62 luku

Siionin kunnia ja autuus.

1. Siionin tähden minä en voi vaieta, ja Jerusalemin tähden en lepoa saa, ennenkuin sen vanhurskaus nousee kuin aamunkoi ja sen autuus kuin palava tulisoihtu.

1. Zionin tähden en minä vaikene, ja Jerusalemin tähden en minä lakkaa, siihenasti että hänen vanhurskautensa koittaa niinkuin paiste, ja hänen autuutensa palaa niinkuin tulisoitto.

1. EN minä waickene Zionin tähden ja Jerusalemin tähden en minä lacka sijhenasti että hänen wanhurscaudens coitta nijncuin paiste ja hänen autuudens pala nijncuin tulisoitto.

1. Em mine waikene Zionin teden/ ia Jerusalemin teden em mine lacka/ sihenasti ette Wanhurskaudhens yleskeupi ninquin Paiste/ ia henen Terueydhens palapi ninquin iocu Lampu. (En minä waikene Zionin tähden/ ja Jerusalemin tähden en minä lakkaa/ siihenasti että wanhurskautensa ylökäypi niinkuin paiste/ ja hänen terweytensä palaapi niinkuin joku lamppu.)

2. Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran suu säätää.

2. Että pakanatkin näkisivät sinun vanhurskautes, ja kaikki kunikaat sinun kunnias. Ja sinä nimitetään uudella nimellä, jonka Herran suu on nimittävä.

2. Että pacanatkin näkisit sinun wanhurscaudes ja caicki Cuningat sinun cunnias. Ja sinä nimitetän udella nimellä jonga HERran suu on nimittäwä.

2. Pacanatkin näkisit sinun Wanhurscaudhes/ ia caiki Kuningat sinun cunnias. Ja sinun pite wdhella Nimelle nimitettemen/ ionga HERRAN Sw pite nimittemen. (Pakanatkin näkisit sinun wanhurskautesi/ ja kaikki kuninkaat sinun kunniasi. ja sinun pitää uudella nimellä nimitettämän/ jonka HERRAN suu pitää nimitettämän.)

3. Sinä tulet kauniiksi kruunuksi Herran kädessä ja kuninkaalliseksi päähineeksi Jumalasi kädessä.

3. Ja sinun pitää oleman kunnian kruunu Herran kädesssä, ja kuninkaan hiippa sinun Jumalas kädessä.

3. Ja sinä olet olewa cunnian Cruunu HErran kädesä ja Cuningan Hijppa sinun Jumalas kädesä.

3. Ja sinun pite oleman Cunnian crunu HERRAN kädhese/ ia Kuningan Hijppa sinun Jumalas kädhese. (Ja sinun pitää oleman kunnian kruunu HERRAN kädessä/ ja kuninkaan hiippa sinun Jumalasi kädessä.)

4. Ei sinua enää sanota hyljätyksi, eikä sinun maatasi enää sanota autioksi; vaan sinua kutsutaan minun rakkaakseni ja sinun maatasi aviovaimoksi, sillä Herra rakastaa sinua, ja sinun maasi otetaan avioksi.

4. Et sinä enään kutsuta hyljätyksi, eikä sinun maatas enää sanota hävitetyksi, vaan sinä kutsutaan: minun suosioni on hänessä, ja sinun maas asuttavaksi; sillä Herra on mielistynyt sinuun, ja sinun maallas asutaan.

4. Et sinä sillen cudzuta hyljätyxi eikä sinun maallas enämbi sanota: häwitys waan sinä cudzutan minun himon hänesä. Ja sinun maas: hänellä on Isändä: sillä HERralla on himo sinuun ja sinun maallas on Isändä.

4. Eipe sine sille cutzuta ylenannetuxi/ eike sinun Maalles enembi sanota/ kylmille/ Wan sine pite cutzuttaman/ Minun himon henessä. Ja sinun Maas/ henelle ombi Isende. Sille ette HERRALLA ombi himo sinuhun/ Ja sinun Maallas ombi Isende. (Eipä sinä sille kutsuta ylenannetuksi/ eikä sinun maallesi enempi sanota/ kylmille/ Waan sinä pitää kutsuttaman/ Minun himon hänessä. Ja sinun maasi/ hänellä ompi isäntä. SIllä että HERRALLA ompi himo sinuhun/ Ja sinun maallasi ompi isäntä.)

