APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2290
taman, ja katso, Jumala on si-
nulle lahjoittanut ne kaikki, jotka
sinun kanssas purjehtivat.
25. Sentähden miehet, olkaat
hyvässä uskalluksessa! Sillä minä
uskon Jumalan päälle, että se
niin tapahtuu, kuin minulle sa-
nottu on.
26. Mutta yhteen luotoon* pitää
meidän kulkeman.
27. Kuin neljästoistakymmenes
yö joutui, tulimme me puoliyön
aikaan Adriaan, ja haaksimiehet
luulivat saavuttavansa jonkun
maakunnan;
28. Ja heittivät ulos luotirihman
ja löysivät kaksikymmentä kyynä-
rää syväksi; kuin he tulivat vä-
hää edemmä, heittivät he taas
ulos luotirihman ja löysivät viisi-
toistakymmentä kyynärää.
29. Niin he pelkäsivät joutuvansa
johonkuhun kariin, ja heittivät
ulos neljä ankkuria perältä haah-
ta, ja toivoivat päivän koittavan.
30. Mutta kuin haaksimiehet
pyysivät haahdesta paeta, ja
lykkäsivät venheen mereen, sa-
noen että he tahtoivat ankkuria
viedä ulos haahden keulasta,
31. Niin Paavali sanoi sadan-
päämiehelle ja sotamiehille: ellei
nämät haahdessa pysy, ette
suinkaan henkeänne pelasta.
32. Niin sotamiehet hakkasivat
poikki venheen pestin, ja antoi-
vat sen pudota.
33. Ja kuin päivä rupesi valke-
nemaan, neuvoi Paavali kaikkia
heitä ruokaa ottamaan, sanoen:
tänäpänä on neljästoistakym-
menes päivä, kuin te odottaneet
olette, ja syömättä olleet, ja ette
mitään ole tykönne ottaneet:
34. Sentähden neuvon minä teitä
ruokaa ottamaan, joka on teille
terveydeksi; sillä ei yhdenkään
teidän päästänne ole hiuskarva
putoova.
35. Ja kuin hän sen oli sanonut,
otti hän leivän, ja kiitti Jumalaa*
kaikkein nähden, mursi, ja rupesi
syömään.
36. Ja kuin he kaikki itsensä
vahvistivat, rupesivat he myös
syömään.
37. Mutta meitä oli haahdessa
kaikki yhteen kaksisataa ja kuu-
sikahdeksattakymmentä henkeä.
38. Ja kuin he olivat ravitut, ke-
vensivät he haahden ja heittivät
jyvät mereen.
39. IV. Mutta kuin päivä tuli, niin
ei he tunteneet maata, mutta
