14 luku

Suuri kuivuus. Profeetan esirukous kansan puolesta.

1. Herran sana, joka tuli Jeremialle suuren kuivuuden tähden.

1. Tämä on se sana, jonka Herra sanoi Jeremialle, kalliista ajasta:

1. TÄmä on se sana jonga HERra sanoi Jeremialle callista ajasta.

1 The word of Jehovah that came to Jeremiah concerning the drought.

1. The word of the LORD that came to Jeremiah concerning the dearth.

1. Herrens Ord, som kom til Jeremias i Anledning af Tørke.

1. Detta är det ord, som Herren till Jeremia sade, om den dyra tiden:

1. Jehowa sanna, mis Jeremia kätte sanud se sure poua pärrast.

1. Viešpats kalbėjo Jeremijui apie sausrą:

1. Dies ist das Wort, das der HERR zu Jeremia sagte von der teuren Zeit:

1. La parole de l'Éternel, qui fut adressée à Jérémie, à l'occasion de la sécheresse:

1. PALABRA de Jehová, que fué a Jeremías sobre los negocios de las prohibiciones.

1 Het woord des HEEREN, dat tot Jeremia geschied is, over de zaken der grote droogte.

1. Słowo Paóskie, które się stało do Jeremijasza o suszy.

1. Az Úrnak szava, a mit Jeremiásnak szólott a szárazság felől:

1 Слово Господа, которое было к Иеремии по случаю бездождия.

1. Слово Господнє, що надійшло до Еремії під час великої засухи:

2. Juuda murehtii, sen portit raukeavat, kallistuvat murheasussa maahan; ja Jerusalemista nousee valitushuuto.

2. Juuda murehtii, ja hänen porttinsa ovat hyljätyt, maassa ollaan surullisesti, ja Jerusalemissa on valitus.

2. Juda murehti ja hänen porttins owat herwottomat maasa ollan surullisest ja Jerusalemis on walitus.

2 Judah mourns and the gates of it languish. They sit in black upon the ground and the cry of Jerusalem has gone up.

2. Judah mourneth, and the gates thereof languish; they are black unto the ground; and the cry of Jerusalem is gone up.

2. Juda sørger, og dens Porte vansmægte; sørgeklædte sidde de paa Jorden, og Jerusalems Klagemaal opstiger:

2. Juda ligger jämmerliga, hans portar stå i en ömkelig måtto; det står klageliga till i landena, och i Jerusalem är ett stort rop.

2. Juda-ma leinab, ja temma wärrawad on sandid, nemmad on mustaks sanud mani, ja Jerusalemma kissendaminne touseb.

2. ‘‘Judas liūdi, jo vartai svyruoja. Žmonės pajuodę guli ant žemės, ir Jeruzalės šauksmas kyla aukštyn.

2. Juda liegt jämmerlich, ihre Tore stehen elend; es steht kläglich auf dem Lande, und ist zu Jerusalem ein großes Geschrei.

2. Juda est dans le deuil; et dans ses portes on languit tristement couché à terre, et le cri de Jérusalem monte vers le ciel.

2. Enlutóse Judá, y sus puertas se despoblaron: oscureciéronse en tierra, y el clamor de Jerusalem subió.

2 Juda treurt en haar poorten zijn verzwakt; zij zijn in het zwart gekleed ter aarde toe, en Jeruzalems geschrei klimt op.

2. Ziemia Judzka płakać będzie, a bramy jej zemdleją, żałobę nosić będą na ziemi, a narzekanie Jeruzalemskie wstąpi w górę;

2. Gyászol Júda, és kapui roskadoznak; szomorkodnak a földön, és Jeruzsálem kiáltása felszáll.

2 Плачет Иуда, ворота его распались, почернели на земле, и вопль поднимается в Иерусалиме.

2. Плаче Юда, ворота його розпались, почорнїли на землї, а розпучливі клики роздаються в Ерусалимі.

3. Heidän ylimyksensä lähettävät alaisiansa vedelle. Nämä tulevat kaivoille, eivät löydä vettä, palajavat astiat tyhjinä, ovat pettyneet ja häpeissänsä ja peittävät päänsä.

3. Ylimmäiset lähettävät alamaisensa veden perään, mutta kuin he tulevat kaivolle, niin ei he löydä vettä, ja kantavat niin astiansa kotia tyhjänä jälleen; he käyvät surullisina ja häpeevät, ja peittävät päänsä,

3. Suuret lähettäwät pienet weden perän mutta cosca he tulewat caiwolle nijn ei he löydä wettä ja candawat nijn astians cotia tyhjänä jällens he käywät surullisna ja murheisans ja peittäwät pääns.

3 And their ranking men send their little ones to the waters. They come to the cisterns and find no water. They return with their vessels empty. They are put to shame and confounded and cover their heads,

3. And their nobles have sent their little ones to the waters: they came to the pits, and found no water; they returned with their vessels empty; they were ashamed and confounded, and covered their heads.

3. Og Stormændene iblandt dem sende Smaafolkene iblandt dem efter Vand; de komme til Brøndene, de, finde ikke Vand, de komme tilbage med deres Kar tomme; de staa beskæmmede og skamlne Sted sig og tilhylle deres Hoveder

3. De store sända de små efter vatten; men då de komma till brunnen, så finna de intet vatten, och bära sina käril tom hem igen; de gå sorgse och bedröfvade, och omsvepa sin hufvud;

3. Sest nende aulissed läkkitawad ommad allamad wee järrele, nemmad tullewad kaewandutte jure, ja ei leia wet, nende astjad tullewad tühjalt taggasi: nemmad häbbenewad ja punnastawad ärra häbbi pärrast, ja kattawad omma Pea kinni.

3. Didikai siunčia tarnus vandens; tie nueina prie šulinių, bet, neradę vandens, sugrįžta tuščiais indais. Jie sugėdinti ir nusiminę, apdengtomis galvomis.

3. Die Großen schicken die Kleinen nach Wasser; aber wenn sie zum Brunnen kommen, finden sie kein Wasser und bringen ihre Gefäße leer wieder; sie gehen traurig und betrübt und verhüllen ihre Häupter.

3. Et les grands d'entre eux envoient les petits chercher de l'eau; ils vont aux citernes, et ne trouvent point d'eau; ils reviennent leurs vases vides; ils sont honteux et confus, et couvrent leur tête.

3. Y los amos de ellos enviaron sus criados al agua: vinieron a las lagunas, no hallaron agua: volviéronse con sus vasos vacíos: avergonzáronse, confundiéronse, y cubrieron sus cabezas.

3 En hun voortreffelijken zenden hun kleinen naar water; zij komen tot de grachten, zij vinden geen water, zij komen met hun vaten ledig weder; zij zijn beschaamd, ja, worden schaamrood, en bedekken hun hoofd.

3. I zacniejsi z nich rozsyłać będą najpodlejszych swoich po wodę; a przyszedłszy do cystern, i nie znalazłszy wody, nawrócą się z naczyniem swojem próżnem, zapłonąwszy i zawstydziwszy się; przetoż nakryją głowę swoję.

3. Fejedelmeik is kiküldik gyermekeiket vízért: elmennek a kútakig, nem találnak [1†] vizet; visszatérnek üres edényekkel; szégyenkeznek és pironkodnak, és [2†] befedik fejöket.

3 Вельможи посылают слуг своих за водою; они приходят к колодезям и не находят воды; возвращаются с пустыми сосудами; пристыженные и смущенные, они покрывают свои головы.

3. Можні посилають слугів своїх по воду; вони приходять до криниць, та й не знаходять води; вертаються з порожньою посудиною, туманїють, застиджені й покривають собі голову (в розпуцї).

4. Peltomaan tähden, joka pakahtuu, kun ei ole satanut maassa, ovat peltomiehet pettyneinä ja peittävät päänsä.

4. Että maa pakahteli, ettei sada maan päälle, peltomiehet käyvät suruissansa ja peittävät päänsä,

4. Että maa pacahteli ettei sada maan päälle peldomiehet käywät suruisans ja peittäwät pääns.

4 because of the ground which is cracked. Because no rain has been in the land, the plowmen are put to shame; they cover their heads.

4. Because the ground is chapt, for there was no rain in the earth, the plowmen were ashamed, they covered their heads.

4. for Markens Skyld, som er forfærdet, fordi der ikke har været Regn paa Jorden; Agerdyrkerne ere beskæmmede, de tilhylle deres Hoveder.

4. Derföre, att jorden refnar, efter intet regnar på jordena; åkermännerna, gå sorgse, och omsvepa sin hufvud.

4. Se Ma pärrast, mis on ärraehmatud, et wihma ei olle Ma peäl, on pöllo-mehhed ärrahäbbenend, nemmad on omma Pea kinnikatnud.

4. Nėra lietaus, žemė išdžiūvo. Artojai stovi susigėdę, galvas apsidengę.

4. Darum daß die Erde lechzt, weil es nicht regnet auf die Erde, gehen die Ackerleute traurig und verhüllen ihre Häupter.

4. A cause du sol qui est consterné, parce qu'il n'y a point eu de pluie au pays, les laboureurs confus et honteux se couvrent la tête.

4. Porque la tierra se rompió, porque no llovió en la tierra: los labradores se avergonzaron, cubrieron sus cabezas.

4 Omdat het aardrijk gescheurd is, dewijl er geen regen op de aarde is; de akkerlieden zijn beschaamd, zij bedekken hun hoofd.

