11 luku

Messias – kuningas ja hänen valtakuntansa.

1. Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.

1. Ja vitsa on putkahtava Isain kannosta, ja vesa on hedelmöitsevä hänen juurestansa,

1. JA widza on putcahtawa Isain cannosta ja wesa on hedelmöidzewä hänen juurestans.

1. NEite HERRA Jumala sanopi/ yxi witza pite putkactaman Isain cannosta/ ia wesan henen Jurestans hedhelmeitzemen. (Näitä HERRA Jumala sanoopi/ yksi witsa pitää putkahtaman Isain kannosta/ ja wesan hänen juurestansa hedelmäitsemän.)

2. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

2. Jonka päällä Herran henki lepää, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja väkevyyden henki, taidon ja Herran pelvon henki.

2. Jonga päälle HERran Hengi lewäjä wijsauden ja ymmärryxen hengi neuwon ja wäkewyden hengi.

2. Jonga päle pite HERRAN hengen leueiemen/ Se wisaudhen ia ymmerdhyxen hengi/ Se Neuuon ia wäkewydhen hengi. (Jonka päällä pitää HERRAN hengen lepäämän/ se wiisauden ja ymmärryksen henki/ Se neuwon ja wäkewyyden henki.)

3. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

3. Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen,

3. Taidon ja HERran pelgon hengi ja hänen haistamisens on HERran pelgos olewa. Ei hän duomidze silmäins nägön jälken eikä nuhtele corwains cuullon jälken.

3. Se Tietemisen ia HERRAN pelghon hengi/ Ja Sen pite heneen puhaldaman HERRAN pelghon. Ei henen pide domitzeman Silmeins näghon ielken Eike nucteleman Coruains Cwlon ielkin. (Se tietämisen ja HERRAN pelon henki/ Ja sen pitää häneen puhaltaman HERRAN pelon. Ei hänen pidä tuomitseman silmäinsä näön jälkeen eikä nuhteleman korwainsa kuulon jälkeen.)

4. vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

4. Vaan hän tuomitsee köyhiä vanhurskaudessa, ja nuhtelee maan raadollisia oikeudella, ja lyö maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa hän jumalattoman.

4. Waan hän duomidze köyhiä wanhurscaudesa ja nuhtule maan radollisia cohtudella ja lyö maata hänen suuns sauwalla. Ja hänen huuldens hengellä tappa hän jumalattoman.

4. Waan henen pite domitzeman wanhurskaudhesa ne kieuhet/ ia nucteleman coctuella Maan radholistein edheste/ Ja pite lömen maan/ henen Swns Sanalla. Ja henen hwlens hengelle/ pite henen tappaman/ sen iumalattoman. (Waan hänen pitää tuomitseman wanhurskaudessa ne köyhät/ ja nuhteleman kohtuudella maan raadollisten edestä/ ja pitää lyömän maan/ hänen suunsa sanalla. Ja hänen huulensa hengellä/ pitää hänen tappaman/ sen jumalattoman.)

5. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.

5. Vanhurskaus on hänen kupeinsa vyö, ja usko hänen munaskuinsa side.

5. Wanhurscaus on hänen cuwehtens wyö ja usco hänen munascuidens side.

5. Ja wanhurscaus pite oleman henen Cupeins wöön/ ia vscon henen mwnaskudhens siteen. (Ja wanhurskaus pitää oleman hänen kupeinsa wyön/ ja uskon hänen munaskuidensa siteen.)

6. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.

6. Sudet asuvat lammasten seassa, ja pardi makaa vohlain kanssa; vasikka myös ja nuori jalopeura, ja syötinnaudat käyvät yhdessä, ja vähä poikainen kaitsee heitä.

6. Sudet asuwat lammasten seas ja Pardus maca wohlain cansa. Wasicka myös ja nuori Lejoni ja syötin naudat käywät yhdes ja wähä poicainen caidze heitä.

6. Sudhet pite asuman Lammasten seghas/ ia Pardus wohlan cansa pite macaman. Wasicka mös ia Jalopeurukainen/ ia teuras naudhat ynne wijpyuet/ ia vähe sorri heite caitze. (Sudet pitää asuman lammasten seassa/ ja pardus wohlan kanssa pitää makaaman. Wasikka myös ja jalopeurakainen/ ja teurasnaudat ynnä wiipywät/ ja wähä sorri heitä kaitsee.)

7. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

7. Niin myös lehmät ja karhut käyvät yhdellä laitumella, ja heidän vasikkansa myös ynnä makaavat; jalopeura syö olkia niinkuin härkä.

7. Nijn myös lehmät ja carhut käywät yhdellä laituimella ja heidän wasickans myös ynnä macawat.

7. Nin mös lehmet ia Carhut ynne caidaan/ ynne mös heijden wasikans pite macaman. (Niin myös lehmät ja karhut ynnä kaidaan/ ynnä myös heidän wasikkansa pitää makaaman.)

8. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

8. Ja imevä lapsi ihastuu vaskikäärmeen lävestä; ja vieroitettu lapsi pistää kätensä basiliskin luolaan.

8. Ja Lejoni syö olkia nijncuin härkä ja imewä lapsi ihastu waskikärmen läwestä. Ja wieroitettu lapsi pistä kätens Basiliscuxen luolaan.

8. Ja Jalopeuran pite sömen olkia ninquin naudhan/ ia imeuen lapsen pite ihastuman ylitze waskikermen läuen. Ja wieroijtetun Lapsen pite ketens pistemen päkermen loolaan. (Ja jalopeuran pitää syömän olkia niinkuin naudan/ ja imewän lapsen pitää ihastuman ylitse waskikäärmeen läwen. Ja wieroitetun lapsen pitää kätensä pistämän pääkäärmeen luolaan.)

9. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

9. Ei kenkään vahingoitse eikä turmele kaikella pyhyyteni vuorella; sillä maa on täynnä Herran tuntoa, niinkuin meri vedellä peitetty.

9. Ei kengän wahingoidze eikä turmele caikella minun pyhydeni mäellä. Sillä maa on täynäns HERran tundo nijncuin meri wedellä peitetty.

9. Eijkengen wahingoita/ eijke turmella caikella minun pyhydheni mäghelle. Sille ette maa ombi teunens HERRAN tunnosta/ ninquin meri wedhelle peitetty. (Ei kenkään wahingoita/ eikä turmella kaikella minun pyhyyteni mäellä. Sillä että maa ompi täynnänsä HERRAN tunnosta/ niinkuin meri wedellä peitetty.)

10. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

10. Ja tapahtuu sinä päivänä, että Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pitää pakanain etsimän; ja hänen leponsa on kunniallinen oleva.

10. JA tapahtu sinä päiwänä että Isain juurta joca seiso Canssain lippuna pitä pacanain edzimän ja hänen lepons on cunnialinen olewa.

10. Ja sen pite tapactuman sine peiuene/ ette Isain iuri/ ioca seiso cansain lippuna sen ielken pacanaiten pite etzimen/ Ja henen lepuns pite cunnian oleman. (Ja sen pitää tapahtuman sinä päiwänä/ että Isain juuri/ joka seisoo kansain lippuna sen jälkeen pakanaittein pitää etsimän/ Ja hänen leponsa pitää kunnian oleman.)

11. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.

11. Ja tapahtuu sinä päivänä, että Herra vielä toisen kerran kokottaa kätensä ostamaan kansansa tähteitä, jotka jääneet ovat, Assyriasta, Egyptistä, Patroksesta, Etiopista, Elamista, Sinearista, Hamatista ja meren luodoista.

11. Ja HERra wielä toisen kerran cocotta kätens omistaman Canssans tähteitä jotca jäänet olit Assyrialaisilda Egyptiläisildä: Patroxelda Morilaisilda Elamitildä Sineareilda Hamateilda ja meren luodoilda.

11. Ja pite HERRAN wiele widhoin sine peijuen vlosoijendaman kethens/ omistaman henen Canssans techteite/ iotca ienyet olit. Nijlde Assirilde/ Egijptilde/ Patrosilde/ musta canssalda/ Elamitilde/ Sineareilda hamateilda/ ia nijlde meren Lodhoijlda. (Ja pitää HERRAN wielä wihdoin sinä päiwänä ulosojentaman kätensä/ omistaman hänen kansansa tähteitä/ jotka jääneet olit. Niiltä Assurilta/ Egyptiltä/ Patrosilta/ musta kansalta/ Elamitilta/ Sineareilta hamateilta/ ja niiltä meren luodoilta.)

12. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

12. Ja hän nostaa lipun pakanoissa, tuodaksensa Israelin pakolaiset, ja myös kootaksensa Juudan hajoitetut, neljästä maan äärestä.

