APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2280
ja tempasin hänen pois*, että
minä ymmärsin hänen Roomalai-
sen olevan.
28. Ja kuin minä pyysin syytä
tietää, mistä he häntä nuhtelivat,
niin minä vein hänen heidän
raatinsa eteen,
29. Ja löysin kannettavan hänen
päällensä heidän lakinsa kysy-
myksistä. Ja ei kuitenkaan heillä
ollut yhtään kuoleman eli sidet-
ten syytä.
30. Ja kuin minulle siitä väijymi-
sestä ilmoitettiin, jota Juudalai-
set hänelle valmistivat, lähetin
minä kohta hänen sinun tykös,
ja sanoin hänen päällekantajil-
lensa: mitä teillä on häntä vas-
taan, niin sanokaat maanvan-
himman edessä. Ole hyvästi!
31. Ja sotamiehet ottivat Paava-
lin, niinkuin heille käsketty oli, ja
veivät hänen yöllä Antipatrideen.
32. Ja toisena päivänä antoivat
he ratsasmiesten häntä seurata
ja palasivat leiriin.
33. Kuin he tulivat Kesareaan ja
antoivat kirjan maanvanhimmalle,
niin he asettivat myös Paavalin
hänen eteensä.
34. Kuin maanvanhin oli kirjan
lukenut ja kysynyt, mistä maa-
kunnasta hänen piti oleman; ja
että hän ymmärsi hänen Kilikias-
ta olevan,
35. Minä tahdon sinua kuulla,
sanoi hän, kuin myös sinun
päällekantajas tulevat edes. Ja
käski kätkeä hänen Herodeksen
raatihuoneeseen.
24. Luku.
I. Juudalaiset kantavat Paavalin
päälle maaherra Feliksen edessä.
II. Paavali vastaa rohkiasti puo-
lestansa. III. Toisella erällä kuul-
telee Feliks Paavalin saarnaa ja
peljästyy siitä. Paavali jää van-
kiuteen.
I. Viiden päivän perästä meni
Ananias, ylimmäinen pappi, van-
himpain ja selväkielisen Tertul-
luksen kanssa maanvanhimman
tykö Paavalia vastaan.
2. Ja kuin hän oli eteen kutsut-
tu, rupesi Tertullus kantamaan,
sanoen:
3. Me elämme hyvässä rauhassa
sinun kauttas, ja ne asiat, jotka
tässä kansassa oikein ja hyvin
tehnyt ovat sinun toimellas, voi-
mallinen Feliks, me aina ja joka