4. Dla ziemi upragnionej, przeto, że deszczu nie będzie na ziemi, i oracze wstydząc się nakryją głowy swoje.

4. A föld miatt, a mely retteg, mert nem esett eső a földön, szégyenkeznek a szántóvetők, és befedik fejöket.

4 Так как почва растрескалась от того, что не было дождя на землю, то и земледельцы в смущении и покрывают свои головы.

4. Потріскалась од спеки земля, бо не було дощу; хлїбороби сумують і покривають собі голови.

5. Peurakin kedolla poikii ja hylkää vasikkansa, kun ei ole mitään vihantaa.

5. Sillä naaraspeurat, jotka kedolla poikivat, hylkäävät vasikkansa, ettei ruoho kasva.

5. Sillä naaras peurat jotca kedolla poikiwat hyljäwät wasickans ettei ruoho caswa.

5 Yes, the female-deer also in the field calves and forsakes it because there is no grass.

5. Yea, the hind also calved in the field, and forsook it, because there was no grass.

5. Thi ogsaa Hinden paa Marken føder og maa forlade sine Kalve, fordi der ikke er Græs.

5. Ty ock hinderna, som på markena kalfva, öfvergifva sina kalfvar, efter intet gräs växer.

5. Sest ka emma-hirw wäljal se poegeb, ja jättab omma poia mahha, et ei olle rohto.

5. Net elnė palieka savo jauniklį, nes nėra žolės.

5. Denn auch die Hinden, die auf dem Felde werfen, verlassen ihre Jungen, weil kein Gras wächst.

5. Même la biche, dans la campagne, fait son faon et l'abandonne, parce qu'il n'y a point d'herbe.

5. Y aun las ciervas parían en los campos, y dejaban, porque no había yerba.

5 Want ook de hinden in het veld werpen jongen, en verlaten die, omdat er geen jong gras is.

5. Owszem i łani, co na polu porodziła, opuści; bo na polu trawy nie będzie.

5. Még a szarvas-üsző is megellik a mezőn, és ott hagyja fiát, mert nincsen fű.

5 Даже и лань рождает на поле и оставляет детей , потому что нет травы.

5. Ба й сугачка (ланя) роджає в полі, та й кидає своє маленьке, бо нема травицї.

6. Ja villiaasit seisovat kalliokukkuloilla, haukkovat ilmaa niinkuin aavikkosudet; niiden silmät ovat riutuneet, kun ei ruohoa ole.

6. Ja metsä-aasit seisovat mäillä ja haistelevat tuulta niinkuin lohikärmeet, ja heidän silmänsä nääntyvät, ettei heinä kasva.

6. Ja medzäasit seisowat mäjillä ja haistelewat tuulda nijncuin Drakit ja heidän silmäns näändywät ettei heinä caswa.

6 And the wild donkeys stand on the bare heights. They pant for air like jackals. Their eyes fail because there is no herbage.

6. And the wild asses did stand in the high places, they snuffed up the wind like dragons; their eyes did fail, because there was no grass.

6. Og Vildæsler staa paa de nøgne Høje de snappe efter Luft som Drager; deres Øjne forsmægte, fordi der ingen Urter er.

6. Vildåsnarna stå på bergen, och lukta efter vädret, lika som drakar, och försmäkta, efter ingen ört växer.

6. Ja mets-eeslid seiswad körge kohtade peäl, nemmad ahmiwad tuult, kui lendawad maud, ja nende silmad löppewad ärra, et ei olle rohto.

6. Laukiniai asilai, stovėdami ant nuplikusių aukštumų, uosto vėją kaip šakalai; jų akys aptemę, nes nėra žolės’‘.

6. Das Wild steht auf den Hügeln und schnappt nach der Luft wie die Drachen und verschmachtet, weil kein Kraut wächst.

6. Les ânes sauvages se tiennent sur les lieux élevés, humant le vent comme les chacals; leurs yeux sont éteints, parce qu'il n'y a point de verdure.

6. Y los asnos monteses se ponían en los altos, atraían el viento como los dragones: sus ojos se cegaron, porque no había yerba.

6 En de woudezels staan op de hoge plaatsen, zij scheppen den wind gelijk de draken; hun ogen versmachten, omdat er geen kruid is.

6. A osły dzikie, stając na wysokich miejscach, chwytać będą wiatr jako smoki; ustaną oczy ich, bo nie będzie trawy.

6. A vadszamarak pedig a sziklához állanak, levegő után kapkodnak, mint a tengeri szörnyek, szemeik eltikkadnak, mert nincs fű.

6 И дикие ослы стоят на возвышенных местах и глотают, подобно шакалам, воздух; глаза их потускли, потому что нет травы.

6. Дикі осли стоять по горах, вдихаючи, мов шакалі, вітерець; потухли очі в їх, бо нема трави.

7. Vaikka pahat tekomme todistavat meitä vastaan, tee työsi, Herra, nimesi tähden; sillä meidän luopumuksemme ovat monet, sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

7. Voi Herra, meidän pahat tekomme ovat sen kyllä ansainneet, mutta auta kuitenkin sinun nimes tähden; sillä meidän kovakorvaisuutemme on suuri, kuin me olemme sinua vastaan syntiä tehneet.

7. Woi HERra meidän pahat tecom owat sen kyllä ansainnet mutta auta cuitengin sinun nimes tähden:

7 Though our iniquities testify against us, work you for your name's sake, O Jehovah. For our backslidings are many. We have sinned against you.

7. O LORD, though our iniquities testify against us, do thou it for thy name's sake: for our backslidings are many; we have sinned against thee.

7. Vidne end vore Misgerninger imod os Herre ! da, gør det dog for dit Navns Skyld! til vore Afvigelser ere store, imod mig have vi syndet.

7. Ack! Herre, våra missgerningar hafva det ju förtjent; men hjelp dock för ditt Namns skull; ty vår ohörighet är stor, der vi emot dig med syndat hafve.

7. Kui meie suur üllekohhus meie wasto kostab, oh JEHOWA! siis te meiega omma nim̃e pärrast; sest meie ärrapöörmissi on paljo, misga meie sinno wasto patto teinud.

7. Viešpatie, nors mūsų nusikaltimai liudija prieš mus, gelbėk mus dėl savo vardo. Savo daugybe paklydimų Tau nusidėjome.

7. Ach HERR, unsre Missetaten haben's ja verdient; aber hilf doch um deines Namens willen! denn unser Ungehorsam ist groß; damit wir wider dich gesündigt haben.

7. Si nos iniquités témoignent contre nous, agis à cause de ton nom, ô Éternel! Car nos infidélités sont nombreuses; c'est contre toi que nous avons péché.

7. Si nuestras iniquidades testificaren contra nosotros, Jehová, haz por tu nombre; porque nuestras rebeliones se han multiplicado, a tí pecamos.

7 Hoewel onze ongerechtigheden tegen ons getuigen, o HEERE! doe het om Uws Naams wil; want onze afkeringen zijn menigvuldig, wij hebben tegen U gezondigd.

7. O Panie! ponieważ nieprawości nasze świadczą przeciwko nam, zmiłuj się dla imienia twego; boć wielkie są odwrócenia nasze, tobieśmy zgrzeszyli.

7. Ha bűneink ellenünk tanúskodnak: cselekedjél Uram a te [3†] nevedért, mert temérdek [4†] a mi törvényszegésünk; vétkeztünk ellened!

7 Хотя беззакония наши свидетельствуют против нас, но Ты, Господи, твори с нами ради имени Твоего; отступничество наше велико, согрешили мы пред Тобою.

7. Хоч наші лиходїйства сьвідкують проти нас, та ти, Господи, вчини з нами ласку задля імені твого, зрада бо наша велика, ми согрішили перед тобою.

8. Sinä Israelin toivo, sen vapahtaja ahdingon aikana, minkätähden sinä olet kuin muukalainen maassa, kuin matkamies, joka poikkeaa majaan vain yöpyäksensä?

8. Sinä olet Israelin turva ja auttaja hädässä; miksis olet niinkuin muukalainen maassa, ja niinkuin vieras, joka siihen ainoasti yötyy?

8. Sillä meidän cowacorwaisudem on suuri cuin me olemma ollet sinua wastan sinä Israelin turwa ja auttaja hähdäs mixis olet nijncuin muucalainen maasa ja nijncuin wieras joca sijhen ainoastans yöty.

8 O you hope of Israel, the Savior of it in the time of trouble, why should you be as a traveler in the land and as a wayfaring man who turns aside to abide for a night?

8. O the hope of Israel, the saviour thereof in time of trouble, why shouldest thou be as a stranger in the land, and as a wayfaring man that turneth aside to tarry for a night?

8. Og Israels Forhaabning dets Frelser i Nøds Tid! hvorfor vil du være som en fremmed i Landet og som en vejfarende, der tager ind for blot at overnatte?

8. Du äst Israels tröst, och hans nödhjelpare; hvi skickar du dig, lika som du vore främmande i landena, och såsom en gäst, den icke mer än ena natt derinne ligger?

8. Oh Israeli otus, temma ärrapeästja ahhastusse aial! mikspärrast tahhad sa olla kui woöras siin maal, ja kui üks tekäia, kes körwale lähhäb ömaia wötma?

8. Izraelio viltie, gelbėtojau nelaimės metu! Kodėl Tu esi kaip svetimšalis, kaip keleivis, kuris užsuka tik nakvoti?

8. Du bist der Trost Israels und sein Nothelfer; warum stellst du dich, als wärest du ein Gast im Lande und ein Fremder, der nur über Nacht darin bleibt?

8. Toi qui es l'attente d'Israël et son libérateur au temps de la détresse, pourquoi serais-tu dans le pays comme un étranger, et comme un voyageur qui se détourne pour passer la nuit!