12. Ja hän nosta lipun pacanoisa cocoman poisajetuita Israelistä ja hajotettuja Judasta neljästä maan culmasta.

12. Ja henen pite nostaman lipon pacanoijssa/ ia cocoman ne poijsaietut Israelista/ ia ne haiotetudh Judald cocoman nijste nelieste maan culmista. (Ja hänen pitää nostaman lipun pakanoissa/ ja kokoaman ne poisajetut Israelista/ ja ne hajoitetut Judalta kokoaman niistä neljästä maan kulmasta.)

13. Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia.

13. Ja kiivaus Ephraimia vastaan pitää lakkaaman, ja Juudan viholliset pitää peräti katooman, niin ettei Ephraimin pidä kadehtiman Juudaa, ja Juudan ei pidä ahdistaman Ephraimia.

13. Ja kijwaus Ephraimi wastan pitä lackaman ja Judan wiholliset pitä peräti catoman nijn ettei Ephraimin pidä cadehtiman Judata ja Judan ei pidä ahdistaman Ephraimi.

13. Ja se kwaus Epraim wastan pite lackaman/ Ja Judan wihamiehet pite pereti katoman/ nijn etteij Ephraim kijua Judasta/ Ja Judan ei pide adhistaman Ephraim vastan. (Ja se kiiwaus Ephraimia wastaan pitää lakkaaman/ Ja Judan wihamiehet pitää peräti katoaman/ niin ettei Ephraim kadehdi Judasta/ Ja Judan ei pidä ahdistaman Ephraimia wastaan.)

14. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.

14. Mutta heidän pitää karkaaman Philistealaisten niskaan, länteen päin, ja ryöstämän idän puolella asuvaiset; Edom ja Moab pitää heidän käsiinsä lankeeman, ja Ammonin pojat pitää heille kuuliaiset oleman.

14. Mutta heidän pitä carcaman Philisterein caulaan länden päin ja ryöstämän idän asuwaiset. Edom ja Moab pitä heidän käsijns langeman ja Ammonin pojat pitä heille cuuliaiset oleman.

14. Mutta heiden pite leten carkaman Philisterin caulan päle/ ia ynne haparoijtzeman idhen asuuaiset. Edom/ ia Moab pite heiden kesijnse langeman. Ja Ammonin poijghat pite cwliaiset oleman. (Mutta heidän pitää länteen karkaaman philisterin kaulan päälle/ ja ynnä haparoitseman idän asuwaiset. Edom/ ja Moab pitää heidän käsiinsä lankeeman. Ja Ammonin pojat pitää kuuliaiset oleman.)

15. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi.

15. Ja Herra on kiroova Egyptin meren lahden, ja liikuttava kätensä virtaa vastaan, tuulensa väkevyydessä; ja hän lyö sen seitsemäksi ojaksi, niin että kengässä käydään ylitse.

15. Ja HERra on kirowa Egyptin meren wirran ja lijcuttawa kätens wirta wastan hänen tuulens wäkewydesä. Ja lyö seidzemen coske nijn että kengis käydän ylidze.

15. Ja HERRAN pite kiroman sen Egyptin meren wirdhan/ Ja pudhistapi ketens ylitzen kymin henen twlens wekewydhese. Ja löpi ne seitzemen coskia/ nin ette quiuis kengis ylitzekeudhen/ (Ja HERRAN pitää kiroaman sen Egyptin meren wirran/ Ja puhdistaapi kätensä ylitsen kymin hänen tuulensa wäkewyydessä. Ja lyöpi ne seitsemän koskea/ niin että kuiwissa kengissä ylitse käydään.)

16. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.

16. Ja rata on oleva hänen jääneelle kansallensa, joka Assyrialaisilta jätetty oli; niinkuin Israelille silloin tapahtui, kuin hän Egyptistä läksi.

16. Ja rata pitä oleman hänen jäänyelle Canssallens joca Assyrialaisilda jätetty oli: nijncuin Israelille silloin tapahtui cosca hän Egyptistä läxi.

16. Ja oleman pite rata henen techde Canssallens. Jotca ietetty olit Assirilde/ ninquin Israelin tapachtuij/ sine peijuen/ iona hen Egyptin maalda vlgoslexi. (Ja oleman pitää rata hänen tehdä kansallensa. Joka jätetty olit Assurilta/ niinkuin Israelin tapahtui/ sinä päiwänä/ jona hän Egyptin maalta ulosläksi.)