8 luku

Ennustus Damaskon ja Samarian valloituksesta. Epäuskoinen Juuda joutuu Assurin valtaan. Uskovien uskallus. Herraa ainoata on peljättävä. Profeetta ja hänen oppilaansa. Kansan perikato.

1. Ja Herra sanoi minulle: Ota iso taulu ja kirjoita siihen selkeällä kirjoituksella: Maher-Saalal Haas-Bas.

1. Ja Herra sanoi minulle: ota suuri kirja etees, ja kirjoita siihen ihmisen kirjoituksella: ryöstä nopiasti, riennä saaliille.

1. JA HERra sanoi minulle: ota suuri kirja etees ja kirjoita sijhen ihmisen kirjoituxella:

2. Ja minä otan itselleni luotettavat todistajat, pappi Uurian ja Sakarjan, Jeberekjan pojan.

2. Ja minä otin tyköni uskolliset todistajat: papin Urijan, ja Sakarian Jeberekjan pojan,

2. ryöstä nopiast riennä saalille. Ja minä otin tygöni caxi uscollista todistajata Papin Urian ja Zacharian Jebereckian pojan/

3. Sitten minä lähestyin profeetta-vaimoani, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Niin Herra sanoi minulle: Pane hänelle nimeksi Maher-Saalal Haas-Bas.

3. Ja menin prophetissan tykö, se tuli raskaaksi ja synnytti pojan; ja Herra sanoi minulle: nimitä se: ryöstä pian, ja riennä jakoon.

3. Ja menin yhden Prophetissan tygö se tuli rascaxi ja synnytti pojan ja HERra sanoi minulle: nimitä se: ryöstä pian ja riennä jacoon.

4. Sillä ennenkuin poika oppii sanomaan: 'isä' ja 'äiti', viedään Damaskoon tavarat ja Samarian saalis Assurin kuninkaan eteen.

4. Sillä ennenkuin poikainen taitaa sanoa: isäni, äitini, viedään Damaskun tavarat ja Samarian saalis pois Assyrian kuninkaan edellä.

4. Sillä ennencuin poicainen taita huuta racas Isä racas Äiti pitä Damascun woima ja Samarian saalis Assyrian Cuningalda otettaman pois.

5. Ja Herra puhui jälleen minulle ja sanoi:

5. Ja Herra puhui vielä minun kanssani ja sanoi:

5. JA HERra puhui wielä minun cansani ja sanoi:

6. Koska tämä kansa halveksii Siiloan hiljaa virtaavia vesiä ja iloitsee Resinin ja Remaljan pojan kanssa,

6. Että tämä kansa hylkää Siloan veden, joka hiljaksensa juoksee, ja turvaa Retsiniin ja Remalian poikaan;

6. Että tämä Canssa hylkä Siloahn weden joca hiljaxens juoxe ja luotta idzens Rezinin ja Remalian poicaan.

7. niin katso, sentähden Herra antaa tulla heidän ylitsensä virran vedet, valtavat ja suuret: Assurin kuninkaan ja kaiken hänen kunniansa; se nousee kaikkien uomiensa yli ja menee kaikkien äyräittensä yli,

7. Katso, niin Herra antaa tulla hänen päällensä paljon ja väkevän virtaveden, Assyrian kuninkaan, ja kaiken hänen kunniansa, että se nousee kaikkein parrastensa yli, ja käypi kaikkein rantainsa yli;

7. Cadzo HERra anda sijs tulla hänen päällens paljon ja wäkewän wirtaweden nimittäin Assyrian Cuningan ja caiken hänen cunnians että he waeldawat caickein heidän ojains ylidzen ja käywät caickein heidän randains ylidzen.

8. ja se tunkeutuu Juudaan, paisuu ja tulvii ja ulottuu kaulaan saakka. Ja levittäen siipensä se täyttää yliyltään sinun maasi, Immanuel.

8. Ja käypi Juudan lävitse, tulvaa ja nousee, siihenasti kuin se ulottuu kaulaan asti; ja levittää siipensä, niin että ne täyttävät sinun maas, o Immanuel, niin leviä kuin se on.

8. Ja pitä cukistaman Judan wajottaman ja cuohuman sijhenasti cuin he ulottuwat caulaan ja lewittäwät heidän sijpens nijn että he täyttäwät sinun maas o ImmanuEl nijn lewiä cuin se on.