8. Esperanza de Israel, Guardador suyo en el tiempo de la aflicción, ¿por qué has de ser como peregrino en la tierra, y como caminante, que se aparta para tener la noche?

8 O Israels Verwachting, Zijn Verlosser in tijd van benauwdheid! waarom zoudt Gij zijn als een vreemdeling in het land, en als een reiziger, die slechts inkeert om te vernachten?

8. O nadzejo Izraelowa, wybawicielu jego czasu utrapienia! czemuż masz być jako przychodzieó w tej ziemi, a jako podróżny wstępujący na nocleg?

8. Izráel reménysége, megszabadítója a [5†] nyomorúság idején! Miért vagy e földön úgy, mint valami jövevény és mint valami utas, a ki éjjeli szállásra tér be?

8 Надежда Израиля, Спаситель его во время скорби! Для чего Ты – как чужой в этой земле, как прохожий, который зашел переночевать?

8. Ой надїє Ізрайлева, ти, спасе його в нуждї! Чом ти - нїби чужинець у сїй землї, наче переходень, що зайшов, аби переночувати?

9. Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut sinun nimiisi; älä meitä jätä.

9. Miksis olet niinkuin mies, joka on pelkuri, ja niinkuin väkevä, joka ei auttaa taida? Sinä olet kuitenkin meidän seassamme, Herra, ja me nimitetään sinun nimelläs; älä meitä hylkää.

9. Mixis olet nijncuin Sangari joca on pelcuri ja nijncuin wäkewä joca ei autta taida sinä olet cuitengin meidän seasam HERra ja me nimitetän sinun nimelläs älä meitä hyljä.

9 Why should you be as a man frightened, as a mighty man who cannot save? Yet you, O Jehovah, are in the midst of us and we are called by your name. Do not leave us.

9. Why shouldest thou be as a man astonied, as a mighty man that cannot save? yet thou, O LORD, art in the midst of us, and we are called by thy name; leave us not.

9. Hvorfor vil du være som en Mand, der er slagen med Skræk, og som en Helt, der ikke kan frelse? Og du, Herre ! er dog midt iblandt os, og vi kalde, efter dit Navn, lad os ikke fare!

9. Hvi hafver du dig såsom en hjelte, som förtviflad är; och som en kämpe, den intet hjelpa kan? Du äst ju dock ibland oss, Herre, och vi nämnes efter ditt Namn; öfvergif oss icke.

9. Mikspärrast tahhad sa olla kui üks mees, kes ärrawässinud, kui üks wäggew mees, kes ei woi ärrapeästa? ja sinna issi olled kesk meie seas, Jehowa! ja so nimmi on meie peäle nimmetud , ärra jätta meid mitte mahha.

9. Kodėl Tu esi kaip bejėgis žmogus, kaip karžygys, kuris negali išgelbėti? Tačiau Tu, Viešpatie, esi tarp mūsų, mes vadinami Tavo vardu! Nepalik mūsų!

9. Warum stellst du dich wie ein Held, der verzagt ist, und wie ein Riese, der nicht helfen kann? Du bist ja doch unter uns, HERR, und wir heißen nach deinem Namen; verlaß uns nicht!

9. Pourquoi serais-tu comme un homme stupéfait, et comme un héros qui ne peut sauver? Mais tu es au milieu de nous, ô Éternel! et ton nom est invoqué sur nous: ne nous abandonne pas!

9. ¿Por qué has de ser como hombre atónito, y como valiente que no puede librar? Y tú estas entre nosotros, o! Jehová, y tu nombre es llamado sobre nosotros: no nos desampares.

9 Waarom zoudt Gij zijn als een versaagd man, als een held, die niet kan verlossen? Gij zijt toch in het midden van ons, o HEERE! en wij zijn naar Uw Naam genoemd, verlaat ons niet.

9. Czemuż się pokazujesz jako mąż strudzony, albo jako mocarz, który nie może wybawić? Wszakeś ty jest w pośrodku nas, Panie! a imię twoje wzywane jest nad nami; nie opuszczajże nas.

9. Miért vagy olyan, mint a megriasztott férfi; mint a vitéz, a ki nem tud segíteni? Hiszen te [6†] közöttünk vagy, Uram, és mi a te nevedről neveztetünk; ne hagyj el minket!

9 Для чего Ты – как человек изумленный, как сильный, не имеющий силы спасти? И однако же Ты, Господи, посреди нас, и Твое имя наречено наднами; не оставляй нас.

9. Чого се ти - мов перелякана людина, мов той воївник, що не здолїє помогти? Та ж ти проміж нами, Господи, й ми звемось імям твоїм; не покидай же нас?

10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: Noin he mielellänsä harhailevat, eivät pidätä jalkojansa. Ei Herra mielisty heihin; hän muistaa nyt heidän pahat tekonsa ja rankaisee heidän syntinsä.

10. Näin sanoo Herra tästä kansasta: he juoksevat mielellänsä sinne ja tänne, eikä pysy alallansa; sentähden ei he kelpaa Herralle, vaan hän muistaa kyllä heidän pahuutensa, ja tahtoo etsiä heidän syntejänsä.

10. NÄin sano HERra tästä Canssasta: he juoxewat mielelläns sinne ja tänne eikä pysy alallans sentähden ei he kelpa HERralle waan hän muista kyllä heidän pahudens ja tahto edziä heidän syndins.

10 Jehovah says thus to this people: Even so they have loved to wander. They have not restrained their feet. Therefore Jehovah does not accept them. Now he will remember their iniquity and visit their sins.

10. Thus saith the LORD unto this people, Thus have they loved to wander, they have not refrained their feet, therefore the LORD doth not accept them; he will now remember their iniquity, and visit their sins.

10. Saa siger Herren om dette Folk: Saaledes have de holdt af at vanke ustadigt om, de have ikke holdt deres Fødder tilbage; derfor har Herren ikke Behag i dem, nu vil han komme deres Misgerning i Hu og hjemsøge deres Synder.

10. Så säger Herren om detta folket: De löpa gerna hit och dit, och blifva icke gerna hemma; derföre hafver Herren ingen vilja till dem; utan han tänker nu uppå deras missgerningar, och vill hemsöka deras synder.

10. Nenda ütleb Jehowa selle rahwale: Nenda on nemmad armatsenud hulkumist, ennese jalgo ei kela nemmad mitte; sepärrast ei olle Jehowal neist mitte head meelt, nüüd tahhab ta mälletada nende üllekohhut, ja nende kätte nähha nende pattud.

10. Taip sako Viešpats šiai tautai: ‘‘Jie mėgsta klajoti, nesulaiko savo kojų. Todėl Viešpats nepriims jų, Jis atsimins jų kaltę ir aplankys juos už jų nuodėmes’‘.

10. So spricht der HERR von diesem Volk: Sie laufen gern hin und wieder und bleiben nicht gern daheim; darum will sie der HERR nicht, sondern er denkt nun an ihre Missetat und will ihre Sünden heimsuchen.

10. Ainsi a dit l'Éternel au sujet de ce peuple: C'est ainsi qu'ils aiment à aller çà et là. Ils ne retiennent point leurs pieds, et l'Éternel ne prend point plaisir en eux. Il se souvient maintenant de leur iniquité, et il punit leurs péchés.

10. Así dijo Jehová a este pueblo: Así amaron moverse, ni detuvieron sus piés: por tanto Jehová no los tiene en voluntad: ahora se acordará de la maldad de ellos, y visitará sus pecados.

10 Alzo zegt de HEERE van dit volk: Zij hebben zo liefgehad te zwerven, zij hebben hun voeten niet bedwongen; daarom heeft de HEERE geen welgevallen aan hen, nu zal Hij hunner ongerechtigheden gedenken, en hun zonden bezoeken.

10. Tak mówi Pan o tym ludu: Iż tak miłują tułanie, a nóg swych nie powściągają, przetoż się Panu nie podobają, i teraz wspomina nieprawości ich, a nawiedza grzechy ich.

10. Ezt mondja az Úr e népnek: Úgy szerettek ide-oda [7†] futkározni, lábaikat meg nem tartóztatták! Azért az Úr nem kedvelte őket. Most megemlékezik az [8†] ő bűnökről, és vétkeikért megfenyíti őket.

10 Так говорит Господь народу сему: за то, что они любят бродить, неудерживают ног своих, за то Господь не благоволит к ним, припоминает ныне беззакония их и наказывает грехи их.

10. Господь же так говорить сьому людові: За те, що вони люблять блукати, не впиняють ніг своїх, за те Господь не любить їх; за те він пригадує їм тепер провини їх і карає гріхи їх.

11. Ja Herra sanoi minulle: Älä rukoile tämän kansan puolesta, sen hyväksi.

11. Ja Herra sanoi minulle: ei sinun pidä rukoileman tämän kansan edestä heidän hyväksensä.

11. Ja HERra sanoi minulle: ei sinun pidä rucoileman tämän Canssan edest heidän hywäxens.

11 And Jehovah said to me, Pray not for this people for good.

11. Then said the LORD unto me, Pray not for this people for their good.

11. Og Herren sagde til mig: Du maa ikke gøre-Bøn-for dette Folk til det gode.

11. Och Herren sade till mig: Du skall intet bedja för detta folk om nåde.

11. Ja Jehowa ütles mo wasto: Ärra pallu selle rahwa eest nende heaks.

11. Viešpats man tarė: ‘‘Nesimelsk už šitą tautą, kad jai gerai sektųsi.

11. Und der HERR sprach zu mir: Du sollst nicht für dies Volk um Gnade bitten.

11. Puis l'Éternel me dit: N'intercède pas en faveur de ce peuple.

11. Y díjome Jehová. No ruegues por este pueblo para bien.

11 Wijders zeide de HEERE tot mij: Bid niet voor dit volk ten goede.

11. Potem rzekł Pan do mnie: Nie módl się za tym ludem.

11. És mondá nékem az Úr: Ne [9†] könyörögj e népért, az ő javára.