5. Sillä niinkuin nuori mies ottaa neitsyen avioksi, niin sinun lapsesi ottavat sinut omaksensa; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

5. Sillä niinkuin nuorukainen rakastaa neitsyttä, niin sinun lapses pitää sinua rakastaman; ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamestansa, niin myös sinun Jumalas iloitsee sinusta.

5. Sillä nijncuin nuorucainen racasta neidzyttä nijn sinun lapses pitä sinua racastaman. Ja nijncuin ylkä iloidze morsiamestans: nijn myös sinun Jumalas iloidze sinusta/

5. Sille ette ninquin yxi Nooricainen iongun Neitzen racastapi/ nin sinun Lapses pite sinua racastaman. Ja ninquin Ylke iloitze Morsiamestans. Nin mös sinun Jumalas sinusta iloitzepi. (Sillä että niinkuin yksi nuorukainen jonkun neitseen rakastaapi/ niin sinun lapsesi pitää sinua rakastaman. Ja niinkuin ylkä iloitsee morsiamestansa. Niin myös sinun Jumalasi sinusta iloitseepi.)

6. Sinun muureillesi, Jerusalem, minä asetan vartijat; älkööt he milloinkaan vaietko, ei päivällä eikä yöllä. Te, jotka ylistätte Herraa, älkää itsellenne lepoa suoko.

6. Jerusalem, minä asetan vartiat muuris päälle, jotka ei ikänä päivällä eikä yöllä vaikene; ja jotka Herran muistatte, ei teidän pidä vaiti oleman.

6. JErusalem minä asetan wartiat sinun muuris päälle jotca ei ikänäns päiwällä eikä yöllä waickene ja jotca HERran muistawat.

6. O Jerusalem mine tadhon sinun Muris päle Wartiat asetta/ iotca alati yli peiue ia yli öte ei pidhe waickeneman/ ia iotca HERRAN päle muistaman pite. (Oi Jerusalem minä tahdon sinun muurisi päälle wartiat asettaa/ jotka alati yli päiwää ja yli yötä ei pidä waikeneman/ ja jotka HERRAN päälle muistaman pitää.)

7. Älkää antako hänelle lepoa, ennenkuin hän on asettanut ennallensa Jerusalemin, tehnyt sen ylistykseksi maassa.

7. Ja ei teidän pidä hänestä vaikeneman, siihenasti että hän sen vahvistaa, ja asettaa Jerusalemin maan päälle kiitokseksi.

7. Ettei teidän tykönän waikitust olis etkä te hänen tähtens wait olis sijhenasti että Jerusalem walmistetan ja asetetan maan päälle kitoxexi.

7. Sen päle ettei teiden tykenen pidhe ychten waikitust oleman/ ia eipe teiden pidhe henesti waidholeman/ sihenasti ette Jerusalem tule walmistetuxi ia asetetuxi Maan päle Kijtoxexi. (Senpäälle ettei teidän tykönän pidä yhtään waikenemista oleman/ ja eipä teidän pidä hänestä waiti oleman/ siihenasti että Jerusalemi tulee walmistetuksi ja asetetuksi maan päälle kiitokseksi.)

8. Herra on vannonut oikean kätensä ja väkevyytensä käsivarren kautta: En totisesti minä enää anna jyviäsi sinun vihollistesi ruuaksi, eivätkä juo enää muukalaiset sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt.

8. Herra vannoo oikian kätensä kautta, ja voimansa käsivarren kautta: en minä tahdo enään antaa jyviäs vihollistes syödä, enkä viinaas, jonka tähden sinä työtä teit, muukalaisten juoda;

8. HERra wannoi oikian kätens cautta ja woimans käsiwarren cautta: En minä tahdo sinun jywiäs sillen anda wihollistes syödä engä wijnas syöxy jonga tähdens työtä teit muucalaisten juoda.

