APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2278
ylimmäistä Jumalan pappia?
5. Paavali sanoi: en minä tietä-
nyt, rakkaat veljet, häntä ylim-
mäiseksi papiksi; sillä kirjoitettu
on: sinun kansas ylimmäistä ei
sinun pidä kiroileman.
6. Kuin Paavali tiesi, että heitä
oli yksi osa Saddukealaisia ja
toinen osa Pharisealaisia, huusi
hän raadin edessä: miehet, rak-
kaat veljet! minä olen Pha-
risealainen ja Pharisealaisen poi-
ka. Minun päälleni kannetaan
toivon ja kuolleiden ylösnouse-
misen tähden.
7. Ja kuin hän sen sanonut oli,
tuli riita Pharisealaisten ja Sad-
dukealaisten välille, ja joukko er-
kani.
8. Sillä Saddukealaiset sanovat:
ettei kuolleiden ylösnousemista*,
eikä enkeleitä, eikä henkeä ole;
mutta Pharisealaiset tunnustavat
molemmat olevan.
9. Niin tuli suuri huuto, ja kir-
janoppineet Pharisealaisten lah-
kosta nousivat, kilvoittelivat ja
sanoivat: emme mitään pahaa
löydä tässä miehessä*: jos henki
taikka enkeli on hänelle puhunut,
niin emme mahda Jumalaa vas-
taan sotia+.
10. Ja että suuri kapina nousi,
pelkäsi sodanpäämies, ettei he
Paavalia rikki repäisisi, ja käski
sotaväen mennä alas, ja temma-
ta pois häntä heidän seastansa,
ja leiriin viedä.
11. II. Mutta yöllä sen jälkeen
seisoi Herra hänen tykönänsä ja
sanoi: ole vahvassa turvassa*,
Paavali! sillä niinkuin sinä olet
minusta Jerusalemissa todista-
nut, niin sinun pitää Roomissakin
todistaman.
12. Ja kuin päivä tuli, kokoon-
tuivat muutamat Juudalaisista ja
sadattelivat itsiänsä, sanoen,
ettei heidän pitänyt ennen syö-
män eikä juoman, kuin he Paa-
valin olisivat tappaneet.
13. Ja niitä oli enempi kuin nel-
jäkymmentä miestä, jotka tämän
valan tehneet olivat.
14. Ne menivät ylimmäisten
pappein ja vanhimpain tykö, ja
sanoivat: me olemme sadatuksil-
la meitämme kironneet, ei ennen
einettä maistavamme kuin me
Paavalin tapamme.
15. Nyt siis ilmoittakaat sodan-
päämiehelle ja raadille, että hän
huomenna tois hänen teidän
eteenne, niinkuin te tahtoisitte
