APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2272
mään ja me sen vasemmalle
puolelle jättäneet olimme, pur-
jehdimme me Syriaan ja tulimme
Tyroon; sillä siellä piti se haaksi
tyhjennettämän.
4. Ja kuin me löysimme opetus-
lapsia, niin me olimme siellä
seitsemän päivää. Ja ne sanoi-
vat Paavalille hengen kautta,
ettei hänen pitänyt Jerusalemiin
menemän.
5. Ja tapahtui, kuin me ne päi-
vät olimme viettäneet, niin me
läksimme matkaan, ja he saatti-
vat kaikki meitä vaimoin ja las-
ten kanssa ulos kaupungista, ja
me lankesimme rannassa polvil-
lemme ja rukoilimme.
6. Ja sittekuin me toinen tois-
tamme tervehdimme, niin me as-
tuimme haahteen; vaan he pala-
sivat kotiansa.
7. Mutta me päätimme meidän
purjehdusretkemme, tulimme Ty-
rosta Ptolemaidaan, tervehdimme
veljiä ja olimme päivän heidän
tykönänsä.
8. Toisena päivänä läksimme me
matkaan, jotka Paavalin kanssa
olimme, ja tulimme Kesareaan,
ja menimme Philippus* evankelis-
tan huoneeseen, (joka oli yksi
niistä seitsemästä,) ja jäimme
hänen tykönsä.
9. Ja hänellä oli neljä tytärtä,
neitsyttä, jotka ennustivat.
10. Ja että me olimme siellä
monta päivää, tuli alas Juudeas-
ta propheta, Agabus nimeltä.
11. Kuin hän tuli meidän ty-
kömme, otti hän Paavalin vyön,
sitoi jalkansa ja kätensä, ja sa-
noi: näin sanoo Pyhä Henki: sen
miehen, jonka tämä vyö on, pi-
tää Juudalaiset niin Jerusalemis-
sa sitoman ja antaman ylön pa-
kanain käsiin.
12. Mutta kuin me sen kuulim-
me, rukoilimme sekä me että
muut, jotka siinä olivat, ettei hä-
nen pitänyt Jerusalemiin mene-
män.
13. Niin Paavali vastasi: mitä te
teette, että te itkette ja ras-
kautatte minun sydäntäni? Sillä
minä olen valmis, en ainoasti si-
dottaa, mutta myös kuolemaan
Jerusalemissa, Herran Jesuksen
nimen tähden.
14. Ja ettei hän antanut itsiänsä
puhuttaa ylitse, niin me siihen
tyydyimme, sanoen: tapahtukoon
Herran tahto!
15. Ja niiden päiväin jälkeen tu-
