APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2289
11. Mutta sadanpäämies uskoi
enemmin haahdenhaltiaa ja pe-
ränpitäjää kuin Paavalin sanoja.
12. Ja kuin ei satama ollut so-
velias yli talvea olla, niin he
enimmitten mielistyivät siihen
neuvoon, että sieltä piti lasket-
taman pois, jos he jollakin muo-
toa olisivat voineet tulla Phoini-
kaan talvea pitämään, joka on
Kretan satama, etelälänteä ja
luodepohjaa päin.
13. Mutta kuin etelätuuli rupesi
puhaltamaan, luulivat he aikomi-
sensa käyvän edes, läksivät
matkaan ja purjehtivat Kretan
ohitse lähempänä maata.
14. III. Mutta ei kauvan aikaa
jälkeen löi sen päälle ankara
puuskatuuli, joka itäpohjaksi kut-
sutaan.
15. Ja kuin haaksi tuli sen val-
taan eikä voinut tuulta vastaan
seisoa, laskimme me sen tuulen
haltuun kulkemaan.
16. Ja kuin me tulimme yhden
vähän saaren alle, joka kutsu-
taan Klauda, saimme me tuskal-
la venheeseen ruveta,
17. Jonka me otimme avuksem-
me ja sidoimme haahteen, peljä-
ten, ettei sen pitänyt kariin sat-
tuman; ja he laskivat alas pur-
jeen ja antoivat kulkea.
18. Mutta koska suuri ilma kävi
päälle, heittivät he toisena päi-
vänä kalun ulos.
19. Ja kolmantena päivänä hei-
timme me omilla käsillämme
ulos haahden kaluja.
20. Mutta kuin emme monena
päivänä aurinkoa emmekä tähtiä
nähneet, eikä vähin ilma meidän
päällemme käynyt, niin meidän
elämämme toivo oli jo kaikki
pois.
21. Ja koska me kauvan aikaa
olimme syömättä, silloin seisoi
Paavali heidän keskellänsä ja
sanoi: miehet, teidän olis tullut
minua kuulla ja ei Kretasta las-
kea ulos, että me olisimme vält-
täneet tainkaltaisen tuskan ja
vahingon.
22. Ja nytkin minä neuvon teitä,
olkaat hyvässä uskalluksessa, ei
teistä yksikään huku, vaan aino-
astaan haaksi.
23. Sillä minun tykönäni seisoi
tänä yönä Jumalan enkeli, jonka
oma minä olen, jota minä myös
palvelen,
24. Ja sanoi: älä pelkää, Paavali,
sinä pitää keisarin eteen asetet-
