38 luku

Hiskian sairaus, parantuminen ja ylistysvirsi.

1. Niihin aikoihin sairastui Hiskia ja oli kuolemaisillaan; ja profeetta Jesaja, Aamoksen poika, tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Näin sanoo Herra: Toimita talosi; sillä sinä kuolet etkä enää parane.

1. Silloin tuli Hiskia kuoleman kieliin. Ja propheta Jesaia Amotsinpoika tuli hänen tykönsä ja sanoi hänelle: näin sanoo Herra: toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman ja ei elämän.

1. SIlloin tuli Jehiskia cuolema kielijn: Ja Propheta Jesaia Amozin poica tuli hänen tygöns ja sanoi hänelle: näin sano HErra: toimita talois: sillä sinun pitä cuoleman ja ei hengisä oleman.

2. Niin Hiskia käänsi kasvonsa seinään päin ja rukoili Herraa

2. Niin käänsi Hiskia kasvonsa seinään päin, ja rukoili Herraa,

2. Nijn käänsi Jehiskia caswons seinän päin ja rucoili HERra ja sanoi:

3. ja sanoi: Oi Herra, muista, kuinka minä olen vaeltanut sinun edessäsi uskollisesti ja ehyellä sydämellä ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi! Ja Hiskia itki katkerasti.

3. Ja sanoi: ah Herra, muista, kuinka minä sinun edessäs olen totuudessa ja vaalla sydämellä vaeltanut, ja olen tehnyt mitä sinulle on ollut otollinen! ja Hiskia itki katkerasti.

3. Ajattele cuitengin HERra cuinga minä sinun edesäs olen totuudes täydellisellä sydämellä waeldanut ja olen tehnyt mitä sinulle on ollut otollinen. Jehiskia itki catkerast.

4. Mutta Jesajalle tuli tämä Herran sana:

4. Ja Herran sana tuli Jesaian tykä ja sanoi:

4. SIlloin tuli HERran sana Jesaian tygö ja sanoi: mene ja sano Jehiskialle:

5. Mene ja sano Hiskialle: 'Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukouksesi, olen nähnyt sinun kyyneleesi. Katso, minä lisään sinulle ikää viisitoista vuotta;

5. Mene ja sano Hiskialle: näin sanoo Herra sinun isäs Davidin Jumala: Minä olen kuullut sinun rukoukses ja nähnyt sinun kyynelees; katso, minä lisään vielä nyt sinun päiviis viisitoistakymmentä vuotta,

5. Näin sano HERra sinun Isäs Dawidin Jumala: Minä olen cuullut sinun rucouxes ja nähnyt sinun kyyneles cadzo minä lisän wielä nyt sinun päiwijs wijsitoistakymmendä wuotta.

6. ja minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assurin kuninkaan käsistä ja varjelen tätä kaupunkia.

6. Ja minä vapahdan sinun ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan kädestä, ja tahdon hyvin varjella tämän kaupungin.

6. Ja wapahdan sinun tämän Caupungin cansa Assyrian Cuningan kädestä: sillä minä tahdon hywin warjella tämän Caupungin.

7. Ja tämä on oleva sinulle merkkinä Herralta siitä, että Herra tekee, mitä on sanonut:

7. Ja tämä olkoon sinulle merkiksi Herralta, että Herra on tämän tekevä niinkuin hän on sanonut:

7. Ja tämä olcon merkixi HERralda että HErra on tämän tekewä nijncuin hän on sanonut.

8. katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa.' Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut.

8. Katso, minä tahdon vetää varjon takaperin Ahaksen Säijäristä, kymmenen juonta, kuin hän on juossut ylitse; ja niin aurinko kävi takaperin kymmenen juonta, jotka hän Säijärissä oli juossut ylitse.

8. Cadzo minä tahdon wetä warjon tacaperin Ahaxen Säijäristä kymmenen juonda cuin hän on juosnut ylidzen nijn että Auringon pitä käymän tacaperin kymmenen juonda jotca hän Säijäris on juosnut ylidzen.

9. Hiskian, Juudan kuninkaan, kirjoittama laulu, kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa:

9. Tämä on Hiskian Juudan kuninkaan kirjoitus, kuin hän sairastanut oli, ja taudistansa terveeksi tullut:

9. TÄmä on Jehiskian Judan Cuningan kirjoitus cosca hän sairastanut oli ja hänen taudistans oli terwexi tullut.

9. Ezechian Judan Kuningan Kirioitus sittequin hen Taudhistans parani. (Ezechian Judan kuninkaan kirjoitus sittenkuin hän taudistansa parani.)

10. Minä sanoin: Kesken rauhallisten päivieni minun on mentävä tuonelan porteista; jäljellä olevat vuoteni on minulta riistetty pois.

10. Minä sanoin minun päiviäni lyhennettäissä: nyt minun täytyy mennä haudan ovelle, ja vuoteni lopettaa.

10. MInä sanoin minun päiwäini lyhettäis: nyt minun täyty mennä haudan owelle ennencuin minä sen huomaidzin ja ajattelin wielä edemmä eläxeni.

