26 luku

Juudan voittolaulu. Tuomion jälkeen pelastus, kuoleman jälkeen ylösnousemus.

1. Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi.

1. Siihen aikaan pitää Juudan maassa tämä veisu veisattaman: meillä on vahva kaupunki, hän pani autuuden muuriksi ja varjelukseksi.

1. SIihen aican pitä Judan maasa taincaltainen weisu weisattaman: Meillä on wahwa Caupungi hän pani muurit ja warjeluxen autudexi.

1. Sihen aican/ pite Judan Maassa/ sencaltainen Weisu weisattaman. MEille on wahua Caupungi/ Murit ia Wernit ouat Terueys. (Siihen aikaan/ pitää Judan maassa/ senkaltainen weisuu weisattaman. Meillä on wahwa kaupunki/ muurit ja wernit (warjelus) owat terweys.)

2. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.

2. Avatkaat portit, vanhurskaan kansan, joka uskossa pysyy, käydä sisälle.

2. Awatcat portit wanhurscan Canssan joca uscosa pysy käydä sisälle.

2. Auacat Portit/ ette se Wanhurskas Canssa/ ioca Uskon pite/ siselkeuis. (Awatkaat portit/ että se wanhurskas kansa/ joka uskon pitää/ sisälle käwisi.)

3. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.

3. Sinä pidät aina rauhan, vahvan lupaukses jälkeen; sillä sinuun turvataan.

3. Sinä pidät aina rauhan wahwan lupauxes jälken: sillä sinuun turwatan.

3. Sine aina pidhet Rauhan/ wahwan Lupauxen ielkin/ Sille sinun päles turuatan. (Sinä aina pidit rauhan/ wahwan lupauksen jälkeen/ Sillä sinun päällesi turwataan.)

4. Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

4. Sentähden luottakaat Herraan ijankaikkisesti; sillä Herra, Herra on kallio ijankaikkisesti.

4. Sentähden luottacat HERraan ijancaickisest: sillä HERra Jumala on callio ijancaickisest.

4. Senteden loottacat teiten HERRAN päle ijancaikisesta/ Sille HERRA Jumala on yxi Callio ijancaikisesta. (Sentähden luottawat teitän HERRAN päälle iankaikkisesti/ Sillä HERRA Jumala on yksi kalllio iankaikkisesti.)

5. Sillä hän on kukistanut korkealla asuvaiset, ylhäisen kaupungin, hän painoi sen alas, painoi maan tasalle, syöksi sen tomuun asti.

5. Ja hän notkistaa alas ne, jotka korkialla asuvat, hän alentaa korotetun kaupungin; hän sysää sen maahan, niin että se tomussa makaa,

5. Ja hän notkista alas ne jotca corkialla asuwat hän alenda corgotetun Caupungin ja sysä sen maahan nijn että se tomusa maca.

5. Ja hen alasnotkista ne/ iotca Corkialla asuuat/ sen ylescorghotetun Caupungin hen alendapi/ Ja/ hen sysä sen hamaan Mahan saacka/ nin ette hen tomussa maca. (Ja hän alasnotkistaa ne/ jotka korkealla asuwat/ sen ylöskorotetun kaupungin hän alentaapi/ Ja/ hän sysää sen hamaan maahan saakka/ niin että hän tomussa makaa.)

6. Sitä tallaa jalka, kurjan jalat, vaivaisten askeleet.

6. Että hän jaloilla poljetaan, vaivaisten jaloilla ja köyhäin kantapäillä.

6. Että hän jalgoilla poljetan Ja waiwaisten jalgoilla ja köyhäin candapäillä.

6. Ette hen Jalghoilla polietaan/ ia/ sijtteken ninen waiuasten ialghoilla/ ia semmengin ninen Kieuhein Candapäille. (Että hän jaloilla poljetaan/ ja / sittenkin niiden waiwasten jaloilla/ ja semmenkin niiden köyhäin kantapäillä.)

7. Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.

7. Mutta vanhurskasten tie on tasainen; sinä ojennat vanhurskasten polut.

7. Mutta wanhurscasten tie on tasainen sinä oijennat wanhurscasten polgut.

7. Mutta ninen Wanhurskasten Tie on tasainen/ Ninen Wanhurskasten Polghut sine oijennat. (Mutta niiden wanhurskasten tie on tasainen/ Niiden wanhurskasten polut sinä ojennat.)

8. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee.

8. Herra, me odotamme sinua oikeutes tiellä; sydän himoitsee sinun nimeäs ja muistoas.

8. HERra me odotamme sinua sinun oikeudes tiellä sydäin himoidze sinun nimes ja muistos.

8. HERRA sinua me odhotamme sinun Oikiudhes tiell/ sydhemen Halu seiso sinun Nimehes ia Sanaas pein. (HERRA sinua me odotamme sinun oikeutesi tiellä/ sydämen halu seisoo sinun nimeesi ja sanaasi päin.)

9. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

9. Minä halajan sinua sydämestäni yöllä, minun henkeni valvoo myös minussa varhain sinun tykös; sillä kussa sinun oikeutes maakunnassa on, niin maan piirin asuvaiset oppivat vanhurskautta.

9. Minä halajan sinua sydämestäni yöllä minun hengen walwo myös minusa warhain sinun tygös. Sillä cusa sinun oikeudes maacunnasa on nijn maan pijrin asuwaiset oppiwat wanhurscautta.

9. Sydhemesteni mine sinua öölle halaian/ ynne hengelleni mine warhan waluon minussani sinun tyges. Sille cussa sinun Oikiudhes ombi Maakunnas/ Nin oppeuat ne Maanpirin Asuuaiset wanhurskautta. (Sydämestäni minä sinua yöllä halajan/ ynnä hengelläni minä warhain walwon minussani sinun tykösi. Sillä kussa sinun oikeutesi ompi maakunnassa/ Niin oppiwat ne maanpiirin asuwaiset wanhurskautta.)

10. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta.

10. Mutta ehkä jumalattomille armoja tarittaisiin, niin ei he opi kuitenkaan vanhurskautta, vaan tekevät ainoastaan pahaa oikeuden maalla; sillä ei he näe Herran kunniaa.

10. Mutta ehkä jumalattomille armoja taritaisin nijn ei he opi cuitengan wanhurscautta. Waan tekewät ainoastans paha wagalla maalla: sillä ei he näe HERran cunniata.

10. Mutta echke nijlle iumalattomille Armoia taritaisijn/ nin euet he quitengan Wanhurskautta ope. Waan tekeuet waiuoin paha sijnä Oikiudhes maas/ Sille euet he HERRAN HERRAutta näe. (Mutta ehkä niille jumalattomille armoa tarittaisiin/ niin eiwät he kuitenkaan wanhurskautta opi. Waan tekewät waiwoin pahaa siinä oikeuden maassa/ Sillä eiwät he HERRAN HERRAUTTA näe.)

11. Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa.

11. Herra, sinun kätes on ylennetty, vaan ei he sitä näe; mutta kuin he sen nähdä saavat, niin he häpiään tulevat kansan kiivaudesta, ja vielä sitte tuli sinun vihollises kuluttaa.

11. HERra sinun kätes on ylötty waan ei he sitä näe mutta cuin he sen nähdä saawat nijn he häpiään tulewat ( kijwaudesas Canssan tähden ) Ja wielä sijtte sinä olet heitä tulella culuttawa jollas sinun wihollises culutat.

11. HERRA sinun kätes ombi yletty/ euet he site näe/ Mutta quin he sen nähdä saauat/ Nin häpien alaisexi tuleuat ( sen kiuaudhen teden ette Pacanatki/ ouat heite hurskamat ) Ja wiele sijski sinun pite heite Tulella culuttaman/ iollas sinun wiholises culutat. (HERRA sinun kätesi ompi ylennetty/ eiwät he sitä näe/ Mutta kuin he sen nähdä saawat/ Niin häpeän alaiseksi tulewat (sen kiiwauden tähden että pakanatkin/ owat heitä hurskaammat) Ja wielä siiskin sinun pitää heitä tulella kuluttaman/ jollas sinun wihollisesi kulutat.)

12. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.

