15 luku

Tuomio on peruuttamaton. Profeetta valittaa raskasta kutsumustaan; Herra rohkaisee häntä.

1. Ja Herra sanoi minulle: Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt!

1. Ja Herra sanoi minulle: Jos Moses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, niin ei sydämeni olisi sittenkään sen kansan puoleen; aja heitä pois minun edestäni, ja anna heidän mennä.

1. JA HERra sanoi minulle: jos Moses ja Samuel seisoisit minun edesäni nijn ei minun sydämen ole sijttengän sen Canssan tygö aja heitä pois minun edestäni ja anna heidän mennä.

1 Then Jehovah said to me, Though Moses and Samuel stood before me, yet my mind would not be toward this people. Cast them out of my sight and let them go forth.

1. Then said the LORD unto me, Though Moses and Samuel stood before me, yet my mind could not be toward this people: cast them out of my sight, and let them go forth.

1. Og Herren sagde til mig: Omend Mose og Samuel stode for mit Ansigt, var min Sjæl dog ikke til dette Folk: Jag dem bort fra mit Ansigt, og lad dem gaa ud!

1. Och Herren sade till mig: Det än Mose och Samuel före mig stode, så hafver jag dock intet hjerta till detta folket, drif dem bort ifrå mig, och låt dem fara.

1. Ja Jehowa ütles mo wasto: Kui Moses ja Samuel peaksid seisma mo palle ees, siiski ei olle mo hing selle rahwa pool; sada neid mo palle eest ärra, et nemmad ärralähhäwad.

1. Tada Viešpats man tarė: ‘‘Net jei Mozė ir Samuelis stotų mano akivaizdoje, mano širdies nepalenktų, nepagailėčiau šitos tautos. Pašalink juos iš mano akių, kad pasitrauktų.

1. Und der HERR sprach zu mir: Und wenngleich Mose und Samuel vor mir stünden, so habe ich doch kein Herz zu diesem Volk; treibe sie weg von mir und laß sie hinfahren!

1. Et l'Éternel me dit: Quand Moïse et Samuel se tiendraient devant moi, mon âme n'en serait point inclinée vers ce peuple. Chasse-le de devant ma face, et qu'il s'en aille!

1. Y DÍJOME Jehová: Si Moisés y Samuel se pusiesen delante de mí, mi voluntad no será con este pueblo: échalos de delante de mí, y salgan.

1 Maar de HEERE zeide tot mij: Al stond Mozes en Samuel voor Mijn aangezicht, zo zou toch Mijn ziel tot dit volk niet wezen; drijf ze weg van Mijn aangezicht, en laat ze uitgaan.

1. Tedy rzekł Pan do mnie: Choćby stanął Mojżesz i Samuel przed obliczem mojem, nie miałbym serca do ludu tego; puść ich od oblicza mego, a niech precz idą.

1. És monda az Úr nékem: Ha Mózes [1†] és [2†] Sámuel állanának is előttem, nem hajolna lelkem e [3†] néphez; küldd ki az orczám elől, hadd menjenek!

1 И сказал мне Господь: хотя бы предстали пред лице Мое Моисей и Самуил, душа Моя не приклонится к народу сему; отгони их от лица Моего, пусть они отойдут.

1. І сказав менї Господь: хоч би Мойсей і Самуїл приступили перед мене, серце моє не повернесь до сього люду. Прожени їх з очей моїх, нехай ідуть геть.

2. Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!

2. Ja jos he sinulle sanovat: kuhunka meidän pitää menemän? niin sano heille: näin sanoo Herra: jotka (ovat aiotut) kuolemaan, ne (menkään) kuolemaan; jotka miekkaan, ne miekkaan; jotka nälkään, ne nälkään; ja jotka vankiuteen, ne vankiuteen.

2. Ja jos he sinulle sanowat: cunga meidän pitä menemän? Nijn sano heille: näitä sano HERra: jota cuolema cohta sitä hän cohdackon jota miecka cohta sitä se cohdackon jota nälkä cohta sitä hän cohdackon jota fangius cohta sitä se cohdackon:

2 And it will happen, when they say to you, Where will we go forth? Then you will tell them, Jehovah says thus: Such as are for death, to death and such as are for the sword, to the sword and such as are for the famine, to the famine and such as are for captivity, to captivity.

2. And it shall come to pass, if they say unto thee, Whither shall we go forth? then thou shalt tell them, Thus saith the LORD; Such as are for death, to death; and such as are for the sword, to the sword; and such as are for the famine, to the famine; and such as are for the captivity, to the captivity.

2. Og det skal ske, naar de sige til dig: Hvorhen skulle vi gaa ud da skal du sige til dem: Saa siger Herren: Den, som hører til Døden, til Død; og den, som hører til Sværdet, til Sværd; og den, som hører til Hungeren, til Hunger; og den, som hører til Fangenskabet, til Fangenskab.

2. Och om de säga, till dig: Hvart skole vi? så säg nu till dem: Detta säger Herren: Hvem döden drabbar, uppå honom drabbe han; hvem svärdet drabbar, uppå honom drabbe det; hvem hungren drabbar, uppå honom drabbe han; hvem fängelse drabbar, uppå honom drabbe det.

2. Ja se peab sündima, kui nemmad so wasto ütlewad: Kuhho peame meie minnema? siis pead sa nende wasto ütlema: Nenda ütleb Jehowa: Kes surma kätte saab, se sago surma kätte, ja kes moöga kätte saab, se sago moöga kätte, ja kes nälja kätte saab, se sago nälja kätte, ja kes wangi saab, sago wangi.

2. Jei jie klaus tavęs: ‘Kur mums eiti?’, atsakyk jiems: ‘Taip sako Viešpats: ‘Kas paskirtas mirčiai, teeina į mirtį, kas kardui­į žūtį, kas badui­į badą ir kas nelaisvei­į nelaisvę’.

2. Und wenn sie zu dir sagen: Wo sollen wir hin? so sprich zu ihnen: So spricht der HERR: Wen der Tod trifft, den treffe er; wen das Schwert trifft, den treffe es; wen der Hunger trifft, den treffe er; wen das Gefängnis trifft, den treffe es.

2. Et s'ils te disent: Où irons-nous? Tu leur répondras: Ainsi a dit l'Éternel: A la mort ceux qui sont pour la mort, à l'épée ceux qui sont pour l'épée, à la famine ceux qui sont pour la famine, à la captivité ceux qui sont pour la captivité.

2. Y será, que si te preguntaren: ¿A dónde saldremos? Responderles has: Así dijo Jehová: El que a muerte, a muerte; y el que a cuchillo, a cuchillo; y el que a hambre, a hambre; y el que a cautividad a cautividad.

2 En het zal geschieden, wanneer zij tot u zullen zeggen: Waarhenen zullen wij uitgaan? dat gij tot hen zult zeggen: Zo zegt de HEERE: Wie ten dood, ten dode; en wie tot het zwaard, ten zwaarde, en wie tot den honger, ten honger; en wie ter gevangenis, ter gevangenis!

2. A jeźliby rzekli: Dokądże pójdziemy? Tedy im rzeczesz: Tak mówi Pan: Kto oddany na śmierć, na śmierć pójdzie; a kto pod miecz, pod miecz; a kto na głód, na głód; a kto w niewolę, w niewolę.

2. Ha pedig ezt mondják néked: Hová menjünk? ezt mondjad nékik: Így szól az Úr: A ki [4†] halálra való, halálra; a ki fegyverre való, fegyverre; a ki éhségre való, éhségre, és a ki fogságra való, fogságra.

2 Если же скажут тебе: „куда нам идти?", то скажи им: так говорит Господь: кто обречен на смерть, иди на смерть; и кто под меч, – под меч; и кто на голод, – на голод; и ктов плен, – в плен.

2. А як тобі скажуть: Куди нам ійти? то відкажи їм: Так говорить Господь: Кому суджена смерть - на смерть; кому меч - під меч; кому голод - умірай з голоду, кому ж неволя - в неволю.

3. Ja minä asetan heille neljänkaltaiset käskijät, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään.

3. Sillä minä tahdon määrätä heille neljä kuritusta, sanoo Herra: miekan tappamaan, koirat repimään, taivaan linnut ja pedot syömään ja hukuttamaan.

3. Sillä minä tahdon curitta heitä neljällä curituxella sano HERra: Miecalla että he pitä tapettaman: coirilla jotca heitä pitä repimän taiwan linnuilla ja maan pedoilla että heidän pitä syötämän ja huckuman.

3 And I will appoint over them four kinds, says Jehovah: the sword to kill and the dogs to tear and the birds of the heavens and the beasts of the earth, to devour and to destroy.

3. And I will appoint over them four kinds, saith the LORD: the sword to slay, and the dogs to tear, and the fowls of the heaven, and the beasts of the earth, to devour and destroy.

3. Og jeg vil beskikke fire Slags over dem, siger Herren: Sværdet til at ihjelslaa og Hundene til at slæbe bort og Himmelens Fugle og Dyrene paa Jorden til at æde og til at Ødelægge.