9. Riehukaa, kansat, kuitenkin kukistutte; kuulkaa, kaikki kaukaiset maat: sonnustautukaa, kuitenkin kukistutte; sonnustautukaa, kuitenkin kukistutte.

9. Kokoontukaat kansat, ja paetkaat kuitenkin; kuulkaat kaikki, jotka olette kaukaisissa maakunnissa: hankkikaat sotaan ja paetkaat kuitenkin, hankkikaat ja paetkaat kuitenkin.

9. COconducat Canssat ja paetcat cuitengin cuulcat caicki jotca oletta caucaisis maacunnisa hangitcat sotaan ja paetcat cuitengin.

9. OLcat tuimat te Canssat/ ia paetkat quitengin. Cuulcat te caiki iotca oletta caukaisis Maakunnis? hangicat teiten Sotahan/ ia paetkat quitengin. (Olkaat tuimat te kansat/ ja paetkaat kuitenkin. Kuulkaat te kaikki jotka olette kaukaisissa maakunnissa? hankitkaat teitän sotahan/ ja paetkaat kuitenkin.)

10. Pitäkää neuvoa: se raukeaa; sopikaa sopimus: ei se pysy. Sillä Jumala on meidän kanssamme.

10. Päättäkäät neuvo, ja ei se miksikään tule; puhukaat keskenänne, ja ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel.

10. Hangitcat ja paetcat cuitengin päättäkät neuwo ja ei se mixikän tule: puhucat keskenän ja ei sekän seiso: sillä täsä on ImmanuEl.

10 Hangicat teiten/ ia paetkat quitengin/ päätteket ioku Neuuo/ ia eipe se mixike tule. Puhucat keskenen/ ia eipe se seisocan/ Sille tesse ombi Immanuel. (Hankitkaat teitän/ ja paetkaat kuitenkin/ päättäkäät joku neuwo/ ja eipä se miksikään tule. Puhukaat keskenään/ ja eipä se seisokaan/ Sillä tässä ompi Immanuel.)

11. Sillä näin sanoi minulle Herra, kun hänen kätensä valtasi minut ja hän varoitti minua vaeltamasta tämän kansan tietä:

11. Sillä näin sanoi Herra minulle, kuin hän käteeeni rupesi, ja neuvoi minua, etten minä vaeltaisi tämän kansan tiellä, ja sanoi:

11. Sillä näin sano HERra minulle cosca hän käteeni rupeis ja osotti minulle etten minä waellais tämän Canssan tiellä ja sanoi: Älkät sanoco: lijtto.

11. Sille nein sanopi HERRA minulle/ Ninquin hen kädheste minua rupeis/ ia osotais minulle/ ettei mine waellaisi temen Canssan Tiesse/ ia sano. (Sillä näin sanoopi HERRA minulle/ Niinkuin hän kädestä minua rupeisi/ ja osottaisi minulle/ ettei minä waeltaisi tämän kansan tiessä/ ja sano.)

12. Älkää sanoko salaliitoksi kaikkea, mitä tämä kansa salaliitoksi sanoo; älkää peljätkö, mitä se pelkää, älkääkä kauhistuko.

12. Älkäät sanoko liitoksi, mitä tämä kansa liitoksi sanoo: älkäät te peljätkö, niinkuin he tekevät, älkäät myös vapisko.

12. Ei tämä Canssa muusta puhu cuin lijtosta. Älkät te nijn peljätkö cuin he tekewät älkät myös wapisco.

12. Elket sanoco/ Lijtto. Eipe teme Canssa misteken puhu/ waan Lijtosta. Elket te nin pelietkö/ quin he tekeuet/ eike wapisko/ (Älkäät sanoko/ liitto. Eipä tämä kansa mistäkään puhu/ waan liitosta. Älkäät te niin peljätkö/ kuin he tekewät/ älkäät wawisko/)

13. Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.

13. Vaan pyhittäkäät Herra Zebaot; ja hän olkoon teidän pelkonne, hän olkoon teidän vapistuksenne;

13. Waan pyhittäkät HERra Zebaoth se olcon teidän pelcon ja wapistuxen.

13. Waan pyhiteket se HERRAN Zebaoth/ se olcoon teiden pelcon ia wapistoxen/ (Waan pyhittakäät se HERRAN Zebaoth/ se olkoon teidän pelkon ja wawistuksen/)

14. Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille.