11 И сказал мне Господь: ты не молись о народе сем во благо ему.

11. І сказав до мене Господь: Шкода молитись тобі за сей люд, щоб йому добре було.

12. Vaikka he paastoavat, en minä kuule heidän huutoansa, ja vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, en minä heihin mielisty, vaan miekalla, nälällä ja rutolla minä heidät lopetan.

12. Sillä jos he paastoavat, en minä sittekään kuule heidän rukoustansa, ja jos he polttouhria ja ruokauhria uhraavat, niin ei ne minulle kelpaa; vaan minä lopetan heidät miekalla, nälällä ja rutolla.

12. Sillä jos he paastowat en minä sijttekän cuule heidän rucoustans ja jos he polttouhria ja ruocauhria uhraisit nijn ei nekän minulle kelpa: waan minä lopetan heidän miecalla näljällä ja rutolla.

12 When they fast, I will not hear their cry. And when they offer burnt offering and meal offering, I will not accept them. But I will consume them by the sword and by the famine and by the pestilence.

12. When they fast, I will not hear their cry; and when they offer burnt offering and an oblation, I will not accept them: but I will consume them by the sword, and by the famine, and by the pestilence.

12. Naar de, end faste, vil jeg dog ikke høre deres Skrig, og naar de end ofre Brændoffer og Madoffer, har jeg dog ikke Behag i dem; thi jeg vil gøre Ende paa; dem ved Sværd og ved Hunger og ved Pest.

12. Ty om de än fastade, så vill jag dock intet höra deras bön; och om de än hade bränneoffer och spisoffer fram, så behaga de mig dock intet; utan jag vill göra en ända uppå dem med svärd, hunger och pestilentie.

12. Kui nemmad paastuwad , ei kule ma nende kissendamist mitte, ja kui nemmad ohwerdawad pölletamisse- ja roa-ohwrid ¤, ei polle mul neist hea meel; sest moöga, ja nälja, ja katko läbbi tahhan minna neid ärralöppetada.

12. Nors jie pasninkaus, Aš neišklausysiu jų šauksmo; nors jie aukos deginamąsias ir duonos aukas, Aš nepriimsiu jų; Aš sunaikinsiu juos kardu, badu ir maru’‘.

12. Denn ob sie gleich fasten, so will ich doch ihr Flehen nicht hören; und ob sie Brandopfer und Speisopfer bringen, so gefallen sie mir doch nicht, sondern ich will sie mit Schwert, Hunger und Pestilenz aufreiben.

12. S'ils jeûnent, je n'écouterai point leur cri, et s'ils offrent des holocaustes et des oblations, je ne les agréerai point; car je vais les consumer par l'épée, par la famine et par la peste.

12. Cuando ayunaren, yo no oiré su clamor; y cuando ofrecieren holocausto y presente, no lo recibiré: ántes los consumiré con espada, y con hambre, y con pestilencia.

12 Ofschoon zij vasten, Ik zal naar hun geschrei niet horen, en ofschoon zij brandoffer en spijsoffer offeren, Ik zal aan hen geen welgevallen hebben; maar door het zwaard, en door den honger, en door de pestilentie zal Ik hen verteren.

12. Gdy pościć będą, Ja nie wysłucham wołania ich; a gdy ofiarować będą całopalenie, i ofiarę śniedną, Ja tego nie przyjmę; ale mieczem, i głodem, i morem wytracę ich.

12. Mikor bőjtölnek, én meg [10†] nem hallgatom kiáltozásukat, és ha égőáldozatot vagy ételáldozatot készítenek, nem lesznek kedvesek előttem; sőt fegyverrel, éhséggel és döghalállal irtom ki őket.

12 Если они будут поститься, Я не услышу вопля их; иесли вознесут всесожжение и дар, не приму их; но мечом и голодом, и моровою язвою истреблю их.

12. Як будуть вони постити, я не вважати му на їх мольби, та й як приносити муть усепалення й хлїбові жертви, я не прийму їх. Нї, мечем і голодом, і мором вигублю їх.

13. Niin minä sanoin: Voi, Herra, Herra! Katso, profeetat sanovat heille: 'Ei teidän tarvitse nähdä miekkaa eikä kärsiä nälkää, vaan minä annan teille vakaan rauhan tässä paikassa.'

13. Niin minä sanoin: oi Herra, Herra, katso, prophetat sanovat heille: ei teidän pidä miekkaa näkemän, eikä saaman kallista aikaa, mutta minä annan teille hyvän rauhan tässä paikassa.

13. Nijn minä sanoin: HERra HERra cadzo Prophetat sanowat heille: ei teidän pidä miecka näkemän eikä saaman callista aica mutta minä annan teille hywän rauhan täsä paicas.

13. MIne sanoin/ Ah HERRA Jumala/ Catzo/ Prophetat heillen sanouat/ ei teiden pide ycten Miecka näkemen/ eikä Nelke teiden tykenen oleman/ Waan mine tadhon teille anda hyuen Rauhan tesse paicas. (Minä sanoin/ Ah HERRA Jumala/ Katso/ prophetat heillen sanowat/ ei teidän pidä yhtään miekkaa näkemän/ eikä nälkä teidän tykönän oleman/ Waan minä tahdon teille antaa hywän rauhan tässä paikassa.)

13 Then I said, Ah, lord Jehovah! Behold, the prophets say to them, You* will not see the sword, nor will you* have famine, but I will give you* assured peace in this place.

13. Then said I, Ah, Lord GOD! behold, the prophets say unto them, Ye shall not see the sword, neither shall ye have famine; but I will give you assured peace in this place.

13. Og jeg sagde: Ak Herre, Herre ! se Profeterne sige, til dem: I skulle intet Sværd se og ingen. Hungersnød have hos eder men jeg vil give eder sikker Fred paa dette

13. Då sade jag: Ack Herre Herre ! Si, Propheterna säga dem: I skolen intet svärd se, och ingen dyr tid få när eder; men jag skall gifva eder en god frid i detta rummet.

13. Agga ma ütlesin: Oh Issand Jehowa! wata, prohwetid ütlewad neile : Ei teie sa moöka mitte nähha, ja nälg ei tulle mitte teie peäle; sest tössist rahho tahhan ma teile anda siin paikas.

13. Aš atsakiau: ‘‘Ak, Viešpatie Dieve, pranašai jiems skelbia: ‘Nematysite kardo ir nepajusite bado, bet jums duosiu tikrą ramybę šioje vietoje’ ‘‘.

13. Da sprach ich: Ach HERR HERR, siehe, die Propheten sagen ihnen: Ihr werdet kein Schwert sehen und keine Teuerung bei euch haben; sondern ich will euch guten Frieden geben an diesem Ort.

13. Et je dis: Ah! Seigneur Éternel! voici, les prophètes leur disent: Vous ne verrez point d'épée, et vous n'aurez point de famine; mais je vous donnerai dans ce lieu-ci une paix assurée!

13. Y yo dije: ¡Ah! ¡ah! Señor Jehová: he aquí que los profetas les dicen: No veréis espada, ni habrá, hambre en vosotros: mas en este lugar os daré paz firme.

13 Toen zeide ik: Ach, Heere HEERE! zie, die profeten zeggen hun: Gij zult geen zwaard zien, en gij zult geen honger hebben; maar Ik zal u een gewissen vrede geven in deze plaats.

13. I rzekłem: Ach, panujący Panie! oto im ci prorocy mówią: Nie oglądacie miecza, a głód nie przyjdzie na was, ale pokój pewny dam wam na tem miejscu.

13. És mondék: Ah, Uram Isten! Hiszen a próféták mondják vala nékik: Fegyvert nem láttok, [11†] éhség sem lesz rajtatok, sőt állandó békességet adok néktek ezen a helyen.

13 Тогда сказал я: Господи Боже! вот, пророки говорят им: „не увидите меча, и голода не будет у вас, но постоянный мир дам вам на сем месте".

13. І промовив я: Ой Господи Боже! пророки ж говорять їм: Не побачите меча, та й голоду не буде в вас, а повсячасний мир дам вам на сьому місцї.

14. Mutta Herra sanoi minulle: Valhetta ennustavat profeetat minun nimessäni; minä en ole lähettänyt heitä, en käskenyt heitä enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, turhia ennustuksia ja oman sydämensä petosta he ennustavat teille.

14. Ja Herra sanoi minulle: prophetat ennustavat valhetta minun nimeeni, en ole minä heitä lähettänyt enkä käskenyt, elikkä puhunut heidän kanssansa; he saarnaavat teille vääriä näkyjä, noituutta, turhuutta ja sydämensä petosta.

14. Ja HERra sanoi minulle: Prophetat ennustawat walhetta minun nimeeni en ole minä heitä lähettänyt engä käskenyt elickä puhunut heidän cansans ja he saarnawat teille wääriä näwyjä noituutta turhutta ja heidän sydämens petosta.

14. Ja HERRA sanoi minulle/ Ne Prophetat noituuat wärin minun Nimesseni. Embe mine heite lehettenyt/ ia en miteken heille keskenyt/ eli miteken heiden cansans puhunut ole. He sarnauat teille walhet Näghyt/ Tulkituxet/ Epeiumaludhen/ ia heiden sydhemens wiettelyxet. (Ja HERRA sanoi minulle/ Ne prophetat noituwat wäärin minun nimessäni. Empä minä heitä lähettänyt/ ja en mitäkään heille käskenyt/ eli mitäkään heidän kanssansa puhunut ole. He saarnaawat teille walheet näyt/ tulkitukset/ epäjumaluuden/ ja heidän sydämensä wiettelykset.)

