APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2288
27. Luku.
I. Paavali lähetetään ja purjehtii
Roomia kohden. II. Neuvoo
haaksiväkeä Kretan luodon tykö-
nä ottamaan talvisiaa, vaan ei
oteta hänen neuvoansa. III.
Haaksi tulee meren hätään, ja
Paavali lohduttaa ja neuvoo
haaksiväkeä. IV. Haaksi loukkaan-
tuu; mutta väki pääsee kuitenkin
hengissä maalle.
I. Mutta sittenkuin päätetty oli,
että meidän piti Italiaan purjeh-
timan, antoivat he Paavalin mui-
den vankien kanssa yhden sa-
danpäämiehen haltuun, joka kut-
suttiin Julius, keisarin sotajou-
kosta.
2. Kuin me siis astuimme Adra-
mytin haahteen, ja meidän piti
purjehtiman Asian ohitse, las-
kimme me ulos maalta. Ja mei-
dän kanssamme oli Aristarkus*,
Makedonian mies, Tessalonikas-
ta.
3. Ja me tulimme toisena päivä-
nä Sidoniin. Ja Julius meni hy-
västi Paavalin kanssa, ja salli
hänen mennä ystäväinsä tykö ja
heiltä holhottaa.
4. Ja kuin me sieltä laskimme
ulos, niin me purjehdimme Kyp-
rin ohitse, että vastatuulet olivat.
5. Ja kuin olimme purjehtineet
yli meren, joka Kilikian ja
Pamphilian kohdalla on, ja tu-
limme Myraan, joka on Lykiassa,
6. Niin löysi sadanpäämies siellä
yhden Aleksandrialaisen haah-
den, joka Italiaan purjehti, ja
pani meidät siihen.
7. Kuin me monta päivää hitaas-
ti purjehdimme ja tuskalla Kni-
don saavutimme, ettemme pääs-
seet tuulelta, niin me purjeh-
dimme Kretan alle, Salmonen ty-
könä.
8. Ja kuin me tuskin sen ohitse
pääsimme, niin me tulimme yh-
teen paikkaan, joka Kauniiksi sa-
tamaksi kutsutaan, jota läsnä oli
Lasean kaupunki.
9. II. Koska paljo aikaa oli kulu-
nut, ja purjehdus oli vaarallinen,
ja paaston aika oli jo kulunut,
neuvoi Paavali heitä,
10. Sanoen: armaat miehet! minä
näen, että purjehdus tulee vaa-
ralliseksi ja vahingolliseksi, ei ai-
noastaan kalulle ja haahdelle,
mutta myös meidän hengellem-
me.