8. HERRA wannoi henen Oikiankädhens cautta/ ia henen woimans Käsiuardhen cautta. Eipe mine tadho sinun Jyuies sillen anda Wiholistes södhe/ engä Wijnamahlas/ iostas töteteit/ nijlle Mucalaisille ioota. (HERRA wannoi hänen oikean kätensä kautta/ ja hänen woimansa käsiwarren kautta. Eipä minä tahdon sinun jywiäsi silleen antaa wiholistesi syödä/ eikä wiinamahlaasi/ josta työtä teit/ niille muukalaisille juottaa.)

9. Vaan jotka viljan kokoavat, ne sen syövät ja ylistävät Herraa; ja jotka viinin korjaavat, ne sen juovat minun pyhissä esikartanoissani.

9. Vaan jotka sen kokoovat, syövät sitä ja kiittävät Herraa; ja jotka sitä kokoovat, juovat sitä minun pyhyyteni esihuoneissa.

9. Waan jotca sen cocowat syöwät sitä ja kijttäwät HERra ja jotca sitä cocowat juowat sitä minun pyhydeni esihuonesa.

9. Waan iotca sen coconwetäuet/ pite site sömen/ ia HERRA kijttemen/ ia iotca site cocouat/ pite site iooman minun Pyhyteni Esihonesa. (Waan jotka sen kokoon wetäwät/ pitää sitä syömän/ ja HERRAA kiittämän/ ja jotka sitä kokoawat/ pitää sitä juoman minun pyhyyteni esihuoneessa.)

10. Käykää, käykää ulos porteista, tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille.

10. Menkäät, menkäät porttein kautta, peratkaat tietä kansalle: silittäkäät, silittäkäät polut, siirtäkäät kivet pois, ylentäkäät lippu kansain päälle.

10. MEngät mengät porttein cautta peratcat tietä Canssalle silittäkät silittäkät polgut sijrtäkät kiwet pois ylöndäkät lippu Canssoille.

10. Menget/ Menget * Portein cautta/ perghatka Tiete Canssalle/ silitteket/ silitteket Polghut/ poissijrteket heneste * Kiuet/ ylendeket yxi * Lippo Canssoille. (Menkäät/ menkäät porttein kautta/ perkatkaa tietä kansalle/ silittäkäät/ silittäkäät polut/ pois siirtäkäät hänestä kiwet/ ylentäkäät yksi lippu kansoille.)

11. Katso, Herra on kuuluttanut maan ääriin asti: Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastuksesi tulee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä.

11. Katso, Herra antaa sen kuulua hamaan maailman ääriin asti: sanokaat Zionin tyttärelle: katso, sinun autuutes tulee, katso, hänen palkkansa on hänen myötänsä, ja hänen työnsä hänen edessänsä.

11. Cadzo HERra anda cuulutta idzens haman mailman ärin asti: sanocat Zionin tyttärille: Cadzo sinun autuudes tule cadzo hänen työns ja tecons ei pidä hedelmätöin oleman.

11. Catzos/ HERRA andapi itzens * cwlutta haman Mailman ärin asti/ sanocat Zionin tytterille. (Katsos/ HERRA antaapi itsensä kuuluttaa hamaan maailman ääriin asti/ sanokaat Zionin tyttärille.)

12. Ja heitä kutsutaan pyhäksi kansaksi, Herran lunastetuiksi; ja sinua kutsutaan halutuksi, kaupungiksi, joka ei ole hyljätty.

12. Ja he pitää kutsuttaman pyhäksi kansaksi, Herran lunastetuiksi; ja sinä kutsutaan etsityksi ja ei hyljätyksi kaupungiksi.

12. Heitä pitä cudzuttaman pyhäxi Canssaxi lunastetuxi HERralda ja sinä cudzutan edzityxi ja ei hyljätyxi Caupungixi.

12. Heite pite Pyhexi Canssaxi cutzuttaman/ ne Lunastetut HERRALDA/ Waan sinun pite cutzuttaman Se ylesetzitty ia ei ylenannettu Caupungi. (Heitä pitää pyhäksi kansaksi kutsuttaman/ ne lunastetut HERRALTA/ Waan sinun pitää kutsuttaman se ylös etsitty ja ei ylenannettu kaupunki.)