40 luku

Pelastuksen sanoma Israelille. Jumalan suuruus ja kaikkivalta.

1. Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.

1. Lohduttakaat, lohduttakaat minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.

1. LOhduttacat lohduttacat minun Canssani sano teidän Jumalan.

1. LOhutacat/ Lohutacat/ minun Canssan/ sanopi teiden Jumalan. (Lohduttakaa/ Lohduttakaa/ minun kansani/ sanoopi teidän Jumalan.)

2. Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.

2. Puhukaat suloisesti Jerusalemin kanssa, ja saarnatkaat hänelle, että hänen sotimisensa on täytetty; sillä hänen rikoksensa on annettu anteeksi, että hän on saanut kaksinkertaisesti Herran kädestä, kaikkein synteinsä tähden.

2. Puhucat suloisest Jerusalemin cansa ja saarnatcat hänelle että hänen sotimisens on lopetettu: sillä hänen ricoxens on annettu andexi että hän on saanut caxikertaisest HERran kädestä caickein hänen syndeins tähden.

2. Puhucat suloisest Jerusalemin cansa/ ia sarnacat henelle/ Ette henen Sotimisens on lopetettu. Sille henen Ricoxens on andexiannettu/ Ette hen on saanut caxikerdhaiset HERRAN kädheste/ caikein henen Syndiens teden. (Puhukaat suloisesti Jerusalemin kanssa/ ja saarnatkaat hänelle/ että hänen sotimisensa on lopetettu. Sillä hänen rikoksensa on anteeksiannettu/ että hän on saanut kaksikertaiset HERRAN kädestä/ kaikkein hänen syntiensä tehden.)

3. Huutavan ääni kuuluu: Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.

3. Huutavaisen ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä, tehkäät tasaiset polut erämaassa meidän Jumalallemme.

3. Huutawaisen äni on corwes walmistacat HERran tietä tehkät tasaiset polgut erimaasa meidän Jumalallem.

3. Hwtauaisen äni ombi Corues/ walmistacat HERRAN tiete/ Techket Erimaasa tasaiset Polghut meiden Jumalalle. (Huutawaisen ääni ompi korwessa/ Walmistakaat HERRAN tietä/ Tehkäät erämaassa tasaiset polut meidän Jumalalle.)

4. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.

4. Kaikki laaksot pitää korotettaman, ja kaikki vuoret ja kukkulat pitää alennettaman, ja mitä on tasoittamatta, pitää tasattaman ja koliat silitettämän.

4. Caicki laxot pitä corgotettaman ja caicki wuoret ja cuckulat pitä alettaman. Ja mitä on tasoittamat pitä tasattaman ja jotca coleat owat pitä silitettämän.

4. Caiki Laxot pite ylescorghotettaman/ ia caiki Woret ia Cuckulat pite alettaman. Ja mite tasattomat ouat/ pite tasattaman/ ia iotca Coleat ouat/ pite siliexi tuleman. (Kaikki laaksot pitää ylöskoroitettaman/ ja kaikki wuoret ja kukkulat pitää alennettaman. Ja mitä tasottamattomat owat/ pitää tasattaman/ ja jotka koleat owat/ pitää sileäksi tuleman.)

5. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.

5. Sillä Herran kunnia ilmoitetaan: ja kaikki liha on ynnä näkevä Herran suun puhuvan.

5. Sillä HERran cunnia ilmoitetan ja caicki liha on ynnä näkewä HERran suun puhuwan.

5. Sille HERRAN Cunnia ilmoitetaan/ ia caiki Liha pite ynne näkemen HERRAN Suun puhuuan. (Sillä HERRAN kunnia ilmoitetaan/ ja kaikki liha pitää ynnä näkemään HERRAN suun puhuwan.)

6. Ääni sanoo: Julista! Toinen vastaa: Mitä minun pitää julistaman? Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen:

6. Ääni sanoo: saarnaa. Ja hän sanoi: Mitä minun pitää saarnaaman? Kaikki liha on ruoho, ja kaikki hänen hyvyytensä niinkuin kedon kukkanen.

6. Äni sano: saarna. Ja hän sanoi: mitäst minun pitä saarnaman? Caicki liha on heinä ja caicki hänen hywydens nijncuin kedon cuckainen.

6. Yxi äni sanopi/ Sarna sine/ Ja hen sanoi. Mite minun pite sarnaman? caiki Liha ombi Heine/ ia caiki henen Hywydhens/ ninquin Kedhon Cuckainen. (Yksi ääni sanoopi/ Saarnaa sinä/ Ja hän sanoi. Mitä minun pitää saarnaaman? Kaikki liha ompi heinä/ ja kaikki hänen hywyytensä/ niinkuin kedon kukkainen.)

7. ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa.

