APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2284
13. III. Mutta kuin muutamat päi-
vät olivat kuluneet, tuli kuningas
Agrippa ja Bernise alas Kesare-
aan Festusta tervehtimään.
14. Ja kuin he siellä monta päi-
vää viipyivät, jutteli Festus Paa-
valin asian kuninkaalle ja sanoi:
yksi mies on jäänyt Felikseltä
sidottuna,
15. Josta, kuin minä Jerusale-
missa olin, ylimmäiset papit ja
Juudalaisten vanhimmat tulivat
ja ilmoittivat minulle, pyytäin
tuomiota hänen ylitsensä.
16. Joille minä vastasin: ei se
ole Roomalaisten tapa, että joku
ihminen ennen annetaan surma-
ta, kuin se, jonka päälle kanne-
taan, saa päällekantajat rinnal-
lensa ja saa tilan edestänsä
vastata kanteesta.
17. Sentähden kuin he tänne
kokoon tulivat, istuin minä kohta
toisena päivänä viivyttelemättä
tuomio-istuimelle, ja käskin mie-
hen tuoda edes.
18. Kuin päällekantajat tulivat,
niin ei he yhtään syytä tuoneet
edes niistä, mitä minä luulin.
19. Mutta heillä oli muutamia
kysymyksiä häntä vastaan hei-
dän taikauksistansa ja yhdestä
kuolleesta Jesuksesta, jonka
Paavali todisti elävän.
20. Vaan että minä siitä kysy-
myksestä epäilin, kysyin minä,
josko hän olis tahtonut mennä
Jerusalemiin ja siellä näistä
tuomittaa.
21. Mutta koska Paavali lykkäsi
asiansa keisarin tutkimisen alle,
annoin minä hänen kätkettää,
siihen asti kuin minä hänen kei-
sarin tykö lähettäisin.
22. Niin Agrippa sanoi Festuksel-
le: minäkin kuulisin mielelläni si-
tä miestä. Hän sanoi: huomenna
saat sinä häntä kuulla.
23. Ja toisena päivänä tuli Ag-
rippa ja Bernise suurella koreu-
della, ja menivät raastupaan,
päämiesten ja kaupungin ylim-
mäisten kanssa, ja Paavali tuo-
tiin edes Festuksen käskyn jäl-
keen.
24. Ja Festus sanoi: kuningas
Agrippa ja kaikki miehet, jotka
tässä meidän kanssamme olette,
te näette sen, josta kaikki Juu-
dalaisten joukko on minua ru-
koillut Jerusalemissa ja myös
täällä, huutain, ettei hänen pitäi-
si enempi elämän.
25. Mutta kuin minä ymmärsin,