14 Then Jehovah said to me, The prophets prophesy lies in my name. I did not send them, nor have I commanded them, nor did I speak to them. They prophesy to you* a lying vision and divination and a thing of nothing and the deceit of their own heart.

14. Then the LORD said unto me, The prophets prophesy lies in my name: I sent them not, neither have I commanded them, neither spake unto them: they prophesy unto you a false vision and divination, and a thing of nought, and the deceit of their heart.

14. Og Herren sagde til mig: Profeterne spaa Løgn i mit Navn, jeg sendte dem ikke og gav dem ikke Befaling og talte ikke til dem; de spaa eder løgnagtige Syner og falsk Spaadom og det, som intet er, og deres Hjertes Bedrageri.

14. Och Herren sade till mig: Propheterna, spå lögn i mitt Namn; jag hafver intet sändt dem, och intet befallt dem, och intet talat med dem; de predika eder falska syner, spådom, afguderi, och sins hjertans bedrägeri.

14. Ja Jehowa ütles mo wasto: Wallet kulutawad need prohwetid minno nimmel; minna ei olle neid läkkitanud, egga neid käsknud, ja minna ei olle nende wasto räkinud: nemmad räkiwad teile prohweti wisil walle näggemist, ja önneandmist, mis middagi ei olle, ja omma süddame kawwalust.

14. Viešpats man tarė: ‘‘Pranašai melagingai pranašauja mano vardu. Aš jų nesiunčiau, nepaliepiau ir nekalbėjau jiems. Jie jums pranašauja išgalvotus regėjimus, žyniavimus ir niekam tikusią, pačių prasimanytą apgaulę.

14. Und der HERR sprach zu mir: Die Propheten weissagen falsch in meinem Namen; ich habe sie nicht gesandt und ihnen nichts befohlen und nichts mit ihnen geredet. Sie predigen euch falsche Gesichte, Deutungen, Abgötterei und ihres Herzens Trügerei.

14. Et l'Éternel me dit: C'est le mensonge, que ces prophètes prophétisent en mon nom. Je ne les ai point envoyés, je ne leur ai point donné de charge, et je ne leur ai point parlé. Ce sont des visions de mensonge, de vaines prédictions, des tromperies de leur cœur, qu'ils vous prophétisent.

14. Y Jehová me dijo, falso profetizan los prefetas en mi nombre: no los envié, ni les mandé, ni les hablé: visión mentirosa, y adivinación, y vanidad, y engaño de su corazón os profetizan.

14 En de HEERE zeide tot mij: Die profeten profeteren vals in Mijn Naam; Ik heb hen niet gezonden, noch hun bevel gegeven, noch tot hen gesproken; zij profeteren ulieden een vals gezicht, en waarzegging, en nietigheid, en bedriegerij huns harten.

14. I rzekł Pan do mnie: Fałsz prorokują ci prorocy w imieniu mojem; nie posłałem ich, anim im rozkazał, owszem, anim mówił do nich; widzenie kłamliwe, i wieszczbę, i marność, i kłamstwo serca swego oni wam prorokują.

14. És monda az Úr nékem: Hazugságot prófétálnak a próféták az én nevemben; nem küldtem [12†] őket, nem parancsoltam nékik, nem is beszéltem velök; hazug látomást, varázslást, hiábavalóságot és szívbeli csalárdságot jövendölnek néktek.

14 И сказал мне Господь: пророки пророчествуют ложное именем Моим; Яне посылал их и не давал им повеления, и не говорил им;они возвещают вам видения ложные и гадания, и пустое и мечты сердца своего.

14. Господь же відказав менї: ті пророки лож пророкують в імя моє. Не посилав я їх і не повелївав їм, і не говорив до них; вони пророкують вам ложні видива, віщування та пусті мрії серця свого.

15. Sentähden, näin sanoo Herra profeetoista, jotka ennustavat minun nimessäni, vaikka minä en ole heitä lähettänyt, ja jotka sanovat, että miekka ja nälkä ei tule tähän maahan: miekkaan ja nälkään hukkuvat nämä profeetat.

15. Sentähden näin sanoo Herra niistä prophetaista, jotka minun nimeeni ennustavat: vaikka en minä heitä ole lähettänyt, ja kuitenkin he sanovat: ei miekan ja kalliin ajan pidä tähän maahan tuleman; ne prophetat pitää kuoleman miekalla ja nälällä.

15. Sentähden sano HERra nijstä Prophetaista jotca minun nimeeni ennustawat waicka en minä ole heitä lähettänyt ja cuitengin he saarnawat ettei miecan ja callin ajan pidä tähän maahan tuleman: taencaltaiset Prophetat pitä cuoleman miecalla ja näljällä.

15. Senteden sanopi HERRA nijste Prophetiste/ iotca minun Nimesseni noituuat/ waicka em mine quitenga heite lehettenyt ole. Ja he wiele sijttekin sarnauat/ Eipe ycten Nelke tehen Maan tulecka. Sencaltaiset Prophetat pite Miecas ia Nelies cooleman. (Sentähden sanoopi HERRA niistä prophetista/ jotka minun nimessäni noituwat/ waikka en minä kuitenkaan heitä lähettänyt ole. Ja he wielä sittenkin saarnaawat/ Eipä yhtään nälkää tähän maahan tulekkaan. Senkaltaiset prophetat pitää miekassa ja nälässä kuoleman.)

15 Therefore Jehovah says thus concerning the prophets who prophesy in my name and I did not send them, yet they say, Sword and famine will not be in this land: By sword and famine those prophets will be consumed.

15. Therefore thus saith the LORD concerning the prophets that prophesy in my name, and I sent them not, yet they say, Sword and famine shall not be in this land; By sword and famine shall those prophets be consumed.

15. Derfor siger Herren saaledes om Profeterne, som spaa i mit Navn, og som jeg ikke sendte, og som sige; at der ikke skal være Sværd eller Tunger i dette Land: Disse Profeter skulle fortæres ved Sværet og ved Hungeren.

15. Derföre säger Herren om de Propheter, som i mitt Namn prophetera, ändock jag dem intet sändt hafver, och de likväl predika, att intet svärd eller dyr tid skall komma i detta land: Sådana Propheter skola dö genom svärd och hunger.

15. Sepärrast ütleb Jehowa nenda nende prohwetide pärrast, kes minno nimmel kulutanud, ja minna ei olle neid mitte läkkitanud, ja nemmad ütlewad, et moök ja nälg ei pea siin maal ollema: moöga ja nälja läbbi peawad nisuggused prohwetid sama ärralöppetud.

15. Todėl apie pranašus, kurie mano vardu pranašauja, sakydami: ‘Nebus nei kardo, nei bado šitoje šalyje’, nors Aš jų nesiunčiau, Viešpats taip sako: ‘Nuo kardo ir bado žus tie pranašai.

15. Darum so spricht der HERR von den Propheten, die in meinem Namen weissagen, so ich sie doch nicht gesandt habe, und die dennoch predigen, es werde kein Schwert und keine Teuerung in dies Land kommen: Solche Propheten sollen sterben durch Schwert und Hunger.

15. C'est pourquoi ainsi a dit l'Éternel, touchant ces prophètes qui prophétisent en mon nom sans que je les aie envoyés, et qui disent: "Il n'y aura ni épée, ni famine dans ce pays", ces prophètes eux-mêmes périront par l'épée et par la famine.

15. Por tanto así dijo Jehová sobre los profetas que profetizan en mi nombre, los cuales yo no envié, y que dicen: Espada, ni hambre no habrá en esta tierra: Con espada y con hambre serán consumidos los tales profetas.

15 Daarom zegt de HEERE alzo: Aangaande de profeten, die in Mijn Naam profeteren, daar Ik hen niet gezonden heb, en zij dan nog zeggen: Er zal geen zwaard noch honger in dit land zijn; diezelve profeten zullen door het zwaard en door den honger verteerd worden.

15. Przetoż tak mówi Pan o prorokach, którzy prorokują w imieniu mojem, chociażem Ja ich nie posłał, i którzy mówią: Miecza ani głodu nie będzie w tej ziemi; ci sami prorocy mieczem i głodem zginą.

15. Azért ezt mondja az Úr a próféták felől, a kik az én nevemben prófétálnak, holott én nem küldtem őket és mégis azt mondják: fegyver és éhség nem lesz e földön: Fegyver és éhség miatt vesznek el azok a próféták!

15 Поэтому так говорит Господь о пророках: они пророчествуют именем Моим, а Я не посылал их; они говорят: „меча и голода не будет на сей земле": мечом и голодом будут истреблены эти пророки,

15. Тим то так говорить Господь про сї пророки; вони пророкують імям моїм, а я не посилав їх; вони провадять: Нї меч, нї голод не вдарить сієї землї; за те од меча й голоду погинуть сї пророки;

16. Ja kansa, jolle he ennustavat, suistuu Jerusalemin kaduilla nälkään ja miekkaan, eikä kukaan heitä hautaa — ei heitä, ei heidän vaimojansa, poikiansa eikä tyttäriänsä. Minä vuodatan heidän pahuutensa heidän päällensä.