7. Ruoho kuivuu pois ja kukkanen lakastuu, sillä Herra puhalsi siihen. Kansa tosin on ruoho.

7. Heinä cuiwa pois ja cuckainen lacastu: sillä HERra puhalsi sijhen.

7. Heine poisquiuapi/ ia Cuckainen lakastu/ Sille HERRA puhalsi sihen. (Heinä poiskuiwaapi/ ja kukkainen lakastuu/ Sillä HERRA puhalsi siihen.)

8. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.

8. Ruoho kuivettuu ja kukkanen lakastuu; mutta meidän Jumalamme sana pysyy ijankaikkisesti.

8. Ja Canssa on heinä heinä cuiwettu ja cuckainen lacastu. Mutta meidän Jumalam sana pysy ijancaickisest.

8. Ja tosin/ Canssa ombi Heine/ Se Heine poisquiuettui/ ia Cuckainen poisputosi. Mutta se meiden Jumalan Sana pysy ijancaikisesta. (Ja tosin/ Kansa ompi heinä/ Se heinä poiskuiwettui/ ja kukkainen pois putosi. Mutta se meidän Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.)

9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: Katso, teidän Jumalanne!

9. Zion, sinä suloinen saarnaaja, astu korkialle vuorelle; Jerusalem, sinä suloinen saarnaaja, korota äänes väkevästi: korota ja älä pelkää; sano Juudan kaupungeille: katso, teidän Jumalanne.

9. ZIon sinä suloinen saarnaja astu corkialle wuorelle: Jerusalem sinä suloinen saarnaja corgota urhollisest änes corgota ja älä pelkä. Sano Judan Caupungeille cadzo teidän Jumalan.

9. Zion sine quin sarnat ylesastu corkian Woren päle/ Jerusalem sine quin sarnat ylescorghota wrholisest sinun änes/ ylescorghota ia ele pelke. Sanos Judan Caupungeille/ Catzos/ sijne ombi teiden Jumalan. (Zion sinä kuin saarnaat, ylösastu korkean wuoren päälle/ Jerusalem sinä kuin saarnaat ylöskorota urhoollisesti sinun äänesi/ ylöskorota ja älä pelkää. Sanos Judan kaupungeille/ Katsos/ siinä ompi teidän Jumalan.)

10. Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

10. Sillä katso, Herra, Herra tulee väkevyydessä, ja hänen käsivartensa on hallitseva: katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä, ja hänen tekonsa on hänen edessänsä,

10. Sillä cadzo HERra Jumala tule wäkewydes hänen käsiwartens on hallidzewa. Cadzo hänen palckans on hänen myötäns ja hänen tecons on hänen edesäns.

10. Sille catzo/ se HERRA Jumala tulepi wäkewydhen cansa/ henen käsiuardhens pite hallitzeman. Catzo/ henen Töns ia Tecons ei pide hedhelmetoin oleman. (Sillä katso/ se HERRA Jumala tuleepi wäkewyyden kanssa/ hänen käsiwartensa pitää hallitseman. Katso/ hänen työnsä ja tekonsa ei pidä hedelmätöin oleman.)

11. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.

11. Niinkuin paimen on hän kaitseva laumaansa, kokoo karitsat syliinsä ja kantaa helmassansa: tiineet lampaat hän johdattaa.

11. Nijncuin paimen hän on caidzewa laumans coco caridzat sylijns ja canda helmasans ja tijnet lambat hän saatta.

11. Ninquin Paimenen henen pite Laumans caitzeman/ hen cocopi sylijns Caritzat/ ia candapi ne helmasans/ ia ne Emelambat hen saatapi. (Niinkuin paimenen hänen pitää laumansa kaitseman/ hän kokoopi syliinsä karitsat/ ja kantaapi ne helmassansa/ ja ne emälampaat hän saattaapi.)

12. Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat?

12. Kuka on vedet pivollansa mitannut, ja käsittänyt vaaksallansa taivaat? ja maan tomun sulkenut kolmannekseen? ja vuoret puntarilla punninnut, ja kukkulat vaalla?

12. CUca mittä wedet piollans ja käsittä waaxallans taiwat? ja maan tomun sulke colmannexeen? Ja wuoret pundarilla punnidze? ja cuckulat waagalla?

12. Cuca mitanne Wedhet käsillens/ ia kemmenellens taiuat käsitte? ia Maanpirin sulkepi colmen Sormen mitalla? Ja woret punnitze wichdin cansa/ ia Cuckulat waaghan cansa? (Kuka mitannee wedet käsillänsä/ ja kämmenellänsä taiwaat käsittää? ja maanpiirin sulkeepi kolmen sormen mitalla? Ja wuoret punnitsee wihtin kanssa/ ja kukkulat waakan kanssa?)

13. Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa?

