3 luku

Jerusalemin rappeutuminen ja kukistuminen. Kansan johtajat tuomitaan. Siionin tyttäret rangaistaan.

1. Sillä katso, Herra, Herra Sebaot ottaa pois Jerusalemilta ja Juudalta varan ja turvan, kaiken leivänvaran ja kaiken vedenvaran,

1. Sillä katso, Herra, Herra Zebaot ottaa pois Jerusalemista ja Juudasta kaikkinaisen varan, kaiken leivän varan, ja kaiken veden varan;

1. SIllä cadzo HERra HERra Zebaoth otta pois Jerusalemist ja Judast caickinaisen waran caiken leiwän waran ja caiken weden waran.

2. sankarin ja soturin, tuomarin ja profeetan, tietäjän ja vanhimman,

2. Väkevät sotamiehet, tuomarit, prophetat, tietäjät ja vanhimmat;

2. Wäkewät sotamiehet Duomarit Prophetat Tietäjät ja Wanhimmat.

3. viidenkymmenenpäämiehen ja arvomiehen, neuvonantajan, taitoniekan ja taikurin.

3. Viidenkymmenen päämiehet, ja kunnialliset miehet, neuvonantajat, ja taitavat virkamiehet, ja toimella puhuvaiset miehet.

3. Wijdenkymmenen päämiehet ja cunnialiset miehet Raadimiehet ja taitawat wircamiehet ja toimella puhuwaiset miehet.

4. Ja minä panen nuorukaiset heille päämiehiksi, ja pahankuriset hallitsevat heitä.

4. Ja tahtoo heille antaa nuorukaiset pääruhtinaiksi, ja lapset heitä hallitsemaan.

4. Ja tahto heille anda nuorucaiset pääruhtinoixi ja lapsilliset heitä hallidzeman.

5. Kansassa sortaa kukin toistaan, jokainen lähimmäistään; nuorukainen rehentelee vanhusta vastaan, halpa-arvoinen arvollista vastaan.

5. Ja kansan pitää ryöstämän toinen toistansa, ja jokaisen lähimmäistänsä; ja nuoremman pitää ylpiä oleman vanhaa vastaaan, ja ylönkatsotun kunniallista vastaan.

5. Ja Canssan pitä ryöstämän toinen toistans ja jocainen hänen lähimmäistäns. Ja nuoremman pitä ylpiän oleman wanha wastan ja irstan cunnialista wastan.

6. Kun veli tarttuu veljeensä isänsä talossa sanoen: Sinulla on vielä vaatteet, rupea ruhtinaaksemme ja ota huostaasi tämä raunioläjä,

6. Silloin tarttuu veli veljeensä isänsä huoneesta: sinulla on vaatteet, ole meidän hallitsiamme, auta sinä tätä lankeemusta.

6. Silloin tarttu weli weljeens Isäns huonest: sinulla on waattet ole meidän pääruhtinam auta sinä tätä langemusta.

7. niin tämä sinä päivänä korottaa äänensä sanoen: Ei minusta ole haavoja sitomaan; ei ole minun talossani leipää, ei vaatetta, älkää panko minua kansan ruhtinaaksi.

7. Mutta silloin hän vannoo ja sanoo: en minä taida parantaa, ei kotonani ole leipää eikä vaatteita: älkäät minun panko kansan hallitsiaksi.

7. Mutta silloin hän wanno ja sano: en minä taida parata ei cotonani ole leipä. eikä waatteita älkät minua pango Canssan pääruhtinaxi.

8. Sillä Jerusalem kaatuu ja Juuda kukistuu, koska heidän kielensä ja heidän tekonsa ovat Herraa vastaan ja he uhittelevat hänen kunniansa kasvoja.

8. Sillä Jerusalem kaatuu, ja Juuda käy ylösalaisin; että heidän kielensä ja tekonsa on Herraa vastaan, niin että he hänen majesteettinsa silmiä vastoin sotivat.

8. Sillä Jerusalemi caatu sinne ja Juda on ylösalaisin siellä että heidän kielens ja tecons on HERra wastan nijn että he hänen Maijestetins silmiä wastoin sotiwat.

9. Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä! Itsellensä he pahaa tekevät.

9. Heidän kasvoinsa hahmo todistaa heitä vastaan: ja he kerskaavat rikoksistansa, niinkuin Sodoma, ja ei salaa niitä. Voi heidän sielujansa! sillä he itse saattavat pääällensä onnettomuuden.

9. Ei he peitä heidän tecojans mutta kerscawat ricoxistans nijncuin Sodoma ja ei sala nijtä. We teidän sieluillen: sillä he idze saattawat päällens sen cansa caiken onnettomuden.

10. Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä.

10. Sanokaat vanhurskaalle, että hänen käy hyvin; sillä hän saa syödä töidensä hedelmän.

10. Saarnatcat wanhurscaista että heidän käy hywin: sillä he saawat syödä heidän töidens hedelmän.

11. Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle.

11. Mutta voi jumalattomia; sillä he ovat pahat, ja heille maksetaan niinkuin he ansaitsevat.

11. Mutta woi jumalattomita: sillä he owat pahat ja heille maxetan nijncuin he ansaidzewat.

12. Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.