16. Ja kansa, jolle he ennustavat, pitää nälästä ja miekasta siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaavan, ja ei heillä pidä yhtään oleman, joka heitä hautaa, heitä ja heidän vaimojansa, poikiansa ja tyttäriänsä; ja minä tahdon kaataa heidän pahuutensa heidän päällensä.

16. Ja Canssa joille he ennustawat pitä näljäst ja miecast siellä ja täällä Jerusalemin catuilla macaman ettei yxikän heitä hauta nijn myös heidän waimons poicans ja tytärtens ja minä tahdon caata heidän pahudens. heidän päällens.

16. Ja se Canssa iolla he noituuat/ pite Miecast ia Neliest sielle ia tälle Jerusalemin Catuilla macaman/ ettei kengen pidhe heite hautaman. Samalmoto mös heiden Emenens/ Poiat ia Tytteret/ ia tadhon heiden pahudhens heiden ylitzens wodhatta. (Ja se kansa jolla he noituwat/ pitää miekasta ja nälästä siellä ja täällä Jerusalemin kaduilla makaaman/ ettei kenkään pidä heitä hautaaman. Samalla muotoa myös heidän emäntänsä/ pojat ja tyttäret/ ja tahdon heidän pahuudensa heidän ylitsensä wuodattaa.)

16 And the people to whom they prophesy will be cast out in the streets of Jerusalem because of the famine and the sword and they will have none to bury them — them, their wives, nor their sons, nor their daughters. For I will pour their wickedness upon them.

16. And the people to whom they prophesy shall be cast out in the streets of Jerusalem because of the famine and the sword; and they shall have none to bury them, them, their wives, nor their sons, nor their daughters: for I will pour their wickedness upon them.

16. Og Folket for hvilket de spaa, skal blive henkastet paa Jeruslems Gader, formedelst Hunger og Sværd, og de skulle ingen have som skal begrave dem, dem, deres: Hustruer og deres Sønner og deres Døtre; og jeg ville udøse deres Ondskab over dem:

16. Och folket, hvilko de prophetera, skola af svärd och hunger ligga här och der på gatomen i Jerusalem, att ingen skall begrafva dem; sammalunda ock deras hustrur, söner och döttrar; och jag skall gjuta deras ondsko uppå dem.

16. Ja se rahwas, kellele nemmad kulutawad, peawad sama heidetud Jerusalemma ulitsatte peäle nälja ja moöga pärrast, ja ükski ei olle, kes neid mattab; nemmad issi, nende naesed, ja nende poiad, ja nende tütred, ja ma tahhan nende peäle wallada nende kurjust.

16. Ir žmonės, kuriems jie pranašauja, žus nuo kardo ir bado ir gulės Jeruzalės gatvėse­jie ir jų žmonos, sūnūs ir dukterys,­nes nebus kam palaidoti. Aš išliesiu jų nedorybes ant jų’ ‘‘.

16. Und die Leute, denen sie weissagen, sollen vom Schwert und Hunger auf den Gassen zu Jerusalem hin und her liegen, daß sie niemand begraben wird, also auch ihre Weiber, Söhne und Töchter; und ich will ihre Bosheit über sie schütten.

16. Et ce peuple auquel ils prophétisent, sera jeté par la famine et l'épée dans les rues de Jérusalem, sans que personne les ensevelisse, tant eux que leurs femmes, leurs fils et leurs filles, et je répandrai sur eux leur méchanceté.

16. Y el pueblo a quien profetizan, serán echados en las calles de Jerusalem por hambre, y por espada, y no habrá quien los entierre, ellos, y sus mujeres, y sus hijos, y sus hijas; y derramaré sobre ellos su maldad.

16 En het volk, tot hetwelk zij profeteren, zullen op de straten van Jeruzalem weggeworpen zijn vanwege den honger en het zwaard; en er zal niemand zijn, die hen begrave, hen, hun vrouwen, en hun zonen, en hun dochteren; alzo zal Ik hun boosheid over hen uitstorten.

16. A lud ten, któremu oni prorokują, rozrzucony będzie po ulicach Jeruzalemskich od głodu i od miecza, a nie będzie, ktoby ich pogrzebał, onych samych, żony ich, i synów ich, i córki ich; tak wyleję na nich złość ich.

16. A nép pedig, a melynek ők prófétálnak, ott hever [13†] majd Jeruzsálem utczáin az éhség és a fegyver miatt, és nem lesz, a ki eltemesse őket, őket és feleségeiket, fiaikat és leányaikat; így zúdítom rájok gonoszságukat!

16 и народ, которому они пророчествуют, разбросан будет по улицам Иерусалима от голода и меча, и некому будет хоронить их, – они и жены их, и сыновья их, и дочери их; и Я изолью на них зло их.

16. Та й люде, що їм пророкують вони, поляжуть по улицях Ерусалимських од голоднечі й меча, й нїкому буде ховати їх, - самі вони, жени їх, сини їх і дочки їх, і вилию на них ледарство їх.

17. Ja sano heille tämä sana: Minun silmistäni vuotavat kyyneleet yötä päivää, eivät lakkaa; sillä neitsyt, tytär, minun kansani, on raskaasti runneltu, ylen kipeällä iskulla.

17. Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan: minun silmäni vuotavat kyyneleitä yli yötä ja päivää, ja ei lakkaa; sillä neitsy, minun kansani tytär, on hirmuisesti vaivattu ja surkiasti lyöty.

17. Ja sinun pitä sanoman heille tämän sanan: minun silmäni wuotawat kyyneleitä yli päiwä ja yötä ja ei lacka: sillä neidzy minun Canssani tytär on hirmuisest waiwattu ja surkiast lyöty.

17. Ja sinun pite sanoman heille temen sanan/ Minun silmeni wootauat kynelite peiue ia öte/ ia euet lacka. Sille se Neitzy minun Canssani Tyter/ ombi hirmulisesta witzoittu ia surkiasti hosuttu. (Ja sinun pitää sanoman heille tämän sanan/ Minun silmäni wuotawat kyyneliä päiwää ja yötä/ ja eiwät lakkaa. Sillä se neitsyt minun kansani tytär/ ompi hirmuisesti witsoittu ja surkeasti hosuttu.)

17 And you will say this word to them: Let my eyes run down with tears night and day and do not let them cease. For the virgin daughter of my people is broken with a great breach, with a very grievous wound.

17. Therefore thou shalt say this word unto them; Let mine eyes run down with tears night and day, and let them not cease: for the virgin daughter of my people is broken with a great breach, with a very grievous blow.

17. Og du skal sige dette Ord: til dem: Mine Øjne maa rinde med Graad Nat og Dag og ikke holde op; thi med et stort graad er Jornfruen, mit Folks Datter, nedhrudt, med et saare svart Slag.

17. Och du skall säga till dem detta ordet: Min ögon flyta med tårar dag och natt, och vända intet åter; ty jungfrun, mins folks dotter, är grufveliga plågad, och jämmerliga slagen.

17. Ja sa pead neile ütlema sedda sanna: Mo silmad joosko silmawet ööd ja päwad, ja ärgo seisko rahho, sest se neitsit, mo rahwa tüttar on röhhutud sure röhhumissega, ühhe hobiga, mis wägga haiget teeb.

17. Viešpats liepė man sakyti jiems: ‘‘Mano akys plūsta ašaromis dieną ir naktį, negaliu nurimti, nes mano tauta nepagydomai sužeista.

17. Und du sollst zu ihnen sagen dies Wort: Meine Augen fließen von Tränen Tag und Nacht und hören nicht auf; denn die Jungfrau, die Tochter meines Volks, ist greulich zerplagt und jämmerlich geschlagen.

17. Et dis-leur cette parole: Que mes yeux se fondent en larmes nuit et jour, et qu'ils ne cessent point! Car la vierge, fille de mon peuple, a été frappée d'un grand coup, d'une plaie fort douloureuse.

17. Decirles has pues esta palabra: Córranse mis ojos en lágrimas noche y día, y no cesen; porque de gran quebrantamiento es quebrantada la vírgen hija de mi pueblo; de plaga muy recia.

17 Daarom zult gij dit woord tot hen zeggen: Mijn ogen zullen van tranen nederdalen nacht en dag, en niet ophouden; want de jonkvrouw der dochter Mijns volks is gebroken met een grote breuk, een plage, die zeer smartelijk is.

17. Przetoż rzeczesz do nich to słowo: Oczy moje wylewają łzy w nocy i we dnie bez przestanku; bo skruszeniem wielkiem skruszona będzie panna, córka ludu mojego, i raną bardzo bolesną.

17. Azért e szavakat mondjad nékik: Szemeim könyeket hullatnak [14†] éjjel és nappal, és nem szünnek meg; mert nagy rontással rontatott meg a szűz, az én népemnek leánya, igen fájdalmas vereséggel.

17 И скажи им слово сие: да льются из глаз моих слезы ночь и день, и да не перестают; ибо великим поражением поражена дева, дочь народа моего, тяжким ударом.

17. Ти ж промов до них се слово: Нехай же проливають очі мої сльози день і ніч без упину, тяжким бо ударом побита буде дївиця, дочка люду мого, болючим ударом.

18. Jos minä kedolle lähden, katso — miekan kaatamia! Jos tulen kaupunkiin, katso — kalvava nälkä! Sillä sekä profeetat että papit kiertävät maata eivätkä mitään tiedä.

18. Jos minä menen kedolle, niin katso, siellä makaavat miekalla lyödyt; jos minä tulen kaupunkiin, niin katso, siellä makaavat nälästä nääntyneet; sillä prophetat ja papit pitää myös menemän pois siihen maahan, jota ei he tunne.

