaikelle kansalle, joka Juudan kaupungeista tuli Jerusalemiin.

9. MUtta se tapahdui Jojakimin Josian pojan Judan Cuningan wijdendenä wuonna ja yhdexändenä Cuucautena että paasto cuulutettin HERran edes caikelle Canssalle Jerusalemis ja caikelle Canssalle joca Judan Caupungeista tuli Jerusalemijn.

9 Now it happened in the fifth year of Jehoiakim the son of Josiah, king of Judah, in the ninth month, that all the people in Jerusalem and all the people who came from the cities of Judah to Jerusalem, proclaimed a fast before Jehovah.

9. And it came to pass in the fifth year of Jehoiakim the son of Josiah king of Judah, in the ninth month, that they proclaimed a fast before the LORD to all the people in Jerusalem, and to all the people that came from the cities of Judah unto Jerusalem.

9. Og det skete i Judas Konge Jojakims, Josias's Søns, femte Aar, i den niende Maaned, at alt Folket i Jerusalem og alt Folket, som var kommet fra Judas Stæder til Jerusalem, udraabte en Faste for Herrens Ansigt.

9. Men det begaf sig uti femte årena Jojakims, Josia, sons, Juda Konungs, uti nionde månadenom, att man förkunnade ena fasto för Herranom allo folkena i Jerusalem, och allo folkena, som utaf Juda städer till Jerusalem kommo.

9. Agga se sündis Jojakimi, Josia poia, Juda kunninga üheksamal wiendama aasta kuul, et nemmad Jehowa ees paasto-päwa mahhakulutasid keige rahwale, mis Jerusalemmas, ja keige rahwale, mis Juda liñnadest ollid tulnud Jerusalemma.

9. Penktaisiais Judo karaliaus Jehojakimo, Jozijo sūnaus, metais, devintą mėnesį, Jeruzalėje buvo pasninkas visai tautai ir visiems žmonėms, kurie buvo atėję iš Judo miestų į Jeruzalę.

9. Es begab sich aber im fünften Jahr Jojakims, des Sohnes Josias, des Königs Juda's, im neunten Monat, daß man ein Fasten verkündigte vor dem HERRN allem Volk zu Jerusalem und allem Volk, das aus den Städten Juda's gen Jerusalem kommt.

9. La cinquième année de Jéhojakim, fils de Josias, roi de Juda, le neuvième mois, on publia le jeûne devant l'Éternel, pour tout le peuple de Jérusalem, et pour tout le peuple qui venait des villes de Juda à Jérusalem.

9. Y aconteció en el año quinto de Joacim, hijo de Josías, rey de Judá, en el mes noveno, que pregonaron ayuno en la presencia de Jehová a todo el pueblo de Jerusalem, y a todo el pueblo que venía de las ciudades de Judá a Jerusalem.

9 Want het geschiedde in het vijfde jaar van Jojakim, den zoon van Josia, den koning van Juda, in de negende maand, dat zij een vasten voor des HEEREN aangezicht uitriepen, allen volke te Jeruzalem, mitsgaders allen volke, die uit de steden van Juda te Jeruzalem kwamen.

9. I stało się roku piątego za Joakima. syna Jozyjaszowego, króla Judzkiego, w miesiącu dziewiątym, że zapowiedziano post przed twarzą Paóską wszystkiemu ludowi w Jeruzalemie, i wszystkiemu ludowi, który się był zszedł z miast Judzkich do Jeruzalemu.

9. És Jojákimnak a Jósiás fiának, Júda királyának ötödik esztendejében, a kilenczedik hónapban bőjtre hívták fel az Úr elé az egész Jeruzsálem népét és az egész népet, a mely Júda városaiból jött vala fel Jeruzsálembe.

9 В пятый год Иоакима, сына Иосии, царя Иудейского, в девятоммесяце объявили пост пред лицем Господа всему народув Иерусалиме и всему народу, пришедшему в Иерусалим из городов Иудейских.

9. У пятому ж роцї Йоакимовому Йосієнковому, царя Юдейського, в девятому місяцї, оповіщено піст перед лицем Господнїм всьому людові в Ерусалимі й усьому народові, що поприходив із городів у Ерусалим.

10. Silloin Baaruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran temppelissä, kirjuri Gemarjan, Saafanin pojan, kammiossa, ylemmässä esipihassa, Herran temppelin uuden portin ovella, kaiken kansan kuullen.

10. Ja Baruk luki kirjasta Jeremian sanat Herran huoneessa, Gemarian, Saphanin pojan kirjoittajan kammiossa, ylemmäisessä pihassa, Herran huoneen uuden ovein edessä, kaiken kansan kuullen.

10. Ja Baruch luki kirjasta Jeremian sanat HERran huonesa Gemarian Saphanin Cantzlerin pojan Camaris ylimmäises pihas HERran huonen uden owen edes caiken Canssan cuulden.

10 Then Baruch read in the book the words of Jeremiah in the house of Jehovah, in the chamber of Gemariah the son of Shaphan, the scribe, in the upper court, at the entry of the new gate of Jehovah's house, in the ears of all the people.

10. Then read Baruch in the book the words of Jeremiah in the house of the LORD, in the chamber of Gemariah the son of Shaphan the scribe, in the higher court, at the entry of the new gate of the LORD'S house, in the ears of all the people.

10. Og Baruk læste Jeremias's Ord op af Bogen, i Herrens Hus, i Skriveren Gemarjas, Safans Søns, Kammer, i den øverste Forgaard, ved Indgangen igennem den nye Port paa Herrens Hus, for hele Folkets Øren.

10. Och Baruch las utu bokene Jeremia ord i Herrans hus, uti Gemaria kammar, Saphans sons, cancellerens, i öfra gårdenom, inför den nya porten åt Herrans hus, för allo folkena.

10. Siis lugges Paruk sest ramatust Jeremia sannad Jehowa koias, kirjotaja Kemarja, Sawani poia, kambris üllemas oues, ue Jehowa koia wärrawa suus, keige rahwa kuuldes.

10. Baruchas perskaitė iš ritinio Jeremijo žodžius girdint visai tautai Viešpaties namuose, raštininko Gemarijo, Šafano sūnaus, kambaryje, kuris buvo viršutiniame kieme, prie Viešpaties namų Naujųjų vartų įėjimo.

10. Und Baruch las aus dem Buche die Reden Jeremia's im Hause des HERRN, in der Kapelle Gemarjas, des Sohnes Saphans, des Kanzlers, im obern Vorhof, vor dem neuen Tor am Hause des HERRN, vor dem ganzen Volk.

10. Alors Baruc lut dans le livre les paroles de Jérémie, dans la maison de l'Éternel, dans la chambre de Guémaria, fils de Shaphan, le secrétaire, dans le parvis supérieur, à l'entrée de la porte neuve de la maison de l'Éternel, aux oreilles de tout le peuple.

10. Y Baruc leyó en el libro las palabras de Jeremías en la casa de Jehová en la cámara de Gamarías, hijo de Safán, escriba, en el patio de arriba, a la entrada de la puerta nueva de la casa de Jehová, en oidos de todo el pueblo.

10 Zo las Baruch in dat boek de woorden van Jeremia in des HEEREN huis, in de kamer van Gemarja, den zoon van Safan, den schrijver, in het bovenste voorhof, aan de deur der nieuwe poort van het huis des HEEREN, voor de oren des gansen volks.

10. I czytał Baruch z ksiąg słowa Jeremijaszowe w domu Paóskim, w pokoju Giemaryjasza, syna Safanowego, pisarza, w sieni wyższej, w wejściu bramy nowej domu Paóskiego przed uszyma wszystkiego ludu.

10. És elolvasá Báruk a könyvből Jeremiás beszédeit az Úr házában Gamáriának, az írástudó Sáfán fiának szobájában a felső pitvarban, az Úr háza új [3†] kapujának nyílásában az egész nép hallatára.

10 И прочитал Варух написанные в свитке слова Иеремии в доме Господнем, в комнате Гемарии, сына Сафанова, писца, на верхнем дворе, у входа в новые ворота дома Господня, вслух всего народа.

10. І перечитав Варух перед усїм народом слова Ереміїні в дому Господньому, в сьвітлицї писаря Гемарії Сафаненка, на верхньому подвіррі, коло ввіходу в нові ворота в дому Господньому.

11. Kun Miika, Gemarjan, Saafanin pojan, poika, oli kuullut kaikki Herran sanat kirjasta,

11. Kuin Mikaja Gemarian poika, Saphanin pojan, kaikki Herran sanat kirjasta oli kuullut,

11. Cosca Michaia Gemarian poica Saphanin pojan caicki HERran sanat kirjasta oli cuullut:

11 And when Micaiah the son of Gemariah, the son of Shaphan, had heard out of the book all the words of Jehovah,

11. When Michaiah the son of Gemariah, the son of Shaphan, had heard out of the book all the words of the LORD,

11. Og Mika, Gemarjas Søn, Safans Sønnesøn, hørte alle Herrens Ord i Bogen.

11. Då nu Michaja, Gemaria son, Saphans sons, all Herrans ord utu bokene hört hade,

11. Ja Mikaja Kemarja poeg, kes Sawani poeg, kulis keik Jehowa sannad sest ramatust.

11. Šafano sūnaus Gemarijo sūnus Mikajas, išklausęs visus Viešpaties žodžius, skaitytus iš ritinio,

11. Da nun Michaja, der Sohn Gemarjas, des Sohnes Saphans, alle Reden des HERRN gehört hatte aus dem Buche,

11. Or, quand Michée, fils de Guémaria, fils de Shaphan, eut entendu de ce livre toutes les paroles de l'Éternel,

11. Y oyendo Miqueas, hijo de Gamarías, hijo de Safán, todas las palabras de Jehová del libro,

11 Als nu Michaja, de zoon van Gemarja, den zoon van Safan, al de woorden des HEEREN uit dat boek gehoord had;

11. A gdy usłyszał Micheasz, syn Giemaryjasza, syna Safanowego, wszystkie słowa Paóskie z ksiąg,

11. És hallá Mikeás, Gamáriának, a Sáfán fiának fia az Úrnak minden beszédét a könyvből.

