35 luku

Pelastuksen ajan ihanuus.

1. Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.

1. Korvet ja erämaat pitää iloitseman, ja autio sia pitää iloinen oleman, ja niinkuin kukkanen kukoistaman.

1. COrwet ja erimaat pitä iloidzeman ja se aukia sia pitä iloinen oleman ja nijncuin cuckainen cucoistaman.

1. NEite sanopi HERRA Jumala. Ne Coruet ia Erimaat pite iloitzeman. Ja se aukijoin sija pite lustinen oleman/ ia cucoistaman ninquin Cuccainen. (Näitä sanoopi HERRA Jumala. Ne korwet ja erämaat pitää iloitseman. Ja se aukioin sija pitää lystinen oleman/ ja kukoistamaan niinkuin kukkanen.)

2. Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.

2. Hän on kasvain vihoittava ja seisova riemuisna kaikessa ilossa ja riemussa; sillä Libanonin kunnia annetaan hänelle, Karmelin ja Saronin kaunistus; ja he näkevät Herran kunnian ja meidän Jumalan kauneuden.

2. Hän on caswain wihottawa ja seisowa riemuisna caikes ilos ja riemus: sillä Libanonin cunnia annetan hänelle Carmelin ja Saronin caunistus: ja he näkewät HERran cunnian ja meidän Jumalam cauniuden.

2. Henen pite casuain wihottaman/ ia riemuliszna seisoman caikes Ilos ia riemudes. Sille ette Libanon cunnia henelle annetan/ se Carmelin ia Saron caunistos. Ja he näkeuet sen HERRAN Herrauden/ ia sen meiden Jumalan Cauniudhen. (Hänen pitää kaswain wihottaman/ ja riemuisena seisoman kaikessa ilossa ja riemussa. Sillä että Libanonin kunnia hänelle annetaan/ se Karmelin ja Saron kaunistus. Ja he näkewät sen HERRAN herrauden/ ja sen meidän Jumalan kauneuden.)

3. Vahvistakaa hervonneet kädet, voimistakaa horjuvat polvet.

3. Vahvistakaat väsyneet kädet, ja tuetkaat nääntyneet polvet.

3. Wahwistacat wäsynet kädet ja tuetcat näändynet polwet.

3. Wahuistacat ne wäsyuet kädhet/ ia tuetkat ne nändynet Poluet. (Wahwistakaat ne wäsyneet kädet/ ja tuetkaa ne nääntyneet polwet.)

4. Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.

4. Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkäät peljätkö; katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapahtaa teidät.

4. Sanocat heickomielisille: olcat turwas ja älkät peljätkö. Cadzocat teidän Jumalan tule costaman se Jumala joca maxa hän tuke ja wapahta teidän.

4. Sanocat nijlle heickomielisille. Olcat turuas/ ia elket pelietkö. Catzocat/ Teiden Jumalan tulepi costamahan/ se Jumala ioca maxapi/ hen tulepi ia wapactapi teite. (Sanokaat niille heikkomielisille. Olkaat turwassa/ ja älkäät pelätkö. Katsokaat/ Teidän Jumalan tuleepi kostamaan/ se Jumala joka maksaapi/ hän tuleepi ja wapahtaapi teitä.)

5. Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat.

5. Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat.

5. Silloin awatan sokiain silmät ja cuuroin corwat aukenewat.

5. Silloin auaitan ninen Sokiadhen Silmet/ ia Curoin coruat aukeneuat. (Silloin awataan niiden sokeain silmät/ ja kuuroin korwat aukenewat.)

6. Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.

6. Silloin rammat hyppäävät niinkuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen; sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat erämaassa.

6. Silloin rambat hyppäwät nijncuin peurat ja myckäin kieli pacahtu kijtoxeen: sillä corwesa pitä wuotaman wedet ja wirrat erimaasa.

6. Silloin ne Rambat hyppeuet ninquin Peurat. Ja se Myckein kieli pacachtapi kijtoxehen. Sille ette Coruesa Wedhet pite wloswotaman/ ia Wirdhat Erimaasa. (Silloin ne rammat hyppiwät niinkuin peurat. Ja se mykkäin kieli pakahtuupi kiitokseen. Sillä että korwessa wedet pitää uloswuotaman/ ja wirrat erämaasssa.)