3. Ty jag vill hemsöka dem med fyrahanda plågor, säger Herren; med svärd, att de skola slagne varda; med hundar, som dem bortsläpa skola; med himmelens foglar, och med djuren på jordene, att de skola uppätne varda, och förgås.

3. Ja ma tahhan nende peäle panna nelja suggu nuhtlust , ütleb Jehowa: moöka, neid tapma, ja koerad, neid weddama, ja linnud, mis taewa al, ja lojuksed Ma peäl, neid söma ja ärrarikkuma.

3. Aš juos naikinsiu keturiais būdais: kardas žudys, šunys draskys, padangių paukščiai ir laukiniai žvėrys ris ir naikins.

3. Denn ich will sie heimsuchen mit vielerlei Plagen, spricht der HERR: mit dem Schwert, daß sie erwürgt werden; mit Hunden, die sie schleifen sollen; mit den Vögeln des Himmels und mit Tieren auf Erden, daß sie gefressen und vertilgt werden sollen.

3. Et j'enverrai sur eux quatre sortes de fléaux, dit l'Éternel: l'épée pour tuer, et les chiens pour traîner, les oiseaux des cieux et les bêtes de la terre pour dévorer et pour détruire.

3. Y visitaré sobre ellos cuatro generos de males, dijo Jehová: Espada para matar, y perros para despedazar, y aves del cielo, y bestias de la tierra para tragar, y para disipar.

3 Want Ik zal bezoeking over hen doen met vier geslachten, spreekt de HEERE: met het zwaard, om te doden; en met de honden, om te slepen; en met het gevogelte des hemels, en met het gedierte der aarde, om op te eten en te verderven.

3. Bo ich tą czworaką rzeczą nawiedzę, mówi Pan: Mieczem na zamordowanie, i psami na rozszarpanie, i ptastwem niebieskiem, i zwierzętami ziemskiemi na pożarcie i na wygubienie.

3. Mert négyfélével támadok reájok, ezt mondja az Úr: Fegyverrel, [5†] hogy gyilkoljon, kutyákkal, hogy tépjenek, az ég madaraival és a mezei vadakkal, hogy egyenek és pusztítsanak.

3 И пошлю на них четыре рода казней , говорит Господь: меч,чтобы убивать, и псов, чтобы терзать, и птиц небесных и зверей полевых, чтобы пожирать и истреблять;

3. І пошлю на них чотирі роди кар, говорить Господь: меч щоб убивав; пси, щоб розторгували, й птаство піднебесне та зьвіррє земне, щоб жерло й вигублювало;

4. Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

4. Ja minä tahdon ajaa heitä sinne ja tänne jokaiseen valtakuntaan maan päällä, Manassen, Hiskian Juudan kuninkaan pojan tähden, niiden tähden, mitkä hän teki Jerusalemissa.

4. Ja minä tahdon aja heitä sinne ja tänne jocaidzen waldacundaan maan päälle Manassen Jeheschian Judan Cuningan pojan tähden cuin hän teki Jerusalemis.

4 And I will cause them to be tossed to and fro among all the kingdoms of the earth, because of Manasseh, the son of Hezekiah, king of Judah, for what he did in Jerusalem.

4. And I will cause them to be removed into all kingdoms of the earth, because of Manasseh the son of Hezekiah king of Judah, for that which he did in Jerusalem.

4. Og jeg vil gøre dem til en Gru for alle Riger paa Jorden, for Manasse, Ezekias's Søns, Judas Konges Skyld, for det, han gjorde i Jerusalem.

4. Och jag skall låta drifva dem hit och dit, i all rike på jordene, för Manasse skull, Jehiskia sons, Juda Konungs, för det han i Jerusalem bedrifvit hafver.

4. Ja ma tahhan neid anda wintsutada möda keik ma-ilma kunningrikid, Manasse Hiskia poia Juda kunninga pärrast, se pärrast, mis ta Jerusalemmas teinud.

4. Už tai, ką Judo karalius Manasas, Ezekijo sūnus, padarė Jeruzalėje, Aš atiduosiu juos vargui į visas žemės karalystes.

4. Und ich will sie in allen Königreichen auf Erden hin und her treiben lassen um Manasses willen, des Sohnes Hiskias, des Königs in Juda, um deswillen, was er zu Jerusalem begangen hat.

4. Et je les livrerai pour être agités à tous les royaumes de la terre, à cause de Manassé, fils d'Ézéchias, roi de Juda, et de tout ce qu'il a fait dans Jérusalem.

4. Y entregarlos he para ser zarandados por todos los reinos de la tierra, a causa de Manasés, hijo de Ezequías, rey de Judá, por lo que hizo en Jerusalem.

4 En Ik zal hen overgeven tot een beroering aan alle koninkrijken der aarde, vanwege Manasse, zoon van Jehizkia, koning van Juda, om hetgeen hij te Jeruzalem gedaan heeft.

4. I podam ich na potłukanie się po wszystkich królestwach ziemi dla Manasesa, syna Ezechijasza, króla Judzkiego, za to, co uczynił w Jeruzalemie.

4. Bújdosókká teszem őket e földnek minden országában Manasséért, Ezékiásnak, [6†] Júda királyának fiáért, azok miatt, a miket ő Jeruzsálemben cselekedett.

4 и отдам их на озлобление всем царствам земли за Манассию, сына Езекии, царя Иудейского, за то, что он сделал в Иерусалиме.

4. І віддам їх на побій всїм царствам землї - за Манассію Езекієнка, царя Юдейського, за те, що він витворяв у Ерусалимі

5. Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?

5. Sillä kuka tahtoo sinua armahtaa, Jerusalem? kuka sinua surkuttelee? kuka pitää menemän ja saattaman rauhaa sinulle?

5. CUca silloin tahto sinua armahta Jerusalem? cuca sinua surcuttele? cuca silloin pitä menemän ja saattaman rauha sinulle?

5 For who will have pity upon you, O Jerusalem? Or who will sympathize with you? Or who will turn aside to ask of your welfare?

5. For who shall have pity upon thee, O Jerusalem? or who shall bemoan thee? or who shall go aside to ask how thou doest?

5. Thi hvo skulde skaane dig, Jerusalem? og hvo skulde have Medynk med dig? og hvo skulde vige af Vejen for at spørge, om det gaar dig vel?

5. Ho vill då förbarma sig öfver dig, Jerusalem? Ho vill då medlidande med dig hafva? Ho skall då gå bort och förvärfva dig frid?

5. Sest kes peaks sulle armo andma, Jerusalem? ja kel peaks ärras meel so pärrast ollema? ja kes peaks kül körwale minnema küssima, kas so kässi hästi käib?

5. ‘Kas gailėsis tavęs, Jeruzale, kas tave užjaus? Ir kas teirausis apie tavo gerovę?

5. Wer will denn sich dein erbarmen, Jerusalem? Wer wird denn Mitleiden mit dir haben? Wer wird denn hingehen und dir Frieden wünschen?

5. Car qui serait ému de compassion pour toi, Jérusalem! Ou qui viendrait te plaindre; ou qui se détournerait pour s'informer de ta prospérité?

5. Porque ¿quién habrá compasión de tí, o! Jerusalem? ¿o quién se entristecerá por tu causa? ¿o quién vendrá a preguntar por tu paz?

5 Want wie zou u verschonen, o Jeruzalem? of wie zou medelijden met u hebben, of wie zou aftreden, om u naar vrede te vragen?

5. Bo któżby się zmiłował nad tobą? Jeruzalemie! albo ktoby się użalił nad tobą? albo ktoby przyszedł, aby się pytał, jakoć się powodzi?

5. Mert ki könyörül meg rajtad Jeruzsálem, és ki vígasztal meg téged, és ki mozdul meg, hogy kérdezze: jól vagy-é?

5 Ибо кто пожалеет о тебе, Иерусалим? и кто окажет сострадание к тебе? и кто зайдет к тебе спросить о твоем благосостоянии?

5. Бо хто змилосердується до тебе, Ерусалиме? і хто жалкувати ме про тебе? або хто зайде до тебе, щоб спитати, чи добро тобі?

6. Sinä olet hyljännyt minut, sanoo Herra, olet kääntynyt pois; niinpä minä olen ojentanut käteni sinua vastaan, ja minä hävitän sinut. En jaksa enää armahtaa.

6. Sinä olet minun hyljännyt, sanoo Herra, ja olet minusta luopunut; sentähden olen minä ojentanut käteni sinua vastaan, hukuttaakseni sinua; minä suutun jo armahtamasta.

6. Sinä olet minun hyljännyt sano HERra: ja olet minusta luopunut sentähden olen minä ojendanut käteni sinua wastan hucuttaxeni sinua minä suutun jo armahtamast.

6 You have rejected me, says Jehovah. You have gone backward. Therefore I have stretched out my hand against you and destroyed you. I am weary with relenting.

6. Thou hast forsaken me, saith the LORD, thou art gone backward: therefore will I stretch out my hand against thee, and destroy thee; I am weary with repenting.