13. Kuka on Herran henkeä opettanut? eli kuka on hänen neuvonantajansa ollut?

13. Cuca HERran Henge opetta eli cuca on hänen Neuwonandajans?

13. Cuca HERRAN hengelle osottapi? eli cuca oli henen Neuuonandaians? (Kuka HERRA hengelle osoittaapi? eli kuka oli hänen neuwonantajansa?)

14. Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien?

14. Keneltä hän neuvoa kysyy, joka hänelle ymmärrystä antais, ja opettais hänelle oikeuden tien, ja antais hänelle tiedon, ja opetais hänelle ymmärryksen tien?

14. Keneldä hän neuwo kysy joca hänelle ymmärryst anda? ja opetta hänelle oikeuden tien? ja anda hänelle tiedon ja opetta hänelle ymmärryxen tien?

14. Keldä hen Neuuo kysy/ ioca henelle ymmerdhöst andapi? ia opettapi henelle sen Oikiudhen tien? Ja opettapi henelle Clokiun/ ia osottapi henelle sen ymmerdhöxen Tien? (Keltä hän neuwoa kysyy/ joka hänelle ymmärrystä antaapi? ja opettaapi hänelle sen oikeuden tien? Ja opettaapi hänelle klokiun (tiedon 1642)/ ja osoittaapi hänelle sen ymmärryksen tien.)

15. Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.

15. Katso, pakanat ovat niinkuin pisara, joka jää ämpäriin, ja niinkuin rahtu, joka jää vaakaan; katso, luodot hän kuljettaa niinkuin piskuisen tomun.

15. Cadzo pacanat owat nijncuin pisara joca jää ämbärijn ja nijncuin rahtu joca jää waacaan?

15. Catzo/ Pacanat pidheten ninquin pisara quin Emperijn iepi/ ia ninquin yxi rachtu/ quin Waacan iepi. (Katso/ Pakanat pidetään niinkuin pisara kuin ämpäriin jääpi/ ja niinkuin yksi rahtu/ kuin waakaan jääpi.)

16. Ei Libanon riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi.

16. Libanon olis sangen vähä tuleksi; ja hänen eläimensä ylen harvat polttouhriksi.

16. Cadzo luodot owat nijncuin piscuinen tomu Libanon olis sangen wähä tulexi ja hänen eläimens ylön harwat polttouhrixi.

16. Catzo/ Lodhot ouat ninquin piskuinen Tomu/ Se Libanon olis sangen wähe Tulexi/ ia henen Eleimens ylenharuat Poltwffrixi. (Katso/ Luodot owat niinkuin piskuinen tomu/ Se Libanon olisi sangen wähän tuleksi/ ja hänen eläimensä ylen harwat polttouhriksi.)

17. Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.

17. Kaikki pakanat ovat niinkuin ei mitään hänen edessänsä, ja juuri tyhjän ja turhan edestä pidetään häneltä.

17. Caicki pacanat owat nijncuin ei mitän hänen edesäns ja nijncuin juuri tyhjä jotca turhana pidetän.

17. Caiki Pacanat ouat ninquin ei miteken henen edesens/ ia ninquin iuri tyhie ia turhan edest pidheten. (Kaikki pakanat owat niinkuin ei mitäkään hänen edessänsä/ ja niinkuin juuri tyhjä ja turhan edestä pidetään.)

18. Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?

18. Keneenkä te tahdotte verrata Jumalaa? eli mitä kuvaa te tahdotte hänelle tehdä?

18. KEnengä te tahdotta weratta Jumalaan eli mitä cuwa te tahdotta hänelle tehdä?

19. Jumalankuvanko? — Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut.

19. Seppä valaa kuvan, ja hopiaseppä kultaa sen ja tekee siihen hopiakäädyt.

19. Tekiä wala kyllä cuwan ja hopiaseppä culda sen ja teke sijhen hopiakäädyt.

20. Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.

20. Niin myös jolla vähä vara on tehdä ylennysuhria, hän valitsee puun, joka ei mätäne, ja etsii siihen taitavan tekiän valmistamaan kuvaa, joka on kestäväinen.

20. Nijn myös jolla wähä wara on tehdä ylönnysuhria hän walidze puun joca ei mätäne ja edzi sijhen taitawan tekiän walmistaman cuwa joca on kestäwäinen.

21. Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet?

21. Ettekö te tiedä? ettekö te kuule? eikö tämä ole ennen teille ilmoitettu? ettekö te ole sitä ymmärtäneet maan alusta?

21. Ettäkö te tiedä? ettäkö te cuule? eikö tämä ole ennen teille ilmoitettu? ettäkö te ole sitä ymmärtänet maan algusta?

22. Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi.

22. Hän istuu maan piirin päällä, ja ne, jotka sen päällä asuvat, ovat niinkuin heinäsirkat; joka taivaan venyttää niinkuin ohukaisen nahan, ja levittää sen niinkuin teltan, asuttavaksi.