10. MIne sanoin/ Nyt minun teuty Heluetin Portijn menne/ ennenquin mine sen homaitzin/ Ja aiattelin wiele edheme elexen. (Minä sanoin/ Nyt minun täytyy helwetin porttiin mennä/ ennenkuin minä sen huomaitsin/ Ja ajattelin wielä edemmä elääkseni.)

11. Minä sanoin: En saa minä enää nähdä Herraa, Herraa elävien maassa, en enää ihmisiä katsella manalan asukasten joukossa.

11. Minä sanoin: en minä enää Herraa näe, Herraa eläväin maassa; en minä enään ihmisiä näe niiden seassa, jotka maailmassa asuvat.

11. Minä sanoin: en minä sillen HERra enämbi näe ja HERra eläwitten maasa. En minä sillen ihmisiä näe nijden seas jotca mailmasa eläwät.

11. Mine sanoin/ Eipe mine sille HERRA enembi näe/ Ja/ sitä HERRA ninen Eleuiten Maasa? Em mine sillen Inhimisie näe/ ninen tykene/ iotca heiden aicans vloseleuet. (Minä sanoin/ Eipä minä silleen HERRAA enempi näe/ Ja sitä HERRAA niiden eläwien maassa? En minä silleen ihmisiä näe/ niiden tykönä/ jotka hänen aikaansa uloseläwät.)

12. Minun majani puretaan ja viedään minulta pois niinkuin paimenen teltta; olen kutonut loppuun elämäni, niinkuin kankuri kankaansa, minut leikataan irti loimentutkaimista. Ennenkuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun.

12. Minun aikani kului ja on minulta otettu pois, niinkuin paimenen maja; ja minä leikkasin poikki elämäni niinkuin kankuri. Hän katkaisi minun niinkuin hienon langan, sinä lopetat minun huomenesta ehtooseen asti.

12. Minun aican cului ja on minulda otettu pois nijncuin paimenen maja: ja minä rewein pois minun elämäni nijncuin Canguri.

12. Minun aican poiscului/ ia minulda poisotettu on/ Ninquin iongun Paimenen maia/ Ja mine poisreuein ninen minun Elemeni/ ninquin iocu Canguri. (Minun aikani poiskului/ ja minulta poisotettu on/ Niinkuin jonkun paimenen maja/ ja minä poisrewäisen minun elämäni/ niinkuin joku kankuri.)

13. Minä viihdyttelin itseäni aamuun asti — niinkuin leijona hän murskaa kaikki minun luuni; ennenkuin päivä yöksi muuttuu, sinä teet minusta lopun.

13. Minä asetin itseni niinkuin jalopeura aamuun asti; kuitenkin särki hän kaikki minun luuni; sinä lopetat minun huomenesta ehtooseen asti.

13. Hän catcais minun nijncuin hienon langan sinä lopetat minun huomenisest ehtosen asti. Minä ajattelin: josca minä eläisin amun asti mutta hän särki caicki minun luuni nijncuin Lejoni: sillä sinä lopetat minun huomenisest ehtosen asti.

13. Hen minua poiscatkaisi ninquin Hienon langan/ Sine loputat minun peiueni ennen Echtota. Mine aiattelin/ Joska mine eleisin Amun asti/ Mutta hen serki caiki minun Luuni/ ninquin Jalopeura/ Sille sine loputat minun peiueni ennen Echtota. (Hän minun poiskatkaisi niinkuin jonkun hienon langan/ Sinä lopetat päiwäni ennen ehtoota. Minä ajattelin/ Koska minä eläisin aamuun asti/ mutta hän särki kaikki minun luuni/ niinkuin jalopeura/ Sillä sinä lopetat päiwäni ennen ehtoota.)

14. Niinkuin pääskynen, niinkuin kurki minä kuikutan, minä kujerran kuin kyyhkynen; hiueten katsovat minun silmäni korkeuteen: Herra, minulla on ahdistus, puolusta minua.

14. Minä kuikutin niinkuin kurki ja pääskynen, ja vaikeroitsin ninkuin mettinen; minun silmäni rupesivat puhkeemaan; Herra, minä kärsin tuskaa, huojenna se minulta.

14. Minä cuicutin nijncuin Curki ja Pääskyinen ja waikeroidzin nijncuin Mettinen: minun silmän rupeisit puhkeman: HERra minä kärsin tusca huojenna minulda.

14. Ninquin Curki ia Päskynen mine panin/ ia Cudersin ninquin Mettinen/ minun Silmeni rupesit puchkeman/ HERRA mine tuska kersin/ hookiuta minua. (Niinkuin kurki ja pääskynen minä panin/ ja kujersin niinkuin mettinen/ minun silmäni rupesit puhkeamaan/ HERRA minä tuskaa kärsin/ huojenna minua.)

15. Mitä nyt sanonkaan? Hän lupasi minulle ja täytti myös: minä vaellan hiljaisesti kaikki elämäni vuodet sieluni murheen tähden.

15. Mitä minun pitää puhuman, että hän sen minulle lupasi, ja teki myös sen? Sentähden minä tahdon kaikkena elinaikanani tämän minun sieluni murheen tähden kartella.