6. Du har forladt mig, siger Herren, du gik tilbage; og jeg udrakte min Haand imod dig og ødelagde dig; jeg er træt af at angre.

6. Du hafver öfvergifvit mig, säger Herren, och äst affällig vorden ifrå mig; derföre hafver jag uträckt mina hand emot dig, att jag skall förderfva dig; mig ledes vid att förbarma mig.

6. Sa olled mind mahhajätnud, ütleb Jehowa, ja olled taggasi läinud; ja ma tahhan omma kät sirrutada so wasto, ja sind ärrarikkuda, ma tüddinen ärra kahhetsedes.

6. Tu mane palikai,­sako Viešpats,­ir atsukai man nugarą. Todėl Aš ištiesiu prieš tave savo ranką ir tave sunaikinsiu, Aš pavargau gailėtis’.

6. Du hast mich verlassen, spricht der HERR, und bist von mir abgefallen; darum habe ich meine Hand ausgestreckt wider dich, daß ich dich verderben will; ich bin des Erbarmens müde.

6. Tu m'as abandonné, dit l'Éternel, tu es allée en arrière; mais j'étends ma main sur toi, et je te détruis. Je suis las d'avoir pitié.

6. Tú me dejaste, dice Jehová, tornástete atrás: por tanto yo extendí sobre tí mi mano, y te eché a perder; y estoy cansado de arrepentirme.

6 Gij hebt Mij verlaten, spreekt de HEERE; gij zijt achterwaarts gegaan; daarom zal Ik Mijn hand tegen u uitstrekken en u verderven; Ik ben des berouwens moede geworden.

6. Tyś mię opuściło, mówi Pan, poszłoś nazad. Przetoż wyciągnę rękę moję na cię, abym cię wytracił; ustałem od żalu.

6. Te elhagytál engem, azt mondja az Úr, másfelé [7†] jártál; azért kinyújtom kezemet ellened, és elvesztelek téged; belefáradtam a [8†] szánakozásba!

6 Ты оставил Меня, говорит Господь, отступил назад; поэтому Я простру на тебя руку Мою и погублю тебя: Я устал миловать.

6. Ти відопхнув мене, - говорить Господь, одступив назад од мене; тим я простягну проти тебе руку мою й погублю тебе: я перестав милувати.

7. Minä viskaan viskimellä heidät maan porteilla; minä teen lapsettomaksi, minä hukutan kansani, kun he eivät ole teiltänsä kääntyneet.

7. Minä tahdon viskata heitä viskimellä ulos maakunnan porteista; ja minun kansani, joka ei tahdo kääntyä menostansa, ne tahdon minä tehdä kaikki isättömiksi ja kadottaa.

7. Minä tahdon wiscata heitä wiskimellä pois maasta ja minun Canssani joca ei tahdo käätä idzens hänen menostans ne tahdon minä tehdä caicki Isättömäxi ja cadotta.

7 And I have winnowed them with a fan in the gates of the land. I have bereaved them of sons. I have destroyed my people. They did not return from their ways.

7. And I will fan them with a fan in the gates of the land; I will bereave them of children, I will destroy my people, since they return not from their ways.

7. Og jeg kastede dem med Kasteskovl i Landets Porte; jeg har gjort mit Folk barnløst, ødelagt det, dog have de ikke vendt om fra deres Veje.

7. Jag skall kasta dem med en kastoskofvel bort utu landet; och mitt folk, som sig icke ifrå sitt väsende omvända vilja, dem skall jag allasamman faderlösa göra och förderfva.

7. Ja ma wiskan neid wisk-labbidaga keikist Ma wärrawist läbbi: ma teen omma rahwast lapsist lahti, ja hukkan neist ärra neid, kes ei pöra omma tede peält.

7. Aš juos vėtysiu visoje šalyje. Aš atimsiu jų vaikus ir naikinsiu juos, kadangi jie neatsisako savo kelių.

7. Ich will sie mit der Wurfschaufel zum Lande hinausworfeln und will mein Volk, so von seinem Wesen sich nicht bekehren will, zu eitel Waisen machen und umbringen.

7. Je les vannerai avec un van jusqu'aux portes du pays. Je priverai d'enfants, je ferai périr mon peuple; ils ne se sont pas détournés de leurs voies.

7. Y los aventé con aventador hasta las puertas de la tierra: desahijé, desperdicié a mi pueblo, no se tornaron de sus caminos.

7 En Ik zal hen wannen met een wan, in de poorten des lands; Ik heb Mijn volk van kinderen beroofd en verdaan; zij zijn van hun wegen niet wedergekeerd.

7. Przetoż ich rozwieję wiejaczką po bramach tej ziemi, osierocę i wygubię ich; bo się od dróg swoich nie nawracali.

7. Elszórom őket [9†] szórólapáttal e földnek kapuiban; gyermektelenné teszem, elvesztem az én népemet; nem tértek vissza útaikról.

7 Я развеваю их веялом за ворота земли; лишаю их детей, гублю народ Мой; но они не возвращаются с путей своих.

7. Я розвію їх лопатою-віячкою за ворота землї; зроблю бездїтними, вигублю нарід мій: вони бо не вертаються з доріг своїх.

8. Heidän leskiänsä on oleva enemmän kuin meren hiekkaa; minä tuon heidän nuorukaistensa äitien kimppuun hävittäjän keskellä päivää, langetan äkkiä heidän päällensä tuskan ja kauhun.

8. Minulla pitää enempi leskiä oleman heidän seassansa, kuin santaa meressä; minä tahdon antaa tulla nuoren hävittäjän äitiä vastaan, julkisen hävittäjän, ja annan äkisti ja tapaturmaisesti langeta kaupungin päälle:

8. Minulla pitä enä leskejä oleman heidän seasans cuin sanda meres minä tahdon anda tulla nuoren häwittäjän äitiä wastan julkisen häwittäjän ja annan äkist ja tapaturmast langeta Caupungin päälle:

8 Their widows have increased to me above the sand of the seas. I have brought upon them, against the mother of the young men, a destroyer at noonday. I have caused anguish and terrors to fall upon her suddenly.

8. Their widows are increased to me above the sand of the seas: I have brought upon them against the mother of the young men a spoiler at noonday: I have caused him to fall upon it suddenly, and terrors upon the city.

8. Deres Enkerere mig flere end Havets Sand; jeg bragte dem ved højlys Dag en Ødelægger over den unge Krigers Moder; jeg lod pludselig Angest og Skræk falde over hende.

8. Mig skola ibland dem flera enkor varda, än sanden i hafvet är; jag skall låta komma öfver de unga mäns moder en uppenbara förderfvare; och dermed låta öfverfalla staden hasteliga och oförseendes;

8. Nende leskinaesi peab paljo ennam mulle ollema kui liiw merre äres, ma tahhan neile ühhe nore mehhe tua nende emma peäle, kes ärra raiskab louna aial; ma tahhan lasta temma peäle äkkitselt langeda liñna mürid ja suurt hirmo.

8. Jų našlių yra daugiau negu jūros smilčių. Aš atvedžiau jų jaunuoliams naikintoją, kuris staiga užpuolė, ir miestą apėmė siaubas.

8. Es sollen mir mehr Witwen unter ihnen werden, denn Sand am Meer ist. Ich will über die Mutter der jungen Mannschaft kommen lassen einen offenbaren Verderber und die Stadt damit plötzlich und unversehens überfallen lassen,

8. Je multiplierai ses veuves plus que le sable des mers; je ferai venir sur eux, sur la mère du jeune homme, celui qui détruit en plein midi; je ferai tomber subitement sur elle l'angoisse et la frayeur.

8. Sus viudas se me multiplicaron sobre la arena de la mar: traje contra ellos destruidor a mediodía sobre compañía de mancebos: hice caer sobre ella de repente ciudad y terrores.

8 Hun weduwen zijn Mij meerder geworden dan zand der zeeen; Ik heb hun over de moeder doen komen een jongeling, een verwoester op den middag; Ik heb hem haastelijk hen doen overvallen, de stad met verschrikkingen.

8. Więcej się namnoży wdów jego, niż piasku morskiego; przywiodę na nich, na matki, na młodzieóców burzyciela i w południe; sprawię, że przypadną nagle na to miasto; i będą przestraszeni.

8. Özvegyei számosabbak lesznek a tenger fövenyénél; pusztítót viszek reájok, az ifjúság anyjára délben; bocsátok reája nagy hirtelen észvesztést és rettentéseket.

8 Вдов их у Меня более, нежели песку в море; наведу на них, на матьюношей, опустошителя в полдень; нападет на них внезапно страх и ужас.

8. Удовиць їх буде в мене більш, нїж піску в морі; приведу на них, на матїр молодїжі, пустошників опівднї; нападе на них несподївано страх і переляк.

9. Seitsemän pojan synnyttäjä menehtyy ja huokaisee henkensä pois; hänen aurinkonsa laski, kun vielä oli päivä, hän joutui häpeään, sai hävetä. Ja mitä heistä jää, sen minä annan miekalle alttiiksi heidän vihollistensa edessä, sanoo Herra.