11 Михей, сын Гемарии, сына Сафанова, слышал все слова Господни, написанные в свитке,

11. А Михей Гемарієнко Сафаненко, вислухавши всї слова Господнї, написані в книзї,

12. niin hän meni alas kuninkaan linnaan, kirjurin kammioon, ja katso, siellä istuivat kaikki päämiehet: kirjuri Elisama ja Delaja, Semajan poika, ja Elnatan, Akborin poika, ja Gemarja, Saafanin poika, ja Sidkia, Hananjan poika, ja kaikki muut päämiehet.

12. Meni hän alas kuninkaan huoneeseen, kirjoittajan kammioon, ja katso, siellä istuivat kaikki pääruhtinaat, Elisama kirjoittaja, Delaja Semajan poika, Elnatan Akborin poika, Gemaria Saphanin poika, ja Zedekia Hannian poika, ja päämiehet kaikki.

12. Meni hän ylös Cuningan huonesen Cancelijn ja cadzo siellä istuit caicki Pääruhtinat Elisama Cantzleri Delaia Semaian poica ElNathan Achborin poica Gemaria Saphanin poica ja Zedechia Hanaman poica caickein Pääruhtinain cansa.

12 he went down into the king's house, into the scribe's chamber. And behold, all the rulers were sitting there: Elishama the scribe and Delaiah the son of Shemaiah and Elnathan the son of Achbor and Gemariah the son of Shaphan and Zedekiah the son of Hananiah and all the rulers.

12. Then he went down into the king's house, into the scribe's chamber: and, lo, all the princes sat there, even Elishama the scribe, and Delaiah the son of Shemaiah, and Elnathan the son of Achbor, and Gemariah the son of Shaphan, and Zedekiah the son of Hananiah, and all the princes.

12. Og han gik ned til Kongens Hus til Skriverens Kammer, og se, der sade alle Fyrsterne: Skriveren Elisama og Delaja, Semajas Søn, og Elnatan, Akbors Søn, og Gemarja, Safans Søn, og Zedekias, Hanenjas Søn, ja, alle Fyrsterne.

12. Gick han ned uti Konungshuset, uti cancelliet; och si, der såto alle Förstarna, Elisama cancelleren, Delaja, Semaja son, ElNathan, Achbors son, Gemaria, Saphans son, och Zedekia, Hanania son, samt med alla Förstarna.

12. Ja ta läks alla kunninga kotta kirjotaja kambri, ja wata, seäl istusid keik würstid Elisama se kirjotaja, ja Telaja Semaja poeg, ja Elnatan Akbori poeg, ja Kemarja Sawani poeg, ja Sidkia Ananja poeg, ja keik muud würstid.

12. nuėjo į karaliaus namus, į raštininko kambarį. Ten buvo susirinkę kunigaikščiai: raštininkas Elišama, Šemajo sūnus Delajas, Achboro sūnus Elnatanas, Šafano sūnus Gemarijas, Hananijo sūnus Zedekijas ir kiti valdovai.

12. ging er hinab in des Königs Haus, in die Kanzlei. Und siehe, daselbst saßen alle Fürsten: Elisama, der Kanzler, Delaja, der Sohn Semajas, Elnathan, der Sohn Achbors, Gemarja, der Sohn Saphans, und Zedekia, der Sohn Hananjas, samt allen Fürsten.

12. Il descendit à la maison du roi, à la chambre du secrétaire, et voici, tous les chefs étaient assis là, Élishama, le secrétaire, et Délaja, fils de Shémaja, Elnathan, fils d'Acbor, et Guémaria, fils de Shaphan, et Sédécias, fils de Hanania, et tous les chefs.

12. Descendió a la casa del rey a la cámara del escriba, y he aquí que todos los príncipes estaban allí sentados, Elisama escriba, y Dalaías, hijo de Semeías, y Elnatán, hijo de Acobor, y Gamarías, hijo de Safán, y Sedecías, hijo de Jananías, y todos los príncipes.

12 Zo ging hij af ten huize des konings in de kamer des schrijvers; en ziet, aldaar zaten al de vorsten: Elisama, de schrijver, en Delaja, de zoon van Semaja, en Elnathan, de zoon van Achbor, en Gemarja, de zoon van Safan, en Zedekia, de zoon van Hananja, en al de vorsten.

12. Zstąpił do domu królewskiego, do komory pisarzowej, a oto tam wszyscy książęta siedzieli: Elisama pisarz, i Delajasz, syn Semajaszowy, i Elnatan, syn Achborowy, i Giemaryjasz, syn Safanowy, i Sedekijasz, syn Chananijaszowy, i wszyscy książęta.

12. És leméne a király házába az írástudó szobájába, és ímé, ott ülnek vala mind a főemberek, Elisáma, az írástudó, és Dalajás, Semájának fia, és Elnátán, Akbórnak fia, és Gamária, Sáfánnak fia, és Sedékiás, Hanániásnak fia, és a többi főember is.

12 и сошел в дом царя, в комнату царского писца, и вот, там сидели все князья: Елисам, царский писец, и Делаия, сын Семаия, и Елнафан, сын Ахбора, и Гемария, сын Сафана, и Седекия, сын Анании, и все князья;

12. Пійшов у царську палату, в будинок писарів, а там седїли всї князї: царський писарь Елисам, і Делаїя Семаїєнко, й Елнатан Ахборенко, й Гемарія Сафаненко, й Седекія Ананїєнко, й усї князї;

13. Heille Miika ilmoitti kaikki sanat, jotka hän oli kuullut Baarukin lukevan kirjasta kansan kuullen.

13. Ja Mikaja sanoi heille kaikki ne sanat, jotka hän oli kuullut, kuin Baruki luki kirjasta kansan korvain edessä.

13. Ja Michaia sanoi heille caicki ne sanat jotca hän oli cuullut cosca Baruch luki kirjasta Canssan corwain edes.

13 Then Micaiah declared to them all the words that he had heard when Baruch read the book in the ears of the people.

13. Then Michaiah declared unto them all the words that he had heard, when Baruch read the book in the ears of the people.

13. Og Mikaja forkyndte dem alle Ordene, som han havde hørt, der Baruk læste op af Bogen for Folkets Øren.

13. Och Michaja förkunnade dem all de ord, som han hört hade, då Baruch las utu bokene för folkens öron.

13. Ja Mikaja ütles neile keik sannad, mis ta olli kuulnud, kui Paruk ramato seest lugges keige rahwa kuuldes.

13. Mikajas pranešė jiems girdėtus žodžius, kuriuos Baruchas skaitė tautai iš ritinio.

13. Und Michaja zeigte ihnen an alle Reden, die er gehört hatte, da Baruch las aus dem Buche vor den Ohren des Volks.

13. Et Michée leur rapporta toutes les paroles qu'il avait entendues, quand Baruc lisait dans le livre, aux oreilles du peuple.

13. Y contóles Miqueas todas las palabras que había oido, leyendo Baruc en el libro en oidos del pueblo.

13 En Michaja maakte hun bekend al de woorden, die hij gehoord had, als Baruch uit dat boek las voor de oren des volks.

13. I powiedział im Micheasz wszystkie słowa, które słyszał, gdy czytał Baruch z ksiąg przed uszyma ludu.

13. És elbeszélé nékik Mikeás mindazokat, a melyeket hallott vala a könyvből, mikor olvasá Báruk a nép hallatára.

13 и пересказал им Михей все слова, которые он слышал, когда Варух читал свиток вслух народа.

13. І переповів їм Михей усї слова, що чув, як Варух читав звиток голосно перед народом.

14. Silloin kaikki päämiehet lähettivät Baarukin tykö Jehudin, joka oli Netanjan poika, joka Selemjan poika, joka Kuusin poika, ja käskivät sanoa: Ota käteesi kirjakäärö, josta luit kansan kuullen, ja tule tänne. Ja Baaruk, Neerian poika, otti kirjakäärön käteensä ja meni heidän tykönsä.

14. Silloin lähettivät kaikki pääruhtinaat Juudin Netanian pojan, Selemian pojan, Kusin pojan, Barukin perään, ja käskivät hänelle sanoa: ota myötäs kirja, josta sinä kansan edessä luit, ja tule tänne. Ja Baruk, Nerijan poika otti kirjan myötänsä ja tuli heidän tykönsä.

14. SIlloin lähetit caicki Pääruhtinat Judin Nethanian pojan Selemian poian Chusin pojan Baruchin perän ja käskit hänelle sano: ota se kirja myötäs jostas Canssan edes luit ja tule tänne. Ja Baruch Nerian poica otti kirjan myötäns ja tuli heidän tygöns.

14 Therefore all the rulers sent Jehudi the son of Nethaniah, the son of Shelemiah, the son of Cushi, to Baruch, saying, Take in your hand the roll from which you have read in the ears of the people and come. So Baruch the son of Neriah took the roll in his hand and came to them.

14. Therefore all the princes sent Jehudi the son of Nethaniah, the son of Shelemiah, the son of Cushi, unto Baruch, saying, Take in thine hand the roll wherein thou hast read in the ears of the people, and come. So Baruch the son of Neriah took the roll in his hand, and came unto them.

14. Da sendte alle Fyrsterne Juda; en Søn af Netarija, der var en Søn af Selemja, der var en Søn af Kusi, til Baruk, og lode sige: Tag den Rulle, af hvilken du læste op for Folkets Øren, i din Haand og kom hid; og Baruk, Nerias Søn, tog Rullen i sin Haand og kom til dem.

14. Då sände alle Förstarna Judi, Nethania son, Selemia sons, Cusi sons, efter Baruch, och läto säga honom: Tag den bokena med dig, der du utu för folkena läsit hafver, och kom hit. Och Baruch, Neria son, tog bokena med sig, och kom till dem.

14. Siis läkkitasid keik würstid Paruki jure Judi Netanja poega, kes Selemja poeg, kes Kusi poeg, ja ütlesid: Se kokkokeratud ramat, kust seest sa olled luggenud rahwa kuuldes, wötta sedda ennese kätte, ja tulle seie : siis wöttis Paruk Neria poeg se kokkokeratud ramato ennese kätte, ja tulli nende jure.

