APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2287
missa* ovat ja kaikessa Juudan
maakunnassa, ja myös pakanoil-
le+, että he parannuksen tekisi-
vät, ja kääntyisivät Jumalan puo-
leen, ja tekisivät parannuksen
kelvollisia töitä§.
21. Tämän tähden ovat Juuda-
laiset minun templissä ottaneet
kiinni ja tahtoivat minun surma-
ta.
22. Mutta Jumalan avun olen
minä saanut ja seisonut tähän
päivään asti, todistaen sekä pie-
nille että suurille, enkä mitään
muuta sanoen kuin mitä prophe-
tat ja Moses ovat sanoneet tule-
vaksi:
23. Että Kristuksen piti kärsimän
ja oleman ensimäisen* kuollei-
den ylösnousemisesta, julista-
massa valkeutta tälle kansalle ja
pakanoille.
24. II. Kuin hän näin edestänsä
vastasi, sanoi Festus suurella
äänellä: Paavali, sinä hulluttelet,
suuri oppi hulluttaa sinua.
25. Niin hän sanoi: en minä hul-
luttele, voimallinen Festus, vaan
totuuden ja toimen sanoja pu-
hun.
26. Sillä kyllä kuningas nämät
tietää, jonka tykönä minä myös
rohkiasti puhun, ja en minä luule
näistä mitään olevan häneltä sa-
latun: sillä ei tämä ole louk-
kaassa tapahtunut.
27. Uskotkos, kuningas Agrippa,
prophetat? minä tiedän, ettäs
uskot.
28. Niin Agrippa sanoi Paavalille:
ei paljo puutu, ettes minua saa
kristityksi.
29. Paavali sanoi: minä toivoisin
Jumalalta, joko siitä puuttuis vä-
hä eli paljo, että et ainoasti si-
nä, mutta myös kaikki, jotka mi-
nua tänäpänä kuulevat, tulisivat
senkaltaiseksi kuin minäkin
olen*, paitsi näitä siteitä.
30. Ja kuin hän nämät sanonut
oli, nousi kuningas ylös, ja
maanvanhin, ja Bernise, ja jotka
heidän kanssansa istuneet olivat.
31. Ja kuin he menivät pois,
puhuivat he keskenänsä, sanoen:
eipä tämä mies ole mitään teh-
nyt, mikä kuoleman eli siteet
ansainnut on.
32. Mutta Agrippa sanoi Festuk-
selle: kyllä tämä mies olis tai-
dettu päästää, ellei hän olisi
keisariin turvannut.