9. Niin että se, jolla seitsemän lasta on, pitää yksinäiseksi tuleman, ja sydämestänsä huokaaman; sillä hänen aurinkonsa pitää varhain päivällä laskeman, että hänen pitää häpiään tuleman ja häpeemän; ja ne kuin jäävät, tahdon minä antaa miekan alle heidän vihollisillensa, sanoo Herra."

9. Nijn että se jolla seidzemen lasta on pitä wiheljäisexi tuleman ja sydämestäns huocaman: sillä heidän Auringons pitä warahin päiwällä laskeman että heidän kehumisens ja ilons saa lopun ja ne cuin jääwät tahdon minä anda miecan ala heidän wihollisillens sano HERra.

9 She who has borne seven, languishes. She has given up the spirit. Her sun has gone down while it was yet day. She has been put to shame and confounded. And the residue of them I will deliver to the sword before their enemies, says Jehovah.

9. She that hath borne seven languisheth: she hath given up the ghost; her sun is gone down while it was yet day: she hath been ashamed and confounded: and the residue of them will I deliver to the sword before their enemies, saith the LORD.

9. Moderen til syv Sønner vansmægter, hun udaander sin Sjæl; hendes Sol er nedgangen, medens det endnu var Dag, hun blev beskæmmet og skammede sig; og det overblevne af dem vil jeg give hen for deres Fjenders Ansigt til Sværdet, siger Herren.

9. Så att den som sju barn hafver, hon skall elända varda, och af hjertat sucka; ty deras sol skall bittida på dagenom nedergå, att deras berömmelse och glädje skall en ända hafva, och de som qvare blifva, skall jag gifva uti svärd för deras fiendar, säger Herren.

9. Se, kes seitse ilmale tonud, on rammaks läinud, ta on omma hinge heitnud, temma päike loja läinud, kui pääw alles olli, ta on häbbenend ja häbbi sisse sanud; ja mis meile on üllejänud, sedda tahhan ma moöga kätte anda waenlaste ette, ütleb Jehowa.

9. Septynių sūnų motina nusilpo, ji atidavė dvasią; jai nusileido saulė dienos metu, ji buvo apvilta ir pažeminta. O likusius atiduosiu priešų kardui,­sako Viešpats’‘.

9. daß die, die sieben Kinder hat, soll elend sein und von Herzen seufzen. Denn ihre Sonne soll bei hohem Tage untergehen, daß ihr Ruhm und ihre Freude ein Ende haben soll. Und die übrigen will ich ins Schwert geben vor ihren Feinden, spricht der HERR.

9. Celle qui avait enfanté sept fils languit; elle rend l'esprit; son soleil se couche quand il est encore jour; elle est honteuse et confuse. Ceux qui lui restent, je les livrerai à l'épée devant leurs ennemis, dit l'Éternel.

9. Enflaquecióse la que parió siete, su alma se hinchió de dolor: púsosele su sol siendo aun de día: avergonzóse, e hinchióse de confusión; y lo que de ella quedare, entregaré a espada delante de sus enemigos, dijo Jehová.

9 Zij, die zeven baarde, is zwak geworden; zij heeft haar ziel uitgeblazen, haar zon is ondergegaan, als het nog dag was; zij is beschaamd en schaamrood geworden; en hunlieder overblijfsel zal Ik aan het zwaard overgeven, voor het aangezicht hunner vijanden, spreekt de HEERE.

9. Zemdleje i ta, która rodziła po siedmiorgu, wypuści duszę swoję, zajdzie jej słoóce jeszcze za dnia, zapłonie i wstydzić się będzie; a ostatek ich dam pod miecz przed obliczem nieprzyjaciół ich, mówi Pan.

9. Elsenyved, a ki hét fiút szűl; kileheli lelkét; lehanyatlik az ő napja, mikor még nappal volna; megszégyenül és pironkodik; a maradékaikat pedig fegyverre vetem az ő ellenségeik előtt, azt mondja az Úr!

9 Лежит в изнеможении родившая семерых, испускает дыхание свое; еще днем закатилось солнце ее, она постыжена и посрамлена. И остаток их предам мечу пред глазами врагов их, говорит Господь.

9. Лежить знеможена тая, що сїмох породила, видихує душу свою; сонце її зайшло, як іще був день: осоромлено її й окрито стидом. Я ж і останок із них оддам під меч в очах ворогів, говорить Господь.

10. Voi minua, äitini, kun minut synnytit riidan ja toran mieheksi koko maalle! En ole lainaksi antanut enkä lainaksi ottanut; kuitenkin kiroavat minua kaikki.

10. Voi minua, äitini, ettäs minun synnytit riiteliäksi ja vastustajaksi koko maalle! En minä ole korkoa ottanut, eikä he ole minua kasvulle antaneet, kuitenkin kaikki minulle kiroilevat.

10. WOi minun äitin ettäs minun synnytit rijteliäxi ja coco maalle eripuraisexi en minä ole corco ottanut engä caswolle andanut cuitengin caicki minua kiroilewat.

10 Woe is me, my mother, that you have bore me, a man of strife and a man of contention to the whole earth! I have not lent, nor have men lent to me, yet every one of them curses me.

10. Woe is me, my mother, that thou hast borne me a man of strife and a man of contention to the whole earth! I have neither lent on usury, nor men have lent to me on usury; yet every one of them doth curse me.

10. Ve mig, min Moder! at du fødte mig, en Mand, imod hvem alt Landet kiver og trætter; jeg har ikke laant til nogen, og ingen har laant til mig, dog forbander enhver: mig.

10. Ack! min moder, att du mig födt hafver, öfver hvilken hvar man Jadut ropar i hela landena; hafver jag dock uppå ocker hvarken lånt eller tagit, likväl bannar mig hvar man.

10. Hädda mulle, mo emma! et sa mind ilmale tonud, ma ollen üks mees, kellega keik se Ma riidleb ja tapleb: ma polle middage kasso peäle annud, ja nemmad ep olle mulle kasso peäle annud; iggaüks sajatab mind ärra.

10. Motina, vargas man! Kam tu mane pagimdei vaidams ir kivirčams visame krašte? Nei aš skolinau, nei skolinausi, tačiau jie visi keikia mane.

10. Ach, meine Mutter, daß du mich geboren hast, wider den jedermann hadert und zankt im ganzen Lande! Habe ich doch weder auf Wucher geliehen noch genommen; doch flucht mir jedermann.

10. Malheur à moi, ô ma mère! de ce que tu m'as fait naître homme de contestation et homme de dispute pour tout ce pays! Je n'ai rien prêté, et je n'ai rien emprunté, et cependant chacun me maudit!

10. ¡Ay de mí, madre mía! porque me engendraste hombre de cuestión, y hombre de discordia a toda la tierra: nunca les dí a logro, ni lo tomé de ellos: todos me maldicen.

10 Wee mij, mijn moeder, dat gij mij gebaard hebt, een man van twist, en een man van krakeel den gansen lande! Ik heb hun niet op woeker gegeven, ook hebben zij mij niet op woeker gegeven, nog vloekt mij een ieder van hen.

10. Biada mnie, matko moja! żeś mię urodziła męża swaru, i męża sporu po wszystkiej ziemi; nie dawałem im na lichwę, ani mnie oni na lichwę dawali, a wżdy mi każdy złorzeczy.

10. Jaj nékem, anyám, mert versengés férfiává és az egész föld ellen perlekedő férfiúvá szültél engemet! Nem adtam kölcsönt és nékem sem adtak kölcsönt: mégis mindnyájan szidalmaznak engem!

10 „Горе мне, мать моя, что ты родила меня человеком, который спорит и ссорится со всеюземлею! никому не давал я в рост, и мне никто не давал в рост, а все проклинают меня".

10. Ой горе менї, нене моя, що ти мене вродила, чоловіка, на котрого сварять, й ворогують у цїлій землї! Нїкому я не позичав на лихву й нїхто не визичав менї на лихву, а всї проклинають мене!

11. Herra sanoi: Totisesti, minä kirvoitan sinut, niin että sinun käy hyvin; totisesti, minä saatan viholliset pyytämään sinua avuksensa onnettomuuden ja ahdistuksen aikana.

11. Herra sanoi: sinun jääneilles pitää vielä hyvin käymän; minä tahdon joutua avukses hädän ja ahdistuksen aikana vihollista vastaan.

11. HERra sanoi: mahta kyllä minä tahdon muutamat teistä tallella pitä: sillä wielä nytkin hywin tapahtu ja minä tahdon joutua teidän auxen hädäsä ja ahdistuxes wihollisten seas.

11 Jehovah said, Truly I will strengthen you for good. Truly I will cause the enemy to make supplication to you in the time of evil and in the time of affliction.

11. The LORD said, Verily it shall be well with thy remnant; verily I will cause the enemy to entreat thee well in the time of evil and in the time of affliction.