14. Kunigaikščiai pasiuntė Jehudį, sūnų Netanijo, sūnaus Šelemijo, sūnaus Kušio, pas Baruchą ir jam įsakė: ‘‘Pasiimk ritinį, iš kurio skaitei tautai ir ateik’‘. Baruchas, Nerijos sūnus, pasiėmė ritinį ir atėjo pas juos.

14. Da sandten alle Fürsten Judi, den Sohn Nethanjas, des Sohnes Selemjas, des Sohnes Chusis, nach Baruch und ließen ihm sagen: Nimm das Buch daraus du vor dem Volk gelesen hast, mit dir und komme! Und Baruch, der Sohn Nerias, nahm das Buch mit sich und kam zu ihnen.

14. Alors tous les chefs envoyèrent Jéhudi, fils de Néthania, fils de Shélémia, fils de Cushi, vers Baruc, pour lui dire: Prends en ta main ce rouleau dans lequel tu as lu aux oreilles du peuple, et viens. Baruc, fils de Nérija, prit donc en sa main le rouleau et vint vers eux.

14. Y todos los príncipes enviaron a Jehudi, hijo de Natanías, hijo de Selemías, hijo de Cusi, para que dijese a Baruc: Toma el envoltorio en que leiste a oidos del pueblo, y ven acá. Y Baruc, hijo de Nerías, tomó el envoltorio en su mano, y vino a ellos.

14 Toen zonden al de vorsten Jehudi, den zoon van Nethanja, den zoon van Selemja, den zoon van Cuschi, tot Baruch, om te zeggen: De rol, waarin gij voor de oren des volks gelezen hebt, neem die in uw hand, en kom. Alzo nam Baruch, de zoon van Nerija, de rol in zijn hand, en kwam tot hen.

14. Przetoż posłali wszyscy książęta do Barucha Jehudę, syna Natanijaszowego, syna Selemijaszowego, syna Chusowego, aby rzekł: Księgi, na którycheś czytał przed uszyma ludu, weźmij w rękę twą a pójdź. Wziął tedy Baruch, syn Neryjaszowy, księgi w rękę swą i przyszedł do nich.

14. Azért elküldék mind a főemberek Jéhudit, a ki Natániának fia vala, a ki Selémiának fia vala, a ki Kusinak fia vala, Bárukhoz, mondván: A könyvet, a melyből olvastál a nép hallatára, vedd kezedbe, és jövel. És kezébe vevé Báruk, a Néria fia a könyvet, és elméne hozzájok.

14 Тогда все князья послали к Варуху Иегудия, сына Нафании, сынаСелемии, сына Хусии, сказать ему: свиток, который ты читал вслух народа, возьми в руку твою и приди. И взял Варух, сынНирии, свиток в руку свою и пришел к ним.

14. Тодї послали всї князї до Варуха - Егудїя Натанїєнка, сина Селеміїного, сина Хусіїного, сказати йому: Возьми звиток, що читав єси людові, та й приходь. І взяв Варух Нирієнко звиток в свою руку, й прийшов до них.

15. Ja he sanoivat hänelle: Istu ja lue meidän kuultemme, ja Baaruk luki heidän kuultensa.

15. Ja he sanoivat hänelle: istu nyt ja lue, että me saisimme kuulla; ja Baruk luki heidän korvainsa kuullen.

15. Ja he sanoit hänelle: istu ja lue että me saisimma cuulla ja Baruch luki heidän corwains cuulden.

15 And they said to him, Sit down now and read it in our ears. So Baruch read it in their ears.

15. And they said unto him, Sit down now, and read it in our ears. So Baruch read it in their ears.

15. Og de sagde til ham: Sæt dig nu og læs den for vore Øren; og Baruk læste den for deres Øren.

15. Och de sade till honom: Sätt dig, och läs, att vi måge hörat. Och Baruch las för deras öron.

15. Ja nemmad ütlesid ta wasto: Et istu mahha, ja loe sedda meie kuuldes; ja Paruk lugges nende kuuldes.

15. Jie tarė jam: ‘‘Sėskis ir skaityk mums’‘. Baruchas skaitė, jiems girdint.

15. Und sie sprachen zu ihm: Setze dich und lies, daß wir es hören! Und Baruch las ihnen vor ihren Ohren.

15. Et ils lui dirent: Assieds-toi, et lis-le à nos oreilles. Et Baruc le lut à leurs oreilles.

15. Y dijéronle: Siéntate ahora, y léelo en nuestros oidos. Y leyó Baruc en sus oidos.

15 En zij zeiden tot hem: Zit toch neder, en lees ze voor onze oren; en Baruch las voor hun oren.

15. I rzekli do niego: Siądź proszę, a czytaj to przed uszyma naszemi. I czytał Baruch przed uszyma ich.

15. És mondának néki: Ülj le csak és olvasd azt a mi fülünk hallatára, és elolvasá Báruk fülök hallatára.

15 Они сказали ему: сядь, и прочитай нам вслух. И прочитал Варух вслух им.

15. Вони сказали йому: Сїдай і прочитай нам на голос; і Варух прочитав їм голосно.

16. Mutta kun he olivat kuulleet kaikki sanat, katsoivat he toisiinsa peljästyneinä ja sanoivat Baarukille: Meidän täytyy ilmoittaa kuninkaalle kaikki nämä sanat.

16. Ja kuin he kaikki sanat olivat kuulleet, peljästyivät he toinen toisensa kanssa, ja sanoivat Barukille: me tahdomme kaiketi ilmoittaa kuninkaalle kaikki nämät sanat.

16. Ja cuin he caicki sanat olit cuullet peljästyit he toinen toisens cansa ja sanoit Baruchille: me tahdomma ilmoitta Cuningalle caicki nämät sanat.

16 Now it happened, when they had heard all the words, they turned in fear one toward another and said to Baruch, We will surely tell the king of all these words.

16. Now it came to pass, when they had heard all the words, they were afraid both one and other, and said unto Baruch, We will surely tell the king of all these words.

16. Og det skete, der de hørte alle disse Ord, forfærdedes, den ene for den anden; og de sagde til Baruk: Vi maa forkynde Kongen alle disse Ord.

16. Och då de all orden hört hade, förskräcktes de hvar emot den andra, och sade till Baruch: Vi vilje förkunna Konungenom all dessa orden.

16. Ja se sündis, kui nemmad kuulsid keik need sannad, et nemmad issikeskes hirmo tundsid; ja nemmad ütlesid Paruki wasto: Meie tahhame töeste kunningale teäda anda keik needsinnatsed sannad.

16. Išgirdę visus žodžius, jie išsigandę žiūrėjo vienas į kitą ir kalbėjo: ‘‘Mes privalome visus šiuos žodžius pranešti karaliui’‘.

16. Und da sie alle die Reden hörten, entsetzten sie sich einer gegen den andern und sprachen zu Baruch: Wir wollen alle diese Reden dem König anzeigen.

16. Mais il arriva qu'aussitôt qu'ils eurent entendu toutes ces paroles, ils furent effrayés entre eux, et dirent à Baruc: Nous ne manquerons pas de rapporter au roi toutes ces paroles.

16. Y fué que como oyeron todas aquellas palabras, cada uno se volvió espantado a su compañero, y dijeron a Baruc: sin duda contaremos al rey todas estas palabras.

16 En het geschiedde, als zij al de woorden hoorden, dat zij verschrikten, de een tegen den ander; en zij zeiden tot Baruch: Voorzeker zullen wij al deze woorden den koning bekend maken.

16. A gdy usłyszeli wszystkie one słowa, ulękłszy się wejrzał jeden na drugiego, i rzekli do Barucha: Zaiste oznajmiemy królowi te wszystkie słowa.

16. És mikor meghallák mind e szókat, megrettenve tekintettek egymásra, és mondának Báruknak: Bizony megjelentjük mind e szókat a királynak.

16 Когда они выслушали все слова, то с ужасом посмотрели друг на друга и сказали Варуху: мы непременно перескажем все сии слова царю.

16. Вислухавши ж вони всї слова, поглядали з переляком один на одного та й кажуть Варухові: Нам би конче переказати цареві всї оцї слова.

17. Ja he kysyivät Baarukilta sanoen: Ilmoita meille, kuinka sinä kirjoitit kaikki nämä sanat hänen suustansa.

17. Ja he kysyivät Barukilta, sanoen: sanos meille, kuinka sinä olet kaikki nämät sanat kirjoittanut hänen suustansa?

17. Ja he kysyit Baruchille: sanos meille cuinga sinä olet caicki nämät sanat kirjoittanut hänen suustans?

17 And they asked Baruch, saying, Tell us now, How did you write all these words at his mouth?

17. And they asked Baruch, saying, Tell us now, How didst thou write all these words at his mouth?

17. Og de spurgte Baruk og sagde: Giv os dog til Kende, hvorledes du skrev alle disse Ord efter hans Mund?

17. Och sporde de Baruch: Säg oss, huru hafver du skrifvit all dessa orden utu hans mun?

17. Ja Paruki pallusid nemmad, ja ütlesid: Et rägi meile ülles, kuida olled sa keik need sannad temma suust kirjotanud?

17. Jie paklausė Baruchą: ‘‘Sakyk, kaip tu surašei visus šituos žodžius iš jo lūpų?’‘

17. Und sie fragten Baruch: Sage uns, wie hast du alle diese Reden aus seinem Munde geschrieben?

17. Puis ils interrogèrent Baruc et dirent: Fais-nous savoir comment tu as écrit toutes ces paroles sous sa dictée.

17. Y preguntaron al mismo Baruc, diciendo: Cuéntanos ahora como escribiste de su boca todas estas palabras.

17 En zij vraagden Baruch, zeggende: Verklaar ons toch, hoe hebt gij al deze woorden uit zijn mond geschreven?

17. I pytali Barucha, mówiąc: Powiedz nam teraz, jakoś pisał wszystkie te słowa z ust jego?

17. Bárukot pedig kérdezék, mondván: Jelentsd meg csak nékünk, mimódon írtad mind e szókat az ő szájából?

17 И спросили Варуха: скажи же нам, как ты написал все слова сии изуст его?

17. І поспитали в Варуха: Розкажи ж нам, як ти списав всї слова цї з його уст?