7. Hehkuva hiekka tulee lammikoiksi ja kuiva maa vesilähteiksi. Aavikkosutten asunnossa, missä ne makasivat, kasvaa ruoho ynnä ruoko ja kaisla.

7. Ja karkia paikka pitää järveksi tuleman, ja kuiva maa kuohuvaksi vedeksi; ja kuopassa, jossa kärme makasi, pitää heinän, ruovon ja kaislan oleman.

7. Ja carkia paicka pitä järwexi sowitettaman cuiwa maa pitä cuohuwaxi wedexi tuleman ja cuopas josa kärme macais pitä heinän ruogon ja caisilan oleman.

7. Ja carckia paicka pite Järuexi souitettaman. Ja quiua Maa/ pite Cohuuaxi wedhexi tuleman. Ja sijnä Coopas/ cussa Kerme macasi/ pite heinen ia Roghon ia Caisilan seisoman. (Ja karkea paikka pitää järweksi sowitettaman. Ja kuiwa maa/ pitää kuohuwaksi wedeksi tuleman. Ja siinä kuopassa/ kussa käärme makasi/ pitää heinän ja ruohon ja kaislan seisoman.)

8. Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on pyhä tie: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy — eivät hullutkaan.

8. Siinä myös pitää matka ja tie oleman, joka pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman, ettei kenkään saastainen sitä vaeltaisi, ja se pitää heidän edessänsä oleman; jota käydään, niin ettei tyhmäkään eksy.

8. Sijnä myös pitä matca ja tie oleman joca pitä pyhäxi tiexi cudzuttaman ettei kengän saastainen sitä waellais. Ja se pitä heidän edesäns oleman jota käydän nijn ettei tyhmätkän exy.

8. Ja sijne mös pite Matka ia Tie oleman/ ia se pite Pyhexi Tiexi cututzttaman/ ettei Kengen sastainen site möden waellaisi. Ja se sama pite heiden edesens oleman/ ionga päle keudhen/ nin/ ette mös ne Tyhmet/ euet taidha exyue. (Ja siinä myös pitää matka ja tie oleman/ ja se pitää pyhäksi tieksi kutsuttaman/ ettei kenkään saastainen sitä myöten waeltaisi. Ja se sama pitää heidän edessänsä oleman/ jonka päällä käyden/ niin/ että myös ne tyhmät/ eiwät taida eksyä.)

9. Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.

9. Ei siellä jalopeura oleman pidä, eikä joku julma peto mene sitä myöten, eli sieltä löydetä; vaan lunastetut sitä vaeltavat.

9. Ei siellä Lejonit oleman pidä eikä jocu julma peto mene sitä myöden eli sieldä löytä waan lunastetut sitä waeldawat.

9. Eipe sielle Jalopeura oleman pidhe/ eike iocu iulma Peto site möden mene/ eikä sielle leute. Wan ne Lunastetut pite site möden waeldaman. (Eipä siellä jalopeura oleman pidä/ eikä joku julma peto sitä myöten mene/ eikä siellä löytää. Waan ne lunastetut pitää sitä myöten waeltaman.)

10. Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.

10. Herran lunastetut palajavat ja tulevat sen kautta riemulla Zioniin, ja ijankaikkinen ilo on oleva heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittävät, ja murhe ja huokaus pitää pakeneman.

10. HERran lunastetut palajawat ja tulewat sen cautta riemulla Zionijn ja ijancaickinen ilo on olewa heidän pääns päällä. Ilon ja riemun he käsittäwät ja murhe ja huocaus pitä pakeneman.

10. Ne HERRAN Lunastetut palaiauat ia tuleuat sen cautta Zionihin riemun cansa/ ia ijancaikinen Ilo pite oleman heiden pääns päle. Ilon ia Riemun he käsitteuet/ ia mureh ia Hocaus pite pakeneman/ sanoi HERRA Caikiwaldias. (Ne HERRAN lunastetut palajawat ja tulewat sen kautta Zioniin riemun kassa/ ja iankaikkinen ilo pitää oleman heidän päänsä päällä. Ilon ja riemun he käsittäwät/ ja murhe ja huokaus pitää pakeneman/ sanoi HERRA Kaikkiwaltias.)