11. Herren siger: Sandelig, jeg løser dig, dia til Fromme; sandelig, jeg bringer Fjenden til bønligt at komme dig i Møde paa Ulykkens Tid og paa Nødens Tid.

11. Herren sade: Nu väl, jag skall somliga af eder igen behålla; ty det skall åter väl gå, och jag skall komma eder till hjelp i nöd och ångest, ibland fienderna.

11. Jehowa ütles: Töeste, ma tahhan sind peästa so heaks; töeste, ma tahhan waenlast lasta sinno (Juda) peäle tulla önnetusse aial ja ahhastusse aial.

11. Viešpats sako: ‘‘Tikrai su tavimi bus viskas gerai. Aš padarysiu, kad priešai užstos tave nelaimės ir pavojaus metu.

11. Der HERR sprach: Wohlan, ich will euer etliche übrigbehalten, denen es soll wieder wohl gehen, und will euch zu Hilfe kommen in der Not und Angst unter den Feinden.

11. L'Éternel dit: Ne te réservé-je pas pour le bien? Ne ferai-je pas qu'au temps de la calamité, au temps de la détresse, l'ennemi te supplie?

11. Dijo Jehová: Si tus residuos no fueren en bien: si no hiciere al enemigo que te salga a recibir en el tiempo trabajoso, y en el tiempo de la angustia.

11 De HEERE zeide: Zo niet uw overblijfsel ten goede zal zijn! zo Ik niet, in de tijd des kwaads en in tijd der benauwdheid, bij den vijand voor u tussenkome!

11. I rzekł Pan: Izali tobie, który pozostaniesz, nie będzie dobrze? Izali się nie zastawię o cię nieprzyjacielowi czasu utrapienia i czasu ucisku?

11. Monda az Úr: Avagy nem jóra tartalak-é meg téged? Avagy nem azt teszem-é, hogy ellenséged [10†] a baj idején és nyomorúság idején kérni fog téged?

11 Господь сказал: конец твой будет хорош, и Я заставлю врага поступать с тобою хорошо во время бедствия и во время скорби.

11. Сказав же Господь: Конець твій буде добрий, я заставлю й ворога обійтись з тобою добре в лихій годинї і в час смутку.

12. Murtuuko rauta, pohjoisesta tuotu rauta, ja vaski? —

12. Eikö rauta taitane särkeä sitä rautaa ja vaskea, joka pohjoisesta tulee?

12. Luulettaco nijn ettei josacusa jocu rauta ole joca taita särke sen raudan eli wasken pohjaisest?

12 Can a man break iron, even iron from the north and brass?

12. Shall iron break the northern iron and the steel?

12. Mon Jern kan bryde Jern af Norden og Kobber?

12. Menar du, att icke någorstäds något jern är, som kan sönderslå det jern och koppar nordanefter?

12. Kas woib rauda katki murda, sedda rauda pohja poolt ja sedda waske?

12. Ar gali geležis sulaužyti geležį iš šiaurės ir varį?

12. Meinst du nicht, daß etwa ein Eisen sei, welches könnte das Eisen und Erz von Mitternacht zerschlagen?

12. Le fer brisera-t-il le fer du Nord et l'airain?

12. ¿Quebrará el hierro al hierro de la parte de aquilón, y al metal?

12 Zal ook enig ijzer het ijzer van het noorden of koper verbreken?

12. Izali żelazo proste pokruszy żelazo północne i stal?

12. Vajjon eltöri-é a vas az északi vasat és rezet?

12 Может ли железо сокрушить железо северное и медь?

12. Хиба твоє залїзо покрушить півночнє залїзо й мідь.

13. Sinun tavarasi ja aarteesi minä annan ryöstettäviksi, ilman hintaa kaikkien sinun syntiesi tähden, kaikkia rajojasi myöten.

13. Vaan minä tahdon (ennen) antaa sinun kalus ja tavaras raatelukseksi, ilman maksoa; ja se on kaikkein sinun synteis tähden kaikissa sinun rajoissas.

13. Waan ennen tahdon minä anda teidän calun ja tawaran raateluxexi nijn ettei teidän pidä sijtä mitän saaman ja se on caicki teidän syndeinne tähden jotca te caikis teidän majoisan tehnet oletta.

13 Your substance and your treasures I will give for a spoil without price. And that for all your sins, even in all your borders.

13. Thy substance and thy treasures will I give to the spoil without price, and that for all thy sins, even in all thy borders.

13. Jeg vil give dit Gods og dit Liggendefæ hen til Rov, ikke imod Betaling, og det for alle dine Synders Skyld og inden alle dine Landemærker.

13. Men jag skall tillförene gifva edart gods och ägodelar till sköfvels, så att I skolen få der intet före, och det för alla edra synders skull, som I uti alla edra gränsor bedrifvit hafven;

13. Sinno warra ja so warrandussed tahhan ma risutawaks anda, ei mitte hinna pärrast, ja sedda keikide pattude pärrast, ja keikide so raiade peäl.

13. Tavo turtą ir lobius leisiu grobti už tavo nuodėmes visame krašte.

13. Ich will aber zuvor euer Gut und eure Schätze zum Raub geben, daß ihr nichts dafür kriegen sollt, und das um aller eurer Sünden willen, die ihr in allen euren Grenzen begangen habt.

13. Tes richesses et tes trésors, je les livrerai, sans prix, au pillage, à cause de tous tes péchés, et dans toutes tes frontières.

13. Tus riquezas y tus tesoros daré a saco sin ningún precio, por todos tus pecados, y en todos tus términos:

13 Ik zal uw vermogen en uw schatten tot een roof geven, zonder prijs; en dat om al uw zonden, en in al uw landpalen.

13. Majętność twoję, o Judo! i skarby twoje dam w rozszarpanie darmo po wszystkich granicach twoich, a to dla wszystkich grzechów twoich;

13. Vagyonodat és kincseidet rablónak adom, nem pénzért, [11†] hanem a te mindenféle vétkedért, minden határodban.

13 Имущество твое и сокровища твои отдам на расхищение, без платы, за все грехи твои, вовсех пределах твоих;

13. Достаток твій і скарби твої подам на луп, без плати, за всї гріхи твої у всїх твоїх гряницях,

14. Ja minä panen sinut vihollistesi kanssa kulkemaan maata, jota et tunne. Sillä minun vihani tuli on syttynyt; se leimuaa teitä vastaan.

14. Ja minä tahdon antaa sinun vietää vihollistes kanssa siihen maahan, jota et sinä tunne; sillä tuli on minun vihassani syttynyt ja pitää teidän päällänne palaman.

14. Ja minä tahdon anda teitä teidän wihollisten käsijn sijhen maahan jota et te tunne: sillä tuli on minun wihasani tullut teidän päälen.

14 And I will make them to pass with your enemies into a land which you do not know. For a fire is kindled in my anger, which will burn upon you*.

14. And I will make thee to pass with thine enemies into a land which thou knowest not: for a fire is kindled in mine anger, which shall burn upon you.

14. Og jeg vil føre dine Fjender over i et Land, som du ikke kender; thi en IId er optændt i min Vrede, over eder skal de brænde.

14. Och skall låta eder komma bort till edra fiendar, uti ett land det I intet kännen; ty elden i mine vrede är öfver eder uppågången.

14. Ma tahhan sind so waenlastega lasta ärrawia siñna male, mis sa ei tea: sest tulli on sütud pöllema mo wihha sees, se peab teie peäl pöllema.

14. Aš pasiųsiu tave su priešais į svetimą kraštą. Mano rūstybės ugnis užsidegė, ji degins jus’‘.

14. Und ich will euch zu euren Feinden bringen in ein Land, das ihr nicht kennt; denn es ist das Feuer in meinem Zorn über euch angegangen.

14. Je te ferai passer, avec tes ennemis, dans un pays que tu ne connais pas; car le feu de ma colère s'est allumé; il brûlera contre vous.

14. Y hacerte he pasar a tus enemigos en tierra que no conoces; porque fuego es encendido en mi furor, y sobre vosotros arderá.

14 En Ik zal u overvoeren met uw vijanden, in een land, dat gij niet kent; want een vuur is aangestoken in Mijn toorn, het zal over u branden.

14. A sprawię to, że pójdziesz z nieprzyjaciółmi twymi do ziemi, którejś nie znał; albowiem ogieó rozniecony w zapalczywości mojej na was pałać będzie.

14. És elvitetlek ellenségeiddel olyan földre, a melyet nem ismersz, mert haragomnak tüze [12†] felgerjedt, lángra gyúlt ellenetek!

14 и отправлю с врагами твоими в землю, которой ты не знаешь; ибо огоньвозгорелся в гневе Моем, – будет пылать на вас.

14. І відправлю з ворогами твоїми в землю, що ти її не знаєш; бо огнем загорівся гнїв мій, - буде палати на вас.

15. Herra, sinä sen tiedät. Muista minua ja pidä minusta huoli ja kosta puolestani minun vainoojilleni; älä tempaa minua pois, sinä, joka olet pitkämielinen. Huomaa, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi.