14. Niin hän on pyhitys; mutta loukkauskivi ja kompastuskallio kahdelle Israelin huoneelle, paulaksi ja ansaksi Jerusalemin asuville,

14. Nijn hän on pyhitys. Mutta louckauskiwi ja combastuscallio cahdelle Israelin huonelle paulaxi ja langemisexi Jerusalemin asuwillen.

14. Nin hen onopi yxi Pyhitös. Mutta yxi Caadhekiui/ yxi Pahannoxen Callio/ nijlle cadhelle Israelin Honeille/ Paulaxi ia Langemisexi Jerusalemin Porgharille/ (Niin hän on yksi pyhitys. Mutta yksi kaadekiwi/ yksi pahennuksen kallio/ niille kahdelle Israelin huoneelle/ paulaksi ja lankeamiseksi Jerusalemin porgharille/)

15. Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan.

15. Niin että moni heistä loukkaa itsensä, ja lankeevat, särjetään, kiedotaan ja vangitaan.

15. Nijn että moni heistä loucka idzens ja langewat särjetän kiedoitan ja fangitan.

15. nin ette moni henesse louckauat/ langeuat/ serkeuet/ kiedhoittauat ia Fangitetaan. (niin että moni hänessä loukkaawat/ lankeawat/ särkewät/ kiedottawat ja wangitaan.)

16. Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini.

16. Sido todistus kiinni, lukitse laki minun opetuslapsissani.

16. Sido todistus kijnni lukidze Laki minun opetuslapsisani.

16. Coconsidho se Todhistos/ insigla Laki minun Opetuslapsisani. (Kokoon sido se todistus/ insiglaa laki minun opetuslapsissani.)

17. Niin minä odotan Herraa, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta, ja panen toivoni häneen.

17. Sillä minä toivon Herraan, joka kasvonsa Jakobin huoneelta kätkenyt on; mutta minä odotan häntä.

17. Sillä minä toiwon HERran päälle joca caswons Jacobin huonesta kätkenyt on: Mutta minä odotan händä.

17. Sille mine toiuon HERRAN päle/ ioca Casuons Jacobin Honesta poisketkenyt on. Mutta mine odhotan hende. (Sillä minä toiwon HERRAN päälle/ joka kaswons Jakobin huoneesta poiskätkenyt on. Mutta minä odotan häntä.)

18. Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella.

18. Katso, tässä minä olen, ja ne lapset, jotka Herra minulle antanut on merkiksi ja ihmeeksi Israelissa Herralta Zebaotilta, joka Zionin vuorella asuu.

18. Cadzos täsä minä olen ja ne lapset jotca HERra minulle andanut on merkixi ja ihmexi Israelis HERrasta Zebaothista joca Zionin wuorella asu.

18. Catzos/ tesse mine olen ia ne Lapset/ iotca HERRA minulle andanut on/ merkixi ia ihmexi Israelis/ HERRAST Zebaothist/ ioca Zionin wores asupi. (Katsos/ tässä minä olen ja ne lapset/ jotka HERRA minulle antanut on/ merkiksi ja ihmeeksi Israelissa/ HERRASTA Zebaotista/ joka Zionin wuoressa asuupi.)

19. Ja kun he sanovat teille: Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat, niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?

19. Kuin siin he teille sanovat: kysykäät noidilta ja tietäjiltä, jotka kuiskuttelevat ja tutkivat, (niin sanokaat:) eikö kansan pidä Jumalaltansa kysymän? (eikö ole parempi kysyä) eläviltä kuin kuolleilta?

19. Cosca sijs he teille sanowat: Kysykät noidille ja tietäille jotca jaarittelewat ja tutkiwat nijn sanocat: eikö Canssa pidä Jumalaldans kysymän? eikö ole parambi kysyä eläwildä cuin cuolleilda?

19. Coska he sis teille sanouat. Kysyket Noidhille ia merkien tulkille/ iotca iaritteleuat ia tutkiuat/ nin sanocat. Eikö iocu Canssa madha Jumalans ielkin kysyue? Eikö parambi ole Eleuilde quin Colleilda kysyue? (Koska he siis teille sanowat. Kysykäät noidilta ja merkkein tulkilta/ jotka jaarittelewat ja tutkiwat/ niin sanokaat. Eikö joku kansa mahda Jumalansa jälkeen kysyä? Eikö parempi ole eläwilta kuin kuolleilta kysyä?)

20. Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole.