18. Baaruk vastasi heille: Hän saneli minulle suustansa kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella kirjaan.

18. Baruk sanoi heille: hän luki minun edessäni kaikki nämät sanat suullansa, ja minä kirjoitin ne pläkillä kirjaan.

18. Baruch sanoi heille: Hän luki minun edesäni caicki nämät sanat hänen suullans ja minä kirjoitin ne pläkillä kirjaan.

18 Then Baruch answered them, He pronounced all these words to me with his mouth and I wrote them with ink in the book.

18. Then Baruch answered them, He pronounced all these words unto me with his mouth, and I wrote them with ink in the book.

18. Og Baruk, sagde til dem: Han foresagde mig alle disse Ord af sin Mund, medens jeg skrev dem i Bogen med Blæk.

18. Baruch sade till dem: Han las mig all dessa orden till, utaf sinom mun, och jag skref dem med bläck uti bokena.

18. Ja Paruk ütles neile: Omma suust lugges ta minno ette keik needsinnatsed sannad, ja minna kirjotasin ramato sisse plakkiga.

18. Baruchas atsakė: ‘‘Jis skelbė šituos žodžius man savo lūpomis, ir aš užrašiau į ritinį rašalu’‘.

18. Baruch sprach zu ihnen: Er sagte vor mir alle diese Reden aus seinem Munde, und ich schrieb sie mit Tinte ins Buch.

18. Et Baruc répondit: Il me dictait de sa bouche toutes ces paroles, et je les écrivais dans le livre avec de l'encre.

18. Y Baruc les dijo: El me dictaba de su boca todas estas palabras, y yo escribía con tinta en el libro.

18 En Baruch zeide tot hen: Uit zijn mond las hij tot mij al deze woorden, en ik schreef ze met inkt in dit boek.

18. I rzekł im Baruch: Z ust swych mówił do mnie wszystkie te słowa, a jam pisał na księgach inkaustem.

18. És monda nékik Báruk: Szájával mondotta nékem mind e szókat, én pedig beírtam e könyvbe tintával.

18 И сказал им Варух: он произносил мне устами своими все сии слова, а я чернилами писал их в этот свиток.

18. І відказав їм Варух: Він промовляв менї устами всї 'цї слова, я ж писав їх у книзї чернилом.

19. Silloin päämiehet sanoivat Baarukille: Mene ja piiloudu, sinä ja Jeremia, älköönkä kukaan saako tietää, missä te olette.

19. Silloin sanoivat pääruhtinaat Barukille: mene ja lymytä itses Jeremian kanssa, niin ettei kenkään tiedä, kussa te olette.

19. Silloin sanoit Pääruhtinat Baruchille: mene ja lymytä idzes Jeremian cansa nijn ettei kengän tiedä cusa te oletta.

19 Then the rulers said to Baruch, Go, hide, you and Jeremiah and let no man know where you* are.

19. Then said the princes unto Baruch, Go, hide thee, thou and Jeremiah; and let no man know where ye be.

19. Da sagde Fyrsterne til Baruk: Gak hen, skjul dig, du og Jeremias, og lad ingen vide, hvor I ere.

19. Då sade Förstarna till Baruch: Gack bort, och förgöm dig med Jeremia, så att ingen vet hvar I ären.

19. Siis ütlesid würstid Paruki wasto: Minne ärra, minne warjule, sinna ja Jeremia, et ükski ei sa teäda, kus teie ollete .

19. Kunigaikščiai liepė jam: ‘‘Tu ir Jeremijas eikite pasislėpti, kad niekas nežinotų, kur jūs esate’‘.

19. Da sprachen die Fürsten zu Baruch: Gehe hin und verbirg dich mit Jeremia, daß niemand wisse, wo ihr seid.

19. Alors les chefs dirent à Baruc: Va, et cache-toi, ainsi que Jérémie, et que personne ne sache où vous êtes.

19. Y los príncipes dijeron a Baruc: Vé, y escondete tú, y Jeremías, y nadie sepa donde estáis.

19 Toen zeiden de vorsten tot Baruch: Ga henen, verberg u, gij en Jeremia; en niemand wete, waar gijlieden zijt.

19. Tedy rzekli książęta do Barucha: Idź, a skryj się, ty i Jeremijasz, a niech nikt nie wie, gdzieście.

19. És mondának a főemberek Báruknak: Menj el, rejtőzzél el te és Jeremiás, és ne tudja senki, hol vagytok.

19 Тогда сказали князья Варуху: пойди, скройся, ты и Иеремия, чтобы никто не знал, где вы.

19. І сказали князї Варухові: Ійди й сховайся, ти й Еремія, так щоб нїхто не знав, де ви.

20. Niin he menivät kuninkaan tykö esipihaan, mutta kirjakäärön he jättivät talteen kirjuri Elisaman kammioon. Ja he ilmoittivat kuninkaalle kaikki.

20. Ja menivät kuninkaan eteen esihuoneesen, ja antoivat kirjan jäädä kirjoittajan Elisaman makaushuoneesen, ja sanoivat kuninkaan edessä kaikki nämät sanat.

20. Mutta he menit Cuningan eteen esihuoneseen ja annoit kirjan jäädä Elisaman Catzlerin Camarijn ja sanoit Cuningan edes caicki nämät sanat.

20 And they went in to the king into the court, but they had laid up the roll in the chamber of Elishama the scribe and they told all the words in the ears of the king.

20. And they went in to the king into the court, but they laid up the roll in the chamber of Elishama the scribe, and told all the words in the ears of the king.

20. Og de kom til Kongen i Forgaarden, da de havde henlagt Rullen i Skriveren Elisamas Kammer, og de forkyndte alle Ordene for Kongens Øren.

20. Men de gingo in till Konungen i förpalatset, och läto bokena blifva qvara i Elisama cancellerens kammar, och sade för Konungenom all dessa orden.

20. Ja nemmad läksid kunninga jure senna oue, ja se kokkokeratud ramato pannid nemmad seisma kirjotaja Elisama kambri; ja nemmad räkisid ülles kunninga körwade ette keik need sannad.

20. Jie nuėjo pas karalių į rūmų kiemą ir visa pranešė karaliui. Ritinį jie paliko raštininko Elišamos kambaryje.

20. Sie aber gingen hin zum König in den Vorhof und ließen das Buch behalten in der Kammer Elisamas, des Kanzlers, und sagten vor dem König an alle diese Reden.

20. Puis ils allèrent vers le roi, dans la cour, après avoir déposé le rouleau dans la chambre d'Élishama, le secrétaire; et ils en rapportèrent aux oreilles du roi toutes les paroles.

20. Y entraron al rey al patio habiendo depositado el envoltorio en la cámara de Elisama escriba, y contaron en los oidos del rey todas estas palabras.

20 Zij dan gingen in tot den koning in het voorhof; maar de rol leiden zij weg in de kamer van Elisama, den schrijver; en zij verklaarden al die woorden voor de oren des konings.

20. Potem weszli do króla do sieni, a księgi dali schować do komory Elisama, pisarza, i oznajmili przed królem te wszystkie słowa.

20. És elmenének a királyhoz a pitvarba (és letevék a könyvet az írástudó Elisámának szobájában) és elmondák mind e szókat a király hallatára.

20 И пошли они к царю во дворец, а свиток оставили в комнате Елисама, царского писца, и пересказали вслух царя все слова сии.

20. Потім подались до царя у двір, зоставивши звиток у сьвітлицї царського писаря Елисама, та й розповіли цареві всю справу.

21. Silloin kuningas lähetti Jehudin hakemaan kirjakääröä, ja hän haki sen kirjuri Elisaman kammiosta. Sitten Jehudi luki sen kuninkaan kuullen ja kaikkien päämiesten kuullen, jotka seisoivat kuninkaan edessä.

21. Niin kuningas lähetti Juudin kirjaa noutamaan, ja hän otti sen Elisaman kirjoittajakammiosta; ja Juudi luki sen kuninkaan edessä ja kaikkein pääruhtinasten, jotka seisoivat kuninkaan edessä.

21. Nijn Cuningas lähetti Judin kirja noutaman hän otti sen Elisaman Cantzlerin Camarista. Ja Judi luki sen Cuningan edes ja caickein Pääruhtinasten jotca seisoit Cuningan edes.

21 So the king sent Jehudi to fetch the roll and he took it out of the chamber of Elishama the scribe. And Jehudi read it in the ears of the king and in the ears of all the rulers who stood beside the king.

21. So the king sent Jehudi to fetch the roll: and he took it out of Elishama the scribe's chamber. And Jehudi read it in the ears of the king, and in the ears of all the princes which stood beside the king.

21. Da sendte Kongen Judi for at hente Rullen, og han tog den fra Skriveren Elisamas Kammer; og Judi læste den op for Kongens Øren og for alle de Fyrsters Øren, som stode hos Kongen.

21. Då sände Konungen Judi åstad, till att hemta bokena. Han tog henne utur Elisama cancellerens kammar, och Judi las henne för Konungenom, och allom Förstomen, som för Konungenom stodo.

21. Ja kunningas läkkitas Judi, et ta piddi se kokkokeratud ramato toma; ja ta wöttis sedda kirjotaja Elisama kambrist: ja Judi lugges sedda kunninga körwade ette, ja keige würstide körwade ette, kes kunninga jures seisid.

21. Karalius pasiuntė Jehudį atnešti ritinį. Jis atnešė jį iš raštininko Elišamos kambario ir skaitė jį karaliaus ir visų kunigaikščių, stovinčių šalia karaliaus, akivaizdoje.

21. Da sandte der König den Judi, das Buch zu holen. Der nahm es aus der Kammer Elisamas, des Kanzlers. Und Judi las vor dem König und allen Fürsten, die bei dem König standen.

21. Et le roi envoya Jéhudi pour prendre le rouleau. Et quand Jéhudi l'eut pris de la chambre d'Élishama, le secrétaire, il le lut aux oreilles du roi et de tous les chefs qui se tenaient debout près de lui.

21. Y el rey envió a Jehudi que tomase el envoltorio, el cual lo tomó de la cámara de Elisama escriba, y leyó en él Jehudi en oidos del rey, y en oidos de todos los príncipes que estaban junto al rey.