15. O cuinga minä puhua tahdon että hän sen minulle lupais ja teke myös sen. Sentähden minä tahdon caickena minun elinaicanani tämän minun sieluni murhen tähden cartella.

15. O quinga iloisesta mine puhua tadhon/ ette hen minulle site lupasi/ ia sen mös teke. Senteden mine tadhon/ caiki minun Eliaicani temen minun Sieluni Murhen teden kijtte. (Oi kuinka iloisesti minä puhua tahdon/ että hän minulle sitä lupasi/ ja sen myös tekee. Sentähden minä tahdon/ kaikki minun elinaikani tämän minun sieluni murheen tähden kiittää.)

16. Herra, tämänkaltaiset ovat elämäksi, ja niissä on koko minun henkeni elämä. Sinä teet minut terveeksi; anna minun elää.

16. Herra, siitä eletään, ja minun henkeni elämä on siinä kokonansa; sillä sinä annoit minun nukkua, ja teit minun taas eläväksi.

16. HERra sijtä eletän ja minun hengeni elämä on sijnä coconans: sillä sinä annoit minun nuckua ja teit minun taas eläwäxi.

16. HERRA sijtte eleten/ Ja minun Hengeni Eleme sihen coconans seisopi/ Sille sine annoit minun nuckua/ ia minun eleuexi teit. (HERRA siitä eletään/ Ja minun henkeni elämä siihen kokonansa seisoopi/ sillä sinä annoit minun nukkua/ ja minun eläwäksi teit.)

17. Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

17. Katso, suuri hätä oli minulla turvasta; mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi; sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa.

17. Cadzo suuri hätä oli minulle turwasta mutta sinä olet minun sieluni sydämelisest wapahtanut ettei se huckuis: sillä sinä heitit caicki minun syndin selkäs taa.

17. Catzo/ swri häte oli minulle Turuasta/ Mutta sine olet minun Sieluni sydhemestes wapachtanut/ ettei se huckuisi/ Sille sine poisheitit caiki minun Syndini sinun selies tagha. (Katso/ suuri hätä oli minulle turwasta/ mutta sinä olen minun sieluni sydämestäsi wapahtanut/ ettei se hukkuisi/ sillä sinä poisheitit kaikki minun syntini sinun selkäsi taa.)

18. Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa.

18. Sillä ei helvetti sinua kiitä, eikä kuolema sinua ylistä; ei myös ne sinun totuuttas odota, jotka alas kuoppaan menevät.

18. Ei Helwetti sinua kijtä eikä cuolema sinua ylistä ei myös ne sinun totuuttas odota jotca ales cuoppan menewät.

18. Sille eipe Heluetti sinua kijte/ eike mös Coolema sinua yliste/ eike ne sinun Totuttas odhota/ iotca Coopan alasmeneuet. (Sillä eipä helwetti sinua kiitä/ eikä myös kuolema sinua ylistä/ eikä ne sinun totuuttasi odota/ jotka kuoppaan alasmenewät.)

19. Elävät, elävät sinua kiittävät, niinkuin minä tänä päivänä; isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.

19. Vaan ainoastansa elävät kiittävät sinua, niinkuin minäkin nyt teen; isän pitää lapsillensa sinun totuuttas ilmoittaman.

19. Waan ainoastans eläwät kijttäwät sinua nijncuin minäkin nyt teen: Isän pitä lapsillens sinun totuuttas ilmoittaman.

19. Waan ainostans ne Eleuet/ kijtteuet sinua/ Ninquin mineki nyt teen/ Isen pite Lapsillens sinun Totuttas ilmoittaman. (Waan ainoastansa ne eläwät/ kiittäwät sinua/ niinkuin minäkin nyt teen/ Isän pitää lapsillensa sinun totuuttasi ilmoittaman.)

20. Herra on minun auttajani. Minun kanteleeni soittoja soittakaamme kaikkina elinpäivinämme Herran temppelissä.

20. Herra, auta minua; niin me veisaamme minun veisuni, niinkauvan kuin me elämme, Herran huoneessa.

20. HERra auta minua nijn me weisam minun weisuni nijncauwan cuin me eläm HERran huonesa.

20. HERRA auta minua/ nin me weisamme minun Weisuni/ nincauuan quin me Eleme/ HERRAN Honessa. (HERRA auta minua/ niin me weisaamme minun weisuni/ niinkauan kuin me elämme/ HERRAN huoneessa.)

21. Ja Jesaja käski tuoda viikunakakkua ja hautoa paisetta, että hän tulisi terveeksi.

21. Ja Jesaia käski ottaa voidetta fikunista ja panna paisuman päälle, että se tulis terveeksi.

21. JA Jesaia käski otta woidetta fijcunista ja panna paisens päälle että se tulis terwexi.

22. Niin Hiskia sanoi: Mikä on merkkinä siitä, että minä voin mennä Herran temppeliin?

22. Mutta Hiskia sanoi: mikä merkki on, että minun pitää menemän ylös Herran huoneeseen?

22. Mutta Jehiskia sanoi: mikä mercki on että minun pitä menemän ylös HERran huonesen?