APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2285
ettei hän ollut mitään kuoleman
ansiota tehnyt*, ja että hän
myös itse turvasi keisariin, niin
minä aioin hänen sinne lähettää.
26. Josta ei minulla ole mitään
vahvaa herralle kirjoittaa: sen-
tähden tuotin minä hänen teidän
eteenne, ja enimmiten sinun
etees, kuningas Agrippa, että
kuin hänen asiansa visummasti
tutkittaisiin, minulla olis jotakin
kirjoittamista;
27. Sillä se on minun nähdäkse-
ni toimetoin, että hän sidottuna
lähetetään, ja ei hänen syytänsä
ilmoiteta.
26. Luku.
I. Paavali juttelee Agripalle elä-
mänsä, kääntymisensä, kutsumi-
sensa, niin myös vainon itsiänsä
vastaan, ja pelastuksen siitä. II.
Festuksen ja Agripan vastaus
Paavalille; hän toivottaa heille
kääntymystä, ja he tunnustavat
hänen viattomaksi.
I. Niin Agrippa sanoi Paavalille:
sinun on lupa puhua edestäs.
Silloin Paavali ojensi kätensä ja
vastasi edestänsä:
2. Minä pidän itseni onnellisena,
rakas kuningas Agrippa, että mi-
nä tänäpänä saan sinun edessäs
vastata kaikista niistä, mitä mi-
nun päälleni Juudalaisilta kanne-
taan,
3. Liiatenkin että sinä tiedät
kaikki tavat ja Juudalaisten ky-
symykset: sentähden rukoilen
minä sinua, että kärsivällisesti
minua kuulisit.
4. Kaikki tosin Juudalaiset tietä-
vät minun elämäni hamasta nuo-
ruudesta, kuin se alusta on ollut
minun kansani seassa Jerusale-
missa:
5. Jotka minun ennen ovat tun-
teneet, (jos he tahtoisivat todis-
taa,) että minä meidän jumalan-
palveluksen kaikkein ahkerimman
eriseuran jälkeen olin Pha-
risealainen.
6. Ja minä seison nyt tässä oi-
keuden edessä toivon tähden
sen lupauksen päälle, joka Ju-
malalta on meidän isillemme ta-
pahtunut:
7. Johonka meidän kaksitoista-
kymmentä sukukuntaa toivovat
tulevansa, palvellen Jumalaa yö-
tä ja päivää. Tämän toivon täh-
den kannetaan Juudalaisilta mi-