20. (Ja pikemmin) lain jälkeen ja todistuksen? Ellei he tämän sanan jälkeen sano, niin ei heidän pidä aamuruskoa saaman.

20. Ja pikemmin Lain jälken ja todistuxen? ellei he nijn sano nijn ei heidän pidä amurusco saaman.

20. Ja Lain ielken pikimin ia Todhistoxen. Ellei he site sanoisi/ Nin eipe heiden site AmunRusko pidhe saaman/ (Ja lain jälkeen pikimmin ja todistuksen. Ellei he sitä sanoisi/ Niin eipä heidän sitä aamuruskoa pidä saaman/)

21. Ja siellä he kuljeskelevat vaivattuina ja nälkäisinä, ja nälissään he vimmastuvat ja kiroavat kuninkaansa ja Jumalansa. He luovat silmänsä korkeuteen,

21. Vaan heidän pitää kävelemän maakunnassa vaivattuina ja nälkäisinä; mutta kuin he nälkää kärsivät, niin he vihastuvat ja kiroilevat kuningastansa ja Jumalaansa, ja katsovat ylöspäin,

21. Waan heidän pitä käwelemän maacunnas cowan piestynä ja nälkäisnä. Mutta cuin he nälkä kärsiwät nijn he wihastuwat ja kiroilewat Cuningastans ja Jumalatans.

21. Waan heiden pite keumen Maakunnas couan piexetyt ia nelkeitzet. Mutta quin he nelke kerssiuet/ nin he wihastuuat ia kiroleuat heiden Kuningastans ia Jumalatans/ (Waan heidän pitää käymän maakunnassa kowin piestynä ja nälkäisenä. Mutta kuin he nälkää kärsiwät/ niin he wihastuwat ja kiroilewat heidän kuningastansa ja Jumalatansa/)

22. he katsahtavat maan puoleen, mutta katso: ainoastaan ahdistusta ja pimeyttä; he ovat syöstyt tuskan synkeyteen ja pimeyteen.

22. Ja katselevat maata, vaan ei muuta mitään löydä, kuin murheet ja pimeydet; sillä he ovat pimitetyt ahdistuksessa, ja eksyvät pimeydessä.

22. Ja cadzelewat maata waan ei muuta mitän löydä cuin murehet ja pimeydet: sillä he owat pimitetyt ahdistuxes ja exywät pimeydes.

22. Ja he yles ia alas catzouat Maan päle/ ia ei miteken mwta leudhe/ quin Murehet ia Pimeyet. Sille he ouat pimitetyt adhistoxes/ ia keuuet willis pimeydhes. (Ja he ylös ja alas katsowat maan päälle/ ja ei mitäkään muuta löydä/ kuin murheet ja pimeydet. Sillä he owat pimitetyt ahdistuksessa/ ja käywät willissä pimeydessä.)

23. Mutta ei jää pimeään se, mikä nyt on vaivan alla. Entiseen aikaan hän saattoi halveksituksi Sebulonin maan ja Naftalin maan, mutta tulevaisuudessa hän saattaa kunniaan merentien, Jordanin tuonpuoleisen maan, pakanain alueen.

1. (H8:23) Sillä ei ole sillä (maakunnalla) yhtään pääsinpäivää, koska hän ahdistuksessa on; niinkuin entiseen aikaan Sebulonin ja Naphtalin maalle lievitys tapahtui, ja tulivat viimein kunnioitetuksi; niin myös ne meritien vieressä, tällä puolella Jordanin pakanain Galileassa.

23. Sillä wielä toinen tusca tule joca heitä ahdista cuin endises ajas oli cosca se tapahtui kewiäst Zebulonin ja Nephtalin maasa. Ja tuli sijtte rascammaxi Meren tien wieres tällä puolella Jordanin pacanain Galileasa.

23. Sille wielepe yxi toinen pimeys tulepi/ ioca heite adhistapi/ quin entises Aighas oli/ coska se keuieste tapachtui zabulonin ia Nepthalin Maasa. Ja senielkin raskamaxi tuli sen Meren tien wieres/ tellepolella Jordanin ninen Pacanain ärisse. (Sillä wieläpä yksi toinen pimeys tuleepi/ joka heitä ahdistaapi/ kuin entisessä ajassa oli/ koska se kewiästi tapahtui Zabulonin ja Nephtalin maassa. Ja senjälkeen raskaammaksi tuli sen meren tien wieressä/ tällä puolella Jordanin niiden pakanain äärissä.)