APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2274
uhrattu.
27. III. Mutta kuin jo lähes seit-
semän päivää kulunut oli, näki-
vät hänen Juudalaiset, jotka Asi-
asta olivat, templissä ja kehoitti-
vat kaiken kansan, paiskasivat
kätensä hänen päällensä,
28. Huutain: Israelin miehet, aut-
takaat! Tämä on se mies, joka
kaikkia kaikissa paikoissa opet-
taa vastoin tätä kansaa ja lakia
ja tätä siaa. Ja semminkin hän
on vienyt Grekiläisiäkin templiin,
ja riivasi tämän pyhän sian.
29. (Sillä he olivat ennen näh-
neet Trophimon* Ephesosta hä-
nen kanssansa kaupungissa, ja
he luulivat, että Paavali oli hä-
nen templiin vienyt.)
30. Niin koko kaupunki nosti
metelin, ja väki juoksi kokoon; ja
he ottivat Paavalin kiinni* ja rie-
poittivat hänen ulos templistä, ja
kohta ovet suljettiin.
31. Ja kuin he tahtoivat hänen
tappaa, niin ylimmäinen sotajou-
kon päämies sai sanan, että ko-
ko Jerusalem oli kehoitettu.
32. Se otti kohta sotaväkeä ja
sadanpäämiehiä, ja tuli juosten
heidän tykönsä. Mutta kuin he
näkivät sodanpäämiehen ja sota-
väen, lakkasivat he Paavalia ho-
sumasta.
33. Kuin päämies lähestyi, otti
hän hänen kiinni ja käski sitoa
kaksilla kahleilla, ja kysyi, kuka
hän oli, eli mitä hän oli tehnyt?
34. Mutta kansasta huusi yksi
sitä, toinen tätä. Koska ei hän
oikein taitanut ymmärtää humi-
nan tähden, käski hän hänen
vietää leiriin.
35. Ja kuin hän astumien eteen
tuli, kannettiin hän sotamiehiltä
kansan väkivallan tähden;
36. Sillä paljo kansaa noudatti
häntä, huutain: ota pois häntä!
37. Ja kuin Paavali oli leiriin tu-
lemallansa, sanoi hän sodan-
päämiehelle: onko minulla lupa
sinulle jotakin sanoa? Hän sanoi:
taidatkos Grekan kielen?
38. Etkös sinä siis ole Egyptin
mies, joka ennen näitä päiviä
kapinan nostit ja veit korpeen
neljätuhatta murhamiestä?
39. Niin Paavali sanoi: minä olen
Juudalainen Tarsin*, kuuluisan
kaupungin asuvainen Kilikiasta.
Minä rukoilen sinua, salli minun
puhua kansalle.
40. Ja kuin hän salli, niin Paava-
li seisoi astuttavilla ja viittasi
