APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2275
kädellänsä kansalle. Kuin suuri
vaikeneminen tuli, puhutteli hän
heitä Hebrean kielellä ja sanoi:
22. Luku.
I. Paavali, luvan saatuansa, pitää
puheen Juudalaisille, jutellen
heille kääntymisensä muodon ja
kutsumisensa. II. Juudalaiset kiu-
kuitsevat häntä vastaan, ja hän
otetaan julmuudella kuulustelta-
vaksi.
I. Miehet, rakkaat veljet ja isät!
kuulkaat minun edesvastaustani,
jonka minä teille sanon.
2. (Kuin he kuulivat hänen Heb-
rean kielellä heille puhuvan, vai-
kenivat he enemmin. Ja hän sa-
noi:)
3. Minä olen Juudalainen, Tar-
sossa* Kilikiassa syntynyt ja täs-
sä kaupungissa kasvatettu Ga-
malielin+ jalkain juuressa, ope-
tettu visusti vanhimpain laissa, ja
olin Jumalan puolesta kiivas§,
niinkuin tekin kaikki olette tänä-
pänä,
4. Ja olen tätä tietä vainonnut
kuolemaan asti, sitoin ja antain
ylön vankiuteen sekä miehiä että
vaimoja*,
5. Niinkuin myös ylimmäinen
pappi ja koko vanhimpain joukko
minun todistajani ovat, joilta mi-
nä otin lähetyskirjat veljein tykö,
ja vaelsin Damaskuun*, että mi-
nä ne, jotka siellä olivat, olisin
sidottuna tuonut Jerusalemiin
rangaistaa.
6. Niin tapahtui minun matkassa
ollessani ja lähestyissäni Damas-
kua puolipäivän aikaan, että
suuri kirkkaus valaisi äkisti* tai-
vaasta minua ympäri.
7. Ja minä lankesin maahan ja
kuulin äänen minulle sanovan:
Saul, Saul, miksis minua vai-
noot?
8. Niin minä vastasin: kuka sinä
olet, Herra? Hän sanoi minulle:
minä olen Jesus Natsaretista,
jota sinä vainoot.
9. Mutta ne, jotka minun kans-
sani olivat, näkivät kyllä kirkkau-
den ja peljästyivät, vaan ei he
hänen ääntänsä kuulleet, joka
minua puhutteli.
10. Niin minä sanoin: Herra, mi-
tä minun pitää tekemän? Mutta
Herra sanoi minulle: nouse ja
mene Damaskuun, ja siellä sinul-
le sanotaan kaikki, mitä sinun
