24 luku

Maailman tuomio: Maa rangaistaan asukasten syntien tähden; Herra hallitsee kuninkaana Siionissa.

1. Katso, Herra tekee maan tyhjäksi ja autioksi, mullistaa sen muodon ja hajottaa sen asukkaat.

1. CAdzo HERra teke maan tyhjäxi ja autiaxi ja cukista mitä sijnä on ja häwittä sen asuwaiset.

2. Ja niinkuin kansan käy, niin papinkin, niinkuin orjan, niin hänen herransa, niinkuin orjattaren, niin hänen emäntänsä, niinkuin ostajan, niin myyjän, niinkuin lainanottajan, niin lainanantajan, niinkuin velallisen, niin velkojankin.

2. Ja Papeille tapahtu nijncuin Canssallekin Herralle nijncuin palweliallekin emännälle nijncuin pijcallekin myyjälle nijncuin ostajallekin lainajalle nijncuin lainaxi ottajallekin corcorahan ottajalle nijncuin andajallekin.

3. Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut.

3. Sillä maan pitä tyhjäxi ja ryöstetyxi tuleman ja HERra on tämän sanonut.

4. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät.

4. Maa on cauhia ja häwitetän maa pelehty ja häwiä Canssan ylimmäiset harwenewat maasa.

5. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton.

5. Maa on saastaisexi tullut hänen asuwaisistans: sillä he tekewät Lakia wastan ja muuttawat käskyt ja luopuwat ijancaickisesta lijtosta.

6. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.

6. Sentähden culutta kirous maan jota myös sen asuwaiset ansaidzewat. Sentähden maan asuwaiset cuiwettuwat nijn että wähä jää wäke.

7. Viini murehtii, viiniköynnös kuihtuu, kaikki ilomieliset huokaavat.

7. Wijna cato wijnapuu cuiwa ja caicki jotca sydämestäns iloisna olit huocawat.

8. Loppunut on vaskirumpujen riemu, lakannut remuavaisten melu, loppunut kanteleitten riemu.

8. Trumbuin riemu tauco iloidzewaisten ilo puuttu candeleitten riemu loppu.

9. Ei laulaen viiniä juoda, väkijuoma käy karvaaksi juojillensa.

9. Ei lauleta wijna juotais ja hywä juoma on carwas juowille.

10. Kukistettu on autio kaupunki, joka talo teljetty, sisään pääsemätön.

10. Tyhiä Caupungi on cukistettu maahan caicki huonet owat teljetyt nijn ettei yxikän sinne mene.

11. Viinistä on kaduilla valitus, kaikki ilo on mennyt mailleen, riemu maasta paennut.

11. Wijnan puutten tähden walitetan catuilla caicki ilo on pois caicki maan riemu on matcasans.

12. Jäljellä on kaupungissa hävitys, portti on pirstaleiksi lyöty.

12. Ei ole muuta jäänyt Caupungijn cuin häwitys ja owet owat autiat.

13. Sillä niin on käyvä maan päällä, kansojen keskuudessa, kuin öljypuuta karistettaessa, kuin jälkikorjuussa, viininkorjuun päätyttyä.

13. SIllä Canssalle tapahtu myös maasa nijncuin öljypuillekin cosca sijtä on poimettu nijncuin sijtte poimetaisin cuin oikia wijnaelon aica pois on.

14. Ne korottavat äänensä ja riemuitsevat, ne huutavat mereltä päin Herran valtasuuruutta:

14. Ne corgottawat änens ylistäwät ja iloidzewat HERran cunniasta hamas merestä.

15. Sentähden kunnioittakaa Herraa valon mailla, ja meren saarilla Herran, Israelin Jumalan, nimeä.

15. Nijn kijttäkät nyt HERra laxoisa luodoisa HERran Israelin Jumalan nime.

16. Maan äärestä kuulemme ylistysvirret: Ihana on vanhurskaan osa! Mutta minä sanon: Riutumus, riutumus on minun osani, voi minua: ryöstäjät ryöstävät, raastaen ryöstäjät ryöstävät!

16. Me cuulemma kijtoswirren mailman ärestä wanhurscaille cunniaxi. Ja minun pitä sanoman: mixi minä olen nijn laiha? woi minua: sillä ylöncadzojat ylöncadzowat ja ylöncadzojat ylöncadzowat.

17. Kauhu ja kuoppa ja paula on edessäsi, sinä maan asukas.

17. SEntähden tule teidän asuwitten päälle hämmästys cuoppa ja paula.

18. Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat aukenevat ja maan perustukset järkkyvät.

18. Ja jos jocu pakenis hämmästyxen huuto nijn hän cuitengin puto cuoppaan ja jos hän pääse cuopasta nijn hän cuitengin käsitetän paulaan: sillä corkeuden ackunat owat awatut ja maan perustuxet wapisewat.

19. Maa murskaksi musertuu, maa halkee ja hajoaa, maa horjuu ja huojuu.

19. Maan käy pahoin ei sen pidä menestymän waan pitä raukeman.

20. Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvämaja. Raskaana painaa sitä sen rikkomus, se kaatuu eikä enää nouse.

20. Maan pitä hoiperteleman nijncuin juopunen ja wietämän pois nijncuin majan: Sillä sen pahat tegot painawat sen nijn että sen pitä langeman ja ei woi pysyä.

21. Sinä päivänä Herra kostaa korkeuden sotajoukolle korkeudessa ja maan kuninkaille maan päällä.

21. Silloin on HERra edziwä sitä corkiata sotawäke joca corkeudesa on ja maan Cuningoita jotca owat maan päällä.

22. Heidät kootaan sidottuina vankikuoppaan ja suljetaan vankeuteen; pitkän ajan kuluttua heitä etsiskellään.

22. Että he cootan yhteen nijncuin cuopas sidotut ja pitä oleman suljetut fangiudesa ja suuren ajan perästä taas edzittämän.

23. Ja kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.

23. Ja Cuun pitä häpemän ja Auringon ujoeleman cosca HERra Zebaoth on tulewa Cuningaxi Zionin mäelle ja Jerusalemis ja hänen wanhemmittens edes cunniasa.