2 luku

Jerusalemin temppelin vuori korotetaan ja tulee rauhanvaltakunnan keskukseksi. Herran tuomionpäivä nöyryyttää ihmisylpeyden ja masentaa kaiken ihmismahdin.

1. Sana, jonka Jesaja, Aamoksen poika, näki Juudasta ja Jerusalemista.

1. Tämä on se, minkä Jesaia Amotsin poika näki Juudasta ja Jerusalemista.

1. TÄmä on cuin Jesaia Amozin poica näki Judast ja Jerusalemist.

1. Teme on quin Jesaias Amozin poica näki Judast ia Jerusalemist. (Tämä on kuin Jesaias Amosin poika näki Judasta ja Jerusalemista.)

2. Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

2. Viimeisenä aikana pitää sen vuoren, jolla Herran huone on, vahvan oleman, korkiampi kuin kaikki vuoret, ja korotettaman kukkulain ylitse; ja kaikki pakanat pitää sinne juokseman.

2. Wijmeisnä aicana pitä sen wuoren jolla HERran huone on wahwan oleman corkiambi cuin caicki wuoret ja corgotettaman caickein cuckulain ylidze ia caicki pacanat pitä sinne juoxeman.

2. WImeiszne aicana/ pite sen Woren cussa HERRAN Hone on/ walmixi tuleman/ corkeimaxi quin caiki Woret/ ia ylitze caikein Cuckulain corghotettaman. Ja caiki Pacanat pite sen tyge iooxeman/ (Wiimeisenä aikana/ pitää sen wuoren kussa HERRAN huone on/ walmiiksi tuleman/ korkeimmaksi kuin kaikki wuoret/ ja ylitse kaikkein kukkulain korotettaman. Ja kaikki pakanat pitää sen tykö juokseman/)

3. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.

3. Ja paljo kansaa pitää sinne menemän, ja sanoman: tulkaat, astukaamme ylös Herran vuorelle, Jakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettais meille teitänsä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa; sillä Zionista on laki tuleva, ja Herran sana Jerusalemista.

3. Ja paljo Canssa sinne menemän ja sanoman: tulcat astucam ylös HERran wuorelle Jacobin Jumalan huoneseen että hän opetais meille hänen teitäns ja me waellaisimme hänen polguillens: sillä Zionist on Laki tulewa ja HERran sana Jerusalemist.

3. ia palio Canssa sinne menemen/ ia sanoman. Tulcat/ ylesastucam HERRAN Worelle/ sen Jacobin Jumalan Honesen. Ette hen Opetais meille henen Teitens/ ia me waellaisim henen Polkuins päle. Sille Zionista pite Lain vloskeumen/ Ja sen HERRAN Sanan Jerusalemist. (ja paljon kansaa sinne menemän/ ja sanoman. Tulkaat/ ylös astukaamme HERRAN wuorelle/ sen Jakobin Jumalan huoneeseen. Että hän opettaisi meille hänen teitänsä/ ja me waeltaisimme hänen polkuinsa päällä. Sillä Zionista pitää lain uloskäymän/ Ja sen HERRAN sanan Jerusalemista.)

4. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.

4. Ja hän tuomitsee pakanain seassa, ja rankaisee monta kansaa. Silloin heidän pitää miekkansa vannaksi tekemän, ja keihäänsä vikahteeksi; sillä ei yhdenkään kansan pidä toista kansaa vastaan miekkaa nostaman, eikä silleen tottuman sotimaan.

4. Ja hän duomidze pacanain seas ja rangaise monda Canssa. Silloin heidän pitä mieckans auraxi tekemän ja keihäns wicahtexi: sillä ei yhdengän Canssan pidä toista Canssa wastan miecka nostaman eikä sillen tottuman sotiman.

4. Ja henen pite Pacanain seas domitzeman/ ia rangaitzeman monda Canssa. Silloin heiden pite Miecans tekemen Auraxi/ ia heiden Keihens Wicatexi. Sille ei ydhengen Canssan pidhe toista Canssa wastan Miecka ylesnostaman/ eike sille tottuua sotiman. (Ja hänen pitää pakanain seassa tuomitseman/ ja rankaitseman monta kansaa. Silloin heidän pitää miekkansa tekemään auraksi/ ja heidän keihään wiikatteeksi. Sillä ei yhdenkään kansan pidä toista kanssa wastaan miekkaa ylösnostaman/ eikä sillä tottua sotimaan.)

