APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2276
on säätty tehdäkses.
11. Ja koska en minä nähnyt
sen valkeuden kirkkauden täh-
den, talutettiin minä käsistä niil-
tä, jotka minun kanssani olivat,
ja tulin Damaskuun.
12. Ja siellä oli jumalinen mies
lain jälkeen, Ananias* niemeltä;
hänellä oli hyvä todistus kaikilta
Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13. Hän tuli minun tyköni, seisoi
ja sanoi minulle: rakas veljeni
Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja
minä katsoin sillä hetkellä hänen
päällensä.
14. Niin hän sanoi: meidän
isäimme Jumala on sinun val-
mistanut*, että sinun pitää tun-
teman hänen tahtonsa, ja näke-
män vanhurskaan, ja kuuleman
ääntä hänen suustansa.
15. Sillä sinun pitää oleman hä-
nen todistajansa kaikkein ihmis-
ten edessä niistä, joita sinä
nähnyt ja kuullut olet.
16. Ja mitäs nyt viivyttelet?
Nouse ja anna sinus kastettaa
ja pestä pois sinun syntis*, ja
huuda avuksi Herran nimeä.
17. Niin tapahtui, kuin minä Je-
rusalemiin palasin* ja rukoilin
templissä, että minä tulin hor-
roksiin,
18. Ja näin hänen minulle sano-
van: riennä ja lähde kiiruusti Je-
rusalemista; sillä ei he ota vas-
taan sinun todistustas minusta.
19. Ja minä sanoin: Herra, itse
he tietävät, että minä panin tor-
niin ja pieksin jokaisessa syna-
gogassa niitä, jotka sinun pääl-
les uskoivat.
20. Ja kuin Stephanin sinun pal-
velias veri vuodatettiin, olin minä
myös siinä läsnä, ja mielistyin
hänen kuolemaansa, ja vartioit-
sin niiden vaatteita, jotka hänen
tappoivat.
21. Ja hän sanoi minulle: mene,
sillä minä lähetän sinun kauvas
pakanain tykö.
22. II. Ja he kuulivat häntä tä-
hän sanaan asti, niin he korotti-
vat äänensä ja sanoivat: ota
pois* senkaltainen ihminen maan
päältä; sillä ei hänen ole luvalli-
nen elää.
23. Ja kuin he niin huusivat,
heittelivät vaatteitansa ja paiska-
sivat tomua tuuleen,
24. Antoi sodanpäämies hänen
viedä leiriin, ja käski piestä ja
tutkittaa, että hän olis saanut
tietää, minkätähden hänen pääl-