22. Hän istu maan pijrin ylidzen ja ne cuin sen päällä asuwat owat nijncuin heinäsircat.

23. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.

23. Joka pääruhtinaat tyhjäksi tekee, ja hävittää tuomarit maan päältä,

23. Joca taiwan wenyttä nijncuin ohucaisen nahan ja lewittä sen nijncuin tellan josa asutan joca pääruhtinat tyhjäxi teke ja häwittä Duomarit maan pääldä.

24. Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret.

24. Niinkuin ei he olisi istutetut, eikä kylvetyt, eli heidän kantonsa juurtuneet maahan; niin että he kuivettuvat, kuin tuuli heidän päällensä puhaltaa, ja tuulispää vie heidät matkaansa niinkuin akanat.

24. Nijn cuin ei he olis istutetut eikä kylwetyt eli heidän candons juurtunet maahan nijn että he cuiwettuwat cosca tuuli heidän päällens puhalda ja tuulispää wie heidän matcans nijncuin acanat.

25. Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin, sanoo Pyhä.

25. Keneenkä te siis minun verrata tahdotte, jonka kaltainen minä olisin? sanoo Pyhä.

25. Keneengä sijs te minun werrata tahdotta jonga caltainen minä olen? sano se Pyhä.

26. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.

26. Nostakaat silmänne korkeuteen ja katsokaat, kuka ne kappaleet luonut on, ja vie edes heidän joukkonsa luvulla? kutsuu ne kaikki nimeltänsä? Hänen varansa ja väkevä voimansa on niin suuri, ettei häneltä mitään puutu.

26. NOstacat silmän corkeuteen ja cadzocat cuca ne cappalet luonut on ja wie edes heidän jouckons lugulla? joca heidän cudzu caicki nimeldäns. Hänen warans ja wäkewä woimans on nijn suuri ettei häneldä mitän puutu.

27. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta?

27. Miksis siis sinä Jakob sanot, ja sinä Israel puhut: minun tieni on Herralta salattu, ja minun oikeuteni käy minun Jumalani ohitse?

27. Mixi sijs sinä Jacob sanot? ja sinä Israel puhut? minun tieni on HERralda salattu ja minun Jumalatani?

28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton.

28. Etkös tiedä? etkös ole kuullut? Herra ijankaikkinen Jumala, joka maan ääret on luonut, ei väsy eikä näänny; hänen ymmärryksensä on tutkimatoin.

28. Etkös tiedä? etkös ole cuullut? HERra ijancaickinen Jumala joca maan äret on luonut ei wäsy eikä näänny hänen ymmärryxens on tutkimatoin.

28. Se HERRA ijancaikinen Jumala/ ioca Maan äret loonut ombi/ ei wäsy eike nänny/ henen ymmerdhyxens ombi tutkimatoin. (Se HERRA iankaikkinen Jumala/ joka maan ääret luonut ompi/ ei wäsy eikä näänny/ hänen ymmärryksensä ompi tutkimatoin.)

29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin.

29. Hän antaa väsyneille voiman, ja väettömille kyllä väkeä.

29. Hän anda wäsyneille woiman ja wäettömille kyllä wäke.

29. Hen andapi nijlle wäsyuille woiman/ ia nijlle wäettömille kylle wäke. (Hän antaapi niille wäsyneille woiman/ ja niille wäettömille kyllin wäkeä.)

30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat;

30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, ja nuoret miehet peräti lankeevat;

30. Nuorucaiset wäsywät ja näändywät ja nuoret miehet langewat.

30. Ne Noricaiset wäsyuet ia nändyuet/ Ja ne vrholliset Miehet langeuat. (Ne nuorukaiset wäsywät ja nääntywät/ ja ne urhoolliset miehet lankeawat.)

31. mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

31. Mutta jotka Herraa odottavat, ne saavat uuden voiman, niin että he menevät siivillä ylös kuin kotkat; että he juoksevat ja ei näänny, he vaeltavat ja ei väsy.

31. Mutta jotca HERra odottawat ne saawat uden woiman nijn että he menewät sijwillä ylös cuin Cotcat. Että he juoxewat ja ei näänny he waeldawat ja ei wäsy.

31. Mutta iotca HERRA odhottauat/ ne saauat vdhen woiman/ nin ette he ylesmeneuet Siuillä quin Cotkat. Ette heiden pite iooxeman/ ia ei nändymen/ heiden pite waeldaman/ ia ei wäsymen. (Mutta jotka HERRAA odottawat/ ne saawat uuden woiman/ niin että he ylösmenewät siiwillä kuin kotkat. Että heidän pitää juokseman/ ja ei nääntymän/ heidän pitää waeltaman/ ja ei wäsymään.)