12. Mutta sinä, Herra, saatat meille rauhan; sillä kaikki, mitä me toimitamme, olet sinä meille antanut.

12. Mutta sinä HERra saatat meille rauhan sillä caicki mitä me toimitamme olet sinä meille andanut.

12. Mutta meille HERRA sine Rauhan saatat/ Sille caiki mite me vlostoimitamma/ ne sine meille andanut olet. (Mutta meille HERRA sinä rauhan saatat/ Sillä kaikki mitä me ulostoimitamme/ ne sinä meille antanut olet.)

13. Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut herrat, et sinä; sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.

13. Herra meidän Jumalamme: muut herrat tosin meitä myös vallitsevat paitsi sinua; mutta me muistamme ainoastaan kuitenkin sinussa sinun nimeäs.

13. HERra meidän Jumalam: muut herrat tosin meitä myös wallidzewat paidzi sinua mutta me muistamme ainoastans cuitengin sinun ja sinun nimes.

13. HERRA meiden Jumalan/ Mwtkin tosin HERrat meille Herroitzeuat paitzi sinun/ Mutta me muistamma quitengin waiuoin Sinun/ ia sinun Nimes päle/ (HERRA meidän Jumalan/ Muutkin tosin herrat meille herroitsewat paitsi sinun/ Mutta me muistamme kuitenkin waiwoin sinun/ ja sinun nimesi päälle/)

14. Kuolleet eivät virkoa eloon, vainajat eivät nouse: niin sinä olet heille kostanut, tuhonnut heidät ja hävittänyt kaiken heidän muistonsa.

14. Ei kuolleet eläviksi tule ja nukkuneet ei nouse; sillä sinä olet heitä etsinyt ja hävittänyt, ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.

14. Ei cuollet eläwäxi tule ja nuckunet ei nouse. Sillä sinä olet heitä edzinyt ja häwittänyt ja caiken heidän muistons cadottanut.

14. Euet ne Coolluet Elemes pysy/ ne Hengettömet euet ylesnouse. Sille sine olet heite etziskellyt ia mestanut/ ia caiken heiden Muistons cadhottanut. (Eiwät ne kuolleet elämässä pysy/ ne hengettömät eiwät ylösnouse. Sillä sinä olet heitä etsiskellyt ja mestannut/ ja kaiken heidän muistonsa kadottanut.)

15. Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki maan rajat.

15. Mutta sinä, Herra, olet lisännyt kansaa, sinä Herra olet lisännyt kansaa, sinä olet kunnialliseksi tullut; sinä olet pannut heitä kauvas maailman ääriin.

15. Mutta sinä HERra olet lisännyt sinun Canssas sinä HERra olet lisännyt sinun Canssas sinä olet cunnialisexi tullut sinä olet ajanut heitä cauwas pois mailman ärijn.

15. Mutta sine HERRA sen edhespidhet pacanain seas/ sine sen ieriestens nin edespidhet pacanain seas/ Sine osotat sinun HERRAUTTAS/ ia tulet cauuas haman Mailman loppun asti. (Mutta sinä HERRA sen edes pidät pakanain seassa/ sinä sen järjestänsä niin edespidät pakanain seassa/ Sinä osoitat sinun HERRAUTTASI/ ja tulet kauas hamaan maailman loppuun asti.)

16. Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.

16. Herra, kuin tuska tulee, niin sinua etsitään: koskas heitä kuritat, niin he parkuvat surkiasti.

16. HERra cosca tusca tule nijn sinua edzitän coscas heitä curitat nijn he parcuwat surkiast.

16. HERRA/ coska Tuska tule/ nin sinua etziten/ Coskas heite curitat/ nin he parkuuat surkiasti. (HERRA/ Koska tuska tulee/ niin sinua etsitään/ Koskas heitä kuritat/ niin he parkuwat surkeasti.)

17. Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

17. Niinkuin raskaalla vaimolla, kuin hän synnyttämällänsä on, on ahdistus, ja hän parkuu kivullansa, niin meille myös tapahtuu, Herra, sinun kasvois edessä.

17. Nijncuin wastoin olewa cosca hän synnyttämälläns on nijn hänellä on ahdistus ja parcu kiwuillans nijn meille myös tapahtu HERra sinun caswos edesä.