18. Jos minä menen kedolle nijn siellä macawat miecalla lyödyt jos minä tulen Caupungijn nijn sielläkin macawat näljästä näändynet: sillä Prophetat ja Papit pitä myös menemän pois sijhen maahan jota ei he tunne.

18. Jos mine Kedholle vlosmenen/ Catzo/ nin sielle macauat/ ne Miecalla tapetut/ Jos mine Caupungijn tulen/ nin sielle macauat ne Neliest hiukahtunuet. Sille teuty mös ne Prophetat/ nin mös ne Papit/ sihen Mahan menne/ iota euet he tunne. (Jos minä kedolle ulosmenen/ Katso/ niin he siellä makaawat/ ja miekalla tapetut/ Jos minä kaupunkiin tulen/ niin sielllä makaaawat ne nälästä hiukahtuneet. Sillä täytyy myös ne prophetat/ niin myös ne papit/ siihen maahan mennä/ jota eiwät he tunne.)

18 If I go forth into the field, then, behold, the slain with the sword! And if I enter into the city, then, behold, those who are sick with famine! For both the prophet and the priest go about in the land and have no knowledge.

18. If I go forth into the field, then behold the slain with the sword! and if I enter into the city, then behold them that are sick with famine! yea, both the prophet and the priest go about into a land that they know not.

18. Gaar jeg ud paa Marken, da se, der ligge de, som ere ihjelslagne. rned Sværd, og kommer jeg ind i Staden; da se, der er Hungerens Lidelser; thi baade Profet saa og Præst drage til et Land; som de ikke kende:

18. Går jag ut på markena, si, så ligga der de slagne med svärd; kommer jag in uti staden, så ligga der de försmäktade af hunger; ty ock Propheterna och Presterna måste bortdraga uti ett land, det de intet känna.

18. Kui ma wäljale lähhän, wata, siis on neid seäl, kes moögaga mahhalödud, ja kui ma liñna tullen, wata, siis on seäl suur nälja hädda; sest kui prohwet, nenda preester kauplewad seäl maal, ja ei tea ühtegi.

18. Laukuose guli žuvusieji, mieste badas ir kančios. Pranašai ir kunigai be nuovokos vaikščioja po kraštą’‘.

18. Gehe ich hinaus aufs Feld, siehe, so liegen da Erschlagene mit dem Schwert; komme ich in die Stadt, so liegen da vor Hunger Verschmachtete. Denn es müssen auch die Propheten, dazu auch die Priester in ein Land ziehen, das sie nicht kennen.

18. Si je sors aux champs, voici des gens percés de l'épée, et si j'entre dans la ville, voici des gens qui meurent de faim. Le prophète même et le sacrificateur courent par le pays, sans savoir où ils vont.

18. Si saliere al campo, he aquí muertos a espada; y si me entrare en la ciudad, he aquí enfermos de hambre; porque también el profeta como el sacerdote anduvieron al rededor en la tierra, y no conocieron.

18 Zo ik uitga in het veld, ziet daar de verslagenen van het zwaard, en zo ik in de stad komen, ziet daar de kranken van honger! Ja, zowel de profeten als de priesters lopen om in het land, en weten niet.

18. Wyjdęli na pole, oto tam pomordowani mieczem; wyjdęli do miasta, oto i tam zmorzeni głodem; bo jako prorok tak i kapłan obchodząc kupczą ziemią, a ludzie tego nie baczą.

18. Ha kimegyek a mezőre, hát ímé fegyver által levágottak; ha bemegyek a városba, hát ímé éhség miatt elepedtek vannak ott! Bizony próféta is, pap is olyan földre költöznek, a melyet nem ismernek!

18 Выхожу я на поле, – и вот, убитые мечом; вхожу в город, – и вотистаевающие от голода; даже и пророк и священник бродят по земле бессознательно.

18. Вийду в поле, аж се побиті мечем; увійду в місто, аж тут - умлїваючі від голоду; й пророки й сьвященники тиняються по країнї, що не знають її.

19. Oletko sinä kokonaan hyljännyt Juudan, vierooko sielusi Siionia? Minkätähden olet lyönyt meitä, niin ettemme voi parantua? Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!

19. Oletkos Juudan peräti hyljännyt, eli ilvottaako sielus Zionia? miksi sinä olet niin meitä lyönyt, ettei kenkään parantaa taida? Me toivoimme rauhaa, mutta ei tule mitään hyvää: parantamisen aikaa, ja katso, tässä on vielä nyt enempi vahinkoa.

19. Oletcostas Judan hyljännyt eli ilgottaco sinun sielus Zionita? mixi sinä olet nijn meitä lyönyt ettei kengän parata taida: me toiwoimme rauha mutta ei tule mitän hywä me toiwoimme meidän paranewam ja cadzo täsä on wielä nyt enä wahingota.

19. Oletkos sijs Judan ratki poisheittenyt? Eli lienekö sinun Sielus ilghistynyt Zionijn? Mixi sine sijs meite nin olet lönyt/ ettei kengen meite taidha parata? Me toiuoim Rauhan tuleuan/ Nin ei miten hyue tullut/ Me toiuoim/ Ette meiden pidheis teruexi tuleman/ Mutta catzos/ nin on enembi Wahingo käsis. (Oletkos siis Judan ratki poisheittänyt? Eli lieneekö sinun sielusi ilkistynyt Zioniin? Miksi sinä siis meitä niin olet lyönyt/ ettei kenkään meitä taida parata? Me toiwoimme rauhan tulewan/ Niin ei mitään hywää tullut/ Me toiwoimme/ että meidän pitäisi terweeksi tuleman/ Mutta katsos/ niin on enempi wahinkoa käsissä.)

19 Have you utterly rejected Judah? Has your soul loathed Zion? Why have you struck us and there is no healing for us? We looked for peace, but no good came and for a time of healing, and behold, dismay!

19. Hast thou utterly rejected Judah? hath thy soul lothed Zion? why hast thou smitten us, and there is no healing for us? we looked for peace, and there is no good; and for the time of healing, and behold trouble!

19. Mon du har forkastet Juda aldeles? eller væmmes din Sjæl ved Zion? hvorfor har du slaaet os, saa at der ikke er Lægedom for os? man vælter paa Fred, og der kammer intet godt, og paa Lægedommens Tid, og se, der er Forfærdelse.

19. Hafver du då förkastat Juda? Eller hafver din själ en vämjelse till Zion? Hvi hafver du så slagit oss, att oss ingen hela kan? Vi hoppades, att det skulle frid varda, men här kommer intet godt; vi hoppades, att vi skulle helade varda, och si, här är nu mera vedermöda.

19. Kas sa olled Juda-rahwast koggone ärrapölgnud? kas so hing tilgib Sioni wasto? mikspärrast olled sa meid peksnud, et meie ei woi terweks sada? rahho odetakse, ja polle sedda head, ja parrema pölwe aeg, ja wata, hirmutus on .

19. Ar Tu visai išsižadėjai Judo, ar Sionas nusibodo Tavo sielai? Kodėl mus nepagydomai sumušei? Mes tikėjomės ramybės, tačiau nėra nieko gero, laukėme išgydymo, o štai­sunaikinimas!

19. Hast du denn Juda verworfen, oder hat deine Seele einen Ekel an Zion? Warum hast du uns denn so geschlagen, daß es niemand heilen kann? Wir hofften, es sollte Friede werden; so kommt nichts Gutes. Wir hofften, wir sollten heil werden; aber siehe, so ist mehr Schaden da.

19. Aurais-tu entièrement rejeté Juda? Ton âme aurait-elle Sion en horreur? Pourquoi nous frappes-tu sans qu'il y ait pour nous de guérison? On attend la paix, mais il n'y a rien de bon; un temps de guérison, et voici la terreur!

19. ¿Has desechando desechado a Judá? ¿Ha aborrecido tu alma a Sión? ¿Por qué nos hiciste herir sin que nos quede cura? Esperamos paz, y no hubo bien: tiempo de cura, y he aquí turbación.

19 Hebt Gij dan Juda ganselijk verworpen? Heeft Uw ziel een walging aan Sion? Waarom hebt Gij ons geslagen, dat er geen genezing voor ons is? Men wacht naar vrede, maar daar is niets goeds, en naar tijd van genezing, maar ziet, daar is verschrikking.

19. Izali do koóca odrzucasz Judę? Izali Syon obrzydziła sobie dusza twoja? Przecz nas bijesz, tak abyśmy już nie byli uzdrowieni? Oczekujemyli na pokój, alić oto następuje nic dobrego; a jeźli na czas uleczenia, a oto zatrwożenie.

19. Egészen elvetetted-é Júdát, avagy a Siont útálja-é lelked? miért [15†] vertél úgy meg, hogy semmi orvosságunk se legyen? Békességet [16†] vártunk, de nincs semmi jó; és gyógyulásnak idejét, de ímé, itt van a rettegés!

19 Разве Ты совсем отверг Иуду? Разве душе Твоей опротивел Сион? Для чего поразил нас так, что нет нам исцеления? Ждем мира, и ничего доброго нет; ждем времени исцеления, и вот ужасы.

19. Хиба ж ти відопхнув зовсїм Юду? Хиба ж гидує душа твоя Сионом? Чом же побив єси нас так, що нема нам лїку? Ждемо миру, та нема добра; ждемо одужання, - аж се трівога.

20. Me tunnemme, Herra, jumalattomuutemme, isiemme pahat teot, sillä sinua vastaan me olemme syntiä tehneet.

20. Herra, me tunnemme jumalattoman menomme, ja isäimme pahat teot; sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.

