APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2292
5. Mutta hän pudisti kärmeen
tuleen eikä mitään kipua tunte-
nut.
6. Mutta he odottivat hänen
ajettuvan eli kohta maahan lan-
keevan ja kuolevan; vaan kuin
he kauvan sitä odottivat ja näki-
vät, ettei hänelle mitään vahin-
koa tapahtunut, saivat he toisen
mielen ja sanoivat hänen juma-
laksi.
7. II. Mutta vähän matkan takana
siitä olivat sen luodon päämie-
hellä, jonka nimi oli Publius,
maakartanot, joka meitä otti
vastaan ja piti meidät kunnialli-
sesti vierainansa kolme päivää.
8. Niin tapahtui, että Publiuksen
isä sairasti vilutautia ja vatsanki-
pua, jonka tykö Paavali meni,
rukoili ja pani kätensä hänen
päällensä, ja paransi hänen.
9. Kuin siis se oli tehty, tulivat
myös muut sairaat siitä luodos-
ta, ja parannettiin,
10. Jotka myös meille tekivät
paljon kunniaa, ja kuin me sieltä
purjehdimme, panivat he meidän
myötämme, mitä me tarvitsimme.
11. III. Mutta kolmen kuukauden
perästä purjehdimme me sieltä
Aleksandrian haahdessa, joka
sen luodon tykönä oli talvea pi-
tänyt, jolla oli lipun merkki kak-
soinen.
12. Ja kuin me tulimme Syra-
kusaan, olimme me siellä kolme
päivää.
13. Ja kuin me sieltä ympäri
purjehdimme ja tulimme Regioon,
ja päivää jälkeen puhalsi louna-
tuuli, niin että me toisena päivä-
nä tulimme Puteoliin.
14. Kuin me sieltä löysimme vel-
jet, niin meitä rukoiltiin olemaan
heidän tykönänsä seitsemän päi-
vää; ja niin me tulimme Roomiin.
15. Ja kuin siellä veljet kuulivat
meistä, tulivat he meitä vastaan
hamaan Appiforuun ja Tretaber-
niin. Kuin Paavali heidät näki,
kiitti hän Jumalaa ja sai uskal-
luksen.
16. Mutta kuin me Roomiin tu-
limme, antoi sadanpäämies van-
git sodanpäämiehen haltuun.
Mutta Paavali sallittiin olevan it-
sellänsä* yhden sotamiehen
kanssa, joka hänestä otti vaarin.
17. IV. Niin tapahtui kolmen päi-
vän jälkeen, että Paavali kutsui
kokoon ylimmäiset Juudalaisista.
Ja kuin he tulivat kokoon, sanoi
hän heille: miehet, veljet, vaikka