15. Sinä, Herra, sen tiedät, muista minua ja pidä minusta suru, ja kosta minun vihollisilleni minun puolestani, älä viivytä vihaas, ota minua vastaan; sillä sinä tiedät, että minä sinun tähtes häväistään.

15. WOi sinä HERra sen tiedät muista meitä ja pidä meistä suru ja costa meidän puolestam meidän wihollisillem ota meitä wastan ja älä wijwytä sinun wihas heidän päällens sillä sinä tiedät että me sinun tähtes häwäistän:

15. Ah HERRA/ Sinepe sen tiedhet/ muista meiden pälen/ ia pidhe murhe meiste/ ia costa meiden polestan meiden Wiholisillen. Coria meite/ ia ele sinun Wihas heite wastan wiwyte/ Sille sine tiedhet/ Ette me sinun tedhes pilcatam. (Ah HERRA/ Sinäpä sen tiedät/ muista meidän päällen/ ja pidä murhe meistä/ ja kosta meidän puolestan meidän wihollisillen. Korjaa meitä/ ja älä sinun wihaasi heitä wastaan wiiwytä/ Sillä sinä tiedät/ että me sinun tähtesi pilkataamme.)

15 O Jehovah, you know. Remember me and visit me and avenge me of my persecutors. Take me not away in your longsuffering. Know that for your sake I have suffered reproach.

15. O LORD, thou knowest: remember me, and visit me, and revenge me of my persecutors; take me not away in thy longsuffering: know that for thy sake I have suffered rebuke.

15. Du ved det, Herre ! kom mig i Hu, og se til mig, og hævn mig paa mine Forfølgere; tag mig ikke bort i din Langmodighed; vid, at jeg bærer Forhaanelse for din Skyld.

15. Ack! Herre, du vetst det, kom oss ihåg, och låt dig om oss vårda, och hämnas oss uppå våra förföljare. Anamma oss, och fördröj icke dina vrede öfver dem; ty du vetst, att vi för dina skull försmädde varde.

15. Sinna tead, Jehowa! mötle mo peäle, ja tulle mind katsma, ja maksa minno pärrast nende kätte, kes mind takka kiusawad: ärra wotta mind mitte ärra omma pitka mele läbbi nende wasto ; et tunne, et ma sinno pärrast teotust kannan.

15. Viešpatie, atsimink mane ir aplankyk mane. Atkeršyk už mane mano persekiotojams. Nesunaikink manęs, būdamas maloningas. Tu žinai, kad aš dėl Tavęs kenčiu priekaištus!

15. Ach HERR, du weißt es; gedenke an mich und nimm dich meiner an und räche mich an meinen Verfolgern. Nimm mich auf und verzieh nicht deinem Zorn über sie; denn du weißt, daß ich um deinetwillen geschmäht werde.

15. Tu sais tout, ô Éternel! Souviens-toi de moi, visite-moi, venge-moi de mes persécuteurs! Ne m'enlève pas, en différant ta colère; reconnais que je souffre l'opprobre pour toi!

15. Tú, o! Jehová, lo sabes, acuérdate de mí, y vísitame, y véngame de mis enemigos: no me tomes a tu cargo en la paciencia de tu enojo: sepas que sufro vergüenza a causa de tí.

15 O HEERE! Gij weet het, gedenk mijner, en bezoek mij, en wreek mij van mijn vervolgers; neem mij niet weg in Uw lankmoedigheid over hen; weet, dat ik om Uwentwil versmaadheid drage.

15. Ty mię znasz, Panie! wspomnijże na mię, a nawiedź mię, i pomścij się za mię nad tymi, co docierają na mię; odwłaczając zapalczywości twojej przeciwko nim, nie porywaj mię; wiedz, że podejmuję dla ciebie pohaóbienie.

15. Te tudod, Uram! Emlékezzél meg rólam [13†] és tekints reám, és állj bosszút értem üldözőimen; a te haragodnak halogatásaival ne ejts el engem; tudd meg, hogy éretted szenvedek gyalázatot!

15 О, Господи! Ты знаешь все ; вспомни обо мне и посети меня, и отмсти за меня гонителям моим; не погуби меня по долготерпению Твоему; Ты знаешь, что ради Тебя несу я поругание.

15. Господи! ти все знаєш; спогадай мене, заступися за мене й відомсти за мене гонителям моїм; не погуби мене через довготерпеливість твою до них; ти ж знаєш, що се за тебе я наругу приймаю.

16. Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot.

16. Sinun sanas ovat saavutetut, ja minä olen ne käsittänyt, ja sinun sanas on minulle ilo ja sydämen lohdutus; ja minä olen nimitetty sinun nimes jälkeen, Herra Jumala Zebaot.

16. Sillä wälillä tuke meitä sinun sanas cosca me sen saamme ja sinun sanas on meille ilo ja sydämen lohdutus: ja me olemma nimitetyt sinun nimes jälken HERra Jumala Zebaoth.

16. Silleuelil pidhettele meille sinun Sanas/ coska me sen saama/ Ja se sama sinun Sanas ombi meiden sydhemen riemu ia lohutos. Sille me tosin olema sinun Nimes ielkin nimitetut/ HERRA Jumala Zebaoth. (Sillä wälillä pidättele meille sinun sanasi/ koska me sen saamme/ Ja se sama sinun sanasi ompi meidän sydämen riemu ja lohdutus. Sillä me tosin olemme sinun nimesi jälkeen nimitetyt/ HERRA Jumala Zebaoth.)

16 Your words were found and I ate them. And your words were to me a joy and the rejoicing of my heart. For I am called by your name, O Jehovah, God of hosts.

16. Thy words were found, and I did eat them; and thy word was unto me the joy and rejoicing of mine heart: for I am called by thy name, O LORD God of hosts.

16. Dine Ord bleve fundne, og jeg slugte dem, og dine Ord vare mig thi dit Navn er nævnet over mim Herre, Gud Zebaoth!

16. Emedan håller oss ditt ord uppe, då vi det få; och det samma ditt ord är vår hjertas fröjd och tröst; ty vi äre ju nämnde efter ditt Namn, Herre Gud Zebaoth.

16. Kui so sannad leiti, siis söin minna neid ja so sanna on mulle olnud lustiks ja mo süddame römuks; sest so nimmi on mo peäle nimmetud, JEHOWA wäggede JUMMAL!

16. Tavo žodžiais maitinuosi. Tavo žodis džiugina mane, jis yra mano širdies linksmybė; aš vadinuosi Tavo vardu, Viešpatie, kareivijų Dieve!

16. Dein Wort ward mir Speise, da ich's empfing; und dein Wort ist meines Herzens Freude und Trost; denn ich bin ja nach deinem Namen genannt; HERR, Gott Zebaoth.

16. Dès que j'ai trouvé tes paroles, je les ai dévorées; et tes paroles sont la joie et l'allégresse de mon cœur. Car ton nom est invoqué sur moi, Éternel, Dieu des armées!

16. Halláronse tus palabras, y yo las comí; y tu palabra me fué por gozo, y por alegría de mí corazón; porque tu nombre se llamó sobre mí, o! Jehová Dios de los ejércitos.

16 Als Uw woorden gevonden zijn, zo heb ik ze opgegeten, en Uw woord is mij geweest tot vreugde en tot blijdschap mijns harten; want ik ben naar Uw Naam genoemd, o HEERE, God der heirscharen!

16. Gdy się znalazły mowy twoje, zjadłem ich, a było mi słowo twoje weselem i radością serca mego, ponieważ się nazywam od imienia twego, Panie, Boże zastępów!

16. Ha szavaidat hallattad, én élveztem [14†] azokat; a te szavaid örömömre váltak nékem és szívemnek vígasságára; mert a te nevedről neveztetem oh Uram, Seregeknek Istene!

16 Обретены слова Твои, и я съел их; и было слово Твое мне в радость и в веселие сердца моего; ибо имя Твое наречено на мне, Господи, Боже Саваоф.

16. Знайшов я слова твої і неначе з'їв їх; і було слово твоє менї в радість і в веселощі серцю мойму; бо названо мене імям твоїм, Господи Саваот.

17. En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi.

17. En minä anna itsiäni pilkkaajain pariin, enkä iloitse (heidän kanssansa), vaan olen yksinänsä sinun kätes pelvon tähden: sillä sinä vihastut raskaasti minun päälleni.

17. En me anna idzem pilckaitten parijn engä iloidze heidän cansans waan olemme yxinäns sinun kätes pelgon tähden: sillä sinä wihastut rascast meidän päällem.

17. Eipe me ryhdhyte meiten nijnen Pilcuriten secan/ enge meiten riemuitze heiden cansans. Waan me pysyme ainostans sinun Kätes edes/ Sille sine wihastut sangen meiden cansan. (Eipä me ryhdytä meidän niiden pilkkareitten sekaan/ eikä meitän riemutse heidän kanssansa. Waan me pysymme ainoastansa sinun kätesi edessä/ Sillä sinä wihastut sangen meidän kanssan.)