5. Jaakobin heimo, tulkaa, vaeltakaamme Herran valkeudessa.

5. Tulkaat, te Jakobin huoneesta, vaeltakaamme Herran valkeudessa.

5. Tulcat te Jacobin huonesta waeldacam HERran walkeudes.

5. Tulcat te Jacobin Honesta/ waeldacam sen HERRAN walkiudhes. (Tulkaat te Jakobin huoneesta/ waeltakaamme sen HERRAN walkeudessa.)

6. Sillä sinä olet hyljännyt kansasi, Jaakobin heimon, koska he ovat täynnä Idän menoa, täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset, ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.

6. Mutta sinä olet sinun kansas Jakobin huoneen hyljännyt; sillä he rikkovat enemmän kuin itäläiset, ja ovat päiväin valitsiat, niinkuin Philistealaiset, ja sallivat muukalaiset lapset moneksi tulla.

6. MUtta sinä olet sinun Canssas Jacobin huonen laskenut menemän: Sillä he rickowat enämmän cuin itäläiset ja owat päiwäin walidziat nijncuin Philisterit ja salliwat muucalaiset lapset monexi tulla.

6. Mutta sine olet sinun Canssas/ sen Jacobin Honen/ laskenut menne. Sille he enemin rickouat/ quin ne Iteläiset/ ia ouat Peiuein Walitziat/ Ninquin ne Philisterit/ Ja salliuat ne mwcalaiset Lapset monexi tulla. (Mutta sinä olet sinun kansasi/ sen Jakobin huoneen/ laskenut mennä. Sillä he enemmin rikkowat/ kuin ne itäläiset/ ja owat päiwäin walitsijat/ Niinkuin ne philisterit/ Ja salliwat ne muukalaiset lapset moneksi tulla.)

7. Heidän maansa tuli täyteen hopeata ja kultaa, eikä heidän aarteillaan ole määrää; heidän maansa tuli täyteen hevosia, eikä heidän vaunuillaan ole määrää.

7. Heidän maansa on täynnä hopiaa ja kultaa, ja heidän rikkaudellansa ei ole loppua; heidän maansa on täynnä hevosia, ja heidän rattaillansa ei ole loppua.

7. Heidän maans on täynäns culda ja hopiata ja heidän rickaudellans ei ole loppua.

7. Heiden Maans ombi teunens Culda ia Hopia/ ia heiden Rickaudhestans ei ole ychten Loppu. (Heidän maansa ompi täynnänsä kultaa ja hopeaa/ ja heidän rikkaudestansa ei ole yhtään loppua.)

8. Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia, he kumartavat kättensä tekoa, sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet.

8. Heidän maansa on myös täynnä epäjumalia; he kumartavat käsialaansa, jotka heidän sormensa tehneet ovat.

8. Heidän maans on täynäns orheja ja heidän rattaillans ei ole loppua. Heidän maans on myös täynäns epäjumalita ja he cumartawat heidän käsialans jotca heidän sormens tehnet owat.

8. Heiden Maans ombi teunens Orhita/ ia heiden Rattaistans ei ole Loppu. On mös heiden Maans teunens Epeiumaloita/ ia he cumartauat heiden Käsialans/ iotca heiden Sormens tehnyet ouat. (Heidän maansa ompi täynnänsä orhia/ ja heidän rattaistansa ei ole loppua. On myös heidän maansa täynnänsä epäjumaloita/ ja he kumartawat heidän käsialaansa/ jotka heidän sormensa tehneet owat.)

9. Silloin ihminen masentuu ja mies painuu maahan, mutta älä anna heille anteeksi.

9. Siellä yhteinen kansa kumartelee, siellä sankarit heitänsä nöyryyttävät, joka et heille anna anteeksi.

9. Siellä yhteinen Canssa notkista siellä Sangarit heitäns nöyryttäwät jotas et heille anna andexi.

9. Sielle se ychteinen Canssa notkista/ Sielle ne Sangarit heitens neuritteuet/ iotas et heille andexianna. (Siellä se yhteinen kansa notkistaa/ Siellä ne sankarit heitänsä nöyryttäwät/ jotas et heille anteeksi anna.)

10. Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.

10. Mene kallioon, ja kätke sinuas maahan, Herran pelvon edestä, ja hänen kunniallisen majesteettinsa edestä.

10. MEne callioon ja kätke sinuas maahan HERran pelgon edestä ja hänen cunnialisen Maijestetins edestä.

10. Mene Callion siselle/ ia ketke sinus maassa/ HERRAN pelghon edeste/ ia henen Cunnialisen Maiestetins edeste. (Mene kallion sisälle/ ja kätke sinus maassa/ HERRAN pelon edestä/ ja hänen kunniallisen majesteettinsa edestä.)

11. Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

11. Sillä kaikki korkiat silmät alennetaan, ja jotka jaloimmat kansoissa ovat, täytyy itsensä notkistaa; sillä Herra on yksinänsä sinä aikana korkein.

11. Sillä caicki corkiat silmät aletan ja jotca jaloimmat Canssois owat täyty idzens notkista: sillä HERra on yxinäns sinä aicana corkein.

11. Sille caiki corkiat Silmet pite alettaman/ ia mitke ialoimat Canssois ouat/ teuty itzens notkista/ Sille HERRA yxinens pite sinä aicana corkein oleman. (Sillä kaikki korkeat silmät pitää alettaman/ ja mitkä jaloimmat kansoissa owat/ täytyy itsensä notkistaa/ Sillä HERRA yksinänsä pitää sinä aikana korkein oleman.)

12. Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu,

12. Sillä Herran Zebaotin päivä käy kaiken koreuden ja korkeuden ylitse, ja kaikkein paisuneiden ylitse, että ne alennettaisiin,

12. HERran Zebaothin päiwä käy caiken coreuden ja corkeuden ylidze ja caickein paisunuitten ylidze että ne aletaisin.

12. Sille se HERRAN Zebaothin peiue/ pite keumen ylitze caiken Coreudhen ia corkiudhen/ ia ylitze caiki ylespaisutut/ ette sen pite alettu oleman. (Sillä se HERRAN Zebaothin päiwä/ pitää käymän ylitse kaiken koreuden ja korkeuden/ ja ylitse kaikki ylöspaisutut/ että sen pitää alettu olemaan.)

13. kaikkia Libanonin setripuita, noita korkeita ja ylhäisiä, kaikkia Baasanin tammia,

13. Ja kaikkein korkiain ja korotettuin sedrein ylitse Libanonissa, ja kaikkein tammein ylitse Basanissa;

13. Ja caickein corkiain ja corgotettunin Cedrein ylidze Libanonis ja caickein tammein ylidze Basanis.

13. Ja ylitze caiki corkiat Cedrit Libanis ia ylesnostetut/ ia ylitze caikein Tammein Basanis. (Ja ylitse kaikki korkeat sedrit Libanonissa ja ylösnostetut/ ja ylitse kaikkein tammein Basanissa.)

14. kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita,

14. Niin myös kaikkein korkiain vuorten ylitse, ja kaikkein korotettuin kukkulain ylitse,

14. Nijn myös caickein corkiain wuorten ylidze ja caickein corgotettuin cuckulain ylidze.

14. Nin mös ylitze caiki corkiat Woret/ ia ylitze caiki corghotetut Cuckulat. (Niin myös ylitse kaikki korkeat wuoret/ ja ylitse kaikki korotetut kukkulat.)

15. kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja,

15. Ja jokaisen korkian tornin ylitse, ja kaikkein vahvain muurein ylitse;

15. Ja jocaidzen corkian tornin ylidze ja caickein wahwain muurein ylidze.

15. Ja ylitze iocaitzen corkian Tornin/ ia ylitze caikein wahuain Mwrein. (Ja ylitse jokaisen korkean tornin/ ja ylitse kaikkein wahwain muurein.)

16. kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa.

16. Niin myös kaikkein haahtein ylitse meressä, ja kaiken kauniin käsialan ylitse;

16. Nijn myös caickein hahtein ylidze meresä ja caiken caunin käsialan ylidze.

16. Nin mös ylitze caikein Hactein Meresse/ ia ylitze caikein callein Hactein Lippoin. (Niin myös ylitse kaikkein haahtein meressä/ ja ylitse kaikkein kallein haahtein lippoin.)

17. Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

17. Että kaikki ihmisten korkeus pitää notkistaman hänensä, ja nöyryyttämän itsensä, mitä ihmisessä korkiaa on; ja Herra yksin on silloin korkia oleva.

17. Että caicki ihmisten corkeus notkista hänens ja nöyryttä idzens mitä ihmises corkiata on ja HERra yxinäns on silloin corkia olewa.

17. Ette caiki Inhimisten Corkius pite henens notkistaman/ ia neurittemen itzens mite Inhimises corkia liene/ Ja HERRA yxinens sinä aicana corkia oleman pite/ (Että kaikki ihmisten korkeus pitää hänens notkistaman/ ja nöyryttämän itsensä mitä ihmisessä korkea lienee/ Ja HERRA yksinänsä sinä aikana korkea oleman pitää/)

18. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.

18. Ja epäjumalain pitää ratki hukkuman.

18. Ja epäjumalat pitä ratki huckuman.

18. Ja ne Epeiumalat pite ratki huckuman. (Ja ne epäjumalat pitää ratki hukkuman.)

19. Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

19. Silloin mennään vuorten rotkoihin ja maan kuoppiin, Herran pelvon tähden, ja hänen kunniallisen majesteettinsa tähden, kuin hän nousee maata peljättämään.

19. Silloin wuorten rotcoihin mennän ja maan cuoppijn HERran pelgon tähden ja hänen cunnialisen Maijestetins tähden cosca hän nouse maata peljättämän.

19. Silloin Wortein rotkohin siselkeudhen/ Ja maan Cooppijn/ HERRAN pelghon teden/ ia henen cunnialisen Maiestetins teden/ quin hen ylesnouse maata peliettexens. (Silloin wuorten rotkoin sisälle käydään/ ja maan kuoppiin/ HERRAN pelon tähden/ ja hänen kunniallisen majesteetin tähden/ kuin hän ylösnousee maata peljättääksensä.)

20. Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa, jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa.

20. Silloin pitää jokaisen hopiaiset ja kultaiset epäjumalansa heittämän pois, jotka hän on teettänyt kumartaaksensa, myyräin ja yökköin kuvat,

20. Silloin pitä jocaidzen hopiaiset ja cullaiset epäjumalans heittämän pois ( jotca hän on teettänyt cumartaxens ) myyrät ja yöcköit.

20. Sinä aicana pite iocaitzen poisheittemen henen Hopians Culdans Epeiumalat ( iotca hen on teettenyt cumartaxens ) ia myret ia Ölinnut cunnioittaxens. (Sinä aikana pitää jokaisen poisheittämän hänen hopeansa kultansa epäjumalat (jotka hän on teettänyt kumartaaksensa) ja myyrät ja yölinnut kunnioittaaksensa.)

21. Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon, kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

21. Että he menevät kivien rakoihin ja vuorten rotkoihin, Herran pelvon tähden, ja hänen kunniallisen majesteettinsa tähden, kuin hän nousee maata peljättämään.

21. Että hän lymytäis kiwein racoihin ja wuorten rotcoihin HERran pelgon tähden ja hänen cunnialisen Maijestetins tähden cosca hän nouse maatta peljättämän.

21. Ette hen lytisi Kiuirakohin/ ia Wortein rotkohin/ HERRAN pelghon teden/ ia henen cunnialisen Maiestetins teden/ quin hen ylesnouse maata peliettexens. (Että hän lytisi kiwirakoihin/ ja wuorten rotkoihin/ HERRAN pelon tähden/ ja hänen kunniallisen majesteetin tähden/ kuin hän ylösnousee maata peljättääksensä.)

22. Luopukaa siis ihmisistä, joilla on vain henkäys sieramissa, sillä minkä arvoiset he ovat!

22. Niin lakatkaat siis ihmisestä, jonka sieramissa henki on; sillä ette tiedä, missä arviossa hän on.

22. Nijn lacatcat sijs ihmisest jonga hengi sieramis on: sillä et te tiedä misä arwios hän on.

22. Nin lakaicat sis Inhimisest/ ionga Hengi Sieramis on/ Sille eipe te tiedhe/ quinga corkiaxi hen on luettu. (Niin lakatkaat siis ihmisestä/ jonka henki sieraimissa on/ Sillä eipä te tiedä/ kuinka korkeaksi hän on luettu.)