21 Toen zond de koning Jehudi, om de rol te halen; en hij haalde ze uit de kamer van Elisama, den schrijver; en Jehudi las ze voor de oren des konings, en voor de oren van al de vorsten, die omtrent den koning stonden.

21. Posłał tedy król Juhudę, aby wziął one księgi; który je wziął z komory Elisama, pisarza. I czytał je Jehuda przed uszyma królewskiemi, i przed uszyma wszystkich książąt, którzy stali przed królem.

21. És elküldé a király Jéhudit, hogy hozza el a könyvet; azért elhozá azt az írástudó Elisámának szobájából, és elolvasá azt Jéhudi a király hallatára és mindama főemberek hallatára, a kik a király előtt állnak vala.

21 Царь послал Иегудия принести свиток, и он взял его из комнаты Елисама, царского писца; и читал его Иегудий вслух царя и вслух всех князей, стоявших подле царя.

21. І послав царь Егудїя по книгу, і взяв її сей із будинку царського писаря Елисама; й читав її Егудїй наголос перед царем і всїма князями, що стояли навкруги царя.

22. Mutta kuningas istui talvihuoneessa — oli yhdeksäs kuukausi — ja hänen edessään oli palamassa hiilipannu.

22. Mutta kuningas istui talvihuoneessa yhdeksäntenä kuukautena, ja tuli paloi totossa hänen edessänsä.

22. Mutta Cuningas istui talwihuonesa totoin edesä yhdexändenä Cuucautena.

22 Now the king was sitting in the winter house in the ninth month and the brazier was burning before him.

22. Now the king sat in the winterhouse in the ninth month: and there was a fire on the hearth burning before him.

22. og Kongen sad i Vinterhuset, i den niende Maaned, medens Ildbækkenet stod med Gløder for hans Ansigt.

22. Men Konungen satt i vinterhusena, för skorstenen, i nionde månadenom.

22. Ja kunningas istus talwe koias ühheksamal kuul, ja tulloke olli temma ees pöllemas ledes.

22. Tai buvo devintas mėnuo, ir karalius sėdėjo žiemos rūmuose, o priešais jį židinyje degė ugnis.

22. Der König aber saß im Winterhause, im neunten Monat, vor dem Kamin.

22. Or le roi était assis dans la maison d'hiver, au neuvième mois, et un brasier était allumé devant lui.

22. Y el rey estaba en la casa del invierno en el mes noveno, y había un brasero ardiendo delante de él.

22 (De koning nu zat in het winterhuis in de negende maand; en er was een vuur voor zijn aangezicht op den haard aangestoken.)

22. A król siedział w domu, w którym w zimie bywał, miesiąca dziewiątego, a na ognisku przed nim palił się ogieó.

22. A király pedig a téli házban ül vala a kilenczedik hónapban, és a tűz ég vala előtte.

22 Царь в то время, в девятом месяце, сидел в зимнем доме, и передним горела жаровня.

22. Царь же перебував під той час, - се було в девятому місяцї - в зимовому дворі, а перед ним горів жар у кітлику.

23. Ja aina kun Jehudi oli lukenut kolme tai neljä palstaa, leikkasi kuningas ne pois kirjurinveitsellä ja viskasi tuleen, joka oli hiilipannussa, kunnes koko kirjakäärö oli palanut loppuun tulessa, joka oli hiilipannussa.

23. Kuin Juudi kolme eli neljä kappaletta oli lukenut, leikkasi hän sen rikki kynäveitsellä ja heitti tuleen, joka totossa oli, siihenasti että kirja peräti paloi tulessa, joka totossa oli.

23. Cosca Judi colme eli neljä cappaletta oli lukenut leickais hän sen ricki kynäweidzellä ja heitti tuleen joca totosa oli sijhenasti että kirja peräti paloi tules.

23 And it happened, when Jehudi had read three or four leaves, that the king cut it with the penknife and cast it into the fire that was in the brazier, until all the roll was consumed in the fire that was in the brazier.

23. And it came to pass, that when Jehudi had read three or four leaves, he cut it with the penknife, and cast it into the fire that was on the hearth, until all the roll was consumed in the fire that was on the hearth.

23. Og det skete, der Judi havde læst tre eller fire Stykker, skar han dem af med Skriverens Kniv og kastede dem i Ilden, som var paa Bækkenet, indtil den hele Rulle blev opbrændt i Ilden, som var paa Bækkenet.

23. Som nu Judi tre eller fyra blad läsit hade, skar han henne sönder med enom skrifknif, och kastade i elden, som i skorstenenom var, tilldess boken platt uppbrändes i eldenom.

23. Ja se sündis, kui Judi sai luggenud kolm ehk nelli külge, siis leikas ta sedda kirjotaja sulle-noaga katki, ja wiskas siñna tullesse, mis ledes, kunni keik se kokkokeratud ramat otsa sai seäl tulles, mis ledes olli .

23. Jehudžiui perskaičius tris ar keturis skyrius, karalius nupjaudavo juos raštininko peiliu, įmesdavo į ugnį židinyje ir sudegindavo, kol visas ritinys buvo sunaikintas židinio ugnyje.

23. Wenn aber Judi drei oder vier Blatt gelesen hatte, zerschnitt er es mit einem Schreibmesser und warf es ins Feuer, das im Kaminherde war, bis das Buch ganz verbrannte im Feuer,

23. Et il arriva, quand Jéhudi eut lu trois ou quatre colonnes du livre, que le roi le coupa avec le canif du secrétaire, et le jeta au feu dans le brasier, jusqu'à ce que tout le rouleau fût entièrement consumé par le feu du brasier.

23. Y fué que como Jehudi hubo leido tres versos o cuatro, lo rompió con un cuchillo de escribanía, y echólo en el fuego que estaba en el brasero, hasta que todo este envoltorio se consumió sobre el fuego que estaba en el brasero.

23 En het geschiedde, als Jehudi drie stukken, of vier gelezen had, versneed hij ze met een schrijfmes, en wierp ze in het vuur, dat op den haard was, totdat de ganse rol verteerd was in het vuur, dat op den haard was.

23. A gdy przeczytał Jehuda trzy albo cztery karty, porzezał je król nożykiem pisarskim, i wrzucił je w ogieó, który był na ognisku, aż zgorzały wszystkie księgi w ogniu, który był na ognisku;

23. És mikor Jéhudi három vagy négy levelet elolvasott vala, elmetélé azt az írástudónak késével, és a tűzbe hajítá, a mely a tűzhelyen vala, mígnem az egész könyv megége a tűzben, a mely a tűzhelyen vala.

23 Когда Иегудий прочитывал три или четыре столбца, царь отрезывал их писцовым ножичком и бросал на огонь в жаровне, доколе не уничтожен был весь свиток на огне, который был в жаровне.

23. Що разу, як Егудїй перечитав два чи три листки, одрізував він їх писарським ножиком і кидав на огонь у кітлику, аж покіль увесь звиток ізгорів на огнї.

24. Mutta ei kuningas eikä kukaan hänen palvelijoistaan, jotka kuulivat kaikki nämä sanat, peljästynyt eikä reväissyt vaatteitansa.

24. Ja ei kenkään peljästynyt eikä vaatteitansa reväissyt rikki, ei kuningas eikä hänen palveliansa, jotka kuitenkin kaikki nämät sanat olivat kuulleet.

24. Ja ei kengän peljästynyt eikä waatteitans rewäisnyt ricki ei Cuningas eikä hänen palwelians jotca cuitengin caicki nämät sanat olit cuullet.

24 And they were not afraid, nor tore their garments, neither the king, nor any of his servants who heard all these words.

24. Yet they were not afraid, nor rent their garments, neither the king, nor any of his servants that heard all these words.

24. Og de forfærdedes ikke og sønderreve ikke deres Klæder, hverken Kongen eller nogen af hans Tjenere, da de hørte alle disse Ord;

24. Och ingen förskräckte sig eller sönderref sin kläder, hvarken Konungen, eller hans tjenare, hvilke dock all dessa orden hört hade;

24. Ja nemmad ei tunnud hirmo, egga kärristand enneste ridid mitte löhki, ei kunningas, egga ükski temma sullasist, kes keik needsinnatsed sannad kuulsid.

24. Nei karalius, nei jo tarnai, girdėdami tuos žodžius, neišsigando ir nepersiplėšė savo rūbų.

24. und niemand entsetzte sich noch zerriß seine Kleider, weder der König noch seine Knechte, so doch alle diese Reden gehört hatten,

24. Le roi et tous ses serviteurs, qui entendirent toutes ces paroles, n'en furent point effrayés et ne déchirèrent point leurs vêtements.

24. Y no hubieron temor, ni rompieron sus vestidos, el rey y todos sus siervos que oyeron todas estas palabras.

24 En zij verschrikten niet, en scheurden hun klederen niet, de koning noch al zijn knechten, die al deze woorden gehoord hadden.

24. Ale się nie ulękli, ani rozdarli szat swoich, król i wszyscy słudzy jego, którzy słyszeli wszystkie te słowa.

24. Nem rettentek meg, sem ruhájokat nem szaggatták meg a király és valamennyi szolgája, a kik hallják vala mind e szókat.

24 И не убоялись, и не разодрали одежд своих ни царь, ни все слуги его, слышавшие все слова сии.

24. Та не збоялись і не роздерли на собі одежі нї царь, нї всї його слуги, що вислухали всї 'цї слова.

25. Ja vaikka Elnatan ja Delaja ja Gemarja pyysivät hartaasti kuningasta, ettei hän polttaisi kirjakääröä, ei hän heitä kuullut.

25. Vaikka Elnatan, Delaja ja Gemaria rukoilivat kuningasta, ettei hän olisi polttanut kirjaa; ei hän kuitenkaan heitä totellut.

25. Waicka ElNathan Delaja ja Gemaria rucoilit Cuningasta ettei hän olis polttanut kirja mutta ei hän heitä totellut.

25 Moreover Elnathan and Delaiah and Gemariah had made intercession to the king that he would not burn the roll, but he would not hear them.

25. Nevertheless Elnathan and Delaiah and Gemariah had made intercession to the king that he would not burn the roll: but he would not hear them.