17 I did not sit in the assembly of those who make merry, nor did I rejoice. I sat alone because of your hand, for you have filled me with indignation.

17. I sat not in the assembly of the mockers, nor rejoiced; I sat alone because of thy hand: for thou hast filled me with indignation.

17. Jeg sad ikke i hemmeligt Raad med Spottere og frydede mig; jeg sad alene, for din Haands Skyld; thi du har fyldt mig med Harm.

17. Vi gifve oss icke i sällskap till de begabbare, eller fröjdom oss med dem; utan blifve ensamme, för dine hands fruktans skull; tv du vredgas svårliga öfver oss.

17. Minna ei olle istunud mängiatte seltsis, et ma olleksin römo pärrast hüppanud; sinno käe pärrast ollen ma üksi istunud, sest sa olled mind täitnud melepahhandussega.

17. Aš niekada nesėdėjau pašaipūnų būryje ir nesidžiaugiau. Aš sėdėjau vienišas dėl Tavo rankos, nes Tu pripildei mane apmaudo.

17. Ich habe mich nicht zu den Spöttern gesellt noch mich mit ihnen gefreut, sondern bin allein geblieben vor deiner Hand; denn du hattest mich gefüllt mit deinem Grimm.

17. Je ne me suis point assis dans l'assemblée des moqueurs, pour m'y réjouir; mais, à cause de ta main, je me suis assis solitaire, car tu me remplissais d'indignation.

17. Nunca me asenté en compañía de burladores, ni me engreí a causa de tu profecía: solo me asenté, porque me henchiste de desabrimiento.

17 Ik heb in den raad der bespotters niet gezeten, noch ben van vreugde opgesprongen; vanwege Uw hand heb ik alleen gezeten, want Gij hebt mij met gramschap vervuld.

17. Nie siadam w radzie naśmiewców, ani się z nimi raduję; ale dla surowości ręki twojej samotny siadam; bo zapalczywością napełniłeś mię.

17. Nem ültem a nevetgélők gyülekezetében, és nem ujjongtam velök; a te hatalmad miatt egyedül ültem, mert bosszúsággal töltöttél el engem.

17 Не сидел я в собрании смеющихся и не веселился: под тяготеющею на мне рукою Твоею я сидел одиноко, ибо Ты исполнил меня негодования.

17. Не седїв я в громадї веселій, і не веселився; під важкою рукою твоєю седїв я самітен, бо сповнив єси мене досадою.

18. Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi, joka ei pysy.

18. Miksi minun ahdistukseni kestää niin kauvan, ja minun haavani ovat aivan pahat, niin ettei niitä kukaan parantaa taida? Sinä olet minulle niin kuin lähde, joka ei enään vuotaa tahdo.

18. Mixi meidän ahdistuxem wijpy nijn cauwan ja meidän haawam on aiwa pahat nijn ettei nijtä cucan parata taida sinä olet meille nijncuin lähde joca ei enä wuota tahdo.

18. Mixi sijs meiden Kiwun nincauuan wipy/ Ja meiden Haauan nin ylenpahat ouat/ ettei kengen nijte parata woi? Sine olet meille tecty/ ninquin Lehdhe/ ioca ei sillen cohua tadho. (Miksi siis meidän kiwun niinkauan wiipyy/ Ja meidän haawan niin ylen pahat owat/ ettei kenkään niita parantaa woi? Sinä olet meille tehty/ niinkuin lähde/ joka ei silleen kuohua tahdo.)

18 Why is my pain perpetual and my wound incurable, which refuses to be healed? Will you indeed be to me as a deceitful brook, as waters that fail?

18. Why is my pain perpetual, and my wound incurable, which refuseth to be healed? wilt thou be altogether unto me as a liar, and as waters that fail?

18. Hvorfor varer min Smerte evindelig? hvorfor er mit Saar ulægeligt og vil ikke lade sig hele? du er bleven mig som en svigefuld Bæk, som Vand, der ikke er bestandigt.

18. Hvi varar då vår vedermöda så länge, och vår sår äro så ganska ond, att dem ingen hela kan? Du äst oss vorden lika som en källa, den intet mer rinna vill.

18. Mikspärrast on mo wallo ni iggaw, ja mo wigga koggone hukkas? peält nähha olled sa mulle öiete kui see, kes pettab, kui wessi, mis ei jä seisma.

18. Kodėl mano skausmas nepraeina, žaizda nepagydoma? Nejaugi Tu būsi man kaip apgaulingas upelis, kaip nepatikimas vanduo?

18. Warum währt doch mein Leiden so lange, und meine Wunden sind so gar böse, daß sie niemand heilen kann? Du bist mir geworden wie ein Born, der nicht mehr quellen will.

18. Pourquoi ma douleur est-elle continuelle? Et pourquoi ma plaie est-elle incurable, et ne veut-elle pas guérir? Serais-tu pour moi comme une source qui trompe, comme des eaux qui ne durent pas?

18. ¿Por qué fué perpetuo mi dolor, y mi herida desahuciada, no admitió cura? Eres conmigo como mentiroso, aguas que no son fieles.

18 Waarom is mijn pijn steeds durende, en mijn plage smartelijk? Zij weigert geheeld te worden; zoudt Gij mij ganselijk zijn als een leugenachtige, als wateren, die niet bestendig zijn?

18. Przeczże ma być żal mój wieczny? a rana moja śmiertelna, która się uleczyć nie da? Przeczże mi tak masz być jako omylny, jako wody niepewne?

18. Miért lett szünetlenné az én fájdalmam, és halálossá, gyógyíthatatlanná az én sebem? Olyanná lettél nékem, mint a bizonytalan [15†] vizű, csalóka patak!

18 За что так упорна болезнь моя, и рана моя так неисцельна, что отвергает врачевание? Неужели Ты будешь для меня как бы обманчивым источником, неверною водою?

18. Чого така довга болесть моя, моя рана така тяжка, що не дається загоїти? Чи то ж будеш менї оманним джерелом, непевною водою?

19. Sentähden, näin sanoo Herra: Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä.

19. Sentähden sanoo Herra näin: jos sinä käännyt (minun tyköni), niin minä tahdon kääntää sinun, ja sinun pitää seisoman minun edessäni; ja jos sinä eroitat hyvän pahasta, niin sinun pitää oleman niinkuin minun suuni. Heidän pitää kääntymän sinun tykös, ja et sinä käänny heidän tykönsä.

19. Sentähden sano HERra näin: jos sinä pidät idzes minun tygöni nijn minä tahdon pitä minuni sinun tygös ja sinun pitä oleman minun saarnajan ja jos sinä opetat hywät eroittaman pahoista nijn sinun pitä minun opettajan oleman ja ennencuin sinä olet käändywä heidän tygöns pitä heidän käändymän sinun tygös.

19. Senteden nein sanopi HERRA/ Jos sine minussa kijnirippuisit/ nin mine tadhon sinussa kijnirippua/ ia sinun pite minun Sarnaiani oleman. Ja ios sine ne Hurskat opetat/ nijste pahoista Inhimisist heitens eroittaman/ nin sinun pite minun Opettaiani oleman. Ja ennenquin sinun pidheis heiden tygens käendemen/ nin heiden pidheis ennen sinun tyges heitens käendemen. (Sentähden näin sanoopi HERRA/ Jos sinä minussa kiinni riippuisit/ niin minä tahdon sinussa kiinni riippua/ ja sinun pitää minun saarnaajani olemaan. Ja jos sinä ne hurskaat opetat/ niistä pahoista ihmisistä heitänsä eroittaman/ niin sinun pitää minun opettajani oleman. Ja ennenkuin sinun pitäis heidän tykönsä kääntämän/ niin heidän pitäisi ennen sinun tykönsä heitäns kääntämän.)

19 Therefore Jehovah says thus: If you return, then I will bring you again that you may stand before me. And if you take forth the precious from the vile, you will be as my mouth. They will return to you, but you will not return to them.

19. Therefore thus saith the LORD, If thou return, then will I bring thee again, and thou shalt stand before me: and if thou take forth the precious from the vile, thou shalt be as my mouth: let them return unto thee; but return not thou unto them.

19. Derfor siger Herren saaledes: Dersom du omvender dig, vil jeg lade dig vende om, du skal staa for mit Ansigt; og dersom du tager det dyrebare ud fra det slette, skal du være som rnin Mund; de skulle vende om til dig, men du skal ikke vende om til dem.

19. Derföre säger Herren alltså: Om du håller dig intill mig, så vill jag hålla mig till dig, och du skall blifva min Predikare; och om du lärer de fromma skilja sig ifrå de onda, så, skall du vara min lärare, och förr än du skulle falla intill dem, skola de falla till dig.

19. Sepärrast ütleb Jehowa nenda: # Kui sa pörad, ja minna sind pöran, siis pead sa mo palle ees seisma; ja kui sa sedda kallist ärralahhutad sest alwast, siis pead sa minno su ollema: nemmad peawad pöörma sinno pole, agga sinna ei pea mitte pöörma nende pole.