17. Ninquin Wastoinoleua/ coska hen io synnyttemellens on/ nin henelle on adhistos/ ia parku kiwuillans/ Jwri nin meille mös iochtu/ HERRA sinun Casuos edes. (Niinkuin wastoin olewa/ Koska hän jo synnyttämäisillänsä on/ niin hänellä on ahdistus/ ja parku kiwullansa/ Juuri niin meille myös johtuu/ HERRA sinun kaswosi edessä.)

18. Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

18. Me olemme raskaat ja meillä on kipu, niinkuin tuulen synnyttäväisellä; emme kuitenkaan voi maata auttaa, eikä maan piirin asuvaiset tahtoneet langeta.

18. Ja mekin wastoin olemma ja on kipu nijncuin tuulen synnyttäwäiset. En me cuitengan woi maata autta eikä maan pijrin asuwaiset tahtonet langeta.

18. Ja mekin Wastoinolemma/ ia on meille kipu/ ette me tuskalla hengitemme. Quitengan Eipe me woi Maata autta/ eike Maanpijrin Asuuaiset tactonet langeta. (Ja mekin wastoin olemme/ ja on meillä kipu/ että me tuskalla hengitämme. Kuitenkaan eipä me woi maata auttaa/ eikä maanpiirin asuwaiset tahtoneet langeta.)

19. Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.

19. Mutta sinun kuollees elävät, ja minun kuolleet ruumiini nousevat jälleen kuolleista. Herätkäät ja kerskatkaat te, jotka makaatte maan alla; sillä sinun kastees on viheriäisen kedon kaste, ja maa on kuolleet itsestänsä antava.

19. Mutta sinun cuolles eläwät ja minun cuollet ruumini nousewat jällens cuolluista. Herätkät ja kerscatcat te jotca macatte maan alla: sillä sinun castes on wiherjäisen kedon caste ja maa on cuollet hänestäns andawa.

19. Mutta sinun Coollues pite elemen/ Ja Rumillans ylesnouseman. Yleshäretke ia kerskacat/ Te iotca Maan alla macatta/ Sille sinun Castes/ on wiherieisen Kedhon Caste/ ia maan pite ne Coolluet henestens vlosandaman. (Mutta sinun kuolleesi pitää elämän/ ja ruumiillansa ylösnouseman. Ylös herätkää ja kerskatkaat/ te jotka maan alla makaatte/ sillä sinun kasteesi/ on wiheriäisen kedon kaste/ ja maan pitää ne kuolleet hänestänsä ulosantaman.)

20. Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.

20. Mene, kansani, ja käy sisälle kammioos, ja sulje sinun oves jälkees; lymytä sinus silmänräpäykseksi,niin kauvan kuin viha käy ylitse.

20. Mene minun Canssan sinun Cammioos ja sulje owet jälkes lymy silmän räpäyxexi nijncauwan cuin wiha käy ylidze.

20. Mene minun Canssan sinun Cammios/ ia sulie Ouet ielkes/ lymy yrielde silmen räpeys/ nincauuan ette wiha ylitzekeupi. (Mene minun kansan sinun kammioosi/ ja sulje owet jälkeesi/ lymyä silmän räpäys/ niinkauan että wiha ylitsekäypi.)

21. Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä.

21. Sillä katso, Herra on käyvä ulos siastansa etsimään maan asuvaisten pahuutta heidän päällensä; niin että maa ilmoittaa heidän verensä, ja ei niitä enää peitä, jotka hänessä tapetut ovat.

21. Sillä cadzo HERra on käypä ulos siastans edzimän maan asuwaisten pahutta heidän päällens nijn että maa ilmoitta heidän werens ja ei nijtä sillen peitä jotca hänen päälläns tapetut owat.

21. Sille catzo/ HERRAN pite vloskeumen Siastans/ etziskelemen Maan Asuuaisten Pahutta heiden ylitzens/ Nin ette Maan pite ilmoittaman heiden Werens/ Ja ei sillen peittemen nijte/ iotca henen pälens tapetut ouat. (Sillä katso/ HERRAN pitää uloskäymän sijastansa/ etsiskelemään maan asuwaisten pahuutta heidän ylitsensä/ Niin että maan pitää ilmoittaman heidän werensä/ ja ei silleen peittämään niitä/ jotka hänen päällänsä tapetut owat.)