25. og uagtet Elnatan og Delaja og Gemarja bade Kongen, at han ikke maatte opbrænds Rullen, hørte han dem aog ikke.

25. Ändock ElNathan, Delaja och Gemaria bådo Konungen, att han dock icke ville uppbränna bokena; men han hörde dem intet.

25. Ja et kül Elnatan, ja Telaja, ja Kemarja, kunninga käest wägga pallusid, et ta mitte ei piddand ärrapölletama se kokkokeratud ramato, siiski ei wötnud ta neid mitte kuulda.

25. Nors Elnatanas, Delajas ir Gemarijas maldavo karalių nedeginti ritinio, bet jis nekreipė dėmesio į juos.

25. und wiewohl Elnathan, Delaja und Gemarja den König baten, er wolle das Buch nicht verbrennen, gehorchte er ihnen doch nicht.

25. Toutefois, Elnathan, et Délaja, et Guémaria avaient fait des instances auprès du roi, pour qu'il ne brûlât pas le rouleau; mais il ne les écouta point.

25. Y aun Elnatán, y Dalaías, y Gamarías rogaron al rey que no quemase aquel envoltorio, y no los quiso oir.

25 Hoewel ook Elnathan, en Delaja, en Gemarja bij den koning daarvoor spraken, dat hij de rol niet zou verbranden; doch hij hoorde niet naar hen.

25. Owszem, jeszcze gdy Elnatan, i Delajasz, i Giemaryjasz przyczyniali się do króla, aby nie palił onych ksiąg, tedy ich nie usłuchał;

25. Sőt még Elnátán is és Delája és Gamária kérék a királyt, hogy a könyvet ne égesse meg, de nem hallgata rájok.

25 Хотя Елнафан и Делаия и Гемария упрашивали царя не сожигать свитка, но он не послушал их.

25. І хоч Елнатан і Делаїя й Гемарія царя благали не палити звитка, то він їх не послухав.

26. Ja kuningas käski Jerahmeelin, kuninkaan pojan, ja Serajan, Asrielin pojan, ja Selemjan, Abdeelin pojan, ottaa kiinni kirjuri Baarukin ja profeetta Jeremian; mutta Herra kätki heidät.

26. Päälliseksi käski kuningas Jerahmeelin Hammelekin pojan, Serajan Asrielin pojan, ja Selamian Abdeelin pojan, käsittämään Barukia kirjoittajaa ja Jeremiaa prophetaa; mutta Herra oli heidät kätkenyt.

26. Päälisexi käski Cuningas Jerahmeelin Hamelechin pojan ja Seraian Asrielin pojan ja Selemian Abdeelin pojan että heidän piti käsittämän Baruchi kirjoittaja ja Jeremiat Prophetat: Mutta HERra oli heidän kätkenyt.

26 And the king commanded Jerahmeel the king's son and Seraiah the son of Azriel and Shelemiah the son of Abdeel, to take Baruch the scribe and Jeremiah the prophet, but Jehovah hid them.

26. But the king commanded Jerahmeel the son of Hammelech, and Seraiah the son of Azriel, and Shelemiah the son of Abdeel, to take Baruch the scribe and Jeremiah the prophet: but the LORD hid them.

26. Og Kongen bød Jerameel, Meleks Søn, og Seraja, Afriels Søn, og Selemja, Abdeels Søn, at gribe Skriveren Baruk og Profeten Jeremias; men Herren skjulte dem.

26. Dertill böd ändå Konungen Jerahmeel, Hammelechs sone, och Seraja, Asriels sone, och Selemja, Abdeels sone, att de skulle gripa Baruch skrifvaren, och Jeremia Propheten; men Herren hade förgömt dem.

26. Ja kunningas käskis Jerahmeeli Meleki poega, ja Seraja Asrieli poega, ja Selemja Abdeeli poega, et nemmad sedda kirjotajat Paruki ja prohwet Jeremiat piddid kinniwötma; agga Jehowa olli neid warjule saatnud.

26. Be to, karalius įsakė Jerachmeeliui, karaliaus sūnui, Serajui, Azrielio sūnui, ir Šelemijui, Abdeelio sūnui, suimti raštininką Baruchą ir pranašą Jeremiją, bet Viešpats paslėpė juos.

26. Dazu gebot noch der König Jerahmeel, dem Königssohn, und Seraja, dem Sohn Asriels, und Selemja, dem Sohn Abdeels, sie sollten Baruch, den Schreiber, und Jeremia, den Propheten, greifen. Aber der HERR hatte sie verborgen.

26. Et le roi commanda à Jérachméel, fils de Hammélec, et à Séraja, fils d'Ozriel, et à Shélémia, fils d'Abdiel, de saisir Baruc, le secrétaire, et Jérémie, le prophète; mais l'Éternel les cacha.

26. Ántes mandó el rey a Jeremeel, hijo de Amelec, y a Saraías, hijo de Ezriel, y a Selemías, hijo de Abdeel, que prendiesen a Baruc el escribano, y a Jeremías profeta: mas Jehová los escondió.

26 Daartoe gebood de koning aan Jerahmeel, den zoon van Hammelech, en Zeraja, den zoon van Azriel, en Selemja, den zoon van Abdeel, om den schrijver Baruch en den profeet Jeremia te vangen. Maar de HEERE had hen verborgen.

26. Ale rozkazał król Jerameelowi, synowi królewskiemu, i Sarajaszowi, synowi Abdeelowemu, aby pojmali Barucha pisarza, i Jeremijasza proroka; ale ich Pan skrył.

26. Hanem meghagyá a király Jerákmeélnek, a Hammélek fiának, és Sérajának, az Azriel fiának, és Selémiának, az Abdéel fiának, hogy fogják el Bárukot, az írástudót, és Jeremiás prófétát, de az Úr [4†] elrejté őket.

26 И приказал царь Иерамеилу, сыну царя, и Сераии, сыну Азриилову, и Селемии, сыну Авдиилову, взять Варуха писца и Иеремию пророка; но Господь сокрыл их.

26. Ба ще й повелїв царь Ерамеїлові Амелехенкові, і Сераїї Азриїленкові та Селемії Авдиїленкові спіймати Варуха, писаря, і Еремію, пророка; та Господь охоронив їх.

27. Mutta sen jälkeen kuin kuningas oli polttanut kirjakäärön ynnä sanat, jotka Baaruk oli kirjoittanut Jeremian suusta, tuli Jeremialle tämä Herran sana:

27. Silloin tapahtui Herran sana Jeremialle, sittekuin kuningas oli polttanut kirjan ja ne sanat, jotka Baruk Jeremian suusta oli kirjoittanut, ja sanoi:

27. SIlloin tapahdui HERran sana Jeremialle sijttecuin Cuningas oli polttanut kirjan ja ne sanat jotca Baruch Jeremian suusta oli kirjoittanut ja sanoi:

27 Then the word of Jehovah came to Jeremiah after the king had burned the roll and the words which Baruch wrote at the mouth of Jeremiah, saying,

27. Then the word of the LORD came to Jeremiah, after that the king had burned the roll, and the words which Baruch wrote at the mouth of Jeremiah, saying,

27. Og Herrens Ord kom til Jeremias, efter at Kongen havde opbrændt Rullen med Ordene, som Baruk havde skrevet efter Jeremias's Mund; det lød saaledes:

27. Då skedde Herrans ord till Jeremia, sedan Konungen hade uppbränt bokena, och de ord, som Baruch utaf Jeremia mun skrifvit hade, och sade:

27. Ja Jehowa sanna sai Jeremia kätte, (pärrast sedda kui kunningas sai ärrapölletanud se kokkokeratud ramato, ja need sannad, mis Paruk olli kirjotand Jeremia suust) ja ütles:

27. Kai karalius sudegino ritinį su žodžiais, kuriuos Baruchas iš Jeremijo lūpų buvo užrašęs, Viešpats tarė Jeremijui:

27. Da geschah des HERRN Wort zu Jeremia, nachdem der König das Buch und die Reden, so Baruch geschrieben aus dem Munde Jeremia's, verbrannt hatte, und sprach:

27. Alors la parole de l'Éternel fut adressée à Jérémie, en ces mots, après que le roi eut brûlé le rouleau et les paroles que Baruc avait écrites sous la dictée de Jérémie:

27. Y fué palabra de Jehová a Jeremías después que el rey quemó el envoltorio, las palabras que Baruc había escrito de la boca de Jeremías, diciendo:

27 Toen geschiedde des HEEREN woord tot Jeremia, nadat de koning de rol en de woorden, die Baruch geschreven had uit den mond van Jeremia, verbrand had, zeggende:

27. I stało się słowo Paóskie do Jeremijasza, gdy król spalił one księgi i słowa, które był spisał Baruch z ust Jeremijaszowych, mówiąc:

27. Szóla pedig az Úr Jeremiásnak, miután a király megégette vala a könyvet és a beszédeket, a melyeket Báruk a Jeremiás szájából írt vala, mondván:

27 И было слово Господне к Иеремии, после того как царь сожег свиток и слова, которые Варух написал из уст Иеремии, и сказано ему:

27. І надійшло слово Господнє до Еремії, після того, як царь спалив звиток із тими словами, що посписував їх Варух із уст Ереміїних, і сказано йому:

28. Ota taas itsellesi toinen kirjakäärö ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat, jotka olivat edellisessäkin kirjakäärössä, jonka Juudan kuningas Joojakim poltti.

28. Ota sinulles taas toinen kirja ja kirjoita siihen kaikki entiset sanat, jotka ensimäisessäkin kirjassa olivat, jonka Jojakim, Juudan kuningas, on polttanut.

28. Ota sinulles toinen kirja ja kirjoita caicki endiset sanat sijhen cuin ensimäisesäkin kirjas olit jonga Jojachim Judan Cuningas on polttanut.

28 You take again another roll and write in it all the former words that were in the first roll, which Jehoiakim the king of Judah has burned.

28. Take thee again another roll, and write in it all the former words that were in the first roll, which Jehoiakim the king of Judah hath burned.

28. Tag dig igen en anden Rulle, og skriv i den alle de forrige Ord, som stode i den forrige Rulle, hvilken Jojakim, Judas Konge, har opbrændt.

