APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2282
ajastajan perästä tulin almua* ja
uhria kansalleni tekemään:
18. Joissa muutamat Juudalaiset
Asiasta löysivät minun puhdistet-
tuna templissä*, ilman yhtäkään
kapinaa ja meteliä,
19. Joidenka tulis sinun tykönäs
läsnä olla ja kantaa, jos heillä
jotakin on minua vastaan.
20. Eli sanokaan nämät itse, jos
he jotakin vääryyttä ovat minus-
sa löytäneet, koska minä seisoin
raadin edessä.
21. Mutta tämän yhden sanan
tähden, jonka minä heidän seas-
sansa seisoissani, kuolleiden
ylösnousemisesta, huusin, minä
teiltä tänäpänä tuomitaan.
22. Kuin Feliks tämän kuuli, vii-
vytti hän heitä; sillä hän tiesi
hyvin tämän tien menon, ja sa-
noi: kuin Lysias sodanpäämies
alas tulee, niin minä tahdon tut-
kia teidän asianne.
23. Ja käski sadanpäämiehen
kätkeä Paavalin, ja antoi hänen
saada levon*, ja ettei yhtäkään
hänen omistansa kiellettäisi hän-
tä palvelemasta taikka käymästä
hänen tykönänsä.
24. III. Mutta muutamain päiväin
perästä tuli Feliks emäntänsä
Drusillan kanssa, joka Juudalai-
nen oli, ja kutsutti Paavalin
eteensä, ja kuulteli häntä uskos-
ta Kristuksen päälle.
25. Mutta kuin hän puhui van-
hurskaudesta ja puhtaasta elä-
mästä ja tulevaisesta tuomiosta,
peljästyi Feliks, ja vastasi: mene
tällä haavalla matkaas; vaan
kuin minä saan tilan, niin minä
sinun tyköni kutsutan.
26. Toivoi myös Paavalilta hänel-
lensä rahaa annettavan, että
hän olis hänen päästänyt, jonka
tähden hän myös usein hänen
tykönsä kutsutti ja puheli hänen
kanssansa.
27. Kuin kaksi ajastaikaa kulunut
oli, tuli Porkius Festus Feliksen
siaan. Mutta Feliks tahtoi Juuda-
laisten mieltä noutaa ja jätti
Paavalin sidottuna.
25. Luku.
I. Festuksen tultua maaherraksi,
saa Paavali taas tilan vastata
Juudalaisten kanteesen. II. Festus
tahtoo hänen lähettää Jerusale-
miin tutkittaa, mutta hän lykkää
asiansa keisarin alle. III. Festus
juttelee Paavalin asian Agripalle,