20. HERra me tunnemme meidän jumalattoman menom ja meidän Isäim pahat tegot: sillä me olem syndiä tehnet sinua wastan

20. HERRA me tunnema meiden Jumalattoman menon/ ia meiden Isein pahatteghot. Sille me olema sinun wastas synditehnyet/ Mutta sinun Nimes teden/ ele salli meite häueistette. Ele sinun Cunniaudhes Stoli anna pilcatta/ Muista sijs/ ia ele sinun Lijttoas meiden cansan rico. (HERRA me tunnemme meidän jumalattoman menon/ ja meidän isäin pahat teot. Sillä me olemme sinun wastaasi syntiä tehnyt/ Mutta sinun nimesi tähden/ älä salli meitä häwäistettää. Älä sinun kunniautesi tuolia anna pilkattaa/ Muista siis/ ja älä sinun liittoasi meidän kanssan riko.)

20 We acknowledge, O Jehovah, our wickedness and the iniquity of our fathers, for we have sinned against you.

20. We acknowledge, O LORD, our wickedness, and the iniquity of our fathers: for we have sinned against thee.

20. Herre ! vi kende vor Ugudelighed, vore Fædres Misgerning thi vi have syndet imod dig?

20. Herre, vi kännom vårt ogudaktiga väsende, och våra fäders missgerningar; ty vi hafve syndat emot dig.

20. Jehowa! meie tunneme omma öälust, omma wannematte üllekohhut, et meie so wasto olleme patto teinud.

20. Viešpatie, mes pripažįstame savo nedorybę ir mūsų tėvų kaltes, nes mes tau nusidėjome.

20. HERR, wir erkennen unser gottlos Wesen und unsrer Väter Missetat; denn wir haben wider dich gesündigt.

20. Éternel! nous reconnaissons notre méchanceté, l'iniquité de nos pères; car nous avons péché contre toi!

20. Conocemos, o! Jehová, nuestra impiedad, la iniquidad de nuestros padres; porque pecamos a tí.

20 HEERE! wij kennen onze goddeloosheid, en onzer vaderen ongerechtigheid, want wij hebben tegen U gezondigd.

20. Uznajemy, Panie! niezbożność swoję, i nieprawość ojców naszych, iżeśmy zgrzeszyli przeciw tobie.

20. Ismerjük Uram a mi gonoszságainkat, atyáink [17†] bűnét; bizony vétkeztünk ellened!

20 Сознаем, Господи, нечестие наше, беззаконие отцов наших; ибо согрешили мы пред Тобою.

20. Признаємось, Господи, в нашій безбожностї, і в провині батьків наших, що ми согрішили перед тобою.

21. Älä hylkää, nimesi tähden! Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi; muista, älä riko, liittoasi meidän kanssamme.

21. Mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häväistyksi tulla, älä kunnias istuinta anna pilkatuksi tulla; muista siis, ja älä anna liittos meidän kanssamme lakata.

mutta sinun nimes tähden älä anna meitä häwäistyxi tulla älä sinun cunnias istuinda anna pilcatuxi tulla muista sijs ja älä anna sinun lijttos meidän cansam lacata.

21 Do not abhor us. For your name's sake, do not disgrace the throne of your glory. Remember, do not break your covenant with us.

21. Do not abhor us, for thy name's sake, do not disgrace the throne of thy glory: remember, break not thy covenant with us.

21. Foragt ikke, for dit Navns Skyld, ringeagt ikke din herligheds Trone! kom i Hu, tilintetgør ej din Pagt med os!

21. Men, för ditt Namns skull, låt oss icke skämde varda; låt dine härlighets säte icke begabbadt varda; kom dock ihåg, och låt icke ditt förbund med oss återvända.

21. Ärra laida meid mitte omma nimme pärrast, ärra teota mitte omma au järge: tulleta mele, ärra te tühjaks omma seädust meiega.

21. Neatstumk mūsų dėl savo vardo; nepaniekink savo šlovės sosto; atsimink sandorą su mumis ir nesulaužyk jos!

21. Aber um deines Namens willen laß uns nicht geschändet werden; laß den Thron deiner Herrlichkeit nicht verspottet werden; gedenke doch und laß deinen Bund mit uns nicht aufhören.

21. A cause de ton nom ne rejette pas, ne déshonore pas ton trône de gloire; souviens-toi; ne romps pas ton alliance avec nous!

21. No nos deseches, por tu nombre, ni trastornes el trono de tu gloria. Acuérdate: no invalides tu concierto con nosotros.

21 Versmaad ons niet, om Uws Naams wil; werp den troon Uwer heerlijkheid niet neder; gedenk, vernietig niet Uw verbond met ons.

21. Nie odrzucajże nas dla imienia twego, nie podawajże w lekkość stolicy chwały twojej; wspomnijże, nie targaj przymierza twego z nami.

21. Ne vesd meg a te [18†] nevedért; ne gyalázd meg a te dicsőségednek [19†] székét! Emlékezzél; ne rontsd meg a te velünk való [20†] szövetségedet!

21 Не отрини нас ради имени Твоего; не унижай престола славы Твоей: вспомни, не разрушай завета Твоего с нами.

21. Не відпихай же нас задля імені твого; не зневажай престола величі твоєї; спогадай, не розривай завіту твого з нами!

22. Onko pakanain turhista jumalista sateen antajiksi, tahi taivasko antaa sadekuurot? Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän.

22. Ei ole kuitenkaan pakanain epäjumalain seassa, joka sateen antaa taitaa, ei taida taivas myöskään sataa; sinä ainoa olet Herra meidän Jumalamme, jonka päälle me toivomme, sillä sinä olet kaikki nämät tehnyt.

21. Ei ole cuitengan pacanain epäjumalain seas joca saten anda taita ei taida taiwas myöskän sata sinä ainoa olet HERra meidän Jumalam jonga päälle me toiwomme: sillä sinä taidat caicki nämät tehdä.

21. Ei ole sijtteken Pacanain Epeiumalois yxiken/ ioca Saten taita anda/ Nin eipe mös Taiuaska itzestens taidha sata. Sine quitengin olet tosin meiden HERRAN Jumalan/ ionga päle me toiuomma/ Sille sine taidhat caickia neite tedhä. (Ei ole sittenkään pakanain epäjumaloissa yksikaan/ joka sateen taitaa antaa/ Niin eipä myös taiwaskaan itsestänsä taida sataa. Sinä kuitenkin olet tosin meidän HERRAN Jumalan/ jonka päälle me toiwomme/ Sillä sinä taidat kaikkia näitä tehdä.)

22 Are there any among the vanities of the nations that can cause rain? Or can the heavens give showers? Are not you he, O Jehovah our God? Therefore we will wait for you, for you have made all these things.

22. Are there any among the vanities of the Gentiles that can cause rain? or can the heavens give showers? art not thou he, O LORD our God? therefore we will wait upon thee: for thou hast made all these things.

22. Mon der iblandt Hednintiernes Afguder er dem, som kunne lade det regne? eller kunne Himlene selv give Regndraaber mon ikke du er Herren vor Gud, at vi kunne haabe paa dig; thi du har gjort alle disse Ting.

22. Det är dock ingen ibland Hedningarnas afgudar, som regn gifva kan; himmelen kan ock icke regna. Du äst ju Herren vår Gud, uppå hvilken vi hoppas; ty du kan alltsammans detta göra.

22. Kas pagganatte tühja jummalatte seas on, kes lassewad wihma saddada? ja kas taewad wihma-pisad andwad? eks sinna olle sesamma, Jehowa meie Jummal? ja meie otame sind, sest sinna olled keik sedda teinud.

22. Ar pagonių tuštybės gali duoti lietaus, ar dangūs patys siunčia lietų? Ar ne Tu, Viešpatie, mūsų Dieve? Mes laukiame Tavęs, nes Tu visa padarei!

22. Es ist doch ja unter der Heiden Götzen keiner, der Regen könnte geben; auch der Himmel kann nicht regnen. Du bist doch ja der HERR, unser Gott, auf den wir hoffen; denn du kannst solches alles tun.

22. Parmi les vaines idoles des nations y en a-t-il qui fassent pleuvoir? Ou sont-ce les cieux qui donnent la pluie menue? N'est-ce pas toi, Éternel, notre Dieu? Et nous espérerons en toi; car c'est toi qui fais toutes ces choses.

22. ¿Hay en las vanidades de las naciones quien haga llover? ¿y darán los cielos lluvias? ¿No eres tú Jehová nuestro Dios? A tí pues esperamos; porque tú hiciste todas estas cosas.

22 Zijn er onder de ijdelheden der heidenen, die doen regenen, of kan de hemel druppelen geven? Zijt Gij die niet, o HEERE, onze God? Daarom zullen wij op U wachten, want Gij doet al die dingen.

22. Izali są między marnościami pogaóskiemi, coby spuszczali deszcz? albo niebiosa mogąli same przez się dawać deszcze? Izaliś nie ty sam Pan, Bóg nasz? Przetoż oczekujemy na cię; bo to wszystko ty czynisz.

22. Vannak-é a pogányok bálványai között, a kik esőt adhatnak? És ad-é záporokat az ég? Avagy nem te vagy-é a mi Urunk Istenünk, és nem benned kell-é bíznunk, hiszen te cselekedted mindezt!

22 Есть ли между суетными богами языческими производящие дождь? или может ли небо само собою подавать ливень? не Ты ли это, Господи, Боже наш? На Тебя надеемся мы; ибо Ты творишь все это.

22. Чи то ж є між марними богами поганськими такі, щоб дощ спускали? чи то ж небо само собою дає дощ? Хиба ж се не ти, Господи, Боже наш? На тебе ми вповаємо, бо ти все те твориш.