28. Tag dig åter en annor bok, och skrif all de förra orden deruti, som i den första bokene stodo, den Jojakim, Juda Konung, uppbränt hafver;

28. Wötta ennesele jälle üks teine kokkokeratud ramat, ja kirjota senna sisse keik need endised sannad, mis ollid kirjotud selle essimesse kokkokeratud ramato sisse, mis Jojakim Juda kunningas ärrapölletanud.

28. ‘‘Imk kitą ritinį ir užrašyk į jį visus žodžius, buvusius ritinyje, kurį Jehojakimas, Judo karalius, sudegino.

28. Nimm dir wiederum ein anderes Buch und schreib alle vorigen Reden darein, die im ersten Buche standen, welches Jojakim, der König Juda's, verbrannt hat,

28. Prends un autre rouleau, et tu y écriras toutes les premières paroles qui étaient dans le premier rouleau que Jéhojakim, roi de Juda, a brûlé.

28. Vuelve, tómate otro envoltorio, y escribe en él todas las palabras primeras, que estaban en el primer envoltorio, que quemó Joacim, rey de Judá.

28 Neem u weder een andere rol, en schrijf daarop al de eerste woorden, die geweest zijn op de eerste rol, die Jojakim, de koning van Juda, verbrand heeft.

28. Weźmij sobie zasię księgi inne, a napisz na nich wszystkie słowa pierwsze, które były w onych księgach pierwszych, które spalił Joakim, król Judzki.

28. Térj vissza, végy magadnak más könyvet, és írd bele mind az elébbi szókat, a melyek az elébbi könyvben valának, a melyet Jojákim, a Júda királya megégetett.

28 возьми себе опять другой свиток и напиши в нем все прежние слова, какие были в первом свитке, который сожег Иоаким, царь Иудейский;

28. Возьми собі другого звитка та й спиши на йому всї слова, що були на першому звиткові, що його спалив Йоаким, царь Юдейський;

29. Ja sano Juudan kuninkaasta Joojakimista: Näin sanoo Herra: Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön sanoen: 'Miksi olet kirjoittanut siihen näin: Baabelin kuningas on tuleva ja hävittävä tämän maan ja lopettava siitä ihmiset ja eläimet?'

29. Ja sano Jojakimille, Juudan kuninkaalle: näin sanoo Herra: sinä olet polttanut sen kirjan ja sanonut; miksi sinä siihen olet kirjoittanut ja sanonut, että Babelin kuningas on kaiketi tuleva ja hävittävä tämän maan, ja tekevä niin, ettei ihmistä eikä karjaa enään siinä pidä oleman?

29. Ja sano Jojachimille Judan Cuningalle: näitä sano HERra: sinä olet polttanut kirjan ja sanonut: mixi sinä sijhen olet kirjoittanut että Babelin Cuningas on tulewa ja häwittäwä tämän maan ja tekewä nijn ettei Canssa eikä carja enä sijnä pidä oleman?

29 And concerning Jehoiakim king of Judah you will say, Jehovah says thus: You have burned this roll, saying, Why have you written in it, saying, The king of Babylon will certainly come and destroy this land and will cause to cease from there man and beast?

29. And thou shalt say to Jehoiakim king of Judah, Thus saith the LORD; Thou hast burned this roll, saying, Why hast thou written therein, saying, The king of Babylon shall certainly come and destroy this land, and shall cause to cease from thence man and beast?

29. Og om Jojakim, Judas Konge skal du sige: Saa siger Herren: Du opbrændte denne Rulle og sagde: Hvorfor skrev du saaledes deri: Kongen af Babel skal komme og ødelægge dette Land og udrydde baade Folk og Fæ deraf?

29. Och säg till Jojakim, Juda Konung: Detta säger Herren: Du hafver uppbränt bokena, och sagt: Hvi hafver du deruti skrifvit, att Konungen af Babel komma skall och förderfva detta landet, och görat så att hvarken folk eller fä mer derinne blifva skall?

29. Ja Jojakimi Juda kunninga wasto pead sa ütlema: Nenda ütleb Jehowa: Sinna olled sedda kokkokeratud ramato ärrapölletanud ja üttelnud: Mikspärrast olled sa kirjotanud senna sisse sedda wisi: Pabeli kuñningas tulleb wissiste, ja rikkub sedda maad ärra, ja löppetab seält seest ärra innimessed ja lojuksed.

29. O Jehojakimui, Judo karaliui, sakyk: ‘Tu sudeginai ritinį, sakydamas: ‘Kodėl tu užrašei, kad Babilono karalius ateis ir sunaikins šitame krašte žmones ir gyvulius?’

29. und sage von Jojakim, dem König Juda's: So spricht der HERR: Du hast dies Buch verbrannt und gesagt: Warum hast du darein geschrieben, daß der König von Babel werde kommen und dies Land verderben und machen, daß weder Leute noch Vieh darin mehr sein werden?

29. Et quant à Jéhojakim, roi de Juda, tu diras: Ainsi a dit l'Éternel: Tu as brûlé ce rouleau, en disant: "Pourquoi y as-tu écrit que le roi de Babylone viendra certainement, et qu'il détruira ce pays, et en exterminera les hommes et les bêtes?"

29. Y a Joacim, rey de Judá, dirás: Así dijo Jehová: Tú quemaste este envoltorio, diciendo: ¿Por qué escribiste en él, diciendo: De cierto vendrá el rey de Babilonia, y destruirá esta tierra, y hará que no queden en ella hombres ni animales?

29 En tot Jojakim, den koning van Juda, zult gij zeggen: Zo zegt de HEERE: Gij hebt deze rol verbrand, zeggende: Waarom hebt gij daarop geschreven, zeggende: De koning van Babel zal zekerlijk komen, en dit land verderven, en maken, dat mens en beest daarin ophouden?

29. A o Joakimie, królu Judzkim, rzeczesz: Tak mówi Pan: Tyś spalił te księgi, mówiąc: Czemuś pisał na nich, rzekłszy: Zapewne przyciągnie król Babiloóski, i spustoszy tę ziemię, i wygładzi z niej człowieka i bydlę.

29. És Jojákimnak, a Júda királyának mondd meg: Ezt mondja az Úr: Te égetted meg a könyvet, mondván: Miért írtál ilyen szókat bele: Bizonyosan eljő a babiloni király, és elveszti e földet, és kipusztít belőle embert és állatot?

29 а царю Иудейскому Иоакиму скажи: так говорит Господь: ты сожег свиток сей, сказав: „зачем ты написал в нем: непременно придет царь Вавилонский и разорит землю сию, и истребит на ней людей и скот?"

29. І скажи про Йоакима, царя Юдейського, так: Ось що говорить Господь: Спалив єси того звитка, кажучи: На що ти написав в йому, що царь Вавилонський певно прийде й землю сю звоює, а люде й скотину в їй повигублює? -

30. Sentähden sanoo Herra Juudan kuninkaasta Joojakimista näin: Hänellä ei ole oleva jälkeläistä, joka istuisi Daavidin valtaistuimella; ja hänen ruumiinsa viskataan pois, virumaan päivän helteessä ja yön kylmässä.

30. Sentähden sanoo Herra Jojakimista, Juudan kuninkaasta, ei pidä yhtään hänen siemenestänsä istuman Davidin istuimella, ja hänen ruumiinsa pitää heitettämän ulos, makaamaan helteessä päivällä ja vilussa yöllä.

30. Sentähden sano HERra Jojachimist Judan Cuningast: ei pidä yhtän hänen siemenestäns istuman Dawidin istuimella ja hänen ruumins pitä heitettämän ulos ja macaman heldesä päiwällä ja wilusa yöllä.

30 Therefore Jehovah says thus concerning Jehoiakim king of Judah: He will have none to sit upon the throne of David. And his dead body will be cast out in the day to the heat and in the night to the frost.

30. Therefore thus saith the LORD of Jehoiakim king of Judah; He shall have none to sit upon the throne of David: and his dead body shall be cast out in the day to the heat, and in the night to the frost.

30. Derfor, saa siger Herren om Jojakim, Judas Konge: For ham skal der ingen være, som sidder paa Davids Trone, og hans døde Krop skal være henkastet for Heden om Dagen og for Frosten om Natten.

30. Derföre säger Herren om Jojakim, Juda Konung: Det skall ingen af hans säd sitta på Davids stol, och hans kropp skall utkastad varda, och ligga i hetta om dagen, och i frost om nattena.

30. Sepärrast ütleb Jehowa nenda Jojakimi Juda kunninga pärrast: Ei temmal pea ollema sedda, kes istub Taweti aujärje peäl, ja temma surnud kehha heidetakse pallawa kätte päwal, ja külma kätte öse.

30. Todėl Viešpats apie Jehojakimą, Judo karalių, sako: ‘Jo palikuonys nesėdės Dovydo soste, o jo lavonas bus išmestas ir gulės dieną karštyje ir naktį šaltyje.

30. Darum spricht der HERR von Jojakim, dem König Juda's: Es soll keiner von den Seinen auf dem Stuhl Davids sitzen, und sein Leichnam soll hingeworfen des Tages in der Hitze und des Nachts im Frost liegen;

30. C'est pourquoi ainsi a dit l'Éternel, touchant Jéhojakim, roi de Juda: Aucun des siens ne sera assis sur le trône de David, et son cadavre sera jeté, et exposé le jour à la chaleur, et la nuit à la gelée.

30. Por tanto así dijo Jehová a Joacim, rey de Judá: No tendrá quien se asiente sobre el trono de David; y su cuerpo será echado al calor del día, y al hielo de la noche.

30 Daarom zegt de HEERE alzo van Jojakim, den koning van Juda: Hij zal geen hebben, die op Davids troon zitte; en zijn dood lichaam zal weggeworpen zijn, des daags in de hitte, en des nachts in de vorst.

30. Przetoż tak mówi Pan o Joakimie, królu Judzkim: Nie będzie miał, ktoby siedział na stolicy Dawidowej, a trup jego wyrzucony będzie na gorącość we dnie, a na mróz w nocy.

30. Azért ezt mondja az Úr Jojákim felől, a Júda királya felől: Nem lesz néki, a ki a Dávid székébe üljön, és az ő holtteste [5†] elvettetik nappal a hévre, éjszaka pedig a dérre.