12. Lapset ovat minun kansani vaivaajat, ja vaimot vallitsevat heitä. Minun kansani, sinun lohduttajas häiritsevät sinun, ja turmelevat tien, jota sinun käymän pitäis.

12. Lapset owat minun Canssani waiwajat ja waimot wallidzewat heitä. Minun Canssani sinun lohduttajas häiridzewät sinun ja turmelewat tien jota sinun käymän pidäis.

13. Herra asettuu käymään oikeutta, nousee kansoja tuomitsemaan.

13. Mutta Herra seisoo siellä oikeudella, ja on seisahtanut tuomitsemaan kansoja.

13. Mutta HERra seiso siellä oikeudella ja on seisattanut duomidzeman Canssa.

14. Herra käy tuomiolle kansansa vanhinten ja sen päämiesten kanssa: Te olette raiskanneet viinitarhan; teidän taloissanne on kurjilta ryöstettyä tavaraa.

14. Herra tulee tuomiolle kansansa vanhimpain kanssa ja pääruhtinasten kanssa; sillä te olette turmelleet viinamäen, ja köyhäin ryöstö on teidän huoneessanne.

14. HERra tule duomiolle Canssans wanhemmitten cansa ja hänen pääruhtinastens cansa: sillä te oletta turmellet wijnamäen ja köyhäin ryöstö on teidän huoneisan.

15. Kuinka saatatte runnella minun kansaani ja ruhjoa kurjien kasvot? sanoo Herra, Herra Sebaot.

15. Miksi tallaatte kansaani, ja runtelette köyhää? sanoo Herra, Herra Zebaot.

15. Mixi te tallatte minun Canssani ja rundelette köyhä sano HERra HERra Zebaoth.

16. Ja Herra sanoi: Koska Siionin tyttäret korskeilevat, kulkevat kaula kenossa ja silmillään vilkuillen, astua sipsuttelevat ja nilkkarenkaitaan kilistelevät,

16. Ja Herra sanoo: että Zionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyvät kenossa kauloin, kiilusilminä, kävelevät ja koriasti astelevat, niinkuin jalat sidotut olisivat;

16. JA HERra sano: että Zionin tyttäret owat ylpiät ja käywät kenos cauloin kijlus silminä käwelewät ja coriast astelewat nijncuin jalat sidotut olisit.

17. tekee Herra Siionin tytärten päälaen rupiseksi, ja Herra paljastaa heidän häpynsä.

17. On siis Herra tekevä Zionin tytärten päät rupisiksi, ja Herra on paljastava heidän häpiänsä.

17. On sijs HERra tekewä Zionin tytärten päät rupisexi ja HERra on paljastapa heidän häpiäns.

18. Sinä päivänä Herra poistaa koreat nilkkarenkaat, otsanauhat, puolikuukorut,

18. Silloin on Herra ottava kenkäin kaunistuksen pois, ja koriasti kudotut rihmat ja soljet,

18. Silloin on HERra ottawa polusten caunistuxen pois ja sitet pangut/

19. korvarenkaat, rannerenkaat, hunnut,

19. Käädyt, ja rannerenkaat ja seppelit,

19. Käädyt rannerengat kijldäwät waattet päälijnat präämit snyörit desmacnupit corwarengat/

20. juhlapäähineet, jalkakäädyt, koruvyöt, hajupullot, taikahelyt,

20. Kalliit pääliinat, ja polukset, ja päärihmat, ja lemausastiat, ja korvarenkaat,

20. Sormuxet päärihmat odzaladit pyhäpäiwäiset waattet/

21. sormukset, nenärenkaat,

21. Sormukset ja otsalehdet,

21. Caaput timbit cuckarot speilit miehustuxet/

22. juhlavaatteet, kaavut, vaipat, kukkarot,

22. Juhlavaatteet, ja kaaput, ja timpit, ja kukkarot,

22. Liepet ja heidän lijnawaattens.

23. kuvastimet, aivinapaidat, käärelakit ja päällysharsot.

23. Peilit ja pienet liinavaatteet, ja lakit ja suvihameet.

23. Ja pitä häijy löhkä hywän hajun edest oleman ja waldain side wyön edest/

24. Silloin tulee tuoksun sijaan löyhkä, vyön sijaan nuora, käherretyn tukan sijaan kaljuus, korupuvun sijaan säkkiverho, kauneuden sijaan polttomerkki.

24. Ja pitää häijy löyhkä hyvän hajun edestä oleman, ja nuora vyön edestä, ja paljas pää kaharain hiusten edestä, ja ahdas säkki avaran hameen edestä. Nämät kaikki sinun kauneutes siaan.

24. Ja paljas pää caharain hiusten edest ja ahdas säcki awaran hamen edest.

25. Sinun miehesi kaatuvat miekkaan ja sinun sankarisi sotaan.

25. Sinun miehes kaatuvat miekan kautta, ja sinun väkeväs sodassa.

25. Nämät caicki sinun cauneutes siaan. Sinun yhteinen Canssas on caatuwa miecan cautta ja sinun sotawäkes sodasa.

26. Ja Siionin portit valittavat ja vaikeroivat, ja typötyhjänä hän istuu maassa.

26. Ja heidän porttinsa pitää murehtiman ja valittaman: ja heidän pitää vaikiasti istuman maan päällä.

26. Ja heidän porttins pitä murehtiman ja walittaman.