19. Taip sako Viešpats: ‘‘Jei grįši, Aš vėl priimsiu tave, tu būsi mano tarnas. Tu atskirsi, kas brangu ir kas menka, būsi kaip mano lūpos. Jie kreipsis į tave, o ne tu į juos.

19. Darum spricht der HERR also: Wo du dich zu mir hältst, so will ich mich zu dir halten, und du sollst mein Prediger bleiben. Und wo du die Frommen lehrst sich sondern von den bösen Leuten, so sollst du mein Mund sein. Und ehe du solltest zu ihnen fallen, so müssen sie eher zu dir fallen.

19. C'est pourquoi ainsi a dit l'Éternel: Si tu reviens, je te ramènerai: tu te tiendras devant moi; et si tu sépares ce qui est précieux de ce qui est vil, tu seras ma bouche; ils se tourneront vers toi, et tu ne te tourneras pas vers eux.

19. Por tanto así dijo Jehová: Si te convirtieres, convertirte he, y delante de mí estarás; y si sacares lo precioso de lo vil, serás como mi boca. Conviértanse ellos a tí, y tú no te conviertas a ellos.

19 Daarom zegt de HEERE alzo: Zo gij zult wederkeren, zo zal Ik u doen wederkeren; gij zult voor Mijn aangezicht staan; en zo gij het kostelijke van het snode uittrekt, zult gij als Mijn mond zijn; laat hen tot u wederkeren, maar gij zult tot hen niet wederkeren.

19. Przetoż tak mówi Pan: Jeźli się nawrócisz, tedy cię nawrócę, abyś stał przed obliczem mojem; a jeźli odłączysz rzecz kosztowną od nikczemnej, będziesz jako usta moje; oni niech się obrócą do ciebie, ale się ty nie obracaj do nich.

19. Azért ezt mondja az Úr: Ha megtérsz, én is visszatérítelek téged, előttem állasz; és ha elválasztod a jót a hitványtól, olyanná leszel, mint az én szájam. Ők térjenek meg te hozzád, de te ne térj ő hozzájok!

19 На сие так сказал Господь: если ты обратишься, то Я восставлю тебя, и будешь предстоять пред лицем Моим; и если извлечешь драгоценное из ничтожного, то будешь как Мои уста. Они сами будут обращаться к тебе, а не ты будешь обращаться к ним.

19. На се так сказав Господь: Як ти навернешся, то я підніму тебе й будеш стояти перед лицем моїм; а як відлучиш дороге від пустого то будеш у мене устами моїми. Вони самі будуть обертатись до тебе, а не ти будеш обертатись до них.

20. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra.

20. Sillä minä teen sinut vahvaksi vaskiseksi muuriksi tätä kansaa vastaan, ja he sotivat sinua vastaan, vaan ei heidän pidä sinua voittaman; sillä minä olen sinun tykönäs auttamassa sinua ja vapahtamassa sinua, sanoo Herra;

20. Sillä minä olen tehnyt sinun wahwaxi waskisexi muurixi tätä Canssa wastan jos he sotiwat sinua wastan nijn ei heidän pidä sinua woittaman: sillä minä olen sinun tykönäs auttamas sinua ja wapahtamas sano HERra.

20. Sille mine olen sinun tehnyt tellen Canssallen/ wahwaxi cupari Murixi. Waicka he sinua wastan sotisit/ nin euet he quitengan sinua ylitzeuoita. Sille mine olen sinun tykenes/ ette mine autaisin sinua ia pelastaisin sinua/ sanopi HERRA. (Sillä minä olen tehnyt sinun tällen kansallen/ wahwaksi kuparimuuriksi. Waikka he sinua wastaan sotisit/ niin eiwät he kuitenkaan sinua ylitsewoita. Sillä minä olen sinun tykönäsi/ että minä auttaisin sinua ja pelastaisin sinua/ sanoopi HERRA.)

20 And I will make you to this people a fortified brazen wall. And they will fight against you, but they will not prevail against you. For I am with you to save you and to deliver you, says Jehovah.

20. And I will make thee unto this people a fenced brasen wall: and they shall fight against thee, but they shall not prevail against thee: for I am with thee to save thee and to deliver thee, saith the LORD.

20. Og jeg vil gøre dig til en fast Kobbermur imod dette Folk, og de skulle stride imod dig, men ikke faa Overhaand over dig; thi jeg er med dig, for at frelse dig: og for at redde dig, siger Herren.

20. Ty jag hafver gjort dig till en fast kopparmur emot detta folket; om de emot dig strida, så skola de dock intet förmå emot dig; ty jag är när dig, till att hjelpa dig och frälsa dig, säger Herren;

20. Ja ma tahhan sind panna selle rahwale tuggewaks wask-müriks ; ja kui nemmad so wasto söddiwad, siis ei pea nemmad mitte so peäle woimust sama: sest minna ollen sinnoga ¤, et ma sulle abbi sadan, ja sind ärrapeästan, ütleb Jehowa.

20. Aš padarysiu tave tvirta varine siena: nors jie kovos prieš tave, tačiau nenugalės­Aš būsiu su tavimi, tau padėsiu ir išgelbėsiu tave,­sako Viešpats,­

20. Denn ich habe dich wider dies Volk zur festen, ehernen Mauer gemacht; ob sie wider dich streiten, sollen sie dir doch nichts anhaben; denn ich bin bei dir, daß ich dir helfe und dich errette, spricht der HERR,

20. Et je ferai que tu sois pour ce peuple comme une muraille d'airain fortifiée, et s'ils te combattent, ils ne l'emporteront pas sur toi; car je suis avec toi pour te sauver et te délivrer, dit l'Éternel.

20. Y darte he a este pueblo por muro de bronce fuerte; y pelearán contra tí, y no te sobrepujarán; porque yo estoy contigo para guardarte y para defenderte, dijo Jehová.

20 Want Ik heb u tegen dit volk gesteld tot een koperen vasten muur; zij zullen wel tegen u strijden, maar u niet overmogen; want Ik ben met u, om u te behouden en om u uit te rukken, spreekt de HEERE.

20. Bom cię postawił przeciw ludowi temu jako mur miedziany i obronny; i będą walczyć przeciwko tobie, ale cię nie przemogą; bom Ja z tobą, abym cię wybawiał i wyrywał, mówi Pan.

20. És e nép ellen erős [16†] érczbástyává teszlek téged, és viaskodnak ellened, de nem győzhetnek meg téged, mert én veled vagyok, hogy megvédjelek és megszabadítsalak téged, azt mondja az Úr!

20 И сделаю тебя для этого народа крепкою медною стеною; они будут ратовать против тебя, но не одолеют тебя, ибо Я с тобою, чтобы спасать иизбавлять тебя, говорит Господь.

20. І зроблю тебе проти сих людей непоборимим мідяним муром; вони будуть напирати на тебе, та тебе не подужають; я бо з тобою, щоб тобі помагати й тебе рятувати, говорить Господь.

21. Minä pelastan sinut pahain käsistä ja päästän sinut väkivaltaisten kourista.

21. Ja tahdon sinun vapahtaa ilkiäin käsistä, ja pelastaa sinua julmain vallasta.

21. Ja tahdon sinun wapahta ylpiäin käsistä ja pelasta sinun julmain wallasta.

21. Ja tadhon mös sinua pelasta nijnen Coreiten käsiste/ ia nijnen Tyrannein käsiste sinua wapacta. (Ja tahdon myös sinua pelastaa niiden koreitten käsistä/ ja niiden tyrannein käsistä sinua wapahtaa.)

21 And I will deliver you out of the hand of the wicked and I will redeem you out of the hand of the terrible.

21. And I will deliver thee out of the hand of the wicked, and I will redeem thee out of the hand of the terrible.

21. Og jeg vil redde dig af de ondes Haand og udløse dig af Voldsmænds Haand.

21. Och skall frälsa dig utu de högmodigas hand, och förlossa dig utu de tyranners hand.

21. Ja ma tahhan sind kiskuda kurjade käest, ja sind peästa wägga waljude käest.

21. Aš išgelbėsiu tave iš priešo rankos ir išvaduosiu iš prispaudėjo rankos’‘.

21. und will dich erretten aus der Hand der Bösen und erlösen aus der Hand der Tyrannen.

21. Et je te délivrerai de la main des méchants, et te rachèterai de la main des violents.

21. Y librarte he de la mano de los malos, y redimirte he de la mano de los fuertes.

21 Ja, Ik zal u rukken uit de hand der bozen, en Ik zal u verlossen uit de handpalm der tirannen.

21. Wyrwę cię zaiste z rąk ludzi złych, i odkupię cię z rąk okrutników.

21. És megszabadítlak téged a gonoszok kezeiből, és kimentelek téged a hatalmaskodók [17†] markából.

21 И спасу тебя от руки злых и избавлю тебя от руки притеснителей.

21. І врятую тебе з руки лихих і вибавлю тебе з рук тїснителїв.