30 за это, так говорит Господь об Иоакиме, царе Иудейском: не будет от него сидящего на престоле Давидовом, и труп его будет брошен на зной дневной и на холод ночной;

30. Тим же то говорить Господь про Йоакима, царя Юдейського, так: Не мати ме він потомка, що седїв би на Давидовому престолї, і лежати ме труп його, кинутий на дневну спеку й на ночну холоднечу;

31. Ja minä rankaisen häntä ja hänen jälkeläisiänsä ja hänen palvelijoitansa heidän pahojen tekojensa tähden. Ja minä annan tulla heille ja Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, vaikka he eivät ole kuulleet.

31. Ja minä tahdon rangaista häntä ja hänen siementänsä, ja hänen palvelioitansa heidän pahain tekoinsa tähden: ja minä annan tulla heidän päällensä, ja Jerusalemin asuvaisten päälle, ja Juudan miesten päälle, kaiken onnettomuuden, jonka minä heille olen puhunut; ja ei he kuitenkaan tahtoneet kuulla.

31. Ja minä tahdon rangaista händä ja hänen siemendäns ja hänen palwelioitans heidän pahain tecoins tähden. Ja minä annan tulla heidän päällens ja Jerusalemin asuwaisten päälle ja nijden päälle Judas caiken onnettomuden cuin minä heille olen puhunut ja ei he cuitengan tahtonet cuulla.

31 And I will punish him and his seed and his servants for their iniquity. And I will bring upon them and upon the inhabitants of Jerusalem and upon the men of Judah, all the evil that I have pronounced against them, but they did not listen.

31. And I will punish him and his seed and his servants for their iniquity; and I will bring upon them, and upon the inhabitants of Jerusalem, and upon the men of Judah, all the evil that I have pronounced against them; but they hearkened not.

31. Og jeg vil hjemsøge ham og hans Sæd og hans Tjenere for deres Misgerning, og jeg vil bringe over dem og over Jerusalems Indbyggere og over Judas Mænd al den Ulykke, som jeg har udtalt over dem, uden at de vilde høre.

31. Och jag skall hemsöka honom, och hans säd, och hans tjenare, för deras missgerningars skull, och jag skall låta komma öfver dem, och öfver Jerusalems inbyggare, och öfver dem i Juda, alla den olycko, som jag till dem talat hafver, och de dock intet höra ville.

31. Ja ma tahhan nähha temma kätte, ja ta suggu kätte, ja ta sullaste kätte nende üllekohhut, ja tahhan tua nende peäle, ja Jerusalemma rahwa peäle, ja Juda meeste peäle, keik sedda önnetust, mis ma nende wasto räkinud, ja nemmad ei wötnud kuulda.

31. Aš nubausiu jį, jo palikuonis bei tarnus ir užleisiu visas nelaimes ant Jeruzalės gyventojų ir Judo žmonių, kurias paskelbiau prieš juos, bet jie neklausė’ ‘‘.

31. und ich will ihn und seinen Samen und seine Knechte heimsuchen um ihrer Missetat willen; und ich will über sie und über die Bürger zu Jerusalem und über die in Juda kommen lassen all das Unglück, davon ich ihnen geredet habe, und sie gehorchten doch nicht.

31. Et je punirai sur lui, et sur sa postérité, et sur ses serviteurs, leur iniquité; et je ferai venir sur eux, et sur les habitants de Jérusalem, et sur les hommes de Juda, tout le mal que j'ai prononcé contre eux sans qu'ils m'aient écouté.

31. Y visitaré sobre él, y sobre su simiente, y sobre sus siervos, su maldad; y traeré sobre ellos, y sobre los moradores de Jerusalem, y sobre los varones de Judá, todo el mal que les he dicho; y no oyeron.

31 En Ik zal over hem, en over zijn zaad, en over zijn knechten hunlieder ongerechtigheid bezoeken; en Ik zal over hen, en over de inwoners van Jeruzalem, en over de mannen van Juda, al het kwaad brengen, dat Ik tot hen gesproken heb; maar zij hebben niet gehoord.

31. Bo nawiedzę na nim, i na nasieniu jego, i na sługach jego nieprawość ich, i przywiodę na nich i na obywateli Jeruzalemskich, i na mężów Judzkich to wszystko złe, o któremem mawiał do nich; ale nie słuchali.

31. És megbüntetem őt, és az ő magvát, és az ő szolgáit az ő bűneikért, és rájok bocsátom és a Jeruzsálembeli polgárokra és Júdának férfiaira mind azt a veszedelmet, a melyről szólottam nékik, de nem hallgattak meg.

31 и посещу его и племя его и слуг его за неправду их, и наведу на них и на жителей Иерусалима и на мужей Иуды все зло, которое Я изрек на них, а они не слушали.

31. І скараю його й рід його й слуги його за їх неправедність, і пошлю на їх і на осадників Ерусалимських і на всїх мужів Юдейських усе лихо, що вирік на них, а вони того не слухали.

32. Sitten Jeremia otti toisen kirjakäärön ja antoi sen kirjuri Baarukille, Neerian pojalle; ja tämä kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki sen kirjan sanat, jonka Juudan kuningas Joojakim oli tulessa polttanut. Ja niihin lisättiin vielä paljon samankaltaisia sanoja.

32. Niin Jeremia otti toisen kirjan ja antoi Barukille Nerijan pojalle, kirjoittajalle. Ja hän kirjoitti siihen Jeremian suusta kaikki ne sanat, jotka entisessäkin kirjassa olivat, jonka Jojakim, Juudan kuningas, oli tulessa polttanut; ja siihen oli vielä paljon enempi senkaltaisia sanoja lisätty.

32. Nijn Jeremia otti toisen kirjan ja andoi Baruchille Nerian pojalle kirjoittajalle. Ja hän kirjoitti sijhen Jeremian suusta caicki ne sanat jotca endisesäkin kirjas olit jonga Jojakim Judan Cuningas oli tules polttanut. Ja nijhin endisihin oli wielä paljo enämbi sanoja lisätty.

32 Then Jeremiah took another roll and gave it to Baruch the scribe, the son of Neriah, who wrote in it from the mouth of Jeremiah all the words of the book which Jehoiakim king of Judah had burned in the fire and there were added besides to them many like words.

32. Then took Jeremiah another roll, and gave it to Baruch the scribe, the son of Neriah; who wrote therein from the mouth of Jeremiah all the words of the book which Jehoiakim king of Judah had burned in the fire: and there were added besides unto them many like words.

32. Da tog Jeremias en anden Rulle og gav Skriveren Baruk, Nerias Søn, den, og han skrev i den efter Jeremias's Mund alle Ordene fra den Bog, som Jojakim, Kongen i Juda, havde opbrændt i Ilden; og der blev desuden endnu tillagte mange lignende Ord.

32. Så tog Jeremia en annan bok, och fick henne Baruch, Neria sone, skrifvarenom: och han skref deruti, af Jeremia mun, all de ord som i bokene stodo, som Jojakim, Juda Konung, hade i eld uppbränna låtit; och till de samma vordo ännu mycket flere ord tillagd, än de förra voro.

32. Ja Jeremia wöttis ühhe teise kokkokeratud ramato, ja andis sedda kirjotaja Paruki Neria poia kätte, ja temma kirjotas senna sisse Jeremia suust keik selle ramato sannad, mis Jojakim Juda kunningas olli tulles ärrapölletanud; ja senna jure pandi weel paljo ennam nisuggusid sanno.

32. Jeremijas ėmė kitą ritinį, padavė jį raštininkui Baruchui, Nerijos sūnui, o tas iš Jeremijo lūpų užrašė į ritinį visus žodžius, kuriuos Jehojakimas, Judo karalius, sudegino, ir pridėjo dar daugiau panašių žodžių.

32. Da nahm Jeremia ein anderes Buch und gab's Baruch, dem Sohn Nerias, dem Schreiber. Der schrieb darein aus dem Munde Jeremia's alle die Reden, so in dem Buch standen, das Jojakim, der König Juda's, hatte mit Feuer verbrennen lassen; und zu denselben wurden dergleichen Reden noch viele hinzugetan.

32. Jérémie prit donc un autre rouleau et le donna à Baruc, le secrétaire, fils de Nérija, qui y écrivit, sous la dictée de Jérémie, toutes les paroles du livre que Jéhojakim, roi de Juda, avait brûlé au feu; et plusieurs paroles semblables y furent encore ajoutées.

32. Y Jeremías tomó otro envoltorio, y diólo a Baruc, hijo de Nerías, escribano, y escribió en él de la boca de Jeremías todas las palabras del libro que quemó en el fuego Joacim, rey de Judá; y aun fueron añadidas sobre ellas muchas otras palabras semejantes.

32 Jeremia dan nam een andere rol, en gaf ze aan den schrijver Baruch, den zoon van Nerija; die schreef daarop, uit den mond van Jeremia, al de woorden des boeks, dat Jojakim, de koning van Juda, met vuur verbrand had; en tot dezelve werden nog veel dergelijke woorden toegedaan.

32. Tedy Jeremijasz wziął księgi inne, i dał je Baruchowi, synowi Neryjaszowemu, pisarzowi, który na nich spisał z ust Jeremijaszowych wszystkie słowa onych ksiąg, które był spalił ogniem Joakim, król Judzki; a nadto przydano do onych słów wiele rzec zy tym podobnych.

32. Azért más könyvet vőn Jeremiás, és adá azt Báruknak, az írástudó Néria fiának, és beírá abba a Jeremiásnak szájából minden szavát annak a könyvnek, a melyet Jojákim, a Júda királya megégetett vala a tűzben. És több dolgot is írának bele, hasonlókat az elébbiekhez.

32 И взял Иеремия другой свиток и отдал его Варуху писцу, сыну Нирии, и он написал в нем из уст Иеремии все слова того свитка, который сожег Иоаким, царь Иудейский, на огне; и еще прибавлено к ним много подобных тем слов.

32. І взяв Еремія другого звитка та й передав його писареві Варухові Нирієнкові, а сей списав на йому всї слова тої книги, що її спалив Йоаким, царь Юдейський, так як проказував йому Еремія, - надто ж іще добавлено до того многі такі ж слова.